keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Canonin koeajo synkkänä ja hämäränä aamupäivänä


Missä ihmeen pimeyden valtakunnassa me elämme? En edes muista, milloin viimeksi on paistanut aurinko! :D Tällaista se on, kun elää päivän kerrallaan, viikkokin tuntuu joskus ikuisuudelta. Siirryin tähän ajattelutapaan pari vuotta sitten, kun oma stressinsietokyky vaati sen. Nyt teen sitovia suunitelmia maksimissaan kuukauden päähän ja lähipäiville en koskaan ahda liikaa ohjelmaa. Suosittelen jokaista kokeilemaan!

Mutta sitten päivän aiheeseen... Uusi Canonini saapui eilen kotiin ja aloitin heti tietenkin pakollisen näpräämisen ja totuttelun. Säädöt ja napit ovat vähän eri paikassa, kuin vanhassa Sonyssa, mutta ajallaan tähän pääsee varmasti sisälle. Mukana tuli vain peruskittiputki, jota netissä varoiteltiin ihan onnettomaksi ja osittain jo senkin takia aloin katsomaan jo parempaa objektiivia tähän kaveriksi. :)

Sitten niihin kuviin. Aina sanotaan, että ei se kukko käskien laula. Totta, nimittäin ilma on yhdellä sanalla sanottuna harmaa ja hevoset jostain syystä kovin flegmaattisella tuulella. Yhtäkään juoksuaskelta ei tunnin pakkasessa seisoskelun jälkeen nähty... Lopulta oli pakko luovuttaa, kun sormissa ei ollut mitään tuntoa.

Canon tuntui kumminkin näppärältä ja nopealta! Tällä hetkellä 3 kuvaa sekunnissa tuntuu ihan luksukselta, kun kamera ei tilttaakaan tarkentaessa. :D Ketään ei varmaan yllätä, että kuvat ovat täynnä kohinaa ja ovat vähän tummia (musta kohde valkoisessa maisemassa, ihanaa!), mutta ihan sama, jostain se on aloitettava. Positiivinen yllätys se joka tapauksessa oli vanhaan verrattuna, kun pääideana on vain räpsiä kivoja tilannekuvia. Niin ja sieviä pääkuvia Salamasta, niitä tuntuu olevan jo vaikka kuinka paljon. :)

Kaverukset 19.12.2012

Kaverusten nenät.
Duke haluaisi pitkän tukan...
Mutta parturikampaaja-Salama haluaisi Duken näyttävän aina vain nyrhitymmältä.
Salamalla on nälkä.

Duken ripset.
Pimeyden ritari Duke.
Miksi minua aina hymyilyttää, kun Salama yrittää näyttää pahaa naamaa? :D

Varsoilla oli muuten maanantaiaamuna ohjelmassa pitkästä aikaa pedikyyri eli vuolu. Viime kerta oli syyskuussa. Molempien kaviot ovat olleet koko ajan todella siistit, ainoastaan ponilta napsaistiin menomonoja puolisen senttiä lyhyemmiksi. Kotiläksyksi sain puhdistaa Salaman (eli toisin sanoen molempien) kaviot aamuisin ennen ulosmenoa, koska kuivike pakkautuu tiukaksi paakuksi säteen viereen ja säde ei pääse kunnolla kasvamaan, samalla myös se kolo siellä syvenee. Molemmat käyttäytyivät ihan hyvin, poni tosin tuttuun tapaan eli omassa haavemaailmassaan ja koitti lähteä kävelemään kesken operaation. Salama yllätti olemalla mielestäni hyvinkin kiltisti.

2 kommenttia: