tiistai 30. kesäkuuta 2015

Lähdetkö salille?


Lähdetkö mukaan salille?

Mutta kun: Olisi tallihommat, Salaman ratsastus ja sitten ekstrana tuo heinäkuorma.

Puoliso katsoo ymmärtäväisenä. Tai ainakin yrittää.

Mavet, punnerrukset, vipunostot, kyykyt ja mitä näitä nyt on - tuttuja juttuja. Kaupan päälle saa kasan irtokarvoja, heinänkorsia ja turvenaamion. Hyvällä tuurilla aurinkokin paistaa.

Lienee hevosnaisen arkipäivää.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Hänen Korkeutensa


Nuorten kanssa tulee aina eteen niitä päiviä, kun jotain tehdään ekaa kertaa.

Tänään Duke teki ekan maastolenkkinsä yksin ratsain. En edes ajatellut sen olevan juttu eikä mikään - eikä se ollutkaan. Poni oli reippain askelin edennyt ja mennyt sinne minne pyydettiin. Tietty, niin kunnon ponin kuuluukin.

Duke ei ole ehkä ulkomuodoltaan mikään wow, mutta asenne korvaa kaikki ne puutteet. 

Meillä on suuria suunnitelmia sille. Stay tuned.


PS. Pakko kertoa jotain Salamastakin. Ratsastin perjantaina luokattoman huonosti. Eilen keskityin ja ihan todella ratsastin sen läpi. Vitsit, tehtiin lopuksi jopa kaksi ihan rehellistä temponlisäystä. Jee. Oivalsin myös, ettei ravia tarvitse aina hinkata. Siirtymiset ja lyhyet pätkät ovat avain onneen!

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Samppashake


Pikku-Sampan kesä kuluu pääasiassa syödessä, juodessa, nukkuessa, painiessa sekä näyttelyissä. Silloin tällöin tosin saattaa joutua ihan oikeisiin töihinkin - pieni orhi olikin ihmeissään, kun valjaat aseteltiinkin pitkästä aikaa sen päälle.

Meidän piti itseasiassa ajaa se. Ensin kuitenkin käytiin ihan vain ohjasajamassa kentällä ja testaamassa, että perusavut toimivat. Samppahan on iloinen ja positiivinen kaveri, josta löytyy ruutia ja ulottuvuuksia - ihan hyvässä hengessä siis. Se on ristitty leikkisästi täällä meillä pikku-Salamaksi, mutta on ainakin toistaiseksi vähän fiksumpi kuin esikuvansa. ;)



Ja totta tosiaan, iloa piisasi, kun kentältä löytyi vielä pari puomia:

"Mä hyppään sen päälle!"
"Jihuu! 180 astetta tonne tai tänne on ihan okei."
Sampan iloittelua oli kiva katsoa ihan näinkin - tällä kertaa jätettiin kärryt kokonaan pois. Fyysisesti lenkki hiekkalaatikolla ei ollut paha rasti, mutta jo tämä sai Mustan Orhin henkisesti väsyneeksi, joten se pääsi talliin heti käyttäydyttyään mallikelpoisesti.

Samppa menee vähän samaan kastiin kuin Salamakin: Liikaa prässäämällä saa vain murhetta aikaiseksi. Ja onhan tämä vasta 2vee: Sen ei ole mikään pakko tehdä vielä mitään.


Puomi tuli ylitettyä sivistyneestikin. Tai silleen..
Tyylikkäästi Samppa kantoi itsensä ja kilisevät valjaansa.
Ihana tukkajumala hommien jälkeen.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Dukeboy, ratsu, 4v.


Ei ole Duken voittanutta, jos kisattaisiin siitä, kenelle käy kaikki.

Meidän piti Annin kanssa opettaa Dukelle perjantaina vain jalustimesta selkäännousu. No, se oli niin helppo nakki, että jatkettiin treenejä ratsain. No, onhan tässä näitä puomejakin...


Reippaana poikana Duke suoritti puomitehtäviä ylähuuli rullalla tarkasti keskittyen.

Pakko sanoa, että wau mikä kinnertekniikka!



Ravipuomit ovatkin Dukelle nyt hyvää harjoitusta. Raviin kaipaisin lisää tahdikkuutta ja takapäähän voimaa. Selässä oleva ratsastaja on vielä niin uusi juttu, että liikkeet kärsivät jonkin verran nyt. Se korjautunee treenin myötä pätkä kerrallaan.

Jänskää oli myös huomata, että laukat nousevat todella hyvin! Ohjasajosta lienee ollut hyötyä tässä asiassa.



Lopuksi Duke sai hypätä pienen ristikon yli pari kertaa. Se oli just lystiä se - varokaa vain, me aloitetaan nyt treenit. ;)

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Puomikoulua


Salamalla oli ohjelmistossa perjantain ratoksi vähän maapuomeja.

Jo pelkät puomit maassa ovat hyvää jumppaa selälle ja takajaloille. Salamalle niiden vahvistaminen ei tekisi ainakaan huonoa - siispä laitettiin erilaisia puomirivejä kokoon ja pistettiin menoksi.


Jälleen kirosin pienen kentän kirousta. Aina saa olla kääntämässä ja suoristamassa. Minulla oli hieno visio siitä, että pitkillä sivuilla olevien tehtävien väliin tehdään siirtyminen tai iso voltti, mutta just tänään nuoren ratsureiman ohjauslaitteisto ei sallinnut moista. Toki allekirjoittanut olisi voinut esimerkiksi ottaa vaikkapa ohjat käteen, mutta mitä pienistä.


Salaman urheilu on vielä hyvin kävelypainotteista, vaikkei ruuna itse ihan samaa mieltä olekaan asiasta. Siispä puomeja sahattiin joka suunnasta ensin käynnissä. Oli ilo huomata, että Salama hakeutuu puomien yli oma-aloitteisesti, vaikka ne vielä sinänsä ovat vieraita ja vähän vaikeitakin sille.


Tehtävää jatkettiin vielä hetki ravissa. Hienosti se venyy ja kontit nousevat!


Koska en tällä kertaa tajunnut lopettaa huipulla, piti vielä kokeilla laukkaa. Nythän elellään niitä aikoja kuntoutussuunnitelman puolesta, että laukkaa pitäisi ruveta ottamaan mukaan liikutuksiin.

Kulmaan viritettiin apupuomi ja sitten vaan menoksi: Eka laukka nousi kivasti, muutama myötälaukka-askel tuli ja ruuna sai paljon kehuja. Sitten toinen yritys...

Ai niin. Eräs anonyymi kommentoi joku aika sitten seuraavalla tavalla:


Tässäpä sitten vaihtelun vuoksi sellainen tosielämän Salama ja tosiaan ne toiset laukat sitten viime syksyn:

Linkki videoon

En koe loikkia ja rodeosarjoja minään erityisen hyvänä saavutuksena, mutta joskus niitä vain tulee. Salama on omasta mielestään sukua kengurulle ja vastaavia loikkia se on tehnyt aina kun joku asia jänskättää, hämmentää tai riemastuttaa. En mitenkään yllättynyt, että ekat laukat saikkarin jäljiltä ovat tätä. Päinvastoin osasin varautua. ;)

Se nosti ekan laukan tosiaan hyvin, mutta vähän epäuskoisena. Toisella kertaa riemu repesi ja siitä onkin edellä videotallenne. Tämän jälkeen ruuna kävi todella ylikierroksilla ja meinasi singota jatkuvasti suuntaan X. Tilanne rauhoitettiin taluttajan avustuksella ja lopuksi otettiin vielä nätti pieni pätkä ravia. Tämän jälkeen hommat lopetettiin ja loppukäyntejä jatkettiin muualla.

Koska Salama todella on sellainen, että kiihtyy herkästi ja on välillä vaikeaa saada se takaisin, tähdätään sen kanssa aina rentouteen ja just siihen "tylsään" töpsötykseen. Siinä riittääkin välillä sitten puuhaa. ;)

Kääpiökouluratsu


Mikä ilon päivä se olikaan, kun Hänen Korkeutensa oman satulan sai - vieläpä pienen koulusatulan. Ihan minin. Mää en kestä.

Pikkuponipower 14" vs. Salaman satula 17"
Istuimen koko on huikeat neljätoista tuumaa. Leveys 35 eli pykälän kapeampi kuin Salaman penkki. On se sievä. Ja pehmeä. Ihan uusikin. Ei tätä raaskis jättää talliinkaan.




Presence Basic koulusatula, istuin 14", leveys W (35)
Duke ei ymmärtänyt tätä hypetystä. Kuulostaa työnteolta, totesi hän.

Nyt on pieni kouluratsu valmis palvelukseen!

PS. Setin kruunaa vielä käpsäkokoinen S-kouluvyö:

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tuhannen kilsan huolto


Siinä missä Salama on tämän kolmivuotisen taipaleen aikana käynyt klinikalla ehkä sen 15 kertaa, on Hänen Korkeutensa Duke ollut lähes yhtä monta kertaa maskottina mukana. Mitään ekstraa sille ei kuitenkaan varsinaisesti ole tehty ruunauksen ja siitä seuranneiden jälkihässäköiden jälkeen, hampaita toki on hoidettu ja rokotukset se on saanut asianmukaisesti.

Tänä keväänä kuitenkin huoli on pikkuhiljaa kasvanut, kun ennen innokas ponipoika on ollut oikea vätys ajaa. Liikkuu vain sen mitä on pakko. Toisinaan aisojen väliin on laitettu kuitenkin ihan pirteäkin kaveri, mutta muuten pitkät lomat tai muut motivaatiolomat eivät ole tuottaneet kovinkaan pitkävaikutteista lopputulosta. Karvanvaihto on hieman venynyt. Myös vasemmalla oleva pieni neliskanttinen sudenhammas on häirinnyt menoa jonkin aikaa, se on näkynyt pienenä kuolaimen vastusteluna. Varasin siis Dukelle ajan hiekkakuville, sudenhampaan poistoon sekä mittaukseen. Duke kun on aika iso, joten halusin virallisen asiakirjan sen säkäkorkeudesta. Nuorella ponillahan SRL:n mittaustodistus on voimassa vuoden kerrallaan aina 7-vuotiaaksi asti, mutta ken tietää jos sitä paperia tarvitaan johonkin jo tänä vuonna. ;)

Poneissani on parasta ehkä se, että niiden kanssa todella pärjää yksin reissussa. Poni koppiin ja menoksi - kohteessakin pärjää pelkällä riimulla ilman liinaa, kypärää, raippaa, ketjunarua, suitsia ja silmiä selässä. Se on vissiin normaalia, tuo ekana mainittu juttu siis. Kiva sopia joskus siihenkin kastiin!

Mutta siis, tänään oli se päivä, kun oli aika tutkia Duken sielunelämää: Onko moinen epämääräinen ylirauhallisuus luonteenpiirre vai oire jostain muusta?


No, Duke on Duke eli vähän fiksumpi poni. Kerrottakoon ensin vaikkapa sudenhampaista. Vuonna 2013 sillä oli kaksi pientä sudenhammasta. Seuraavana vuonna sellainen oli vasemmalla. Tänään suussa ei ollut yhtäkään sudenhammasta. Poni tai joku ponin apukavioista on poistanut ne eläinlääkärin puolesta. Selvää säästöä, hyvä ponit! Pikkasen poskia viilattiin sähköraspilla, piikkejä oli jonkin verran. Yksi pari ylähampaita on vielä vaihtumatta ja tällä hetkellä niiden väliin jää ruokapalleroita. Niitä pitää seurata nyt tarkkaan ja seuraava raspaus onkin vuorossa jo syksyllä. 

Tätä paperia me kuitenkin ensijaisesti lähdettin hakemaan:


Duke on siis varsin näppärän kokoinen! Rehellisyyden nimissä se näyttää omaan silmään isommalta, kun on aika suurilinjainen ja muutenkin iso poika. Pikku-Sampan rinnalla tuo metrineljä ja puol tuntuu valtavalta! Kengistä lähti 4mm eli kenkien kanssa kokoa Dukella oli noin 105cm.

Hiekkakuvatkin otettiin. Niistä ei löytynyt mitään jännittävää, vaikka pelko persiissä olikin. Eli ylirauhallisuus on Dukelle vain ominaisuus, jonka kanssa vaan on elettävä. Eipä sillä, se on oikein hyvä ominaisuus. Nyt vain latua ja pyörää pyörimään.

Tämä kuva viime kesältä.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Hörhör ja pörpör


Opetin tässä taannoin vähän niin kuin vahingossa Salaman kerjäämään rapsutuksia höristen. Hyvin tarpeellinen taito... ;)

Linkki videoon
 
PS. Ihmeitä tapahtuu: Tällä päivämäärällä eli keskiviikkona 24.6.2015 kirjoitetaan päiväkirjaan ylös sellainen merkittävä tieto, että Salaman korvavaikut neljän vuoden ajalta on nyt puhdistettu. Siitäkin on videotodiste. Tähän asti korvat ovat olleet pyhä paikka, jonne ihmisellä ei ole mitään asiaa. 
 
Huomenna jatketaankin sitten klinikkauutisilla. Toivottavasti ihan iloisilla jutuilla tosin.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Salaman jalkojenhoitorutiinit


Salaman suurin murhe lienevät nuo hankositeet. 2-vuotiaana sillä oli molempien takajalkojen hankositeen yläkiinnityskohdassa reaktiot, joka aiheutti selvän ontuman. Näitä voisi kutsua myös oireileviksi jänispateiksi. Vuoden verran se huilaili (eli vietti lähinnä normaalia nuoren hevosen elämää tarhassa) ja sai seuraavana keväänä eläinlääkäriltä yllättävän hyvän tuomion. Oikea takajalka jäi tosin aika muotopuoleksi arpineen ja liikaluineen.

Jo tuolloin syksyllä 2013 kintereitä hoidettiin kylmäämällä: Ekana syksynä ohjeeksi saatiin, että takajalkoja saa kylmätä niin paljon kuin jaksaa. Näin tehtiin ja massiivinen turvotus väheni nopeasti.

Syksyllä 2014 epäonni potkaisi uudelleen ja Salama sai oikean etujalan hankositeen sisähaaraan pienen, mutta sitkeähkön vamman. Sitä paranneltiin koko mennyt talvi ja kuntoutus jatkuu edelleen. Siinä missä hankkari parani, ärtyivät jännetupet ja tästä syystä liikunta on vieläkin hyvin hallittua ja kontrolloitua. Myös pieni ei-toivottu rodeokäytös lopputalvesta toi lihasrepeämän oikeaan lapaan, joka sekin toi vähän murhetta hetkeksi.

Ja jotta mikään ei olisi liian helppoa, alkoi oikea takajalka vihoitella uudelleen tänä keväänä. Syyksi paljastui kinnerpatti. Se tuo oman lusikkansa tähän soppaan, kun se vaatii liikuntaa ja etujalan vuoksi sitä vielä vähän rajoitetaan. Kinnerpatti oireilee Salamalla pienenä alkujumina, mutta se vertyy nopeasti. Laukannostoissa se pukittaa huonoina päivinä aika rajusti, joten laukka on jätetty vielä tosi vähiin, nyt kun pääasiallinen ajatus olisi käyttäytyä nätisti. Salama sai pattiinsa Tildren-hoidon vappuna 2015.


No, koska yrittänyttä ei laiteta, on näinkin hyvin killuttu pinnalla tiettyjen rutiinien avulla.

Kengitys. Siitä kirjoittelinkin jo aiemmin. No hoofs, no horse.

Painonhallinta. Helpommin sanottu kuin tehty, kun käsissäsi on erittäin hyvän rehunkäyttökyvyn omaava nuori suomenhevonen. ;) Alkutalven sairastarhailu toi talliini jonkinlaisen sarvikuonon, melkoinen hippo se olikin. Pihattoelämä ja slow feeding-verkot portaittain nousevan liikutuksen kera ovat Salaman taannoisen hoikentumisen syyt. Laitumelle se ei ainakaan tänä kesänä pääse, juurikin edellämainituista syistä. Omassa ruohotarhassa se saa olla pari tuntia päivittäin.

Vapaa ulkoilu. Varsinaista pihattoa meillä ei ole, mutta ulkotalli hoitaa sellaisen virkaa kesäisin. Salama onkin aina ollut vähän villi ja vapaa, jota turhat rajoitteet vain hermostuttavat. Sille sopii siis hyvin se, että se saa laumansa pomona päättää nukkumispaikan ihan itse. 24/7-ulkoilua on tarkoitus jatkaa niin kauan kuin säät sen sallivat. Omaehtoisen liikunnan kerrotaan olevan hyväksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Lihashuolto. Tämä astui kehiin oikeastaan vasta lavan lihasreävähdyksen myötä, mikä on sinänsä harmi, koska Salama on vastannut hierontaan aina tosi hyvin. Sitä harrastetaankin epäsäännöllisen säännöllisesti eli vähän tarpeen mukaan. Toki lihaksistosta pidetään huoli ihan arjessakin loimittamalla tarpeen mukaan, lisäksi alku- ja loppuverryttelyt kuuluvat ohjelmistoon joka kerta. Minä kävelisin vaikka kuinka, mutta kun heppaa ei aina motivoi se - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Ruokinta. Niveliä pyritään vähän vetristämään Pavon Mobility-lisärehun avulla. Olen vallan ihastunut Pavon tuoteperheeseen, tuotteet todella toimivat ja sieltä löytyy jokaiselle jotain!

Palpointi. Tutkin jalat päivittäin ennen ja jälkeen liikutuksen ja välillä ihan muuten vaan. Oma neuroosinsa, mutta erilaiset turvotukset ja lämpötilaerot oppii näin nopeasti havaitsemaan.

 

Jalkojen kylmäys. Ehkä yksi lempiaiheeni, josta jaksaisin puhua vaikka viikkokausia. ;) Meillä on ollut käytössä yhtä sun toista kylmäyssuojaa tässä parin vuoden aikana, joten hyvistä ja huonoista todella löytyy otantaa. Asiaa ei helpota lainkaan se, että Ruuna Reipas tuhoaa näitä ennätystahtiin olemalla luonteeltaan pystyynkuolleen kepparin täydellinen vastakohta.

Ihan paras juttu jalkojen kylmäykseen on muovipussiin laitettu lumi. Toisena tulevat kertakäyttöjäät sekä vähän ekologisimpana vaihtoehtona apteekin geelitäytteinen kylmäpussi. Vasta sen jälkeen omalle listalleni mahtuvat käytössäkin olevat perinteiset heppakaupan kylmäyspatjat, jotka taasen ovat ihan parhaat tarrakiinnityksensä ansiosta. Itse en pidä pinteleiden käärimisestä, joten nuo edellämainitut jääpalapussitkin laitan jalkaan esim. Back On Trackin tallisuojan kuoren avulla. Nopeaa ja kätevää. Kintereisiin meillä on omat kylmäyssuojansa, joita muuten taas heinäkuun lopulla pitäisi olla saatavilla Hevarilta.

Linkki videoon

Salaman jalat kylmätään käytännössä päivittäin tai ainakin aina liikunnan jälkeen. Hankkarivamman ollessa tuore kylmäyspusseja pidettiin jalassa 2h välein, jos se vain töiden ja muiden menojen osalta oli mahdollista. Salaman jalat vastaavat hyvin kylmäykseen ja viimeistään kylmäys vie loput nesteet jännetupeista, jos ne eivät vielä liikunnan myötä ole kadonneet. Kylmäyssuojia pidän 15-20min kerrallaan, akuuteissa jutuissa turvotuksen ollessa suurta, olen pitänyt suojaa noin 10min, pitänyt pienen tauon, kastellut jalan uudelleen ja kylmännyt uudelleen 10min ajan. Tämä on osoittautunut tehokkaammaksi tavaksi kuin se, että suojaa pitäisi jalassa pitkään ja hartaasti.

Savea tai linimenttejä en juurikaan käytä. Ne ärsyttävät lähinnä ihoa ja savi on todella rasittavaa poistaa jalasta käytön jälkeen. Vesiletkua en itse tykkää myöskään käyttää suuren vesihävikin vuoksi. Letkujärjestelmästä en ole edes haaveillut, kun Salama ja ihan tavan puutarhaletkukaan eivät vielä näiden vuosienkaan jälkeen mahdu samaan tilaan ilman ruumiita. Sieni on sen sijaan sen mielestä ihan jees. ;)

Lämpöhoito. En ole erityisen ihastunut tallipinteleihin tai -suojiin, vaikka niillä varmasti on paikkansa tässä maailmassa. Jos jalassa on pienikin tulehdus, ei lämpö välttämättä tee sille kovinkaan hyvää - siksi arastelen näiden käyttöä nyt ja tulevaisuudessakin. BOT-suojia olen käyttänyt jonkin verran ja mielipide niistä on aika neutraali. Omalla kohdalla ne ainakin toimivat (niskasuoja), mutta hevosesta en niin tiedä. Mielestäni vapaa ulkoilu korvaa monet patjat ja fyllit.

Salaman mielestä päivän paras osuus on se, kun hommien jälkeen päästään todella syömään nurtsille.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kai se pitää vihdoin myöntää


Salama on taidokkaasti pantannut väriään jo kohta vuosien ajan. Vasta tänään voin rehellisesti ilman pitkiä selittelyjä myöntää, että kimo tämä on. Kauan siinä kestikin.

Edellisiä väriarvaus- ja sekakarva-/kimoutumisjuttuja pääsee selaamaan aikajärjestyksessä tästä.

Tässä sekalainen setti kuvia tämän hetkisestä värityksestä - nyt harmaantuminen tuntuu etenevän vauhdilla:

Passikuva.
Hännän alla on "hometta".
Pitsisukista lähtee väriä.
Sekakarvaa on nyt kesäkarvassakin näin paljon.

Etujalan pitsisukka.
Hopealantteja mahassa.
Sekakarvaa sisäreisissäkin.
Hännänpää kuin ketulla. Pää näyttää harmaalta jo kauempaakin.
Harmaa on uusi musta.
Otsatukka puskee hopeaa sekin.
Läsi leviää.
Etupää. 
Läsin alaosa ei olekaan enää niin tarkkarajainen.
Piiloviiru leuassa.
Korvantaustat ovat ihan todella jo valkoiset.
Blog Widget by LinkWithin