torstai 15. marraskuuta 2018

Ihana, kamala istuntatreeni


Ratsastus on siitä metka laji, ettei koskaan ole valmis. Aina voi oppia uutta, mutta joskus elämä yllättää, miten pienestä jotkin oivallukset ja korjaukset voivatkaan olla kiinni.

Koska ikävöin ponikouluani, puolikas ponini eli Salama sai pitkästä aikaa ryhtyä opetushevoseksi. Selkään iskettiin Anni. Ja lisäksi minulla on flunssa, joka hieman rajoittaa toimintakykyä.

Hän on viipottanut viime ajat pisin metsiä Salaman ja Allu-vuoniksen kanssa, mutta valvovan silmän alla käynnistä on vierähtänyt tovi. Anni on ollut mukana muuten Salaman elämässä alusta asti, ajatella. Silti yhteisestä sileän treenistä heilläkin on jo kaiketi vuosi aikaa.


Ihan ekaksi muisteltiin taktiikkaa, miten toimia hitaan hevosen kanssa. Salamahan on kyllä herkkä hevonen, mutta pohkeelle se on aina vain hidas, varsinkin alkuun. Siispä kaivamaan tai pumppaamaan ei saa jalalla jäädä lainkaan. Jalan on oltava nopeaakin nopeampi ja sen käytön harkittua. Liikkeen eteenpäin on oltava rentoa, mutta aktiivista. 

Arvatkaa muuten, mikä on Salaman lemppariliike kouluratsastuksessa? Vihjeenä video:


Ehdin vain ohjeistamaan, että purista nyrkit kiinni ja hengitä syvään... ;) 

Eli jarrut tällä kaverilla pääasiassa pelaavat vähän liiankin hyvin. Siksi ratsastajan istunta on oltava edes jollain osin korrekti ja hevosta häiritsemätön, koska pienikin etukeno tai vääränlainen pönötys saa jarruefektin päälle. Heppa on muuten heittänyt pari kertaa totaalistopit joskus, kun olen erehtynyt haukottelemaan selässä alku- tai loppukäyntien aikaan. 


Siispä lähdimme korjaamaan tätä, katso kuva yllä ja alla. Koska kaikkea ei voi korjata kerralla, piti Annin etsiä ensin jalustimelle kivempi paikka päkiän kohdalta. Jalka sai hengata rentona pitkin satulan siipeä, varpaat enimmäkseen menosuuntaan.  Equipe onneksi auttaa, satulassa on mahdoton istua muuten kauhean väärin.


Sitten kädet: Lavat auki ja kyynärpäähän kulma. Salaman ryhti on verrattavissa suoraan ratsastajan ryhtiin: Suora alhaalla makaava käsi = ryhditön etupainonen työponi, joka on valmis kyntämään kentän pohjaa. Kanna kädet oli siis tämän päivän hokema.


Tehtiin keskiympyrällä siirtymisiä. Käynnissä lyhyempää ja pidempää askelta, sama homma ravissa. Pikkuaskelia harjoitusravissa ja kiitokseksi sitten pätkä reippaampaa ravia kevyessä ravissa. Tuntuma tuli säilyttää koko ajan - laiskahkon hevosen kanssa ohjat tulee herkästi heitettyä pois, koska ajatuksen tasollahan se voisi olla hyvä idea. Todellisuudessa siirtymisistä tulee vain etupainoisia ja hitaita. Tämä on asia, jota ollaan nyt hinkattu todella Salaman kanssa viime aikoina eli napakampia siirtymisiä ja aktiivisempaa takaosaa. 

Moikku!


Kuten siirtymiset yleensäkin, ne vetristävät ja piristävät hevosta kummasti. Niin tänäänkin. Ja kas kummaa, kun ratsastaja ajatteli pientä takakenoa, kantoi kätensä ja vähän jännitti vatsalihaksiaan, niin kuinkas kävikään? Heppahan näytti kivalta ja ravasi letkeästi hyvässä ryhdissä!



Annin istunta lopuksi tai ainakin silloin, kun kaikki oli okei.
Loppuraveissa palikat löysivät ainakin hetkeksi paikkansa, vaikka jo vähän molempia väsyttikin kaikki ajatustyö. Jee.

Lopuksi otettiin vähän ällää. Salaman mielestä tietty ihan parasta.


Jippiii ja perään parit sarjat...
(Taisin just ennen sanoa ettei sisäohjassa saa sitten roikkua)
En tajua, miks mutsi sano EI. T: Salama

tiistai 13. marraskuuta 2018

Satulavyöoperaatio


Kesällä vaihdoimme satulaa. Vanha ihana Prestige Venus yleissatula vaihtui Equipen yksisiipiseen Emporio-koulusatulaan. Satula on ollut aivan ihana, mutta sopivan satulavyön löytäminen onkin sitten ollut yksi operaatio.

Miksi vyöllä on niin paljon merkitystä? Sopiva vyö kruunaa kokonaisuuden ja parantaa satulan istuvuutta. Erityisen nokkela lisä sopiva vyö on silloin, kun hevonen on mallia tynnyri ja omaa pyöreät muodot joka suuntaan. Väärän vyön kanssa satula pahimmillaan valuu, pyörii tai muuttaa jopa satulan painopisteen paikkaa. Oikeanlaista vyötä ei tarvitse kiskoa niin tiukalle kuin menee, vaan se jo itsessään auttaa pitämään satulan paikoillaan. Tällaisilla "pallokalahevosilla" muotoiltu tai S-mallinen vyö on usein hyvä.

Vaan sitten tuli seuraava ongelma vastaan: Ennen S-vöitä tuntui olevan enemmän, jopa eri hintaluokissa. Nyt kaupan tuntui olevan vain sikakalliita, joihin budjettia ei tällä kertaa haluttu venyttää. Nyt yleisempien heppatarvikeliikkeiden hyllystä löytyi vain suoria pötköjä tai muuten vain epämääräisesti muotoiltuja yksilöitä. Ihan hakuammuntaa en tällä kertaa jaksanut harrastaa, joten olen haalinut kokeiluun sopivia vöitä pääasiassa kivijalkakaupoista.

Lisävaatimuksia toi itse hevonen, joka on Herra Herkkis. Myöhemmin empiirisissä tutkimuksissani tulin siihen tulokseen, että vyössä on oltava joustot. Siispä muutama hyvä S-vyö tai vastaava oli oitis jätettävä pois laskuista.

Tässä muutama sovitettu:

Hööksin suora pötkylävyö. Löytyi valmiina kaapista, hintaluokka 20-30e.

+ Pehmeä 
+ Edullinen
+ Joustot 

- Muotoilu ei riittävä, etummainen vastinhihna taittuu ja satula valuu käytössä eteen

Ei jatkoon.

Chetakin nahkavyö, löytyi Puuilon alennuskorista. Hintaluokka 50e.

+ Erittäin pehmeää nahkaa 
+ Laadukkaan oloinen tämän hintaluokan nahkatuotteeksi

- Muotoilu vääränlainen tälle hevoselle: Satula oli liian edessä (lila ympyrä), vastinhihnat taittuivat ja satula valui niiden perässä eteen liikkeessä.

Ei jatkoon. 

 Hööksin panssarityyppinen kouluvyö nahkaa, hintaluokka 80-90e

+ Muotoilu jo kelvollinen, satula istui kivasti ja sen pystyi asettamaan tarpeeksi taakse
+ Ulkonäkö

- Valitettavasti vyön reunat painoivat solkien yläpuolelta ihoon kiinni (punainen ympyrä), riski hankaumalle suuri. Hevosen malli ja vyön muotoilu tuosta kohtaa eivät tuntuneet osuvan siis yksiin. Vyötä ei tästä syystä testattu ratsain ollenkaan.

Haikein mielin ei jatkoon.

Vasemmalta: 1. Hööksin pikkupanssari
2. Vanha estevyöni, Hööksin S-muotoiltu nahkavyö
3. Yllämainittu Chetak
4. Ekana mainittu pötkylä
Mattes Crescent, hintaluokka 150-160e. Kokeiltiin kaksin kappalein, eri värisillä karvoilla. Musta oli nätimpi.

+ Laatu ja pehmeys
+ Muotoilu, satulan sai asettaa tarpeeksi taakse ja se pysyi paikoillaan
+ Kainalolle jäi kivasti tilaa

- Hinta, lampaankarvan käyttöikä ei vastaa nahkaa tai synteettistä materiaalia ja sen puhtaanapito on toisinaan oma haasteensa
- Joustottomuus, Salama alkoi pullistelemaan vyötä laittaessa tosissaan, vaikka vyö kiristetään aina useassa osassa satuloinnin aikana.

Lopputulema: Haikein mielin ei jatkoon. Sama joustoilla olisi voinut olla täydellinen.

Mattes Crescent mustalla karvalla.
Norton painetta tasaava vyö, hintaluokka 40-50e. (Valmistus lopetettu)

+ Hinta-laatu-suhde sinänsä kunnossa, vyön suunnittelussa ollut ajatusta (muistuttaa vanhempaa Wintec Cairia)
+ Materiaali helposti puhdistettavaa synteettistä materiaalia

- Muotoilu ei riittävä tälle hevoselle, satula valui lavoille. Satulaa ei myöskään voinut asettaa tarpeeksi taakse (lila ympyrä). Kainalolle ei jäänyt juurikaan tilaa (punainen ympyrä). Salama ei pidä lainkaan lavan kärkeen osuvasta satulasta ja senteilläkin on tässä lajissa merkitystä. Opittu kantapään kautta...

Siispä ei jatkoon.

Norton.
Horse Guard muotoiltu kouluvyö. Vähän niin kuin banaani malliltaan. Hintaluokka 40-50e.

+ Missä olet ollut, mikset heti tippunut taivaasta..?
+ Istuvuus 10+
+ Satulan saa laittaa oikeaan paikkaan, lavalle (lila ympyrä) ja kainalolle (vihreä neliö) jää tilaa
+ Muotoilu piti satulan paikoillaan hyvin
+ Hevonen liikkui paremmin kuin aikoihin (vaikka hyvinhän se on viime aikoina kulkenut, erot tässä kohtaa ovat hyvin hiuksenhienoja) ja tarjosi mm. laukkaa mielellään! Laukka ei ole kivaa, jos satula katsookin lapaa päin, esim. neljän ja puolen tonnin Prestigellä laukka ei pyörinyt sitten alkuunkaan juuri tästä syystä.
+ Materiaali hevosta vasten pehmeää neopreenia
+ Ulkonäkö ihan pätevä, ei turhia lenksuja tai remmeleitä, vastinhihnat saa nätisti piiloon
+ Hinta

- En keksi tähän mitään

Todellakin siis jatkoon! Vihdoinkin löytyi sopiva ja kerrankin järkevään hintaan. :) 

maanantai 5. marraskuuta 2018

Mitä tähän nyt enää sanoisi


Vanhakin jo nuortuu, kun joutuu olemaan muutaman päivän tarhalevossa. :D


















Lohikäärme.


Kuvat otettu eilen, sunnuntaina 4.11. Salaman turvotus mahan alla oli siirtynyt vatsan takaosaan, kuten kuvista edustavasti näkyy. Tänään maanantaina 5.11. kaikki allergiapöhö on poissa, hevonen on jälleen samanlainen sutjakka työhevosmalli kuin viikko sitten. Maagista!

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Lovely Julishka + Salaman vointi

Julishka 1,5v elämänsä ekalla maastolenkillä 27.10.2018. Salama turvahevosena. :))
Sampan varsa. Isänsä tyttö.


Kauhean iloinen persoona, jolla on hyvä laukka. Paljon mielipiteitä, mutta silti kiltti ja yhteistyöhaluinen ihmisen kanssa. Lisäksi kaunis katsella talvipörröstään huolimatta. Aika samanlaisia ovat muutkin Sampan varsat sukupuolesta huolimatta.

Yksi esimerkki mielipiteitä on tämä joka aamu toistuva rutiini: Ensin riimu päähän ja sitten tutkimaan Salaman karsina, jos siellä olisi vielä jotain jänskää jäljellä. Häntä viuhuu kuin koiralla, kun varsa tutkii ruokakuppeja. Lopuksi piehtarointi paksun ruunan patjalla ja sitten käytävän kautta ulos. En vie häntä ulos, vaan hän vie minut sitten kun sopii. ;)


Isänsä harrasti samaa ja esim. piehtaroi aina ruokakuppien päällä välillä jopa kesken ruokailun. Hassu tapa.


Salaman vointi on kohentunut torstaista tasaisesti. Yöheinät ovat nyt maistuneet ja aamuisin ulko-ovelta on kuulunut tuttu hirnahdus. Turvotusta on edelleen mahan alla. Salama "punnittiin" 700 kiloiseksi klinikalla nauhan kera, tänään sama nauha näytti vähän päälle 600kg eli turvotus lienee tasaisesti laskenut. Hengitys saisi vielä olla sujuvampaa, mutta menohaluja on: Eilen mentiin ulos karmit kaulassa ja pihalla vingahdeltiin (tai no Salaman tapauksessa röhkittiin) ja pukiteltiin. Siksipä käytiin vartin minikävelyllä eilen selästä käsin ja heppa oli ihan tyytyväinen pienestä aktiviteetista.

Ulkolämpötila 10°C + paksu turkki + vielä vähän vajavainen hengitys tosin tekivät aika kovan hien jo tästäkin "urheilusta", joten ruuna saa rauhassa nyt levätä varmuuden vuoksi ihan siltä varalta, jos sillä onkin allergian sijaan jokin kuumeton virus päällä. Vaikka verikokeet olivat priimat, ei virusinfektiota ihan kokonaan voi sulkea koskaan pois.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Raju allerginen reaktio


Eläinlääkäripalvelujen olemassaolo on ehtinyt toisinaan jo unohtua. Eilen muisti virkistyi taas kummasti.

Keskiviikkona tullessani töistä kotiin Salama ei tullut päiväheinille vastaan. Epäilykseni heräsi ja laitoinkin ystävälleni viestin, että nyt oli väärä ilme hepalla naamassa. Se vain murjotti ja ne muutamat askeleet, mitä se käynnissä otti, olivat aika lyhyitä. Herkut kelpasivat, heinää korkeintaan närppi.

Koitin illalla mennä ratsastamaan, koska olisin loppuviikon poissa työmatkalla. Varusteita laittaessa hevonen oli poikkeuksellisen rauhallinen. Kutisi kovin. Alkukäynnit ihan ok, vähän hakeutui tyhjäksi edestä ja se ihmetytti, koska sitä Salama hiljattain ei ole enää harrastanut. Otin ekat ravit ja hevonen ontui vasenta etujalkaa niin paljon, että tulin oitis alas selästä. Mitään näkyvää tai tuntuvaa ei jalasta tai lihaksistosta löytynyt, mutta sama ontuma näkyi myös liinassa. Hevonen oli hyvin haluton ja kipuilme kova.


Vein sen oitis talliin. Kylmäsin jalat, hoidin polvet, loimitin. Kuumetta ei ollut. Hevonen silminnähden nuupea ja turvonnut leukaperistä ja mahan alta. Annoin yötä vasten kipulääkettä ja Histeciä pienen annoksen.

Torstaiaamulla yleisilme oli vähän pirteämpi. Turvotus kaulan ja mahan alueella oli kuitenkin lisääntynyt huimasti. Varasin eläinlääkäriajan ja se saatiin onneksi samalle päivälle.

Pakkasin jälleen varsani ja Salamani auton yksin ja luojan kiitos ne toimivat kuin sekuntikellot tässä lajissa. Julishkalle tuo maskottimatkailu tuntuu sopivan paremmin kuin hyvin.

Klinikalle saapui suht valpas, mutta hyvin, hyvin nuupea hevonen. Sen hengitys pumppasi jatkuvasti ja se hikoili, lisäksi se näytti todella surkealle ja kipeälle. Kuumekin oli noussut hieman. Riimu ahdisti kurkusta ja vatsanalus oli paikoin edelleen turvoksissa. Labrat olivat kuitenkin ok (niiden perusteella oikeinkin terve) ja samoin vatsaontelon rtg, jossa ei ollut muuten hiekanmurustakaan. Juoksutettiin se varuiksi, liikkui todella hyvin. Keuhkoista ei kuulunut mitään, suolistoäänet olivat ok, vain limakalvoilla oli hieman hitaampi palautumisaika kuin yleensä. Salama letkutettiin suolavedellä varuiksi, koska se syystä tai toisesta vaikutti vähän kuivahkolta. Dg (allerginen) reaktio.

Ja kaikki tämä ilmeisesti vain siksi, että heinä vaihtui alkuviikosta osittain kuivasta muovipaaliin. Huhhuh. Että happy halloween sitten vaan!