tiistai 18. syyskuuta 2018

Mitä kuuluu varsalle?


Mitä kuuluu varsalle?

Varsan nimi on edelleen Varsa. Tai no, ensin se oli Lisko, sitten Lissu ja sittemmin ihan vain Varsa. Nimestä viis, tänään vuoden ja kolme kuukautta vanhana hän näyttää tältä:


Ei huono. Laidun teki ihmeitä, kuten lähes aina vuotiaille tekee. Omaan silmään Lissun parhaat puolet ovat sen pitkä kaula, vahva luusto ja tammaleima, näen siinä lisäksi paljon isäänsä Samppaa. Toivottavasti ensi kesänä Lissu saa pikkusiskon, sen emä nimittäin ultrattiin tiineeksi Sampasta!


Lissu harrastaa kotona välillä lyhyitä lenkkejä narussa ja talven aikana opetellaan ohjasajon alkeet. Ehkä tässä jossain kohtaa kehdataan käydään myös näyttelyissä. 

Ensi vuoden tavoitteeksi asetettiin Laatuponikilpailu, jossa isänsäkin on aikanaan edustanut. Treenit tuota koitosta kohden täytyy myös laittaa vireille talven aikana, jotta irtohypytyksestä ehtii tulemaan tälle herkälle tammalle rutiini. 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kurkkaus kulisseihin: Siedätyshoito


Salaman siedätyshoidosta olen kirjoitellut blogiin aiemmin parin jutun verran. Hoito jatkuu yhä ja vaste hoidolle on ollut edelleen erinomainen.


Veikkaan yhä, että se on ollut tämän hevosen pelastus. Allergisia reaktioita se saa edelleen silloin tällöin, mutta nykyään onneksi pienemmässä mittakaavassa eli siis lievempänä kuin aikaisemmin.

Jos olet siis miettinyt omallesi tätä hoitomuotoa, niin en voi kuin suositella.
Ja näin se pistosjuttu tapahtuu, helppoa hommaa:
(Koska blogissa meni miljoonan kävijän raja rikki, päätin opetella jotain uutta. Tällä kertaa oppimisvuorossa nykyteknologian ihmeistä oli tuo selostus videon päälle. Olkaa hyvät.)


Linkki videoon

Pistoksen jälkeen hevosta on hyvä tarkkailla pari tuntia mahdollisten allergisten reaktioiden varalta. Meillä suurin oire on pieni tukkoisuus pari päivää lääkkeenannon jälkeen, mutta suuremmat reaktiot ovat toki mahdollisia.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kuulumisia


Jälleen ollaan syksyssä. Jälleen ollaan siinä tilanteessa, että tahtotilaa etsitään. Kai se sieltä taas löytyy.

Kaikki on sinänsä okei. Heinät on varattu talveksi (tietynlainen meriitti tälle kesälle) ja kuivikkeita riittää vuodeksi. Puitteet ovat ihan ok ja hevonen / hevoset kunnossa.


Aloitin loppukesästä uudessa työpaikassa esimiestehtävissä vastaavan hoitajana työparina. Vastuu on kasvanut ja henkinen paine on luonnollisesti kovempi kuin aiemmin rivityöntekijänä. Uuden opettelu on ollut mielenkiintoista, mutta henkisesti uuvuttavaa. Se menee kyllä ohi, mutta elokuun noin 200 työtuntia vähän väsyttivät. Siksi ei tullut kirjoitettua tänne oikein mitään, kun kaikki vähäinen vapaa-aika meni ihan muissa puuhissa. Mutta olen iloinen päätöksestäni hypätä vanhasta, tutusta ja turvallisesta kelkasta uuteen kyytiin, koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään! (Kyllä, poden myös ikäkriisiä...)

Hei me kävellään vetten päällä! Eiku... Ruokamättäällä, mitä haaskausta!
Siinä oma kupoli lyhyesti. Salama on ollut mun turpaterapeuttini - se joka tönii raiteille, jos mieli karkaa. Loppukesänä ei olla tehty mitään erikoista: Köpötelty kentällä, seikkailtu maastossa ja ihmetelty maailmanmenoa. Kerran päästiin Tiinan tunnille ja viime viikolla käväistiin Ypäjällä.

Näyttelyreissusta ei sinänsä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta reissu tuli tehtyä ja tuli oltua hetki astetta hienompien seurassa. Ja kaiken kruunasi auton hajoaminen keskelle puoli neljän ruuhkaa Liedon keskustassa. Hieno tunne, kun pirssi käryää, ympärillä on hirveä liikenne ja hevoset kopissa. No, matka jatkui hetken kuluttua omin voimin, mutta lievästi ketutti. Kukaan ei siis kuollut, ei edes Ooppeli.

Kato ihminen, kukka-asetelmia!
Samalla reissulla haettiin Salamalle rokotus, kun sekin mokoma meni sinä päivänä vanhaksi. Se sai tietty parin päivän kuumeen siitä ja sai lomailla nyt viikon. Ajattelin, etten ota riskejä sen kanssa, kun on valmiiksi hengitystieongelmainen, joten levätköön rauhassa vielä tämän päivän. Tällä kertaa rokotusreaktio jäi varsin maltilliseksi, viime vuonna se oli viikon tosi kipeä.



Sitten iloinen tai surullinen suuri uutinen, miten asian nyt haluaa tulkita. Pilkku ehti olemaan kolmisen viikkoa myynnissä. Siitä tuli paljon kyselyitä ja useampi hyvä tyyppi kyseli sitä. Huomenna siitä tehdään kaupat ja poni saa huippukivan uuden kodin. Ehkä näemme sen tulevaisuudessa radoilla? Uusi koti kävi testaamassa sen ajaen ja poni oli tyytyväisempi kuin aikoihin, kun sai hölkätä kärryjen edessä. Se on niin sen juttu ja olenkin iloinen, kun uudessa kodissa se saa harrastaa vaikka ja mitä kivoissa puitteissa.

Ponikauppa on toki haikeaa, mutta vaikeinta oli ponilapsien hyvästely. Uutta ratsastettavaa ponia ei ainakaan ihan heti ole tulossa. Eväät heille on huolella jaettu ja ehkä - toivottavasti - ne kantavat myös jollain tapaa tulevaisuuteen.

Ei hyvästi, vaan näkemiin.

torstai 6. syyskuuta 2018

Tyydyttävän hyvä


Käytiin lukemassa Salaman kanssa Derbykentän mainokset tänään. :) 

Jospa ensi vuonna saisin pestä satulankin..?


Tyyppi: Hyvä, ryhdikäs (8)

Pää, kaula ja runko: Syvä, leveä pitkä runko, pitkä kaula. Korkea säkä, pitkä lanne, laskeva lautanen (7)

Jalat ja kaviot: Ej melko hyväasentoiset, tj hieman pihdissä, käyrät kintereet, lyhyet, ohuet etusääret (7)

Käynti: Tj suorat, ej ahtaanlaiset, riittävä yliastunta (7)

Ravi: Tj suorat, ej väljenevät (7)






Pienisuuri hevoseni <3

lauantai 25. elokuuta 2018

Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan


Kerran kesässä on päästävä Tiinan tunnille. Tänään oli se päivä. 

Matkaan lähti sopivan reipas, rento ja hyväntuulinen Salamanteri. Vaikka sen kanssa matkustaminen on aina ollut helppoa, on se nykyään suorastaan mukavaa, kun se on niin fiksu.

Ihanat korvat. Voin melkein kuulla Salaman aivosolujen sähköimpulssien värähtelyn tätä kuvaa katsoessa...
Koska takapolvet, on takajalkojen rehti ja rehellinen koukistaminen vielä Salamalle vaikeaa. Helpommalla pääsee jättämällä takajalat taakse. Siispä asiaan on kiinnitettävä huomiota. Tätä työstettiin ensin vasemmassa kierroksessa keskiympyrällä niin, että takajalan tuli astua mahan alle, muttei ristiin. Oma sisäistuinluu sai olla aika edessä ja alhaalla, ulkopohje sai hengata vähän toimettomana ja kun kaikki taivaankappaleet olivat balanssissa, piti käyntiä ajatella aktiivisemmaksi. Vauhtia ei saanut lisätä, mutta takajalkojen tuli olla aktiivisemmat. Salama koitti paeta tilanteesta heittäytymällä edestä tyhjäksi, tämä tuli korjata ihan vain ojentamalla pikkurillit suoraksi ja nostamalla kättä hieman hetkellisesti. Vetämään ei saanut jäädä, vaikka mieli teki. Pikkurillitemppu toimi!

Oikeassa kierroksessa jatkettiin samaa, tosin siinä suunnassa korjattavaa oli enempi lapojen asennossa. Tässä kierroksessa lapoja tuli ajatella ulos, niin sisätakajalka sai paremmin tilaa. Vaikeaa, muttei mahdotonta.


Samaa harjoitusta tehtiin myös harjoitusravissa. Ja kun verryttiin molemmat (pitkä työviikko tuntui vähän jäykkänä selkänä, voin kertoa), alkoivat takajalat ihan todella koukistua ja polkea alle. Pienin hetkin me leijailtiin siinä. Ja kun meni vaikeaksi, otettiin hengähdystauko kevyessä isossa ravissa kentän ympäri. 


Sitten ällä. Eli laukka. Salaman mielestä kiva juttu, jos ratsastaja osaa. Tällä hetkellä se ei osaa, mutta yrittää kyllä ja on parantanut tapojaan jo vähän. Nostot onnistuvat hyvin ja ne ovat nättejä, mutta sen jälkeen jätän hevosen vähän oman onnensa nojaan. Jos ja kun Salama saa päättää, niin pääseehän sitä kävellenkin perille. 

Laukannostoa ennen pitää muistaa, että niska on ylhäällä. Salama helposti kuumenee ja kiikuttaa alaleuka tiukkana menemään, koska kohta kuitenkin laukataan. Jotta nosto olisi tasapainoinen, on takaosan tietty oltava alla. Jälleen otettiin pikkurillitemppu avuksi: Käsi hetkeksi ylös, hevosen niska ylös ja kun se ihan hiemankin hidastaa, nostetaan laukka. Ja simsalabim, laukka pyöri. Allekirjoittaneen tulee muistaa, ettei tätä hevosta ratsasteta lainkaan sisäpohkeella laukassa. 


Eli kotiläksyksi kurinalaisuutta ("tämä hevonen tuntee sut läpikotaisin ja käyttää sun heikkoja kohtia häikäilemättä hyväksi"), aktiivisempia takajalkoja ja sopivassa suhteessa polvijumppaa. Katsellaan taas joskus, milloin seuraavaan kerran ehditään ja päästään jonnekin. :)

Muutama videopätkä ihan vaan muistoksi:

Käyntiä vasemmalle:
(Salama sanoo et tää on vaikeaa, tee itse)
https://youtu.be/3DUS8PUo3ac
https://youtu.be/BzCQ2F1JaQ8

Käyntiä oikealle:
(Jos ei saa valua alas ja vaikeaa on, pällistelen sitten mörköjä, t. Salkku)
https://youtu.be/GvoG1UHaHIs

Kevyttä ravia hengähdystauoksi:
https://youtu.be/xzNfVQaT0LM (tässä vähän lopussa jyräysvaihde menee päälle)
https://youtu.be/8rtVRSyYbCE (tässä jo paremmin)

Harjoitusravia oikeaan, lavat ulos ja sisätakajalka alle:
https://youtu.be/W1EprS8A2n0
(alussa pakka levällään ku Jokisen eväät, lopussa tulee muutama kiva askel)

Salkkuponiini. Turpis vinossa ja kaikkea. <3

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Vielä on kesää jäljellä


Lisko alias Lissu tuli keskiviikkona kotiin. Varsa oli kesän lataamassa akkujaan (ja ennen kaikkea kasvamassa) laitumella Canna's tallilla. Kotiin tuli oikeinkin sievä vuotias, kyllä se laidun vaan niin ihmeitä tekee!

Hoitosedät sekosivat aivan pöksyistään, kun varsa asteli kotitarhaan. Varsasta tuli melkein taas riita, mutta ei hätää, seuraavana päivänä kauhukakaran hoitovuoroista ei ollut enää kinaa... :D 




Pilkku ja Lissu
Rimpula asuu tällä hetkellä Pilkun kanssa yöt kimppakämpässä ja yhteiselo sujuu hyvin. Varsa syö molempien väkirehut ja heinäkasan päällä se seisoo. Pilkku alistuu kiltisti kohtaloonsa. Ja hyvä niin, kun katsoo Pilkun elintasovatsaa. 




Nyt on lauma kasassa, mutta kuinka kauan, se jää nähtäväksi. Täräytin nimittäin Pilkun myyntiin. :'(

tiistai 14. elokuuta 2018

Oravanpyörässä


Onnella ei ole huomista päivää;
sillä ei ole eilistäkään;
se ei ajattele tulevia;
sillä on vain nykyisyys,
eikä sekään ole kokonainen päivä,
vaan silmänräpäys.
— Ivan Turgenjev


Sillai ne päivät menevät. Päivät työssä, jossa on kyllä hektistä, mutta ihanaa, saavat täydellistä vastapainoa niistä hetkistä, kun kotona saa hetken harrastaa Pläsipään kanssa.

Onnea voi olla esimerkiksi se, että ystäväni voi käydä ratsastamassa Salaman yksinään. Kukaan ei kuole tai loukkaannu. Meillä on ihana harrastus. <3

Onnea on se, että Salama oli kiltti kengittää.

Onnea on se, että voidaan mennä maastoon niin, että vieressä kulkevat lastenrattaat ja poni laukkailee perässä ja Salama pysyy rentona koko ajan.

Onnea on siis se, että ollaan tässä ja nyt. <3

maanantai 6. elokuuta 2018

Sinussa on valo, sinussa on yö


Ilotulitus ihanissa valoissa
Huutoa taputusta suudelmaa
Tässä on mennyt jo seuraava
Mä katselen sinua ja taivasta

Ilo suru tulee menee ja ne vaihtelee
Kärsimys kasvaa ja vaimenee
Missä on minun aarteeni
Tässä on sinne mun karttani







Näissä Salama ja Elina eilen. Salama on edelleen tosi happy ja tyytyväinen. Me olemme tosi iloisia nyt. <3

torstai 2. elokuuta 2018

Poika tuli kotiin


Siinä se nyt on: Uusi koulusatula. Equipe Emporio Monoflap 17", leveys 2+ ja sen alla Salama 2.0. Se on kuin uudestisyntynyt edelleen tämän kanssa, rento ja tyytyväinen. Miten voi yhdellä satulalla olla niin iso merkitys, sitä ei voi kuin ihmetellä ja toisaalta, ei voi muuta kuin syyttää itseään!


Tässä vieteltiin myös synttäreitä ja ilmeisesti olen ollut kiltti, kun lahjapaketista paljastui lahjakortteja Hööksille. Hain oitis himoitsemani Sprengerin Bow Balance jalustimet ja ne ovat kyllä hyvät. Polvet voivat hyvin jopa pitkän maastolenkin jälkeen! 


Vielä etsitään uuteen satulasettiin sopivaa vyötä. Tässä kuvassa päällä Hööksin pieni panssarivyö, jossa oli edes vähän S-muotoilua. Se ikävä kyllä kanttaa tuosta solkien yläpuolelta kiinni ihoon ja hiertää. Muuten se on aika kiva. Toisena hyvänä tulee Chetakin superpehmeä nahkavyö (muissa kuvissa), mutta siinä saisi olla ehkä vähän enemmän muotoilua. Testit jatkuvat, jospa sopiva vyökin vielä löytyisi!

Satulavyöarsenaalia. Uutta ja vanhaa.

torstai 26. heinäkuuta 2018

Kuin kotiin olisi tullut

Current mood. x)
Keskiviikkona pakkasimme Pläsipään ja Pilkun aamutuimaan autoon ja kävimme Satula.comin toimipisteessä Paimiossa kokeilemassa satuloita.


Salama on lapojensa ja leveytensä vuoksi joka sovittajan painajainen. Lopulta löytyi kaksi (2) sellaista, joita voitiin testata ratsain.

Toinen oli Equipe Emporio Monoflap 17" ja leveys 2+. Toinen oli Prestige D2 ja monta hienoa koodia (+ hintalappu) perään.

Equipe
Tässä vuosien saatossa olen oppinut luottamaan Salaman kanssa vaistooni. Jos se sanoo, että joku asia on okei, se on. Jos jokin ei ole ok, se kyllä sanoo sen.

Ja niin kävi nytkin. Equipe on testattu nyt kolmesti. Paimiossa ihmeteltiin (= kytättiin) maneesia, mutta ravi oli letkeää. Kerrottakoon tähän väliin, että neljän ja puolen tonnin Prestigellä se jumitti ihan samalla tavalla kuin omalla Venuksellaan. Tarkempi analyysi paljasti, että nuo Prestiget painavat lapoja.


Eka kotitestaus suoritettiin vielä samana iltana. Hevonen liikkui mielellään, itse ja HÖRISI tyytyväisyyttään vähän väliä.

Toinen testaus suoritettiin tänään alkuillan viileydessä. Salama liikkui halukkaasti, mielellään ja ihan uudella draivilla.

Meinasin itkeä onnesta.

Kotitestaukset vielä jatkuvat, mutta toistaiseksi olen toiveikas. Equipe tuntui siltä, kuin kotiinsa olisi tullut.
Mr Hyväntuulisuus