lauantai 31. maaliskuuta 2018

Påsk


Kevät, tuo riemun sesonki.

On keltaista hyasinttia, on piteneviä päiviä, on iloisia hevosia. Kevään tietää tulleen siitä, että hammaslankaa ei tarvitse ja furminaattori tukkeutuu oitis. Toinen varma merkki on se, että kantapäät kannattaa pitää alhaalla ja se, että pieniä vihreitä miehiä (tai keltaisia mörkötipuja) hyökkii kimppuun yllättävistä paikoista. Esimerkiksi kentän portilla vaanii joku, ettähän tiedätte!


Yleensä pääsiäisen tienoilla hevoset ovat voineet jäädä yötä päivää ulos, mutta kuten näistäkin laadukkaista kuvista näkee, vielä ei ole kovinkaan keväistä. Jotenkin päähän on fiksoitunut se, että kentän täytyy olla sula ja mielellään kuiva, jotta ulkoelämästä tulee kaikille miellyttävämpää. Onhan niillä katos, mutta kuitenkin.

Salkkuliisan kanssa on ollut lystiä. Keskittymisen kanssa on jatkettu hommia. Kun ollaan töissä, pitää fokus olla ratsastajassa. Ihan perusjuttu joo, mutta ADHD-hevoselle alkuun tosi hankalaa, vielä tässäkin iässä. Otin avuksi merkkivihellyksen ja alkuun palkkasin sitä siitä, kun se tuli ns. takaisin. Enää tiellä käveleviä koirakoita tai muita ei tarvitse kuin vilkaista sivusilmällä ja homma jatkuu. On päästy jo siihen pisteeseen, että kaveriponi kävelee tiellä ja me tehdään laukkahommia kentällä. Se on paljon se, jos / kun tietää tämän hevosen ja sen aiemman keskittymiskyvyn. Enää en aio pilata koulutuntia sillä, että tuijotetaan hanhiparvea puoli tuntia!


Maastovarustus on kaivannut pientä päivitystä. Tähän asti olen maastoillut nivelellä, mutta kunnon kasvaessa ja vauhdin lisääntyessä pieni lisäjarru on ollut tarpeen. Kokeiluun on tulossa pitkän harkinnan jälkeen pessoakuolain hätävaraksi ja lisäksi hankittiin martingaali. Full-kokoa, yllä kuva. En ymmärtänyt, että tällä todella on ryntäät, joihin sopii pääasiassa länget. 

Onneksi Anonyymi Alaturpisten Keräilijä pelasti ja jatkopalalla martsasta tuli ihan kelpo. Martingaali kokeiltiin sileällä eilen ja se ei tuntunut ahdistavan. Salama kun inhoaa kaikkia ylimääräisiä remeleitä ja juttuja yli kaiken. Esimerkiksi meksikolaista turpista, remppaturpista tai ylipäätään alaturparemmiä se ei siedä. Sama oli Micklemien kanssa, suupielen yli menevä remmi oli maailmanloppu. 

Jatkopalan kanssa.

torstai 22. maaliskuuta 2018

Viikon 1 X 2


1) Taisin sunnuntaina lyödä pääni, sillä ilmoittauduin koulukisoihin. Salamakin vaikuttaa olevan innoissaan, jos yläkuvaan on uskominen.



X) Tässä on Pilkku.

Pilkulle kuuluu hyvää, vaikkakin viime viikolla se heräsi hetkeksi henkiin. Maastolenkillä vastaan tuli hiihtäjiä. Kahdesti. Se oli Pilkulle vähän liikaa ja sen etujalat nousivat hetkeksi noin 10 senttiä maasta ilmaan, kun hiihtäjät oli ohitettava kapeassa kohdassa metsätiellä.

Lähipotretti. Pilkku on toipunut hiihtäjäepisodista ja on oma lupsakka itsensä jälleen.

Tämä tässä on Julishka alias Lisko. Lempinimi kotioloihin on vihdoin muodostunut. ;)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lumienkeli


Kirjaamme sunnuntain 18. maaliskuuta 2018 päiväksi, jolloin erkaannuin Pläsipäästä neljännen kerran.

Mutta se oli vain sellainen työtapaturma. Nostin oikean laukan, mutta paineistin vaihteeksi liikaa ja olin askeleen edellä. Salama ystävällisesti muistutti sen olevan sopimatonta, joten simsalabim ja pimpelipom.

Noin muuten meillä on ollut tosi kivaa ja lystikästä, varsinkin kun ruohotarha on ollut hyvässä ratsastuskunnossa. Vielä kun pysyisi kyydissä. x)





Laukkaa pikkupellolla, jee! 
Harjoitusravia
Melkein messissä
Joku puuttuu...
"Sorii..." T: Salama
Loppuun vielä höpöhöpöravit kentällä.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Hevonen, joka on tienannut 0 euroa


Se on sellainen ihan tavallinen hevonen, jolla on lempeä katse. Se on hirveän ystävällinen, mutta välillä vähän juro. Vahva, mutta silti pehmeä. Sillä on silkkinen karva, joka kiiltää kilpaa auringon kanssa.

Se elää ihan kivaa elämää. Se saa valita, asuuko sisällä vai ulkona, yksin vai kavereiden kanssa. Se saa ruokaa kyllikseen ja välillä vähän liikaakin. Se saa treenin jälkeen lämpimän vellin ja jokaisen harjoituksen päätteeksi sen jalat kylmätään ja lihakset lämmitetään loimella. Se saa rakkautta, rapsutuksia, herkkuja ja se on perheenjäsen. Se on käynyt hierojalla, fysioterapeutilla ja on päässyt eläinlääkäriin aina tarvittaessa. Se on elämänmittainen tarina, jolla ei ole hintaa. Tallimme muilla hevosilla on.

Silti se on ansainnut eläissään tasan 0 euroa tuloja omistajalleen. Näin on vastattava, kun utelias kysyy. Monelle ei-hevosihmiselle ihmetyksen aihe: Mitä järkeä tuossa on?

"Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla - mutta ne hohtavat auringossa ja hirnahtavat yössä."

Se on kaikkia maailman rikkauksia suurempi aarre, kun espanjalaiset tapasivat jo kauan sitten sanoa. Se on se voima, joka nostaa ylös silloinkin, kun tekisi mieli vain pudota.

Se on paljon se.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Tasapainohippaa


Näissä kuvissa aurinko ei paista, mutta meillä oli lystiä!


Salamalle on ollut harvinaisen vaikeaa keskittyä töihin, jos kentällä on muita. Onneksi tätä on saatu harjoitella oman kaveriponin kanssa ja pikkuhiljaa homma toimii.

Olen päässyt myös laukka"ongelmaan" käsiksi. Nyt nostot onnistuvat, kun hevonen on lähtökohtaisesti suora. Mutta pienikin jännitys tai häiriötekijä pintaan, niin laukka ei vain nouse kovinkaan helposti. Heppa menee omaan kuplaan ja saattaa jolkotella ravissa kivasti, mutta täysin vaihteetta. Toinen vaihtoehto on mörön tuijottaminen niin intensiivisesti, ettei mikään apu mene läpi. Esimerkiksi metsässä pörräävä mönkijä tai kisoissa tasaisen kamala jännitys ovat hyviä esimerkkejä. Mutta olen optimisitinen, pientä valoa tämän suhteen on näkyvissä jo ja olen keksinyt erilaisia harjoituksia aiheen tiimoilta! 


Neuvonpitoa.
Hölkyn kölkyn 
Hippaa näin päin
Ja sitten Pilkkua karkuun. Helppo nakki. :D
 Ja loppuun pieni jäniskevennys:
(Koittakaa huviksenne grippipaikoilla pitävää nahkaa vasten - ei olekaan ihan peace of cake!)

Mitä... 
..helkuttia.. 
..sä teet?! 
Hullu. T: Salama

tiistai 6. maaliskuuta 2018

44 elonmerkkiä

Nimittäin kännykkäkuvia talven ajalta!

Kuluvana talvena on tehty vaikka ja mitä: Kuten hengailtu läsi vinossa ja suorassa, talvi-idyllissä ja purppuran taivaan alla. Nyt kun päivä pitenee ja elämä voittaa, tuntuu tuo jokavuotinen selviytymiskamppailu jälleen ihan peruskauralta.
Säärystimet ovat olleet pop. Tässä neljä eri näytettä.
Varsa on ihQ. Ja kauniskin vielä.
Helgan talven rankin urakka on ollut löytää lämmin paikka, jossa voi syrjäytyä rauhassa 23,5h per vuorokausi. Saunan lauteet, takan päällinen ja minun untuvapeittoni ovat kestosuosikkeja. Muutaman kuukauden lepo näkyy vyötäröllä, jota ei siis enää ole. 
Salamanteri on käyttänyt paljon loimia. Enemmän kuin koskaan. Pääosin ihan siitä syystä, kuin ratsuhevonen nyt hikoaa eli liikutuksesta.
Teemaan sopivia meemejä. Nih.
Sitten on otettu kaverikuvia.
Pilkku on ollut Pilkku. Hän on puhjennut kukkaan ruunautumisen jälkeen.  
Satula modifoinnin ja Italian retken jälkeen. Jotain on tehty oikeinkin, sillä vielä syksyllä näkyneille lapakuopille sanottiin heihei! 
Treeneissä on ollut tavoitteena ennen kaikkea hyvä mieli. Välillä tätä on mietitty hampaat irvessä, kaikki kun on suhteellista. 
Välillä on taas tehty jotain ihan muuta. Siis muutakin kuin töitä ja hevosia. Ja tuo possu vasemmalla alareunassa on niin paras. <3

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Kevättä kohden


Elämä on viime aikoina koetellut. Meillä on kaikki kivasti, mutta lähipiirissä on paljon murheita. Siksi en laita lainkaan pahaksi, jos Salama pääsisi kesäksi täysihoitotallille ja ponit lähtisivät laidunlomalle. Mutta katsellaan, suurin henkinen erävoitto on kuitenkin saavutettu, kun kalenteri kiiri jo maaliskuulle!


Muitakin arjen hassutuksia on kohdattu.

Tapaus 1. Lämpötila päivän mittaan heittelee hurjasti. Aamuisin elohopea on tippunut lähelle -20°C ja päivällä mokoma kirii lähelle nollaa.

 Olenpa siis loimittanut Salaman, koska minulla on kylmä. Tiedättehän, kultipuppeli ei voi mennä ulos ilman takkia, jos omistaja palelee.

No, heppa on ollut tuskissaan hiestä märkänä loimensa kanssa. Kertokaa sama huolestuneelle ohikulkijalle, jonka mielestä nämä palelevat...

Salama kirmaili isäntää vastaan.
 Tapaus 2. Tein ruokintalaskelmia. Voitteko uskoa, että Salaman pitäisi saada lisärehua (energiaa!) noiden laskureiden mukaan. Kaikki muu on kohdillaan, mutta energia jää reippaasti miinukselle.


Matalasokerista heinää (odelmaa) hevoset ovat syöneet aika vapaasti nyt. Päiväkulutus tällä hetkellä näillä kolmella on noin 15-20kg. Lisäksi Salkku saa kivennäistä (St Hippolyt) ja pari desiä Selected-rehua kivennäisen kaveriksi. Aiemmin se sai melassileikettä, mutta Selected on nopeampi ja helpompi turvottaa.

Mikään hoikkeli se ei ole, pikkasen pulska vaan. Mutta voisi olla pirtsakampikin ratsastaa.
Kaikkea sitä. Toistaiseksi kuitenkin jatketaan vanhalla setillä.