Kevät, tuo riemun sesonki.
On keltaista hyasinttia, on piteneviä päiviä, on iloisia hevosia. Kevään tietää tulleen siitä, että hammaslankaa ei tarvitse ja furminaattori tukkeutuu oitis. Toinen varma merkki on se, että kantapäät kannattaa pitää alhaalla ja se, että pieniä vihreitä miehiä (tai keltaisia mörkötipuja) hyökkii kimppuun yllättävistä paikoista. Esimerkiksi kentän portilla vaanii joku, ettähän tiedätte!
Yleensä pääsiäisen tienoilla hevoset ovat voineet jäädä yötä päivää ulos, mutta kuten näistäkin laadukkaista kuvista näkee, vielä ei ole kovinkaan keväistä. Jotenkin päähän on fiksoitunut se, että kentän täytyy olla sula ja mielellään kuiva, jotta ulkoelämästä tulee kaikille miellyttävämpää. Onhan niillä katos, mutta kuitenkin.
Salkkuliisan kanssa on ollut lystiä. Keskittymisen kanssa on jatkettu hommia. Kun ollaan töissä, pitää fokus olla ratsastajassa. Ihan perusjuttu joo, mutta ADHD-hevoselle alkuun tosi hankalaa, vielä tässäkin iässä. Otin avuksi merkkivihellyksen ja alkuun palkkasin sitä siitä, kun se tuli ns. takaisin. Enää tiellä käveleviä koirakoita tai muita ei tarvitse kuin vilkaista sivusilmällä ja homma jatkuu. On päästy jo siihen pisteeseen, että kaveriponi kävelee tiellä ja me tehdään laukkahommia kentällä. Se on paljon se, jos / kun tietää tämän hevosen ja sen aiemman keskittymiskyvyn. Enää en aio pilata koulutuntia sillä, että tuijotetaan hanhiparvea puoli tuntia!
Maastovarustus on kaivannut pientä päivitystä. Tähän asti olen maastoillut nivelellä, mutta kunnon kasvaessa ja vauhdin lisääntyessä pieni lisäjarru on ollut tarpeen. Kokeiluun on tulossa pitkän harkinnan jälkeen pessoakuolain hätävaraksi ja lisäksi hankittiin martingaali. Full-kokoa, yllä kuva. En ymmärtänyt, että tällä todella on ryntäät, joihin sopii pääasiassa länget.
Onneksi Anonyymi Alaturpisten Keräilijä pelasti ja jatkopalalla martsasta tuli ihan kelpo. Martingaali kokeiltiin sileällä eilen ja se ei tuntunut ahdistavan. Salama kun inhoaa kaikkia ylimääräisiä remeleitä ja juttuja yli kaiken. Esimerkiksi meksikolaista turpista, remppaturpista tai ylipäätään alaturparemmiä se ei siedä. Sama oli Micklemien kanssa, suupielen yli menevä remmi oli maailmanloppu.
 |
| Jatkopalan kanssa. |
