maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hevoskulut 2017 - heinäkuu


Ja taas mennään. Ennakkotietona, hankintalistalla ainakin alkusyksyn kuivaheinät. Heinää tullut viimeksi alkuvuodesta parissa eri erässä ja laskeskelin silloin, että ne riittävät heinäkuun puolelle suunnilleen siihen asti, että uutta satoa saa taas. Laskelmat pitivät kerrankin suunnilleen paikkansa eli heinät loppuivat tällä kertaa heinäkuun puolivälin tienoilla juuri sopivasti uuden sadon alta pois.

  • Traikku 20e
  • Heinät 350e (kuivaheinää noin kolmeksi kuukaudeksi)
  • Kengitys 200e (Salama ja Samppa)
  • Sampan kengät 6,60e
  • Domosedan geeli 23e
  • Aitatarvikkeita 38,70e
  • Haketta uuteen tarhaan pari kuormallista 20e
  • Porsivet (hirvensarviöljy) 18,90e
  • Kivennäinen (St Hippolyt Gemüse-Kräuter) Salamalle 40e (edellinen muuten ostettu 12.4. ja se ämpäri loppui 26.7.)
  • Nahkariimu Salamalle XXL:n alesta 15e (itseasiassa ihan toivottu hankinta)
  • Back On Track tallisuojat Salamalle FB:n kirppikseltä 45e (koska Salkun vej tahtoo)
     
Yht. 777,20e

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Eläinten Body Worlds, Heureka

Ilmeisesti synnytyksessä kuollut pieni orivarsa. Korvat olivat vielä "lytyssä" ja kavioissa suojavahaa.
Jokainen meistä on varmasti nähnyt joskus jonkin eläimen luurangon tai pääkallon. Jos ei muuta, niin klinikan tai eläinlääkärin seinillä on usein julisteita ja tauluja eri nivelten, kudosten ja luiden tiimoilta. Mutta miltä nuo samat asiat näyttävät oikeasti? Kesälomaretki Heurekaan sai luvan paljastaa ainakin osan. 

Kaikki eläimet olivat oikeita ja kuolleet luonnollisesti. Itseäni luonnollisesti kiinnosti eniten hevososio, niitä kun oli jokunen tiedossa. Millaiset ovat sisäelinten mittasuhteet? Millainen olikaan se selän rakenne? Mitä pieniä luita jaloista löytyikään? Ihan kaikkeen en tällä reissulla saanut vastausta, mutta paljon mielenkiintoista lisätietoa kyllä. 

Tässä hevosen aivot. Ne näyttivät aika pieniltä.
Poikkileikkaus hevosen päästä. Etsi kuvasta aivot. Hevonen vaikutti kuvan perusteella ns. normaalikokoiselta otukselta.
Pääkallo. Havainnollistava kuva ponilapsille esim. kuolainloman ja niskan rakenteen suhteen. Myös se kuuluisa nenäpii näkyy hyvin.
Pääkallo etuviistosta.
Polle kokonaisuudessaan.
Selkä. Tässä pää oikealla.
Lapa kuvattuna toiselta puolelta eli pää vasemmalla.
Tämä on siis se murheenkryyniosa, joka aiheuttaa ongelmia monelle satulansovittajalle.
Tässä meidän tuttu riesa, kinner. Kuvassa oikea takajalka.
Takapolvi, joka on ollut rakenteena itselleni vaikea käsittää. Tässä pää vasemmalla.
Koko otus kuvattuna takaa. Häntäkin sopivasti vasemmalle vinossa.

Tämä oli mielenkiintoinen. Kuvassa siis pään hiusverisuonisto. Jännä, kun ovat päästään herkkiä.
Hevosen pää osittain ilman ihoa ja karvapeitettä.
Tässä vielä tuo aloituskuvan varsa.
Varsa vaikutti olevan rautias, turvassa ja silmien ympärillä näkyi hennon vaaleanruskeaa karvaa.
Näyttelyssä oli esillä myös paljon muita eläimiä tutuista kotieläimistä villieläimiin:

Strutsi.

Pukki.
Ruskeakarhu. Kuva ei ihan anna oikeutta koolle.
Kanin hermosto. Aivot ja silmät oikealla.
Lehmä. 
Poikkileikkaus lehmän mahasta. Tai siis mahoista.
Lehmä sivusta. 
Porovasa ja kohtu. Sikiön tarkka ikä jäi arvoitukseksi.
Norsu. Se oli poika.
Kissan aivot. Arviolta kooltaan luokkaa iso viinirypäle. 
Poikkileikkaus sian päästä.

Tiine vuohi.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Mini Paddock Paradise


Salaman toimittaessa alkukesän ajan puutarhatontun virkaa ja sen käyskennellessä lähes vapaasti pihalla syntyi idea nykyisen tarhan laajentamisesta. Mitä jos elämää helpottaisi hieman ja tekisi ihan tallin viereen uuden portin ja yhden ruokintapisteen? Siitä se idea sitten lähti.


Violetilla viivalla on aidattu nykyinen aitaus eli hiekkapohjainen kenttä. Sen portin vieressä on ulkotalli, jossa on betonipohjan lisäksi kumimatot sekä paksu turvepatja. Vanhat heinäkaukalot ovat mökin läheisyydessä eli olen aina vienyt sinne kaksi heinäverkkoa per ruokintakerta. Toisen heinälaarin vieressä on myös vesipiste eli kaikki ovat yhdessä sumpussa. Kävelyä hevosille (= Salamalle) tulee vähän, ellei se sitten intoudu painimaan ponien kanssa. Pääasiassa nykyään se kuitenkin ramppaa heinälaarien väliä ja jahtaa ponit pois, koska se voi. Ponit taasen harrastavat hyötyliikuntaa vähän liiaksikin.

Keltaisella viivalla on merkattu ruohotarha, joka tosin tänä kesänä tammavieraiden vuoksi on toiminut ihan tavan tarhana ja sen vuoksi kasvusto on hieman kärsinyt. Se ei kuitenkaan haittaa, koska syksyllä sen pohja on aikomuksena päivittää ja samalla tasata pelto sellaiseksi, että siinä voi ratsastaa esim. talvella jäätikkökelien aikaan turvallisesti. Nyt se on hyvin epätasainen. Tämän vuoksi portti ruohotarhaan on nyt syksyyn asti auki eli sieltä löytyy nakerrettavaa ajankuluksi vielä tovin. Myös talvella portti sinne on ollut auki, kun lunta on reilusti - viime aikoina tosin tätä pelkoa ei ole ollut kuin harvoina päivinä. Väliaikapuhteeksi kauimmaiseen nurkkaan on viety oksia ja risuja nakerrettavaksi.

Sinisellä viivalla on rajattu uuden tarhan alue. Kenttä-/tarhasysteemin portti poistettiin (se on toki suljettavissa edelleen) ja vanhan tarhan jatkoksi tuli pieni, mutta hauska L:n mutoinen alue lisää. Tontti rajoittuu metsään, joten tallin takana on lisää varjoa ja suojaa. Lisäksi nurkasta löytyy jokunen puu, joihin on kiva rapsuttaa itseään. Uuden tarhan porttipäähän ja sinne vievälle polulle laitettiin hakepohja estämään liejuuntumista ja tuomaan pientä vaihtelua.

Ponit koeajamassa uutta hakepohjaa.
Uusi portti. Laiskan tallinpitäjän iloksi heinävaraston ovi on heti oikealla tästä katsottuna. Tallin ovelle taasen on matkaa ehkä viisi metriä eli kauhean kauas ei otuksia karsinasta tarvitse talutella.
Uusi tarha on ollut nyt reilun viikon käytössä. Mikä on muuttunut? Hevoset liikkuvat enemmän. Heinäpisteillä on välimatkaa enemmän kuin ennen ja valinnanvaraa puuhasteluplantaasista riittää. Laitan edelleen kahdet heinät per ruokintakerta tarjolle, toisen tuohon toivon mukaan väliaikaiseen traktorinrenkaaseen (sitä on Salaman mielestä hirveän kiva pyöritellä) ja toisen vanhaan tapaan slow feeding-verkossa vanhaan heinälaariin kentän puolelle. Voi olla, että toinen laari raahaataan tallin taakse renkaan tilalle. 

Hämmentävä muutos on ollut myöskin se, että varjoisa tallintaus on suosittu hengailupaikka. WC löytyy myös läheltä: Ikävä kyllä lantalava jää uuden tarhan sisäpuolelle ja sinne kulku onkin estetty portilla. Se kuitenkin on pojille - jopa Salamalle - selkeä vinkki, että tähän voi kakkia. Suurin osa lannoista onkin löytynyt kakkalavan lähettyviltä nyt viime päivien ajan. Lantalavan tyhjennys onnistuu kuten ennenkin, portti on käytännön syistä tehty kuminauhaveräjistä. Uuden tarhan aita on vielä ainakin toistaiseksi pelkästä laidunlangasta, mutta saattaa olla, että se päivitetään lauta-aidaksi joskus.

Uuteen porttiin -  tai lähinnä sen paikkaan - pojat tottuivat nopeasti ja Salama onkin aamuisin pitämässä vahtia tallin jommalla kummalla kulmalla. Vaikka siivottavaa tarhapinta-alaa tuli hieman enemmän, ovat tallihommat nopeutuneet kivasti entisestään, koska heiniä täytyy verkottaa puolet vähemmän. Se on toivottu lisä, kun kaikista hommista se ei kuulu suosikkeihin sitten lainkaan. Verkot taas ovat olleet ehdottomat käytössä, kun ruokinta tapahtuu hiekkapohjalla. Verkkojen ansiosta hävikkiä ei juuri tule ja heinää ei tallaudu hiekkaan.

Pilkku päivälevolla puun varjossa. Samppa takana.

Ruohotarhaan raahattiin iso kasa pajunoksia.
Pilkulla on oma tyyli tässäkin lajissa.
Välillä heinätarjoilun paikkaan voidaan ehdä poikkeuksia.
Mökissä taas otetaan päikkärit. Pilkku on lauman vahtikoira ja tuuletuslaite. Salama ja Samppa pötköttelevät taustalla pitkin pituuttaan.

Rin Tin Tin


Pari hyvänmielen kuvaa Pilkun puomitreeneistä menneeltä viikonlopulta. Hän on niin mainio. <3 

Kauhean monta kertaa Pilkku ei ole puomijuttuja ratsain harrastanut, eikä toki ole tarvinnutkaan, mutta nopeasti se on päässyt jyvälle. 



Yksi "ongelma" meillä on: Pilkku on syntynyt ihan selvästi raviponiksi! Kauhean helposti se ei laukalle riko. Terkuin koutsi, joka toivoi lähestymistä laukassa:


Tässä vielä oma suosikkipikkukikkarani eli Samppa:

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Maastolenkki 22.7.


Tervetuloa mukaan maastolenkille! Videolla on kolme varttia pelkkää sitä. Luvassa paljon diidadaapaa, lässytystä, ihan liikaa maiskutusta, katkenneita ajatuksia, yllätyksiä ja pieniä vihreitä miehiä jne. Perussettiä siis ja ihan ilman muokkauksia.

Välillä siis ehkä jotain muuta. Tämä on melkein jännempi kuin Hihnalla 24/7. 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Poikamiesboksin paluu


Samppa sai kesätyönsä pakettiin, joten yksintarhaus sai luvan päättyä. Pojat tarhaan ja silmät kiinni... Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka miehestä otettiinkin vähän mittaa. 

Pilkku on näemmä miehistynyt sitten viime kesän ja yritti vähän kukkoilla iloisen jälleennäkemisen merkeissä. Sellaista se nuoren orin elämä on, kun tarjolla on muutakin kun poikamiesboksia.

Lakatkaa jo. T: Salama
Jäähy-yön jälkeen siedättyminen parhaan kaverin naamariin jatkui ja tällä kertaa Salama oli erotuomarina. Se ei voi sietää laumansa epäjärjestystä ja aina kun paini meni totiseksi, marssi se väliin ja nyppi pikkumustat erilleen. Nyt kisaillaan Salaman oikeasta etukaviosta, koska sillä lunastetaan takuuvarma majapaikka ulkotalliin.


Mitä jäi käteen kesästä? Takana ensimmäinen kesä orinpitoa. 

Taskussa pieni ripaus kokemusta siitä, että luonto on kyllä ihmeellinen ja hoitaa asiat ilman sen ihmeempiä kommervenkkejä. Ultria ja eläinlääkäreitäkin luotettavampi on fiksu ori, joka kyllä tietää, miten ja ennen kaikkea milloin homma hoidetaan. Eipä silti, tärkeitä ja oleellisia toimenpiteitä nuo ultratkin.


Sampalla vieraili tänä kesänä kolme tammaa ja tätä kirjoittaessa kaksi on ultrattu tiineeksi.


Ihania varsoja katsellessa ja niistä haaveillessa tulee myös löydettyä itsensä tilanteesta, että naputtelee näyttelyilmoja menemään. Koin jonkinlaisen oikosulun ja ilmoitin Salaman suomenhevosten show-näyttelyyn Teivoon. Lisäksi Jappe Sampanpoika kirmaa allekirjoittanut perässään rotunäyttelyssä elokuussa. Kääk!

T: Martza, joka ei enää ikinä mene näyttelyihin

Jappey vasemmalla, Jaajo oikealla. Jaajo on muuten Pilkun täysveli ja onkin ihan samanlainen.