Juhannus ennen ja jälkeen

Elämä ennen juhannusta: Salkku kulki hyvin. Niin hyvin, että jopa Anni hämmästyi, miten kiva se osaa olla. Itsekin kävin jokusen kerran keräämässä mansikat kakun päältä ja keventelemässä tärkeänä.

Anni ja Salkku tunnilla

Juhannusaattona haettiin ponit kotipihaan hellettä pakoon. Siitäkös Harmailla riemu repesi, ralli oli sitä luokkaa, ettei aikoihin ole moista nähty. Siitä luontevana seurauksena Salamalta tippui etukenkä ja puolet kaviosta.

Normaalisti en olisi ehkä moksiskaan, viesti kengittäjälle ja kenkä talteen. Mutta kun kyseessä on Salama, kannattaa reagoida. Sillä on kokoonsa nähden aivan liian pienet kaviot ja viimeksi samanlaisesta harmittomasta etukengän heitosta pamahti kaviokuumeoireet päälle. Sillä on lisäksi kovin ohut antura ja sen vuoksi aina pohjalliset ja täytteet edessä.

Tässä video, mistä saa vähän vihiä siitä, miten paljon taivaan tuuliin kaviota lähti:

Linkki videoon

Onneksi näitä kavioita oli juuri kasvatettu reilu vuosi suurella hartaudella. Salkku arkoi vasenta etusta ihan huolella, joten se sai tossun jalkaan ja sai ulkoilla pehmeäpohjaisessa tarhassa. Onni onnettomuudessa oli se, että kengitys oli sovittu heti juhannuksen jälkeiseksi maanantaiksi.

Kyllä siihen vielä kenkä saatiin. Paikka-ainetta kehiin ja vanhat tutut sörsselit alle, näyttää taas ihan kaviolle. Liikkuminenkin helpottui heti. Nyt tosin kenkä ei saisi tippua mielellään kertaakaan, sanopa se Läsipäälle...

Velikulta ihan itse.

Sätkykin käy ja kukkuu. Kehittymiskäyrä sillä on ihan maaginen ja siksi annoin sille vähän lomaa juhannusviikolle. 

Kun ihan aluksi haettiin ajan kanssa voimaa ja tasapainoa ihan vain ratsastajan kantamiseen, aloitettiin sama nyt alusta, kun tamma oivalsi kulkea pyöreämmässä muodossa. Kovin kauaa se ei jaksa näin työskennellä, joten treenit ovat taas lyhyitä ja ytimekkäitä. Lisäksi aika usein me karataan heti metsään, niin kuin eilenkin. Siellä mieli lepää ja halutessaan dressageveivejä voi harrastaa sielläkin. ;)

Näissä kahdessa kuvassa näkyy tuo uusi satula.
Siitä olisi saatavana vielä shoulder free-malli, mutta ei tämäkään pöllömpi ole.

Satulakaupoilla

Oli aika päivittää haikein mielin koulusatulaosastoa, kun vanha Equipe Emporio todettiin liian ahtaaksi kuskille ja hevosellakin se pyörii herkästi. Harmi, sillä ihana satulahan se on ja samanlaista lähdettiinkin ensisijaisesti etsimään. Samalla tuli kokeiluun muitakin malleja.

Ihan helpoin mahdollinen tämä selkä ei kyllä ollut - muotoja nimittäin piisaa:

Hieman takakorkea, runko pyöreä ja leveä, säkä aika pieni ja leveä, isot lavat, satulansija lyhyt... Siis kaikki painajaiselementit.

Pyöreä maha vielä erikseen mainittakoon...

Sama sukkula lintuperspektiivistä. 

Equipe Olympia 17,5" ja leveys 2+

Kokeilin kasan eri penkkejä, joista mm. Prestige D1 L-koossa oli aivan liian kapea, kaksi Amerigoa ihan toivottomia, Equipe Emporio 17,5" istuimella ihan erilainen kuin oma vanha ja edestä ahdas... Mutta, sitten musta hevonen eli Equipe Olympia - istui kuin nakutettu! Eikä ollut edes kallein vaihtoehto. (Tähän väliin siis varovaisia riemunkiljahduksia ja kerrottakoon myös se, että tänään raspattiin Sätkyn hampaat ja mitattiin suu. Kaksista kuolaimista, toinen Hööksin ohut halpa kolmipala ja toinen Sprengerin jalometallikolmipala, ensimmäiseksi mainittu on eniten Sätkyn mieleen ja tätä tukee myös mittaustulos, hämmentävää sekin!)

Ja kas näin meille valikoitui uusi koulusatula. Se on aika erilainen istua kuin vanha, joten otin satulan alkuun vuokralle. Harjoitusravia sillä on kiva painella, joten uskoakseni totun kyllä tähänkin. Ja mikä parasta, on suorastaan outoa, että tuohon selkään löytyy satula, joka ei valu eikä pyöri mihinkään. Grippinahka on vielä kiva pieni lisä tähän kokonaisuuteen.

Kesäkuun alkua

Se tuli. Kesä. Ihanaa.

Kesä on ihanaa aikaa, mutta Sätkyn kanssa toki elellään nyt jänniä aikoja. Polttiaisten eka aalto selvitettiin kohtalaisesti, mutta ekat paarmat saivat tamman tissien edustan ihon rikki. Loimeen tilattiin jatkopala ("tissiliivit") ja monen hehkuttama BB eli bentsyylibentsoaattivoide otettiin käyttöön sinkkivoiteen kaveriksi.

Pientä muutoskuvaa. Eka kuva otettu 6.1.2020 ja jälkimmäinen nyt kesäkuun alussa. Sätky on aikuistunut kovin, oli tullessaan vielä vähän varsamainen ja ponimainen. Ehkä se on vähän kasvanutkin. 

Ruohonleikkuri on edelleen rikki. Isäntä ei ole kiirehtinyt sen korjaamisen kanssa, koska "hänen" suojattiponinsa (= Risto) voi ihan hyvin hoitaa nurmikon. Tasapuolisuuden nimissä myös Harmaat ovat päässeet hyötykäyttöön. Salama on ollut vihreällä tarkalla vartin kellotuksella ihan varmuuden vuoksi.

Aika samasta muotista ovat nämä pyrstöt. Sätkyllä on tosin paremmat jalat kuin veljellään.

Salkku on ollut toisinaan kuin mikäkin villivarsa. Mokoma on aina ollut superhelppo ottaa kiinni, mutta nyt kun se pääsi vihdoin ruohon makuun, loikkii se nurmella kuin mikäkin varsa karkuun ihmistä. Kaurakeppo on kuitenkin maaginen eli se vie loppupeleissä aina voiton. Myös hapankorppu hätätilanteessa kelpaa. ;)

Ja miksei voisi, onhan se aika kivassa kunnossa. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Postauksen lopussa lisää hänestä.

Paljon on maastoiltu. Sätky ei ole pariin viikkoon käynyt kentällä kuin läpikulkumatkalla.

Eikä se haittaa, maastoilu on niin mukavaa!

Kuten kuvasta näkyy, päivitettiin vähän suitsiosastoa. Micklemit ovat Sätkylle hyvät, se on kovin tyytyväinen niillä. Ehkä omakin silmä tottuu niihin ajan kanssa vihdoin..?

Kouluratsastusta voi harrastaa myös maastossa. Tässä jo aika hc-meiningillä, kun alue on jo kenttää muistuttava. Tässä haettiin vähän askelmerkkejä vielä lenkin päätteeksi. Pikkuhiljaa homma etenee ja itsekin täytyy vain olla armollinen itselleen, kaikkea ei voi kerralla korjata.

Tunnustan, etten ole kauheasti ratsastanut nyt Salamalla, Anni & Salla ovat hoidelleet liikutuspuolen melkein kokonaan. Nyt erinäisten menojen vuoksi meni pari viikkoa, kun ehdin jälleen Salkun kyytiin. Ja herttinen sentään, kukaan ei kuollut, vaan meillä oli oikein mukavaa. Salama liikkui omalla moottorilla oikeinpäin, oli herkkä ja järkevä, toimi kuin ajatus! Tehtiin jopa paljon laukkaa ja kaikkien näiden vuosien jälkeen sain jopa vaikutettua laukan laatuun vähän. 

(Salama reagoi herkästi laukassa aika isosti pukittamalla, jos kuski häiritsee ja pyrin omien rajoitteiden takia välttämään rodeokyytiä.)

Olisi kiva tehdä sen kanssa enemmän, mutta ehkä näin on kuitenkin hyvä. Salaman takapää ei tunnu kestävän kenttähimputusta sillä tavoin kuin ehkä toivoisin ja siitä seuraa ainainen kierre vaivojen kanssa. Hyvällä omallatunnolla käyn siis silloin tällöin nauttimassa kouluratsastuksesta sen kanssa, ilman huolta huomisesta. Muuten se liikuskelee sitten kolmisen kertaa viikossa pääasiassa maastossa. Ja kulkee se sielläkin, on nyt pari kertaa laukkailtu jopa rintarinnan Sätkyn ja Salaman kanssa. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Ensi viikolla ponit pääsevät laitumelle ja Harmaat jäävät kotipihaan. Ennen juhannusta Harmailla on hammashoito ja juhannuksen jälkeen kengitys. Sitten alkaakin itselläni vihdoin kesäloma. Jospa sitä vihdoin ehtisi treenailemaan myös kotipihan ulkopuolelle. :)