Rataharkat

12.7. käytiin oman seuran rataharkoissa ratsastamassa He C, tutustumisluokan kouluohjelma. Nimenomaan ratsastamassa: Ensimmäisen kerran koskaan sain ratsastettua hyvän verryttelyn, hevosen suoraksi avuille ja tadaa, itse ratakin meni heti paremmin. Pohkeella oli ensimmäisen kerran paikkansa myös radalla, jalkaa vasten oli reagoiva hevonen eikä betonia.

Tulokseksi saatiin 60,44%. Olin hieman hämmästynyt hevosen paremmasta ratsastettavuudesta, joten unohdin itse vähän ratsastaa. Vähän olivat siis pitkän radan linjat hukassa, koska olen todella vähän ratsastanut pitkän radan ohjelmia muutenkin. 

Sukkula Venukseen - keskilaukkaa. :D

 

Harvoin on koulukisoissa hymyilyttänyt. No, kerrankos tosiaan.

Tästä jatkettiin pienelle kesähuilille, josta lisää tuonnempana.

Kisakokemusta hakemassa

Säde käväisi viime viikonloppuna hakemassa aimoannoksen itsevarmuutta tekemiseensä ja sitä tärkeää kisarutiinia Annan kanssa Turun Ratsastajien koulukisoissa. Ohjelmana oli He B:3 2022 ja tulokseksi kirjattiin 59,545%.

Rikot tulivat laukkaohjelmissa, kuten vähän arvattiinkin etukäteen. Heppa jännittyy siis edelleen kisatilanteessa ja on silloin kuin betonipatsas. Raviohjelma menee jo kelvollisesti, mutta laukassa Säteen jännitys näkyy. Ja ei, se ei rieku tai pöljäile, vaan kääntyy täydellisesti sisäänpäin. Itselläni tulee tässä kohtaa vähän uskonpuutetta omaan tekemiseen ja vaikka tunnistan tämän meidän ongelman oikein hyvin, niin ratkaisukeinot (suomeksi taidot) uupuvat. Oli ilo katsella näiden kahden menoa, kun tyynenrauhallisesti vain lasketeltiin menemään, vaikka joku stiplu tulikin johonkin. 

Ärsyttää puhua ongelmasta tämän hevosen kanssa. Näkisin asian enempi niin, että meidän täytyy vain opettaa se rentoutumaan myös kisatilanteessa ja täten esittämään parastaan myös radalla. Toiset tekevät sen luonnostaan, toisille se täytyy opettaa. Jokainen rata on mennyt paremmin kuitenkin, joten uskoakseni ihan hyvällä tiellä ollaan. Jatkon kannalta treenisuunnitelmia on tehty ja maltan tuskin odottaa, että päästään toteuttamaan niitä. :)

Alkukesän retkiä

Kevään traikkuretket ovat olleet aikalailla tyttöjen reissuja.

21.5. käytiin rataharjoituksissa ratsastamassa E.B: Special 2022 Säteen kanssa. Hepo oli vähän hidas radalla, joten jäin vähän varmistelemaan liikaa ja mm. laukannostot tulivat ennen pistettä. Siitä tuli vähän pistevähennyksiä ja lopullinen tulos oli 59,98%.

Seuraavana päivänä ajeltiin flikkojen kanssa klinikalle. Poni kävi ultrassa ja samalla vaivalla Säde kengitettiin.

Säteen kengitys alkoi hyvin ilman rauhoitetta. Kahdesta jalasta sai irroittaa kengän ja kavion vuolla ihan rauhassa, mutta kolmannen jalan (otj) kohdalla ihan vain kavioleikkurin ääni sai Frouvan mielentilan turhan kiihtyneeksi. Annettiin pieni loiventava annos ja loppu menikin hienosti sitten. Sitkeässä on kengityspelko ja vahva on hevonen, mutta jokaisella hyvällä hevosella on joku heikkous...

Poni oli kevään mittaan mystisesti paisunut ja vaikka se ultrattiin useamman kerran tyhjäksi, tsekattiin se nyt varmuuden vuoksi tiineyden varalta. Tyhjää täynnä, eli vain hyvin talvehtinut poni. Kiimakierrosta päästin taas vähän kartalle ja kunhan kesä tässä vähän etenee, lähdetään taas orin luokse.

PS. Pari päivää myöhemmin oikean takajalan kenkä vääntyi maastokävelyllä puoliksi irti. Otin sen pois, suoristin ja laitoin takaisin. Videosuorite nopeutettuna tässä. Saa nauraa, viime irtokengästä on itsellä vajaa vuosi. ;)

HBD Salama 12 vuotta!

Sankarisalama, tuo päiviemme ilo (ja täystuho), oman elämänsä supersankari ja tammalaumansa kiistaton kingi, vietti 4.5.2023 12-vuotispäiviään. Salkulle toki jokainen päivä on lahja, mutta synttäreinään se sai erikoisen paljon rapsutuksia ja pari hapankorppua lisää. ❤️

Perinteinen synttäripotretti otettiin myös, eihän perinteistä voi luopua:

Salama 3.5.2023

Kisahulinaa ihmettelemässä

 

Kisakipsin karkoitusprosessi aloitettu RR:n kisoista 23.4.2023. 😊

Säde on leppoisa ja kiltti kaveri, joka reagoi jännittäviin asioihin hidastamalla entisestään. Se on silti superseiffi, mutta reagointi ratsastajan apuihin on hieman heikonlaista silloin. Ulospäin se näkyy hitautena, mutta selkään se tuntuu yhdeltä pökkelöltä ja tätä haluaisin nyt purkaa, että Frouva uskaltaisi vähän relata muuallakin kuin kotona. 

Siispä otettiin vaatimustaso alas, itselle rauhallinen mielentila päälle ja lähdettiin kisaharkkoihin. Ei tätä probleemaa kotona piileskelemälläkään ratkota!

Käytiin siis köpöttelemässä naapurikylällä helppo raviohjelma läpi kivan kokemuksen toivossa. Frouvaa jännitti kovin ja kipsi oli melkoinen eli runko ei juurikaan taipunut... Tuomari-/yleisöpääty vähän jännitti ja ylipäätään hulina joka puolella. Selvittiin kuitenkin yhdessä, pääsin kehumaan hevosta paljon ja kotiin tultiin saavutetun tavoitteen eli mukavan kokemuksen kera rusetti suitsissa. 

Jospa tämä tästä rata kerrallaan!

Traileriprojekti

Viime kesänä, kun Säteen kanssa tehtiin enempi reissuja, tuli hyvin pian selväksi, ettei Frouva pidä vanhasta kopista. Mitään ei siis käynyt, mutta vanhaan koppiin se ei tullut mielellään kyytiin ja oli hieman kireän oloinen siellä. 

Tehtiin muutama koeajo kaverin Böckmannilla ja ironista kyllä, se kiipesi kyytiin suoraan ja matkusti kiltisti. Siispä ei mennyt kauaa, kun pihaan kaarsi seuraava kesäprojekti...

Tämä hankinta meni kategoriaan "ostin kun halvalla sain". Päällisin puolin tämä 10 vuotta vanha Böckis näytti hyvälle, hevonen ei montaa kertaa ollut sisällä ollut. 

Kuitenkin se juttu / yllätys, miten asian nyt haluaakaan ilmaista, löytyi pitkälti sisäpuolelta. Pinnat olivat niin likaiset ja paskassa, että järki meinasi lähteä. Käyttämättömät nastarenkaatkin olivat sammaloituneet. Koppia oli siis säilytetty varsin huolettomasti jossain, missä kosteus pääsi sisälle.

 Aloitin projektin irroittamalla sisältä puomit sekä väliseinän ja pesin kopin sisältä ja ulkoa niiltä osin, kuin se oli järkevää.

Tämä koppi oli päässyt katsastuksesta hiljattain läpi tällä läpilaholla vasemmalla sivuseinällä... :)) Siitä meni heittämällä käsi läpi. Myös oikealla puolella pikkuovea ympäröivä seinä oli läpilaho.

Uudet vanerit saatiin mittojen mukaan Levy-Jaatilta eikä hintakaan ollut päätä huimaava, n 400e yhteensä. Vakiona tarpeeksi korkeaa muovipintaista vaneria ei saanut. Valitettavasti oikeaa väriä ei myöskään ollut suoraan saatavilla, joten pääsin maalaushommiin ensin. Valittu vaneri oli sellainen,että siinä oli toinen pinta maalattavissa eli se oli pinnoitettu niin, että sen voi haluamallaan värillä maalata. Toinen puoli oli perinteistä ruskeaa filmivaneria, jonka pohjamaalasin tartuntapohjamaalilla ja tämän jälkeen se maalattiin valkoiseksi ihan tavalliseen  tapaan. Ylläolevassa kuvassa uusi vaneri odottelemassa asennusta paikoilleen.

Vasen seinä paikoillaan, puomien kiinnitykset sekä lokari vielä kiinnittämättä. Ihan kivutta uusi vaneri ei paikoilleen mennyt, viimeiset sentit tekivät vähän tiukkaa.

Oikean puolen uusi levy paikoillaan, pikkuoven reiän teko vuorossa seuraavaksi. Yllättävää kyllä, tämä levy solahti paikoilleen kiltimmin.

Seinien tekon välissä koppia tuuletettiin ja kuivatettiin huolella. Kumimatto irroitettiin reunoilta, lattian sekä muiden seinien kunto tarkastettiin ja uudet saumat tehtiin huolella. Tässä kuvassa kaikki osat ovat jo paikoillaan. Potkupellit eli lisävanerit on tarkoitus vielä seinän alaosaan laittaa, kaviot kun kopsahtavat seinään kiltilläkin matkustajalla herkästi.

Kärrykoukut irroitettiin, koska meillä ei ole niille tarvetta. Ne pääsivät vanhan kopin mukana uuteen kotiin.

Sitten vaan kovaa ajoa!

Jänispattipäivitys

Sulevi, karvan vaille 12 vuotta, kävi kontrollimielessä näyttämässä sitä epäonnen raajaansa, oikeaa takajalkaa.

Talvi meni vaihtelevasti, mutta tosiaan siis enimmäkseen suoralla kävellen. Välillä heppa oli hyvä ja välillä huono, mikä tosin ei ole Salamalle mitenkään uutta. Kevättä kohden sen ilme on ilokseni piristynyt ja menojalka on alkanut kummasti vipattamaan. Itselleni epätyypillisesti tosin en odottanut ihmettä tapahtuvaksi, vaan hieman skeptisesti lähdin reissuun. Salama lähti mielestään näyttelyyn ja kuten huomaa, vanha kehäkettu on koko ajan ryhdissä ja näyttelyasennossa kuvissa. :) 

Ja lähtihän se sokka vähän irtikin sitten, kun Ruuna Reipas pääsi juoksemaan pitkän talven jälkeen. Se liikkui odotettua paremmin verryttyään (tämäkään ei ole Salamalle uusi asia, se on aina tarvinnut pitkän vertymisajan.) ja liikkui todella mielellään. Eläinlääkäri oli tyytyväinen näkemäänsä ja pakko allekirjoittaneenkin oli lopulta todeta, että sehän oli varsin näppärää menoa.

Jalka kuvattiin ja ultrattiin toki vielä. Kinnerpattitilanne oli entisenlainen, nivelraot siistit. Jänteiden ultrassa näkyi vielä pienenpientä rosoisuutta hankkarin yläkiinnityskohdassa, joten jalkaa pliistrataan uudella lääkevalmisteella 10 vrk. Sen jälkeen palaillaan kesän aikana normaaliin liikutukseen!!!

Tästä ilahtuneena Salama kävi oitis satulakaupoilla ja jatkaa harjoituksiaan Prestige Venus koulusatulan kanssa. Toivottavasti Säde ei vaan pölli sitä(kin). ;)

Menneen talven lumia

Löysin jälleen kaappeja siivotessa vanhat tallipäiväkirjat vuodesta 2001 alkaen. Joka ikinen ruutuvihon teksti oli aloitettu vallitsevan säätilan maininnalla sekä kellonajalla, jolloin tallille oli saavuttu. Lienee siis sopivaa aloittaa tämän vuoden ensimmäinen postaus myös kertomalla, että lunta on taas satanut ihan liikaa ja heräsin tänään klo 7. 

 

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja tietenkin perinteitä vaalien. Tammikuun lopulla - jälleen kerran - heitin kuperkeikkaa jäätiköllä ja tällä kertaa oikea nilkka vääntyi alle. Tilanne oli niinkin hasardi, että lässytin hevosille postinhakureissulla ja olin antamassa leipää jokaiselle kolmelle aidan toiselta puolen. Samalla mietin, milloinkohan eläimille lässytyksen SM-kisat taas ovatkaan. Koska ponilla ei ole asiaa ihan Harmaiden välittömään läheisyyteen, otin askeleen eteenpäin ja nastakenkä rouhaisi jäällä iloisesti. Seuraavaksi katselin horisontin sijaan taivasta ja huusin ittuaatana-juttua. Harmaiden ilme oli vähintään hämmentynyt. Kerrottakoon vielä, että tätä äksidenttiä edeltävästi olin noin 10 minuuttia iloinen, sillä olin saanut tiedon valinnasta uuteen työpaikkaan.

Säde oli kovin huolissaan, kun Velipoika oli kipeänä.

No, se päivä oli itseasiassa tammikuun 23. päivä. Lähdin lääkäriin ja mitään ei ollut murtunut, mutta II-asteen venähdys, joten kepit kulkuvälineiksi ja pakkolepoa. Kotiin omalta lääkärireissulta päästyäni Salama löytyi tarhasta jalat kohti taivasta: Ähky. Ihan tyhjästä, kuten ne tuppaavat monesti sitten tulemaan. Keppien kanssa ähkyhevosen taluttaminen on sellainen, mitä en ollutkaan tässä 15-vuotisen tallipitourani aikana kokeillut, mutta onneksi Elina riensi naapurista apuun.

Eläinlääkäri pääsi nopeasti kotiin ja Ruuna Reippaan elämänlanka saatiin pidettyä yllä. Salaman on täytynyt siis myös pitää perinteitä yllä, koska vähintään kerran talvessa täytyy jonkinlainen slaagi saada. Vaikka edellisessä kappaleessa sanoin, että ähky tuli yllätyksenä, niin ihan täytenä se ei siis tullut. Salama on hevonen, joka tarvitsee (hiki)liikuntaa elääkseen ja voidakseen hyvin (kuten valtaosa hevosista muutenkin) ja tänä talvena se on jäänyt jalkansa takia kevyelle kävelyliikunnalle. Sen yleisilme oli alkutalven vähän nuupea, mutta pienen ruokintamuutoksen jälkeen vointi on lähtenyt parempaan päin. Pelkällä säilöheinällä vatsa oli vähän kehno, mutta kuivaheinälisän ja uuden väkirehun kanssa habitus on taas hyvä. Kertauksena siis, se on moniallergikko, metabolinen, kaviokuumeen kahdesti sairastanut, joten ruuan ja liikunnan oikeea suhde on todella tärkeä. Varsin trendikkäät (huomaa sarkasmi) diagnoosit siis, mutta näillä mennään.

Säde on käynyt ja kukkunut nyt viime ajat iloisesti. Kun olin keppieni kanssa sivussa harrastamisen iloista, kävivät Elina ja Anna liikuttelemassa Frouvaa. Kivalta näytti ja kivalta tuntui myös jatkaa, kun vihdoin taas satulaan pääsin.

Säteen kanssa alkutalvi ei ollut yhtä hattaraa tai pinkkiä unelmaa. Vanha satula kävi kapeaksi, uusi oli taas väärän mallinen ja näiden kahden combo kipeytti selän. Joulun alla otettiin täydellinen huilipaussi ja selkä sai rauhassa levätä. Uuden satulan metsästys on kestänyt oikeastaan koko talven ja erinäisiä kokelaita on ollut useampi. Kaikista väsytystystaisteluista huolimatta Idealin norsuille tehty satula, joka on leikkisästi nimetty Lonkantappajaksi, on jäänyt monen kaksintaistelun voittajaksi. 

Se on jännä, miten selkeästi jotkut hevoset ilmaisevat tyytyväisyyttään ja Säteelle tuo Ideal Jessica Wide on sellainen, mistä se tykkää. Ei se varmasti satuloista tykkää ollenkaan niin paljon kuin minä, mutta jos on pakko jostain tykätä, niin sille se antaa vahvan hyväksynnän. Ainut ongelma on vain se, että omat lonkat ja lantio ovat väärää kokoa kyseisen satulan kanssa ja siinä tunnin istuminen tekee viikoksi lonkat niin kipeiksi, etten tiedä itkisikö vai nauraisiko. Siksi tämä epistola on kestänyt näin kauan. Ja jatkuu edelleen, mutta eiköhän tässä joku kompromissi löydetä.

Taas yksi satulatesti takana, hevonenkin ihan innoissaan. Selässä Ideal Jessica Wide.

Taas testiajo menossa, tällä kertaa selässä Prestige Roma Iceland.

Jahka tästä kevään viimeisestä hullusta työputkesta selvitään, varailen Salamalle takajalan kontrolliaikaa ja sitten varovasti katsotaan Säteelle jotain kivaa kisatouhua, jos vain luoja suo.