torstai 31. elokuuta 2017

Hevoskulut 2017 - elokuu

Jappe kiusaamassa tyttöjä. 
Elokuussa ajattelin olla superpihi. Ei ole tiedossa kengityksiä tai heinähankintoja. Eli koputetaan puuta.
  • Kivennäisvati 17,90e
  • Jätesäkkejä, uudet bootsit Salamalle ja työhanskat itselle Puuilosta 18,30e 
  • Salaman siedätyshoito, vuoden paketti. Maksettavaa vakuutuskorvauksen jälkeen n. 80e
  • Kuolaimet Pilkulle 25e
  • Geeliromaani Salamalle väliaikaiseksi ratkaisuksi 46e
  • Koulutunti sis. kenttävuokran ja traikkumatkan 50e
  • Satulahuopa Salamalle, tämän kuun ainut heräteostos 69e
Yht. 306,20e

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Iltavilli


Meillä on poni, joka sittenkin elää. Kaveri sen rinnalla tosin on harmaantunut ja muuttunut (tylsäksi) aikuiseksi hevoseksi suurimmaksi osaksi aikaa.

Se poni. Se on Pilkku, joka oli aiemmin Sampan mielivallan ja tehotreenin alla. Syötin poneille hirveitä määriä ruokaa, jotta ne pysyvät lihoissaan. Silti ne olivat vähän nuupeita, koska oripaini vei kaikki mehut. Kuukausi yksineloa talon ainoana ponina on tuonut Pilkulle sopivasti viiruvirtaa ja lisää pläskiä. Tälle ponille se on vain eduksi.

Kas näin kulkee Pilkun askel, kun on iltavillin aika:


Tuon saman lenkin se kirmaa täyttää laukkaa noin viidesti. Ja sen jälkeen kiusataan toki Salamaa.



Levitointi. Ponin estävä puolustautumismekanismi.
 Ja mitä tulee tylsään aikuiseen, niin turkoosi jumppapallo on todellakin saanut vain olla. Pilkku ei taaskaan palloista välitä.

Karmea tausta, mutta ihku Pilkku.

Piklu on muutakin uin villi. Hän on myös reipas nuori, joka liikkuu kolmesti viikossa jollain tapaa. 

Eilen hänellä oli sellaiset nuoren ponin puomitreenit, joissa pidtään hyvä fiilis yllä parilla hassulla toistolla. Tehtävänä oli helppo pääty-ympyrä ravissa ja siitä kolmen puomin jumppasarja pitkällä sivulla laukassa.

Ilokseni tossu nousee kevyesti ja poni käyttää niveliään paremmin. Liikettä ravissa Pilkulla kyllä piisaa, mutta toivoisin sen koukistavan jalkojaan paremmin. Pieni puomijumppa ohjasajaen ja välillä ratsain onkin sille näemmä hyvää treeniä.



sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kaik ol vinos


Tai no, eivät ihan kaikki. Ratsuni on tällä hetkellä hyvinkin suora.

Toki se aina koittaa, onko sukkatakajalkaa käytettävä yhtä paljon kuin muitakin, mutta itse hevonen on varsin ketterä (ja järkevä) kaiffari tätä nykyä. Olimme tänään pitkästä aikaa CR-tunnilla.

Viime kerrasta vierähtikin sitten vuosi. Liian pitkä aika. 


Pientä jännitystä saimme kyntöaurasta, joka pompsahti viereen kesken rennon ruokailuhetken. Ratsain sitä piti kerran loikata karkuun, koska maa muuttui eri väriseksi. Salama ei ymmärrä moista ruuan tuhlausta! 

Vaikka hevonen mulkoili vieressä pörräävää auraa, pysyi se silti läsnä ja kykeni samalla työntekoon. Aloitimme käynnissä aktivoimaan takajalkoja niin, että sisäistuinluulla annoin ns. tilaa jalalle tulla alle. Näin kaikki neljä jalkaa tulivat käyttöön ja kroppa suoristui.


Alkeis-Martsa harjoittelee keventämistä.
Ravissa paljastuikin sitten se ongelma, mikä on kotitreeneissä kiusannut jo pitkään. Vasemmalle tulee tahtirikkoja, ravi ei pysy yllä tai hevonen rikkoo laukalle. No kas kummaa, kun ratsastaja istuu päin peetä ja estää hevosta liikkumasta!!

Olen vuodessa muuttunut aivan totaalisen toispuoleiseksi. Viime kevään polviepisodissa tein kaiken oikealla jalalla. Kun pääsin takaisin selkään, ratsastin paljon oikealle ja maastossakin kevensin aina oikealle jalalle. Vasen puoli on jäänyt ihan käyttämättä. Nyt kaikki paino valuu ulos ja hevonen ei kykene täten liikkumaan, koska ratsastan käytännössä sitä käsijarru pohjassa. 

Kun palikat saatiin vihdoin monen tuhannen toiston jälkeen kohdilleen, tuli vasemmalle ihan sikahienoa ravia. Uskomaton ero!

Viimeinen hieno pätkä. Salama kantoi itsensä rehellisesti oikein puolen kierroksen verran! 
Itselleni muistiksi pari asiaa: Anna alapohkeen tarvittaessa valua hieman taaemmas. Ajattele, että molemmat reidet ovat yhtä painavat ja tippuvat yhtä paljon alas. Kevennä nopeammin ja muista lantion kierto, mutta älä purista. Jos hevonen nousee tuntumalta, älä vedä, vaan vie käsi hetkeksi edemmäksi kohti suuta.

Lopuksi kyntöauraa ei enää ollutkaan. 
Kun tunnin jälkeen olet tulossa alas selästä ja hevonen hörisee kiitokseksi, on vain pakko todeta, että lisää tätä!

torstai 24. elokuuta 2017

Viime viikkojen kännykkäräpsyt


Salama toimitti vetohevosen virkaa maastossa. Onnistuneesti. Ihmeiden aika ei ole ohi.


Kas näin.


Kaksin aina kaunihimpi. Uuden portin luota löytyy paremmat kerjäysnäkymät. Ja toisella näistä on rengasfetissi.


Pilkku on kivasti aikuistunut ja kerännyt massaa.


Salama harjoitteli pönötystä.


On katsottu Game Of Thronesia. Helgakin.


Pilkku toimitti haliponin virkaa eli käytiin yhden asiakkaan kanssa katsomassa poneja.


Salama on toimittanut allekirjoittaneen haliponina. Tässä tosin vaadin rapsutuspalvelua-ilme.


Täyslaidallinen shittiä hepparintamalla väistyy hetkeksi, kun katselee näitä kahta. Salama on salaiselta sielultaan opetushevonen, sen verran tarkasti se kantaa pienet ja kalliit lastit.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Loppukesän meiningit


ELOKUU
26.8. Huittisten shettisnäyttely (ei omia, vähän niin kuin turistireissu)
27.8. Tiinan tunti (jee, tämän kesän ainut pakollinen meno, Salkku mukaan siis)

SYYSKUU
16.9. suomenhevosten shownäyttely, Teivo (Salama)

Sitten olisi yhdet kivat koulukisat 10.9., mutta en tiedä onko kolmet geimit melkein peräkkäin sitten jo ihan liikaa, kun koko kesänä ei ole käyty yhtään missään. Kiva olla välillä ihan kotonakin. Näyttelyyn kuitenkin lähdetään kannatusmielessä juhlavuoden kunniaksi. Mukavaa, kun ruunatkin pääsevät joskus mukaan.

Ja kunhan ilmat viilenevät... (K)ruunajaiset x 1! Tämä toiminto suoritetaan ilmoitusluontoisena asiana talouden miespuolisille asukeille. Toiselle se laitetaan käytäntöön.


Mitä muuta? Sampalle kuuluu hyvää. Hän on saanut kaksi "alamaista", joita saa rauhassa simputtaa. Tekee oikein hyvää sille. :)

torstai 17. elokuuta 2017

RIP Jappey


Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat 
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.
(Johanna Niskanen 2000)

RIP Jappey 15.5.2017 - 16.8.2017

Eilinen oli shokeeraava päivä. Ehkä tällä oli tarkoituksensa, ken tietää. Elämä kuitenkin jatkuu ja mitä huominen tullessaan tuo, sen näkee sitten. 

maanantai 14. elokuuta 2017

Zalkku 14.8.2017


Vielä on kesää jäljellä. Vetreässä kunnossa on Ruuna Reipaskin. Tässä pari kuvamaistiaista tämän päivän treeneistä. :) 




Raviväistöjä on nyt harjoiteltu vähän silloin tällöin.


lauantai 12. elokuuta 2017

Mitäs tänne?


Mitäs tänne. Ihanaa arkea!

Samppa lähti ja jätti jälkeensä valtavan aukon. Haikeus kuitenkin kääntyi iloksi, koska se kotiutui uuteen paikkaansa oitis ja on vallannut kaikkien sydämet kuten shetlanninponi nyt tuppaa tekemään. Nimim. Meillehän ei sitten yhtäkään shettistä tule, ikinä.
Salaman lyhyet käyttöohjeet.
Noin muuten on pitänyt kiirettä. Olin muutaman päivän käytännössä kokonaan pois ja Elina hoiteli Salaman liikutukset viime viikolla. Salama oli yllättänyt lainakuskinsa positiviisesti ja ollut varsin kiva. Kiva kuulla, koska minunkin mielestäni Läsipää on ollut varsin ihku.

Kun itse pääsin selkään muutaman päivän tauon jälkeen, oltiin tässä tilanteessa:


Salama oli siis sen verran hyvin viritelty, etten todella tiennyt miten ratsastaa sitä. Ilmoittauduin oitis valmennukseen ja lähdin maastoon. Hieno fiilis, kun hevonen on pätevämpi kuin itse. :)


Jotain muutakin hullunhauskaa koettiin tässä yhtenä päivänä. Hyppäsin ilman satulaa kyytiin ja tehtiin ihan kokonainen maastolenkki takametsään. Jalassa liukkaat verkkarit ja maastopolku kaikkea muuta kuin nätti ja tasainen...

Heppa oli hieman liukas siinä kohtaa, kun eksyttiin keskelle frisbeegolfmatsia, mutta niin vain toisaalla hypeltiin neljän pienen ojan yli tyylikkäästi. Salama oli myös aivan innoissaan metsälenkistä, joihin oli taas tullut metsätöiden takia pieni luova tauko. Ai että rakastan tätä hevosta. <3

Loppuun vielä joku kiva kuva. 
PS. Ai niin: Tiedän yhden joululahjan jo. Se on poni. Sampan lapsi, Jappe.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Onnea uuteen kotiin


Se joka epäröi
osaa umpikujat ulkoa
mutta joka kulkee sydän avoinna
lentää linnuntietä
(Tomi Parkkinen)

Onnea ja menestystä uuteen kotiin rakas Fonzie! 

Tähän tapaukseen ei sinänsä liity mitään dramatiikkaa. Joskus ihminen ja poni vain löytävät toisensa sattumalta ja ovat kuin toisilleen luodut. <3 Eipä sillä, vaikea päätös tämä oli ja muutama kyynelkin tuli tirautettua. 

Samppa muutti tähän lähelle, issikkaruunan ja kahden suomenhevosruunan kaveriksi. Hän saa siis rauhassa olla jälleen pihan ainut ori ja täten uuden kotitilansa ehdoton kunkku. Omistussuhteet pysyvät kuitenkin entisellään. Toki sopimuksella on koeaika ja jos Samppa ei sopeudu uuteen paikkaan, on ovi täällä aina auki maailman upeimmille mustalle orille.
Blog Widget by LinkWithin