tiistai 30. syyskuuta 2014

Vikaavikaavikaa

Vikaa voisi olla, mutta missä tällä kertaa?

Tämä ruuna kääntyi tänään luultavasti haudassaan.
Löydätkö samaa näköä? Tomppa 6-vuotiaana.
Kun Se Tunne nostaa päätään pienen huolestuneen hevosenomistajan sisällä, kannattaa uskoa sitä. Tähän asti Se Tunne on aina osunut oikeaan. Tämän hevosen kohdalla ikävän usein vieläpä.

Meillä oli tänään Katan tunti. Kaikki meni kivasti siihen asti, kunnes nostettiin oikeaa laukkaa.

Sitä ei löytynyt. Vasen kyllä löytyi. Saatiin hyviä vinkkejä: Suoristin hevosen ja ehdotin sille ihan nätisti, josko kokeiltaisi sitä toista vaihtoehtoa. Tehtiin kuten käskettiin ja oikea laukka nousikin sitten kunnon rodeoloikkien kera kahdesti vai kolmesti. Sen jälkeen homma jatkui kyllä myötälaukassa. 

En tippunut. Se lienee ainut hyvä asia tässä. Sen sijaan tuli vahva déjà-vu-tunne: Olen kulkenut tämän tien ennenkin. 

Nyt Salama syynätään läpi eläinlääkärin toimesta lähiaikoina. Kuriton voi ja saa joskus olla, mutta noin rajut pukit eivät ole normaaleja edes tälle hevoselle. Loputkin väkirehut jäävät pikkuhiljaa pois kivennäistä lukuunottamatta. 

Toisinaan tekisi mieli sanoa, että plääh.

PS. Mut hei - Toini meni kivasti. Pienillä muutoksilla raviin löytyi oikein asiallinen tahti ja laukkakin nousi ekoja kertoja käynnistä. Hyvä Anni ja Tone!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Siirtymisiä (video)


Syksy on tullut: Hevosvoimissani on extravirtaa. Toini sekoili päivällä tarhassa tavallista enemmän. Salama oli taas ihan tosissaan ensin sitä mieltä, että kentän yhdessä nurkassa väijyy joku true-mörkö. Ei auttanut kaunis puhe siitä, että te kaiffarit nukutte päiväunetkin siinä nurkassa, vaan silti mokomassa kulmassa piti välillä pinkaista johonkin suuntaan. Oli miten oli, laiskasta ruunasta ei tosiaan ollut tänään tietoakaan. 

Päivän teema olivat siirtymiset. Muuten ruuna sai taas liikkua varsin omaehtoisesti, kunhan askellaji oli pyydetty. Huomenna onkin sitten toinen Katan tunti, jonne molemmat isot osallistuvat. Katsotaan, kimpoaako Salama maata kiertävälle radalle, kun Toinikin tulee jumppaamaan samaan aikaan. ;)

(Linkki videoon)

PS. Toinikin taitaa tykätä vähän palloista:

(Linkki videoon)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Terapiaratsuja


On kahdenlaisia terapiaratsuja.

Yksi tyyppi on sellainen kaikkien kaveri, jolle käy kaikki ja joka hätkähdä mistään.

Toini on sellainen. Serkkuni kiipesi kolmen vuoden ratsastustauon jälkeen sen selkään ja käytiin maastossa. Tamma tepsutti sitä askellajia eteenpäin mitä pyydettiin ilman ensimmäistäkään virheliikettä.

Minulla oli sitten sellainen toisenlainen terapiaratsu. Sellainen, joka nappaa puskasta lehtiä suuhun ja pelästyy sen jälkeen oksan rapinaa. Tekee sen korvat hörössä loikkien ja etsii sen jälkeen näkökenttään uusia spooky-juttuja. Se osaa myös vakuuttaa, että tässä tietyssä kohden oli viime viikolla mörkö ja niin on muka nytkin. Sitten tulikin pissahätä kesken kotimatkan, eikä ruuna voinut enää kävellä. Eikä se voinut kyllä pissatakaan, koska metsiköstä ei löytynyt hyvää kohtaa. Karsinasta se kohta sitten löytyikin. Eihän true-herkkis nyt voi metsään tai pellon laitaan pissiä, joku voi vaikka nähdä...
(Toim.huom. Käytän aina hevoset karsinan kautta ennen maastolenkkiä juuri em. syystä, tänään siitä ei ollut hyötyä.)

Päättömän ratsuruunan lihavuuskunto 27.9.2014
Onneksi edellä mainittu ratsu(kko) löytää turvasataman ystävästään (= Toini) tiukoissa paikoissa. Pieni apu saattaa löytyä myös siitä, että Ruuna Reippaan väkirehuja voidaan nyt hyvillä mielin vähän vähentää. Sopiva läskikerros is back ja "viirupääenergiaa" on, joten eiköhän tavoiteltu lihavuuskunto ole saavutettu. Salama oli tässä välissä meinaan aika hoikka, kylkiluut juuri ja juuri peittyivät. Juttelin jo eläinlääkärinkin kanssa aiheesta, kun varailin rokotus- ja raspausaikaa. Nyt ensin katsotaan hampaat kuntoon parin viikon päästä sekä yksi kakkanäyte ja jos laihtuminen vielä jatkuisi, pitää maha tähystää. Nyt kuitenkin ruuna tuntuu piristyneen ja ennen kaikkea lihonneen. Huoli olikin valtaisa jo hetken, kun ruokaa rakastava ja erinomainen rehunkäyttäjä-Salama vain laihtui ja laihtui.

Mutta sellaisia ne nuoret hevoset ovat. Jokainen päivä on erilainen. Välillä ne kasvavat ja välillä joku hammas kolottaa jossain. Välillä ovat reippaampia ja välillä eivät. Sopivasti kaikkea, niin hyvä on.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Tuulen viemää

Täällä tuulee. Toinikin huomasi sen. Kaikki hyvin kuitenkin. ;)

(Linkki videoon)


Salamalla oli tänään temppupäivä. Harjoiteltiin kuolaimien ottoa suuhun itse, samaan tyyliin kuin kesälläkin. Välillä kuolaimet menevät hyvin suuhun, välillä taas ruuna esittää mielipiteitä aiheesta. Tänään harjoitukset sujuivat kuitenkin hyvin ja Salama olisi mielellään jatkanut vielä temppujen tekoa. Siinä kohtaa tietää lopettaneensa oikeassa kohtaa, kun hepalla riittäisi vielä mielenkiinto jatkamaan juttuja. 

Edellispäivänä jatkettiin Salaman kanssa ratsain samoja harjoituksia, mitä tehtiin tiistain tunnilla. Salama oli ihan super! Palkitsin sen ensin useammin ja lopuksi harvemmin, eikä ruuna pyrkinyt kertaakaan pois kentältä. Se oli myös tavattoman reipas pysyen samalla hyvin kuulolla. Ensi tiistaina jatketaan Katan oppeja. :)

torstai 25. syyskuuta 2014

Kaikki on aina niin hyvin että tympii


Olen niin kyllästynyt blogi- ja nettimaailman yhteen ilmiöön: Kaikki on aina niin täydellistä ja nättiä. Tai ainakin pitäisi olla.

Julkaiset pari tilannekuvaa, jossa istut vähän huonosti ja hevonen näyttää huonolta. Hyväksyt itse sen, että elämä on, ei kaikki ole aina niin mahtavaa. Saat kommentin, että vie hevonen ratsuttajalle, pilaat sen. Parin kuvan perusteella. Aika hienoa.

Julkaiset mielipiteitä, jotka pohjautuvat omiin kokemuksiin. Saat kommentin, että asenteesi on väärä. Ei, se ei ole väärä, jos syystä tai toisesta olen päättänyt jotain ja ennen kaikkea faktoihin perustuen.

Kerrot joskus, että nuori hevonen on joskus koetellut hermojasi. Saat kommentin, myy se pois, pilaat sen.

Kerrot sen, että haluat oppia jotain uutta. Saat kommentin, että luulet turhia itsestäsi, nämä tietyt asiat pitää oppia äidinmaidosta.

Ylipäätään: Kerrot joskus jotain, mikä ei olekaan ihan niin mahtavaa ja hienoa. Saat kommentin, jossa todetaan, että hevosesi on ruma, lihava, liian villi, liian iso, kuriton ja kaikkea muuta huonoa taivaan ja maan väliltä. Ihmisillä on pakottava tarve etsiä negatiivisia asioita ja lytätä hyvää fiilistä. Nähdään vain kasa virheitä, ei muuta.

Monesti edellämainitut kertovat heti lyttäysmantran jälkeen, ettei heillä ole mitään ongelmia hevostensa kanssa. Hieno homma. Pesisivät peilinsä.

Kukaan ei ole täydellinen. Jokainen mokaa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Kaikki eivät halua nähdä virheitään, toiset taas haluavat oppia niistä.

PS. Mielipiteistä saa ja pitää aina keskustella, mutta pieni perustelu ei ole koskaan haitaksi. ;)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ponivoima vs. Toinikki


Pysyykö 1 kpl shettiksiä kärryineen vanhan ravurin perässä? PYSYY!

Ja menee ohikin, jos tulee tsäänssi... ;)


Kokeiltiin tänään uutta kokoonpanoa metsälenkille, kun Toini lähti reippailemaan Duken kanssa. Epäuskoisena se mulkoili lenkkikaveriaan alkuun: Joudunko lenkille kääpiön kanssa?!

Käpsä eteni kuitenkin reippaammin kuin Salama ja yllätti Toinin vauhdikkuudellaan. Painoi ohjille kuin vanha huonosuinen ravuri konsanaan, mutta pysyi kuulolla ihan okei. Jos Salaman kanssa vähän kukkahattuilen, niin ponin kanssa olen hullu huimapää. :D

Duke oli niin tyytyväinen, kun sai lenkkiseuraa pitkästä aikaa. Tähän mennessä se on saanut urheilla lähes aina yksikseen tai sitten Salaman kanssa esiliina- tai lifeguard-tehtävissä. 

Tässä vielä pieni kooste videon muodossa: 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Salaman eka ratsastustunti

Ekaa kertaa ratsain valvovan silmän alla.
Iik ja kääk. Salama  jolla on ikää kolme vuotta, neljä kuukautta ja 19 päivää satuloitiin tänään ensimmäistä kertaa ratsastustuntia varten. Ibericon Kata tuli katsomaan meidän perään.

Yritin miettiä ennen tuntia meidän realistista tilannetta tällä hetkellä. Mistä lähdetään liikkeelle? Mitkä ovat meidän heikkoudet ja vahvuudet ratsukkona tällä hetkellä? Mitä tavoitteita meillä on?

Vahvuutena näen sen, että Salama lähtee aina mielellään töihin, tosin kentällä kiertäminen ei ole oikein sen mieleen missään muodossa. Siihen halusin eritoten vinkkejä, että miten motivoida ruunaa johdonmukaisesti ja reilusti. Tällä hetkellä jarrut toimii ja vähän kaasukin, mutta se on kovin hidas pohkeelle.

Olen myös keksinyt istua vähän liikettä vasten, varmuuden vuoksi ja muuten vaan. Sen myötä olen keksinyt vääntää varpaita alas. Eli istuntaan haluaisin ajan myötä kiinnittää huomiota. Ja ne kädet...

Minä taas haluaisin, että ratsuna olisi rento, iloinen ja tyytyväinen hevonen.


Kata oli (onneksi) kovin samoilla linjoilla. Ruuna tarvitsee tsemppiä itsetuntoonsa ja motivaation kohotusta. Siihen hyvä työkalu tässä tilanteessa ja tällä hevosella on positiivinen vahviste. Eli taskut täyteen näkkileipää ja naksutin-idea käyttöön. Salama on innokas, mutta vielä vähän epävarma. Herkut toimivat sillä, kunhan ihminen muistaa pitää huolen siitä, että ruuna ei pääse röyhkeäksi. Ai meidän Salama vai..? ;)

Salama on sen tyyppinen hevonen, että se pitää niin sanotusti saada puolelleen. Kuten jo keväällä ohjasajoleirillä todettiin, työt pitää pitää mielenkiintoisena ja huomio ihmisessä.

Kuten jo maastolenkeillä on huomattu, Salaman sisäinen retkeilijäsielu on herännyt pikkuhiljaa henkiin. Ruuna on saanut Toinin perässä rohkeutta ja se lähtee entiseen verrattuna mielellään maastoon. Kehityskaari on siis nousujohteinen.

Tässä sen huomaa jälleen, etteivät ne kaikki hevoset ole ihan samasta puusta veistettyjä: Persoonissa on eroja. Duke on ollut alusta asti maailman helpoin: Kärryt perään ja baanalle. Salama on tarvinnut paljon enemmän alustusta kaikkeen, mutta onneksi sinnikäs työ on ainakin tähän asti palkittu.

Ensin teimme maastakäsin selväksi, mikä on "taikasana" ja mitä siitä seuraa. Se on nyt "nami" ja kun heppa tekee jotain oikein, sitä kehutaan taikasanalla. Herkku seuraa sitten perässä.

Tätä toistimme jokusen kerran ja otimme vanhan tutun tempun, herkusta luopumisen, tähän harjoitukseen mukaan. Kun se sujui, kiipesin selkään.


Selästä käsin teemaksi muodostui heti (vanha tuttu) vähemmän on enemmän: Yksi apu ja asia kerrallaan.

Ensin käveltiin. Käynti sai olla niin hidasta tai nopeaa, mitä se nyt vain sattui olemaan, kunhan se käveli. Pohkeilla ei kajottu nyt käyntiin muuten kuin vasta sitten, kun hevonen pysähtyi kokonaan. Itse pidin suunnan kirkkaana mielessä ja se oli tietty eteenpäin.




Palkkion sai, kun pohkeista lähti liikkeelle. Palkkio ("nami" ja herkku hetken päästä) tuli alkuun heti, mutta sitä pikkuhiljaa venytettiin. Tämä siksi, kun Salama nopeasti yhdisti asioita mielessään yhteen ja pysähtyi heti parin askeleen jälkeen. Idea kuitenkin aukesi sille tosi nopeasti.


Samaa jatkettiin ravissa. Pääasia oli, että hevonen ravasi. En saanut vaikuttaa pohkeilla hevoseen kuin vasta sitten, kun se oli hidastanut käyntiin. En ennen, koska siitä seuraisi taas se tuttu pohkeella pumppauskierre. Korkeintaan ääniavun kanssa sain hiukan kannustaa sitä.

Minun piti siis vain hyväksyä se, että hevonen tuntuu nihkeältä. Liikkeen laatu ja hevosen muoto olivat siis täysin toissijaisia, kuten tässä tilanteessa kuuluukin. 


Pieni fundeerauskäyntipätkä.

Pikkuhiljaa Salama herkistyi. Ensin se ei ravannut kuin pienen pätkän, mutta nopeasti äkkäsi idean ja jatkoi lopulta hölkkää kentän ympäri kierros toisensa jälkeen, eikä kertaakaan puskenut portille.

Ravikin sillä muuttui - alkuun se vähän töpsötti, mutta loppua kohden ravi venyi ja hevonen pehmeni muutenkin kauttaaltaan.



Tokavika palkkio.
Btw, Flexible Inspiration oli kolmatta vai neljättä kertaa Salamalla käytössä ja se oli ihana istua.
Rapsutuksia kaulalle, kun siirtyminen raviin oli hyvä.
Salama sai siis itse tehdä ja oivaltaa. Se on aktiivinen hevonen, joka tykkää tällaisista puuhista. Se oli oikeinkin rento ja tyytyväinen tämän puolituntisen jälkeen. Ihan huippua!

Jäämme siis innokkaina odottelemaan seuraavia treenejä. :)

Kun muutama toisto sujui mallikkaasti, odotti paras palkkio edessä: Hommat loppuivat.

Hyvä me!
Kuvista kiitos Tarulle!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Raippa vs. Raikulipojat


"Joku" on viime aikoina unohtanut kentälle kaikki parhaat raippansa. Ajopiiskan menetys kirpaisi, parhaan kouluraipan unohtaminen hiekkalaatikkoon eilen suorastaan ketutti.

Vaikea nimittäin arvata, miten niille on käynyt.


Ajattelin nyt koittaa, jos kivat tekotimangit raipan varressa auttaisivat parantamaan muistia. 

Raikulipojat ovat tietty olleet asialla, ketkäs muutkaan.

Murut.
Pojat ja Toini.
Perussettiä.
Eipä sillä, moni on hämmästellyt Toini-tamman nopeaa ja loistavaa sopeutumista kauhukaksikon "laumaan". Minä en, koska samaa viiruvikaa on Toinissakin. Oikein hyvä niin - hyötyliikunta on aina hyväksi. ;)



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kun se eteenpäinpyrkimys nosti jo vähän päätään

Isäntä tilattiin kauniisti anellen ottamaan pari kuvaa.
Tässä vastaanotetaan kameraa tsekattavaksi, että kuvausasetukset ovat edes sinne päin.
Kiitos possujunamuodostelman: Se on tuonut vähän lisää tehoja Salaman koneistoon.

Salama on nyt huilaillut jokusen päivän. Sillä on oikean takajalan kintereessä muutama haava, jotka näyttivät alkuun harmittomilta, mutta ilmeisesti ne sitten aiheuttivat sukkajalkaan lämpöä.


Salama urheili tänään muutaman päivän huilitauon jälkeen. Ensin 3 km metsässä Toinin perässä / edellä / vierellä / alla / tiellä kävellen ja sen jälkeen kentällä muutaman kierroksen verran.

Maastolenkillä Salama oli sitä mieltä, että pohkeen hipaisu kylkeen = salamannopea hyppy ylös ja eteen. Nice, jälleen on pakko ylireagoida, tietty. Ei tartte neuvoa, sanoi Salama. Tarttee, sanoin minä. Ylähuulen tynkä kilsan mittaisena retki eteni reippain askelin. Se on aina hyvä juttu tälle hevoselle, että työt maistuvat.

Kentällä se tepsutti menemään varmaan ekaa kertaa koskaan omalla moottorilla. Tyydyin siihen, että ruuna pysyi kentällä (kyllä, luit oikein...) ja eteni toivottua askellajia. Olkoonkin, että se oli aika pahasti kättä vasten. Perä meinasi lentää, kun välillä ohjasin voltille Toinin ohi tai mentiin muuten vain ohi tammasta. Noh, elämä on. Mielipiteille on sitten sijaa, jos tietyissä jutuissa kuuntelee ratsastajaa.

Kiitokseksi lopetettiin hommat jälleen heti, kun ruuna käveli portin ohi sujuvasti pari kertaa.

Sekalainen setti kuvia päivän touhuista:

Toinikki ja Anni(kki).
Oho, ei tää kääntynytkään pennin päällä... ;)
Koukkuhäntä, käsilevikki. Mut Salama 3vee etenee itse!
Ympyrä.
Melkein kiiru jonnekin.
Tone, Salaman vetonaula.
Oho, yksi aika sivistynyt kuva Salamasta tänne väliin. Laukkaa.
Kerpele ja poingpoing, totesi ruuna ja meinasi, että nyt koitetaan rodeoo.
Jiihaa, päästiin ohi!
Välillä ihan vinksin vonksin.
Kiltit hepat pääsevät mutustamaan omenoita rankan treenin jälkeen.
Spesiaalit hepat pääsevät tekemään sitä jääpalapussit takajaloissa.
Näitä kuvia ja erityisesti omaa istuntaa katsoessa on ihanaa todeta, että tiistaina meillä on Salaman kanssa eka yhteinen ratsastustunti!