keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Elämäni (pieniä) miehiä


Shetlanninponi on siitä metka otus, ettei sille kahta kertaa tarvitse sanoa mistään mitään. Paitsi tietty kehua, kun aihetta on eli aika usein. Näissä on kätevästi hyöty ja huvi samassa paketissa, kerrassaan mainioita otuksia!

Sunnuntaina Samppa toimi yleismies-Jantusena, kun käytiin Salaman sänkkärirallin jälkeen keräämässä kakkakasat pois. Tullessa tuotiin sitten kärryllinen metsän antimia tuliaisina kavereille. Kympin luonne tuli jälleen todistettua: Vaikka Samppa osaa pyydettäessä olla yhtä tulta ja tappuraa, kestää se omistajansa loistavat ideat vallan hienosti ja kärsivällisesti odottaa, kunnes saa taas lähtöluvan. Odottaminen onkin temppu, joka kannattaa opettaa ihan jokaiselle kavioeläimelle. Siitä on enempi hyötyä kuin osaisi kuvitellakaan!




Pilkkukin on kokeillut jotain uutta: Se pääsi Salaman perässä pienelle maastolenkille ja osoitti sekin olevansa vallan fiksu ja pöksyissään pysyvä kaveri. Joskus ison hevosen perässä menohalut voivat kiihtyä hallitsemattomiksi, mutta Pilkku otti lenkkeilyn rennon ulkoilun kannalta. Salama sen sijaan ei, koska joka puskassa väijyi ehkä joku...

Kääntymiset ovat olleet Pilkulle välillä vähän hankalia, mutta pikkuhiljaa nekin sujuvat mainiosti eli rennoin fiiliksin. Sänkkärillä on ollut kiva käydä harjoittelemassa niitäkin:


Taattua kotivideolaatua! :D
Linkki videoon

PS. Jos Salama ei ihan aina niitä mainetta pätevänä kouluratsuna, on se lasten kanssa ihan super. Uskomattoman varovainen, kuuliainen ja kiltti aivan jokaisen hetken, kun pieniä kyydissä on. Ihan kuin eri hevonen siis!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Jäniskevennys


Sain kuningasidean. Voisin treenata vaikkapa dressagee sänkkärillä!

Salama ei tosin ole koskaan moista kokeillut. Avara tila, hyvä baana, mitä näitä nyt on... Kai se nyt vähän kuumana voi käydä, ajattelin.

En tosin sisäistänyt sitä, että kun tämä käy kuumana, se on ihan tyhjä edestä ja liikkuu lähinnä ylöspäin, vaikka tekisit mitä.

Yllättävän rauhallinen foto tähän väliin. 
Raaps raaps ja voi hellanlettas sentään niin.
No, se todellisuus. Kuppi meni ruunalta jälleen totaalisesti nurin ja treenit jatkuivat kotikentällä. :D Sinnekin tosin riitti jänisloikkia, mutta aidat ympärillä pitivät järjen päässä ja lopputulos oli ihan sitä, mitä alunperinkin lähdettiin tältä sänkkärikeikalta hakemaan.

Tässä videoituna niin sanotut parhaat palat, ne hetkittäiset kouluratsastusta etäisesti muistuttavat muut pätkät säilön kotikoneelle salasanan taakse ja katson ne yksikseni pimeässä häveten ja itkien.

torstai 22. syyskuuta 2016

Eliittinäyttely 11.9.2016


Behind the scenes - omien hevosten lisäksi tulee välillä puuhasteltua muidenkin hevosten ja ponien kanssa jotain. Tällä kertaa vuorossa oli täyspitkä, mutta sitäkin mieluisampi päivä shetlanninponien eliittinäyttelyssä Kangasalalla.

Eliittinäyttelyyn kutsutaan kunakin vuonna näyttelyissä ansioituneita poneja eri kriteerein. Vaikka omista poneista yksikään ei ollut haalinut tarvittavaa menestystä rotunäyttelyistä kuluneina vuosina, oli silti ilo päästä esittämään vieraita poneja. Ehkä ne omatkin sitten joskus... Eliittinäyttely on vähän sellainen juhlallinen juttu, missä ei enää niin sanotusti kisata, vaan mennään näyttämään hienoja poneja teemaan sopivasti pukeutuneena. Rotuyhdistyksen toiveena on, että esittäjien ja yleisön pukeutuminen olisi alkuperäismaata kunnioittava. Pukukoodi loi pieniä paineita, kun piti keksiä asu, jossa voi myös juosta!


Aamulla ajelin kohti Canna's tallia, jossa traikkuihin pakattiin tällä kertaa kaksi tammaa varsoineen ja itseasiassa Pilkun täyssisar, 7-vuotias tamma Pirkko. Samaa tuttua tulta ja tuppuraa on Pirkossakin, mutta tammamaisessa muodossa. Pirkko sai kutsun eliittiin, koska se jalostusarvosteltiin I-palkinnolla kesällä 2016. Silloin taas tehtiin reipas ja tehokas päiväretki Askolaan - ajomatkaa oli neljä tuntia per suunta ja ponin kantakirjaus kesti ehkä vartin.

Paikan päällä ponit purettiin kyydistä melkein samantien, ne puunattiin kuntoon ja Pirkko saikin mennä sitten melkein suoraan kehään. Poneja oli paljon, tuomari oli huolellinen ja tarkka, mutta silti aikataulu pysyi kasassa jopa paremmin kuin hyvin. Turhaa odotusaikaa ei juurikaan ollut, mikä oli suuri plussa!

Pirkko osallistui luokkaan 6‐7v tammat varsan kanssa tai ilman saalistaen itselleen kuudennen sijan kymmenen ponin luokassa. Ihan kelpo suoritus. Pirkko on selvästi showponi, joka rakastaa esiintymistä - se kävi ihanan kuumana kehässä!


Toinen esitettäväni oli Canna's tallin toinen oma jalostusori, 4-vuotias "Eero" eli Canna's Erland. Se palautui samalla reissulla kesäkodistaan Iisalmesta ja ollessani Pirkon kanssa kehässä, oli traikkuuni vain ilmestynyt komea musta ori!

Olin viimeksi nähnyt Eeron silkkikarvaisena vuotiaana, joten en todellakaan osannut odottaa, millainen hurmuri sieltä tulee. Laittaessani suitsia sille  traikun ahtaudessa, taivastelin hiljaa mielessäni ponin vahvaa luustoa ja runsasta tukkaa. Paljoa muuta traikussa ei sitten nähnytkään. ;) Eero on muuten vähän niin kuin Pilkun veli, niillä on sama isä.


Eero osallistui päivän viimeiseen ja suurimpaan luokkaan, jossa esiintyivät 4-17-vuotiaat orinumerolliset orit. Tuomarilla taisi olla tiukat paikat, kun 13 toinen toistaan hienompia oreja piti laittaa johonkin järjestykseen. Eero otti ja yllätti sijoittumalla luokassaan viidenneksi. Muutama vanha konkari kiilasi edelle, mutta se niille sallittakoon. Hieno saavutus 4-vuotiaalta orilta tämä!


Päivä jatkui vielä Best In Show-kehällä, jonne päädyin itsekin Raisan Minoksen kanssa. Jännittävää, vaikka Minos jo tavallaan onkin tuttu poni. Pieni ruuna tsemppasi hienosti vieraankin ihmisen kanssa, mutta sen enempää menestystä ei sille tällä kertaa kerätty. Raisa ja Minoksen "hoitotäti" sen sijaan keräsivät niin sanotun täyskäden näistä karkeloista, ihan huikeaa!

BIS 1, Eliittien Eliitti 2016 Skärgårdens New Rose 1340 SH
Postauksen kuvissa viimeistä lukuun ottamatta ori Canna's Erland. 
Kuvat ottanut Seija Paananen. Kiitos!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Artuvetrin Therapy

Osoitetaan hetkeksi kesään. Tästä se tuli ja tuonne se meni.
Case Salaman yskä - tai lähinnä yskättömyys - jatkuu.

Alkukesän turhautuminen alkaa olemaan jo selätetty: Kokeiltuamme kuiva- ja säilöheinät sekä laitumen, yski hevonen edelleen satunnaisesti. Hengitystietähystyksessä näkyi aina samat muutokset, jotka viittasivat krooniseen sairauteen, IAD:hen. Oli pihattoa, oli optimaaliset olosuhteet. Onneksi olivat myös allergiatestit, jotka napattiin verikokein: Silloin tieto todella lisäsi tuskaa.

Vaikka noiden testien luotettavuutta edelleen kovin kritisoidaan, antoi tuo testi meille paljon vastauksia. Kevät ja kesä olivat pahinta aikaa, vaikka olosuhteet olivat niin optimaaliset kuin vain voivat. Totta ihmeessä se yski, kun allergisoivat asiat suorastaan leijuivat päällä! Päätettiin tilata mahdollinen apu ongelmaan, nimittäin siedätyshoito. Siihen valikoitui siedätettäviksi "aineiksi" heinäsekoitus, varastopunkki sekä pari ns. rikkaruohoa.

Tässä ensimmäinen annos siedätyslääkettä, 0,2 millilitraa.
Kesä piti sisällään hevoskuurin kortisonia (sekä suun kautta että inhalaationa), jotta hengitysteiden kunto saadaan rauhalliseksi ja siedätyshoito voidaan aloittaa. Lääkkeet tepsivät, vaikkakin ne lisäsivät vähän ruokahalua ja pullistivat vannetta vatsanseudulla - Salama söi heinien lisäksi kuivikkeet ja kaikki muutkin irtoavat asiat, koska nälkä oli kova. Ahneelle hevoselle tuollainen lisääntynyt ahneus oli suorastaan kammottavaa. Nyt pitkän lääkekuurin jälkeen ruokailutilanteet ovat vähän rauhallisempia jo ja kilot karisevat vauhdilla.

Myös yskä katosi, edes satunnaista yskähtelyä ei ole kuultu sitten kesä-heinäkuun taitteen. Ainut oire, joka enää kertoo mahdollisesta allergiasta, on kova kutina lähinnä selän, vatsan ja silmien alueella. Itseään se ei hankaa rikki, mutta silloin tällöin silmät vuotavat ja em. alueilta rapsutellessa se vajoaa suorastaan jonkinlaiseen transsiin. Liekö hyvä vai huono, mutta allergiaa tukien tuo kutina on tällä hevosella ympärivuotista.


6.9.2016 hengitystiet kontrolloitiin (toivottavasti viimeisen kerran aikoihin) ja siellä näytti hyvältä, suorastaan terveeltä. Siltä on itse hevonenkin tuntunut, pirteältä ja vauhdikkaalta. Siedätyshoito voitiin siis aloittaa! Eläinlääkäri laati pitkät kirjalliset ohjeet, joiden mukaan lääkettä pistetään parin viikon välein kasvavalla annoksella.

Eilen 20.9.2016 pistin ensimmäisen annoksen Artuvetrin Therapy-nimistä lääkettä ihon alle. Annos oli minimaalisen pieni, 0,2 millilitraa ja vaikka Salama on toisinaan hankala pistettävä, meni tämä satsi hyvin sinne minne pitääkin. Ihon alle pistettäessä neula on pieni kuin mikä, joten heppa tuskin edes huomaa sitä. Pienet ravistelut Salaman piti kuitenkin suorittaa, ihan periaatteen vuoksi. Koska kyseessä on allergisoiva aine, voi pistoskohtaan tulla turvotusta tai vastaavaa. Salamalle kyseiseen kohtaan tuli hetkeksi pieni patti, joka katosi kuitenkin seuraavaan aamun mennessä.

Seuraava satsi, 0,4 ml annetaan parin viikon päästä. Hoitoa jatketaan kasvavalla annoksella aina yhteen millilitraan asti niin kauan kuin lääkettä riittää. Jännittävää nähdä, onko siitä apua - lähinnä ensi kevät jännittää, kun siitepölyt ja muut pöllähtävät jälleen ilmoille. Kotitallin apteekista löytyy antihistamiinit pahan päivän varalle, jos tilanne äityy pahaksi. Kortisonista pitäisi pystyä olemaan erossa siedätyshoiton ajan. ¨

Jospa suunta olisi nyt vain eteenpäin..?

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hiphurraa


Suurien tunteiden päivä: Kilpailin viimeksi yhtään missään aika tarkalleen viisi vuotta sitten.

Tänään starttasin sitten seuran omissa pikkukisoissa omalla pienellä (ja tuhmalla) varsallani. Siis Salamalla, joka tosin ehkä on ulkopuolisille ihan iso hevonen jo.

Luokkana oli hurjaakin hurjempi puomiluokka ja arvosteluna A.1.0. Tämä oli kuulkaas suuri henkinen ponnistus, joten älkää lainkaan naurako. :D Ennen kaikkea tärkeää kokemusta Salamalle, jolle verryttelytilanteet ovat vaikeita paikkoja. Noin muuten se on jo aika cool vieraissakin paikoissa.

Ja mehän tempaistiin puhdas rata ja täten ruusuke kotiin. Hiphurraa!

Odottamassa jotain.
Tää on kivaa, tuumi Salama.
Verkkatilanteet ovat todella tätä. Olen niin kokenut tämän ennenkin - 19-vuoden ikäkään ei tuonut Tompalle järkeä verkkoihin. Jospa Salama tekisi poikkeuksen.



Tarkasti koivet yli.

Kuvista ja Salaman hellästä hoivasta valtaisa kiitos Katjalle, Tompan luottogroomille vuosien takaa!

Et sillattii. Nyt voidaan kaiketi kaivautua talviunille?

torstai 15. syyskuuta 2016

GW Graphiques arvonta: Check


Meillä oli ilo suorittaa tämä ulkoasuarvonta yhdessä GW Graphiquesin kanssa - nyt meillä on voittajakin selvillä!
Ylälaatikossa osallistujat ja alalaarissa arvonnan tulos.
Siispä onnea Sanna! Olet saanut sähköpostia aiheen tiimoilta. :)

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kaksi ajettavaa

Samppa.
Ponipojat Samppa ja Pilkku ovat jatkaneet ajo-oppeja ahkerasti. Tällä hetkellä tilanne on se, että meillä on kaksi vallan hyvin toimivaa ja liikennevarmaa ajoponia!


Tein jokin aika sitten varsinaisen löydön, kun pähkäilin pojille sopivia valjaita. Löysin lopulta tuttavan kautta käytetyt Zilcon valjakkovaljaat, jotka sopivat molemmille pojille paremmin kuin hyvin. 

Materiaaliltaan nämä ovat biothanea eli ne voi tarvittaessa pestä vaikka puutarhanletkulla ja muutenkin ne kestävät kaikki sääolosuhteet moitteettomasti. Loistava valinta laiskalle varusteiden pesijälle - valjaita kun saa jatkuvasti olla putsaamassa! Lähes samanlaiset oli Dukellakin, mutta ne olivat liian suuret näille kahdelle.


Samppa oli tähän päivään asti kesän jäljiltä vielä kengätön, joten sen treenit ovat tapahtuneet tarkasti harkiten lähinnä nurmipohjalla tai kentällä. Tänään sille kuitenkin kuumasovitettiin söpöt 6x0-kokoiset kengät ja nyt kelpaa poistua kotipihastakin vaunut perässä!

Harjoitteluvaiheen usein pärjää ilman kenkiäkin, mutta Suomen olosuhteissa optimaalisia pohjia ei vain ole, joten kengät ovat aika ehdottomat käyttöponille. 


Olen varmasti ennenkin mainittu, että Sampassa on ripaus Salamaa. Tällä hetkellä Samppa onkin näistä kahdesta ponista se, joka saattaa nähdä mörköjä enempi, mutta pysyy aisoissa oikeinpäin eikä kippo mene nurin, vaikka joku kanto vähän tuijottelisikin takaisin. Kyllä ne siitä unohtuvat sitten, kun rutiinia tulee lisää.

Sampan ajovarustesetti on aika toimiva nyt, vain parempia kuolaimia metsästetään vielä. Tällä hetkellä sillä on suora kumikuolain (se kisoissa sallittu versio) ja se toimii ihan okei. Sylinterikuolain voisi tällekin olla kokeilemisen arvoinen, mikäli jostain löytyy tarpeeksi pieni sellainen. Lappusuitsia en ole vielä kokeillut, mutta ne ovat kokeilulistalla jossain kohtaa.

Sampan kanssa tavoitteena on suorittaa käyttökoe ensi vuonna, jolloin sen palkintoluokka nousee I-luokkaan. Treenit siis suuntautuvat pitkälti siihen suuntaan toistaiseksi. :)

Pilkku
Pilkku taasen on tasaisen varma oppija. Sitä ei vielä laitettu kenkään, koska haluan sen etenevän hitaammin ja kiireettä. Pilkku on näemmä sellainen, että vähemmän on enemmän ja sillä sipuli. Lyhyet, mutta tehokkaat treenihetket ovat sen juttu. Tällä ponilla on aivan jäätävä työmoraali, jota haluan ylläpitää viimeiseen asti. Rohkeasti se etenee, vaikka mitä jännää olisi edessä. Tarvittaessa toki syttyy, mutta pysyy silti käsissä. Ja tuo ravi - hitsi, kun pyörä todella pyörii ja maisemat vaihtuvat!

Pilkulla on tällä hetkellä suussaan suora metallinen kuolain ja se on sille just hyvä. 

Pilkun kanssa ensi vuoden tavoitteet ovat vielä vähän auki, mutta jos kehitys näyttää edelleen myönteiselle, ovat oripäivät edessä. Siellä tehdään tarvittaessa sitten myös käyttökoe, jos talven treenit vaikuttavat menneen suotuisasti. Jos ei, niin tehdään käyttökoe sitten myöhemmin. Pilkkukin on vasta kolme, joten mitään kiirettä ei ole.


Molemmat ovat käyneet vähän maastossa ja tehneet lyhyitä ajolenkkejä pari kertaa viikossa. Näin jatketaan, kunnes kelit menevät kaameiksi. Just nyt ilmat ovat mitä parhaimmat kaikelle ulkoilmaurheilulle. :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Voittajaolo


Salama vietti viikon verran rokotuslomaa. Se seisoi tarhassa ja hengaili. Ekan kerran koskaan se selvisi kuumeetta rokotuksesta. Ihan voittajaolo!

Tänään Ruuna Reipas - nimensä veroinen sellainen - palasi satulan alle. Hakiessani sitä ruohotarhasta (kyllä, tämä fatty oli siellä suorittamassa hyvänmielen hengailua, koska siellä ei enää ole juuri mitään syötävää muutenkaan) se katsoi mukanani olevaa satulaa kovin ihmeissään: "Et oo tosissas." 

Ilme olisi voinut olla myös vähän tällainen.

Ratsikamat vyöryämässä kohti ratsun olinpaikkaa.
En tiedä mikä kuningasidea oli kiivetä selkään pelkät ratsikengät ja liukkaat tuulihousut jalassa, mutta näin todella tapahtui. Ratsain Ruuna Reipas oli varsin pyrkivä ja innokas, jälleen siis täydellinen vastakohta viime viikonlopun julkiselle nöyryytykselle. Se on vallan hauska, kun on tuolla lennokkaalla tuulella. Tuulihousuja en tosin edelleenkään suosittele varusteeksi silloin...

Pikainen ridaus oli suunnitelmissa: Kahdeksikolla askellajit, vähän väistöjä ja siirtymisiä ja hyvän ravipätkän jälkeen heti metsään. Tälle paras palkinto on se, että häivytään kentältä heti, kun hommat skulaavat.

Huomenna vuorossa on kengitys ja sen jälkeen palaillaan normaaliin arkeen. Jippii!

Arkistokuva tuulihousumeingeistä parin vuoden takaa. Pörheä Salkku 3vee ja uskolliset tuulihousut.
PS. Sattuiko kukaan olemaan shetlanninponien eliittinäyttelyssä 11.9.2016? Otitko kuvia? Olen kiinnostunut!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Onni on oma poniystävä


Pakko myöntää, että kolmannen ponin ostaminen vähän ahdisti. Siihen on monta syytä, mutta nyt kun pienen ponilauman temmeltämistä katsoo, en kadu. Lisäksi oli suorastaan sattumaa, että nämä nuoret orit tulivat ja tulevat edelleen loistavasti toimeen keskenään. 

Poneilla on toisensa ja Salamalla ystäviä. Ja minulla kolme hevosta.

Niin samanlaiset, niin erilaiset. Vasemmalla Pilkku ja oikealla Samppa.

Välillä täytyy simputtaa, koska niin vaan voi tehdä.
Oikeasti Salamakin on joskus leikkiseuraa vailla.
Pilkku kestää paremmin Salaman omituiset jutut.

Rallia vedellään tuttuun tapaan edestakaisin.
Välillä vedetään leukoja...
Ja välillä syödään. Yhdessä, tietty.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Hyvää suomenhevosen päivää!


Suomenhevosen päivän kunniaksi pakkasin Salaman, rakkaan suomenhevoseni ystävänsä Sampan kanssa traileriin ja hurautimme heti aamutuimaan klinikalle keuhkoputkien tähystykseen ja rokotuksille.

Siellä purin pojat yhtäaikaa ulos, taluttelin tuon hurjan (not) jalostusorini ja lupsakan Salamani mäkeä pitkin ylös klinikalle ja olin onnellinen, miten toimivia nämä otukset voivatkaan hyvänä päivänä olla.

Salaman keuhko-osastossa näytti paremmalta kuin aikoihin. Ei merkittävästi räkää eikä ärsytyksen merkkejä missään. Tuhdin ruokahalun tehnyt kortisoni oli siis purrut! Ylisyötetytksi quarteriksi eläinlääkäri tätä "kehui", mutta ymmärtäähän sen kun katsoo pakkopilttuuseen ahdettua suomipoikaa sillä silmällä. Läski saadaan onneksi aina pois, mutta keuhkoröörit ovat toinen juttu. Siksi tämä olikin erityisen ihana uutinen!

Tämä tarkoittaa ennen kaikkea myös sitä, että siedätyshoito voidaan aloittaa. Se alkaa kahden viikon päästä ja tehdään ihan kotioloissa. Saan siis jälleen viedä töitä myös kotiin! Ymmärtääkseni tuo Artuvetrin-lääke on tehty aina yksilöllisesti ja se sisältää paria eri allergeeniä, jotka ovat allergiatestien perusteella siihen valittu. Aloituspakkaus kestää 9kk ja sitä annetaan kasvavin annoksin tietyin väliajoin, pistoksina ihon alle siis. Jännittävää seurata, onko tästä hyötyä vai ei!

maanantai 5. syyskuuta 2016

Estevirtahepo


Treeni pitää muistaa pitää monipuolisena, oli alla sitten virtahepo, silakka tai true-dressagehorse.

Siksi meillä oli lakisääteiset puomitreenit tänään. Salama suhtautuu esteisiin vakavan innostuneesti. Se hakeutuu kyllä niiden yli ja luo, mutta kropanhallinta on vielä luokkaa eivoikoskaantietäämihinnämäraajatvielälaittaisi. Siksi maapuomit ja miniristikot ovat toisinaan hauskaa ja hyödyllistä hupia arkeen!

Ensi kerralla tätä lystiä pitää kyllä harrastaa isommalla kentällä! Ja hei, olen ihan itse selässä! Olipa hauskaa, viime "hyppykerrasta" on ainakin sata vuotta aikaa. Nuo maapuomit tuntuivat kyllä ainakin 140cm korkeilta. ;)

Estettä kohti.
Jihuu!

Väliin otettiin vähän laukkaakin.


Blog Widget by LinkWithin