keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Jänispatti 2.0


Kuusi vuotta, sen se tavallaan kesti.
 
Tai no, en osaa tarkkaan määritellä, mikä osa Salaman oikean takajalan kintereestä silloin vuonna 2016 kiusasi, kun kinner lääkittiin viimeksi, mutta silloin sinne on viimeksi tosiaan kajottu. 

Nyt jalka vain hävisi linjoilta kesken ratsastustunnin. Hevonen oli aivan jalaton, mutta samana iltana saatuaan kipulääkkeen se oli aivan normaali oma touhukas itsensä. Missään ei näkynyt mitään näkyvää ja sen epäiltiin vain astuneen jotenkin huonosti, herkkä poika kun on. Heppa huilasi muutaman päivän ja palasi hommiin iloisena. Kaksi kevyttä ratsastuskertaa meni hyvin, kunnes toisen kerran loppukäynneissä jalka jälleen vain lakkasi olemasta. Se löytyi taas hetken kuluttua käyttöön, mutta samana iltana jalasta tuli hervoton limppu ja homman laajuus valitettavasti selveni allekirjoittaneelle.


Käytiin tohtorilla, pitkästä aikaa. Kovin oli turvoksissa jalka, mutta hankkari vaikutti olevan ehjä, mikä oli tietty iloinen asia. Plantaarilligamentissa vaikutti olevan tuore vamma, jänispatti siis. Kylmää, lääkettä ja lepoa, näillä mennään. Jälleen kerran.

Ennustetta ei vielä osata sanoa. Potilas Saarinen on pääasiassa ollut ihan kiltti potilas, mutta pikkasen sillä alkaa olemaan jo tylsää. Se on kuitenkin ollut ns. täydessä käyttökunnossa eläkeläisstatuksestaan huolimatta, joten kertaheitolla jouten oloon tottuminen ottaa aikansa.


Parin viikon päästä jalka ultrataan jälleen, jotta nähdään mihin suuntaan vamma menee. Tässä tämä "komea" möykky suht tuoreeltaan.

Olihan tässä turhan mukavaa taas. Toivottavasti Sulevi kuntoutuu kevyttä kenttätyötä ja höntsäilylenkkejä tekeväksi Ruuna Reippaaksi jälleen.