Sivistävää matkailua

Käytiin lukemassa klinikan mäellä mainoksia tänään. Ja oli siellä ponejakin: Ruskeita, kirjavia ja kaikenlaisia. Kotona on vaan mustia. Homma meni niiden tuijotteluun.

Näistä kisoista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Hevonen oli syvästi järkyttynyt ja aivan kipsissä. Lähtömerkkiin asti se oli vielä kykenevä rodeoon, ohjelmassa jäätyi sitten totaalisesti. Harmi, koska se on ollut treeneissä nyt ihan super.

No, plääni on jälleen naputeltu ja toukokuussa on tiedossa kiivasta kisarutiinitreeniä.

Kun on tarpeeksi tyhmä uskoakseen aina itseensä, voi elämä joskus yllättää

Kisakauden avaus. Jouduin / pääsin itse puikkoihin ja koska meillä ei Salaman kanssa ole yhteisiä kouluratoja alla kuin yksi, päädyin valitsemaan kauden avaukseen helpon raviohjelman. Nyhveröä, mutta tämän hevosen kohdalla ei ehkä kannata ahnehtia. Sen verran monta kertaa on tullut isku päin naamaria: Salamalla kun on tapana jäätyä valkoisten aitojen sisällä aivan totaalisesti ja siihen haemme tällä kaudella toistojen kautta rutiinia. Helppo raviohjelmakin muuttuu astetta vaativammaksi, kun hevonen ei yksinkertaisesti jännityksen myötä liiku!

M-kirjainkulma työn alla verkassa

Verkka oli ilokseni kisaradalla, joten peilit, aidat ja laidoilla nojaavat estepuomit saatiin rauhassa tutkia. Tuomaripääty oli kevyesti kamala eli se jänskätti joka kerta hieman. Kirjain M tuntui myös tuijottavan tosi häijysti jo verkassa ja joka kierroksella senkin jälkeen. 

M-kirjain työn alla ennen oman vuoron alkua

Verkassa Salama oli laiska. Laitoin verkkaan varmuuden vuoksi äänieristetyn hupun. Pääasiassa se keskittyi nyt pyörittelemään silmiään ja ihmettelemään maneesin seiniä. Se oli kuitenkin ratsastettavissa eli ei käpertynyt omaan kuplaansa, kuten joskus sillä on tapana. Rodeot jätettiin kotiin tänään, alle oli otettu melkein puoli tuntia kävelyä, joten verkkaan riitti vain kevyt hölkkä molempiin suuntiin. Ravi olisi saanut venyä enemmän eteen.

Oma peilikuva kiinnosti, joka kerta. Tässä jäätiin ihmettelemäänkin sitä.

Radalle starttasimme luokan viimeisinä. Salkku odotteli vuoroaan vähän liiankin rentona ja raukeana, mutta sain sen jotenkin kivasti kuulolle. Nappasin hupun pois, ravitermein korvat auki siis.

Alkutervehdys oli mielestäni ihan suora ja asiallinen. Salama pysähtyi nätisti tasan. Pisteitä siitä kohdasta tipahti 6,5.

Alkutervehdyksestä jatkettiin käynnissä C:hen ja siitä oikealle. Ennen M-kirjainta oli tarkoitus siirtyä raviin ja siirtyminen olikin sujuva. Pisteitä siitä 7 ja mainintana "hyvä siirtyminen".

Seuraavana tehtiin keskiympyrä kevyessä ravissa. Salama vähän kyttäili peiliä ja samantien toistakin peiliä, mutta ympyrä pysyi kasassa ja ravikin oli ihan tarpeeksi aktiivista. Se vastasi pohkeeseen, mutta olisi saanut venyttää askelta enempi eteen. Ympyrästä saatiin 6,5p.

E:stä tehtiin kokorataleikkaa kohti kauhu-M:ää. Ravi oli aktiivista, mutta hyytyi keskellä, kun pelottava kulma lähestyi. Tuomari kommentoikin, että tie olisi saanut olla sujuvampi ja pisteitä siitä kohdasta tasan 6.

Vasempaan kierrokseen tehtiin samanlainen keskiympyrä ja siinä kohdin Salama jo vähän pärskähteli ja oli kivemmin ratsastettavissa. Ympyrän tie oli tuomarin mukaan sujuva ja pisteet siitä 7. 

L:ssä oli tarkoitus siirtyä harjoitusraviin. Tiesin sen ongelmakohdaksi, koska portti oli auki ja kun istun alas, loppuu vauhti kuin seinään silloin, kun polle on valmiiksi tahmea. Ravi lässähti ja homma meni polkuautoiluksi hetkeksi, vaikka hyvin tiedän, ettei tuossa tilanteessa yliratsastus auta, päinvastoin. Siirtymisestä saatiin 6p.

Sain harjoitusravin johonkin tolkkuun, kun kulman jälkeen tehtiin kokorataleikkaa ja I:ssä 4-6 askelta käyntiä. Salama ehti tepastella tasan kuusi askelta käynnissä, eli homma meni ihan ok. Pisteet 6,5.

Mörkökulma is coming...

Harjoitusravipätkä oli vähän epätoivoinen, mutta onneksi jo C:ssä sai siirtyä käyntiin. Siirtyminen oli ihan kiva (pisteet 6,5) ja käynti puhdasta, rentoa ja suht pitkää. 

R:ssä tehtiin 10m voltti. Se levahti ehkä metrin, mutta heppa ei painunut kuolaimen taakse. Pisteet siitä 6,5.

L:ssä neljän sekunnin pysähdys. Onneksi jokainen on jossain hyvä ja tämä onkin Salaman bravuuri. Yritin tehdä mahdollisimman pehmäen pydähdyksen, Salamalla kun on tapana töksähtää pysähdyksissä seis. Pisteitä tuosta 7.

E:ssä alkoi loppurutistus, siinä siirtyminen harjoitusraviin, radan poikki ja suunnanmuutos. Vauhti alkoi jo hyytymään ja pisteitä heltisi 6. Lisäksi mörkökulmat olivat vastassa, joten vähän tassu painoi. 

Harjoitusravia ja toistemme tuijottelua yläkautta silmiin jatkettiin aina H:hon asti, jossa sai siirtyä jälleen käyntiin. Sen jälkeen SIG ja lopputervehdys, jonka tien mainittiin olevan hyvä. 7p siitä ja käyntisiirtymisestä 6,5p. 

Alakerrassa hyvinkin odotetut pisteet: Vaikutus hevoseen 6 (yritystä oli), istunta 6,5 (no kädet vähän karkasivat, tuttu vika) ja oikeiden teiden seuraaminen 7,5 (pelastetaan se mitä pelastettavissa on!). Loppukommentteina "siisti kokonaisuus, saisi olla sujuvampi."

Lopputulemana 65,24% ja näillä heltisi luokan voitto kolmen osallistujan kesken. Jee!

Palkintojenjako

Se on kevät nyt!

Pieni, pyöreä ja niin viaton.

Kun maltilla tekee, aikaa käyttää ja ottaa ajatuksenkin mukaan, niin... Tästähän voi tulla vaikka kuinka hieno!

Kenttä on nyt sula. Kenguru-Salama korkkasi sen ja iloisia hetkiä piisasi. Hevosella ainakin oli hauskaa, kuten kuvista voi todeta.

Kerrottakoon tähän vielä, että laukka on nyt se juttu ja sitä on kiva tarjoilla joka väliin. Jospa sitä tänä vuonna esiteltäisiin muillekin, valkoisten aitojen sisällä siis.

"Eiku laukataan!"

"Minä menen nyt"

Onnistuu muuten takajalat ristissäkin tämä homma.

Välillä voi tepsutella sivistyneestikin.

Kunnes saa taas luvan laukata.

Mitäs tähän enää sanoisi. :D

No, kuulin onnekseni, ettei lauantain kisoissa ole ulkoverkkaa. Psykologinen juttu allekirjoittaneelle.

Linkki videoon

Pilkku sen sijaan keskittyi olennaiseen ja tapansa mukaan nauttii keväästä rennosti chillaten. Ja ehti vähän hymyilemään kamerallekin:

Kevään menu

Salama, suomenhevonen, ruuna, ikää 7v.

Liikkuu 5-6 kertaa viikossa kentällä ja maastossa, tavoitteena kasvattaa kuntoa. Kuten blogin pitkäaikaiset lukijat tietävät, rehunkäyttökyky on ilmiömäinen ja säännöllinen liike tälle ihan ehdoton niin henkisesti kuin fyysisestikin (ai että kadehdin niitä hevosenomistajia, joiden pollet eivät ole vapaista moksiskaan).

Heinää se saa tällä hetkellä melkein vapaasti, sekaisin esikuivattua ja kuivaa. 

Väkirehuna Pavon Vital kivennäinen ohjeen mukaisesti, lisänä vajaa litra Racing Selected-rehua. Hyväksi havaittu rehu, hyvä ja halpakin. Samasta rehusta syntyy myös maukas mash ja jyvät käyvät hyvin taskuun herkkupaloiksi. Iltaruokansa Salama saa puurona, menee parhaiten alas hampaiden osalta. Pelletit  jäävät ahmatilta johonkin poskeen jemmaan ja löytyvät seuraavana aamuna vesikupin pohjalta. Turvotettuna sapuska menee rauhallisemmin ja ihan perille asti.

Kuureina Salama on saanut Horsepowerin Joint Effect-liuosta ja Black Horsen sinkkiä.

Tähän aikaan vuodesta on vaikeaa arvioida realistisesti lihavuuskuntoa ja muuta karvanlähdön vuoksi, mutta tältä näyttää hän 7.4.2018 edustavasti takaviistosta kuvattuna:

Illallinen kolmelle. Punainen Juulishkan, violetti Pilkun ja pieni puuro Salaman.

Pilkku, shetlanninponi, ruuna, ikää 5v.

Liikkuu kevyesti ratsain 3-4 kertaa viikossa kentällä ja maastossa. Ei omaa suurta aktiivisuutta liikkua esim. tarhassa, joskus innostuu leikkimään varsan kanssa. Ponitytöille on luvattu lahjuksia, jos ponille tulee kunnolla hiki. Toistaiseksi en ole köyhtynyt mitenkään tällä saralla.

Ruunattu 9/17 ja sen jälkeen tiinehtyi oitis heinäpaalista.

Syö heinää sen verran kuin ehtii. Vapaa heinä siis päivisin. Sekaisin kuivaa ja esikuivattua, kuiva maistuu jostain syystä hänelle paremmin. Yöksi olen kylmästi hieman rajoittanut heinäbaarin antimia.

Väkirehuna kourallinen Pavon kivennäistä. Välillä saa pienen lohtuleivänpalan, jotta iso ruokakuppi ei näytä niin orvolta.

Julishka, shetlanninponi, tamma, ikää melkein 1v.

On pieni, villi ja söpö. Työnä on nyt olla ja ihmetellä elämää sillai kuin vuotiaan varsan nyt kuuluu. Kesällä menee laitumelle. Kasvupyrähdys päällä.

Heinää syö vapaasti. Määrää vaikea arvioida, mutta nälässä ei pikkuisen ole tarvinnut olla. On näemmä sorttia syö minkä tarvitsee, enempää ei jaksa.

Väkirehuna saa Pavon kivennäistä hieman, 0,5l Selectediä ja vajaan litran Pavon Podo Grow-täydennysrehua. Jälkimmäinen on itselleni uusi tuttavuus ja sen syöttöä on takana vasta kolmisen viikkoa. Saa nähdä, onko riittävä safka tälle. Miinuksena pellettien koko, ne ovat valtavia!