torstai 21. helmikuuta 2019

Viikon kootut


Pidentyneet päivät. Jäällä liukuva kakkaheinämoska. Lämmittävä aurinko. Karvanlähtö. JÄÄTIKKÖKELI.

Siinä kuluneen viikon highlightit hyvässä ja pahassa. Kevättä kohden mennään ja kalenteri täyttyy hyvää tahtia erilaisista suunnitelmista. Tärkeimpinä mainittakoon, että Rimpulalle on varattu koko kesän mittainen kesälomaleiri ja Salamalle sain kivan kaverin tallipaikalle kotiin, maltan tuskin odottaa kevättä ja kesää!

Tämä peruukinpidike on Lisko alias Rimpula.
Sampasta tuli pari viikkoa sitten ruuna. Operaatio oli mennyt hyvin ja toipuminen samoin. Täten myös omistajuus vaihtuu virallisestikin pian. Omistan enää kaksi hevosta, huikeaa.

Tässä sama poni pyjamabileissä. Hoitosetä taka-alalla, tietty.
Salama on saanut nyt oikeastaan vain lomailla. Pelto on jäässä, kenttä on jäässä, piha on jäässä, metsässä on jäätä, hiihtäjiä ja liian paljon lunta. Kyllähän siellä kävellä pystyy, mutta en ota nyt turhia riskejä: Siinä jäätiköllä kun järjestetään jokin tilanne X, ollaan molemmat kohta telakalla. Ehkä pieni loma tekee sille vain hyvää. Tuikkasin sille muuten siedätyshoitopiikin edellispäivänä niin, että heppa oli vapaana tarhassa. Olin iloinen, kun homma klaarasi näin, kunnes muistin, että taskuni oli täynnä porkkanoita. Kaikki huomio oli rapisevassa porkkanapussissa, mutta mitä pienistä.


Luulin tehneeni hyvän löydön, kun tilasin pari loimea alesta. Toinen oli kuivatusloimi Liskolle ja toinen tämä kuvan sininen fullneck-toppis koossa 7'0" (165cm). Vain "vartin" liian kapea. Edes jatkopala ei pelastanut.

Sen sijaan yllättäin "halpisloimi" Hööksiltä istui edestä kuin nakutettu, mitä nyt mahakarvat saavat tuuletusta. Nooh, näillä mennään.

tiistai 12. helmikuuta 2019

#maanantaifiilis


Väitän että Salama tuon kuvan tuotoksen tahallaan.

Sillä oli kelien takia nyt viisi päivää lomaa. Käytiin välillä narussa kävelyllä pihalla, siinä kaikki. Loskaa oli noin polviin saakka. Ketutusmaksimus oli huipussaan.

Äsken sitten varustin hänet satulalla ja suitsilla. Se oli koko toimenpiteen ajan pelottavan tyyni ja mietteliäs. Lomien jälkeen se on yleensä vähän sellainen virkeä, kuten tuttavat tietävät. Mentiin kaikessa rauhassa kentälle ja asettelin häntä tarkasti selkäännousujakkaran viereen. Sen sijaan että se olisi astunut sivulle, se astuikin eteenpäin polkien etukengän veks aivan kylmänrauhallisesti.

Ilme oli sen jälkeen luokkaa ”oho, olinpas kömpelö.”
(..ja saisinko keksin kiitos.)

Loma siis jatkuu. Kielletään perjantait ja kielletään maanantait. Ja tiistait varmuuden vuoksi. Niinä päivinä kun tulee keskimääräisesti eniten irtokenkiä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Oodi alaturparemmeille

Katalogikuva
Niillekin on tässä maailmassa paikkansa, nimittäin alaturpiksille: Ne ovat käteviä jatkopaloina, kun menet ja ostat liian pienet päävehkeet hevosellesi. Tähän väliin selitys mutkulta, ne suitset olivat halvat ja hauskat. Hööksin alesta siis löysin etsimäni kakkossuitset maastoilukäyttöön. Salamareppana kun joutuu jatkossa maastoilemaan vähän kovemmalla kuolaimella, ihan tavan nivelellä.

Martzan niksipirkassa suoritettiin tänään siis suitsien suurennusta varsin näppärästi.
 1. Eka sovitus. Karvaisessa ja sen vuoksi paksun näköisessä päässä cob-kokoiset suitset näyttävät hassuilta. Menevät kuitenkin nippanappa kiinni, mutta punaisella merkityissä kohdissa on ongelmia. Arvatenkin alaturpis sai lähteä ja liittyä varaosajengiin.

Oman elämänsä huippumalli partakarvoineen päivineen.
Koska ei parta pahoille kasva, ei Salaman reuhkaan ole kukaan halunnut kajota.
2. Kustomoi. Kaiva varaosasalkku alaturparemmeineen esille ja pätki remmit leukaremmiin ja turparemmiin. Viimeistele leikattujen remmien päät siisteiksi.


3. Uusi sovitus. Kivat tuli, eikä "ylimääräisiä" solkia edes välttämättä heti huomaa. :)

maanantai 4. helmikuuta 2019

Lämmin fiilis


Tänään paistoi aurinko. Se lämmitti (paksun) ruunan kylkeä ja se tietty nautti siitä. Otsikkokuvassa tämä raukea ilme.

Sääolosuhteilla on jo melkein klassista aloittaa SD-teamin blogipostaukset: Tänään kuitenkin aurinko oli melkeinpä konkreettinen asia. 

Meillä oli tänään kengitys ja uuden kengittäjän tapaaminen. Edellinen ehti laittamaan hevosiani kahdeksan vuotta ja sitä edellinenkin vuosia. Haikea fiilis ja voi että uuden kenkijän tulo jännitti!

Salama on todella tarkka ihmisen fiiliksistä. Jos on vähänkin takakireä olo tai huono päivä, vastaa hevonen samalla mitalla takaisin olemalla levoton. Ilokseni uusi kengittäjä kyseli olennaiset asiat ja teki työnsä. Rauhallisen selkeät, mutta silti ripeät otteet ja ai että, hevonen oli kyllä ensin todella epäluuloinen, mutta lopulta oikeinkin kiltisti. Eikä tarvittu Domoa. Itseäni vähän jännitti myös, kun Salama on tiettyihin kaavoihin kangistunut tuossa kengityshommassa, mutta turhaan jännitin.

Pitääkö olla huolissaan? Tää on ihan vieras setä. Mut työkalut ovat tutut.
T: Salama
"Minne se kiva setä meni?"
Samalla tuli sovittua seuraava kengitysaikakin ja silloin saadaankin laittaa jo kesäkengät toivon mukaan alle.  Illalla tuli vielä heinäkuorma ja talven viimeiset muovipaalit. Kun ne on syötetty, on kuulkaas kevät! Paaleissa on muuten keltainen muovi. Sekin vielä.

Tässä auringon kuva, jos joku on unohtanut jo miltä se näyttää.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Se D


Mistä on blogin ja tallin nimi saanut syntynsä?

2012 alkoi meillä niin sanotusti uusi hevoselämä, kun talliin tehtiin reilu nuorennusleikkaus vanhusten lähdettyä. Sen myötä tästä tuli siis SD-team: S on tietty Salama ja D oli Duke. Viime päivinä Duke on muuten laukkaillut monesti arjen juttuihin mukaan haikeana, lämpimänä muistona. Duke oli isännän musta ori - friisiläisen se halusi, mutta joutui tyytymään tähän taskumalliin.

Duke ei ollut kedon kaunein kukka, mutta viisain hevoseläin, mikä tällä plantaasilla on koskaan ollut. Se rakasti erityisesti palloja (pallot tosin eivät sitä) ja oli muutenkin varsin kekseliäs ja mitään pelkäämätön. Hieman aralle Salamalle mitä parhain kaveri siis.


Vaikka elämä näytti kaikin puolin kohdelleen häntä hyvien tähtien alla, iski kerran huono tuuri kohdalle ja yksi loukkaantuminen johti toiseen. Sen vuoksi tämän pienen ponin elämä päättyi aivan liian varhain 2.11.2015.

Rauha siis hänen muistolleen, tässä karvan alle vartin verran koottuja paloja Hänen Korkeutensa edesottamuksista: