lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn satoa


Eilen ryhdikäs maastojojo, tänään vakavasti otettava dressagehumma. Eivät käy päivät tylsiksi.

Yhdestä jutusta olen läpi kesän halunnut pitää huolen ja se on ollut se, että Salama liikkuu säännöllisesti. Elinat ovat olleet apuna ja itse olen kiitänyt kyytiin aina, kun mahdollisuus sallii. Kun ajattelen ratsastettavuuden parantumista keväästä tähän päivään, on jälleen edetty hitaasti, mutta varmasti.


Herra Hevonen on persoonallinen kaveri. Kävelytin eilen alkukäyntejä selästä, kun Elina tuli. Hirnumiskonsertti tutulle autolle oli pitkä ja tunnollinen, mutten tajunnut kuvata sitä alusta alkaen. Se meni ihan tiloihin, kun tuli mieluisia vieraita. :D



Yksi isoin juttu, mitä kesän aika on saatu aikaan, ovat väistöt. Eli ne ovat sujuvampia ja lisäksi esim. Salamalle alkuun tosi vaikea juttu eli etuosakäännös on nykyään helppo juttu. Sen oli alkuun melkein mahdoton käsittää selästä väistävää pohjetta, vaikka maastakäsin Salama osaa vaikka ja mitä. Mutta kun lamppu syttyi, se todella syttyi!

Ravissa uusi satula on ollut superjuttu. Se antaa lavoille hyvin tilaa ja ravin laatu on parantunut huimasti. Tälle hevoselle ihan huippujuttu. Voimaa, voimaa, sitä pitää talven aikana saada lisää. Jospa talvi olisi suosiollinen ja pellolla voisi ratsastaa enemmän, olisi enemmän tilaa käytössä.




Ylipäätään Ruuna Reipas on miellyttävämpi ratsastaa, kun sitä ylipäätän voi ratsastaa. Ei enää iske epätoivo jo alkukäynneissä, kun pohje ei vain mene läpi ja hevonen on kiero kuin banaani. Nyt se on lähtökohtaisesti suora ja kyllä se myös etenee, kun muistaa itse olla tarkkana kuin porkkana. Ja porkkanakin on hyvä muistaa, terkuin Salama. ;)

Duunin jälkeen palttoo niskaan ja päiväunille.

torstai 27. syyskuuta 2018

Syksyn tuntua


Pimenevät illat, ruska horisontissa, kylmänkostea tuuli, villasukat... Siinä ne ensimmäiset syksyn merkit.

Takuuvarma merkki on myös se, että jouset palaavat työhevosen alle. Vauhtia piisaa, jos pyydetään. Salamalla on niin kevättä rinnassa kuin myös syksyä kupolissa, pikkasen on tällä(kin) viikolla tehty duunia, että pysytään yhtenä ratsukkona syysvillityksen läpi. :D


Muutoksena aiempaan, kaikesta kurittomuudestaan huolimatta Salama pysyy tätä nykyä lapasessa. Pukkiloikat satunnaisesti ovat sille silkkaa iloa. Kuten hiekkakuopilla (kuvasarja alla) tänään Salama päätti vähän vaikeuttaa tehtävää ja esitti omat kuviot kiipeilyn lomaan. Nooooh, pukki päivässä pitää mielen virkeänä. Ja kantapäät alhaalla...

Käskivät pönöttää tässä, on muka kiva puska taustalla. Söin sen. Mut mun ripset onkin valkoiset. T: Salama
Taas pönötetään. Hiekkakuopan reunalla tällä kertaa. Maisemamatkailua.
Sitten asiaan, sokka irti!
Ilmaveivi osa 1
Osa 2
Ja loppuhuipentuma.
Ihan perussettiä. T: Zalamander
Näin pal ruokaa ja sä meinaat et pitäis vaan kattella? Tyhmä ihminen.
Maisemointihetki. (Somepaussi)
Vanhalla kylänraitilla

tiistai 18. syyskuuta 2018

Mitä kuuluu varsalle?


Mitä kuuluu varsalle?

Varsan nimi on edelleen Varsa. Tai no, ensin se oli Lisko, sitten Lissu ja sittemmin ihan vain Varsa. Nimestä viis, tänään vuoden ja kolme kuukautta vanhana hän näyttää tältä:


Ei huono. Laidun teki ihmeitä, kuten lähes aina vuotiaille tekee. Omaan silmään Lissun parhaat puolet ovat sen pitkä kaula, vahva luusto ja tammaleima, näen siinä lisäksi paljon isäänsä Samppaa. Toivottavasti ensi kesänä Lissu saa pikkusiskon, sen emä nimittäin ultrattiin tiineeksi Sampasta!


Lissu harrastaa kotona välillä lyhyitä lenkkejä narussa ja talven aikana opetellaan ohjasajon alkeet. Ehkä tässä jossain kohtaa kehdataan käydään myös näyttelyissä. 

Ensi vuoden tavoitteeksi asetettiin Laatuponikilpailu, jossa isänsäkin on aikanaan edustanut. Treenit tuota koitosta kohden täytyy myös laittaa vireille talven aikana, jotta irtohypytyksestä ehtii tulemaan tälle herkälle tammalle rutiini. 

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kurkkaus kulisseihin: Siedätyshoito


Salaman siedätyshoidosta olen kirjoitellut blogiin aiemmin parin jutun verran. Hoito jatkuu yhä ja vaste hoidolle on ollut edelleen erinomainen.


Veikkaan yhä, että se on ollut tämän hevosen pelastus. Allergisia reaktioita se saa edelleen silloin tällöin, mutta nykyään onneksi pienemmässä mittakaavassa eli siis lievempänä kuin aikaisemmin.

Jos olet siis miettinyt omallesi tätä hoitomuotoa, niin en voi kuin suositella.
Ja näin se pistosjuttu tapahtuu, helppoa hommaa:
(Koska blogissa meni miljoonan kävijän raja rikki, päätin opetella jotain uutta. Tällä kertaa oppimisvuorossa nykyteknologian ihmeistä oli tuo selostus videon päälle. Olkaa hyvät.)


Linkki videoon

Pistoksen jälkeen hevosta on hyvä tarkkailla pari tuntia mahdollisten allergisten reaktioiden varalta. Meillä suurin oire on pieni tukkoisuus pari päivää lääkkeenannon jälkeen, mutta suuremmat reaktiot ovat toki mahdollisia.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kuulumisia


Jälleen ollaan syksyssä. Jälleen ollaan siinä tilanteessa, että tahtotilaa etsitään. Kai se sieltä taas löytyy.

Kaikki on sinänsä okei. Heinät on varattu talveksi (tietynlainen meriitti tälle kesälle) ja kuivikkeita riittää vuodeksi. Puitteet ovat ihan ok ja hevonen / hevoset kunnossa.


Aloitin loppukesästä uudessa työpaikassa esimiestehtävissä vastaavan hoitajana työparina. Vastuu on kasvanut ja henkinen paine on luonnollisesti kovempi kuin aiemmin rivityöntekijänä. Uuden opettelu on ollut mielenkiintoista, mutta henkisesti uuvuttavaa. Se menee kyllä ohi, mutta elokuun noin 200 työtuntia vähän väsyttivät. Siksi ei tullut kirjoitettua tänne oikein mitään, kun kaikki vähäinen vapaa-aika meni ihan muissa puuhissa. Mutta olen iloinen päätöksestäni hypätä vanhasta, tutusta ja turvallisesta kelkasta uuteen kyytiin, koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään! (Kyllä, poden myös ikäkriisiä...)

Hei me kävellään vetten päällä! Eiku... Ruokamättäällä, mitä haaskausta!
Siinä oma kupoli lyhyesti. Salama on ollut mun turpaterapeuttini - se joka tönii raiteille, jos mieli karkaa. Loppukesänä ei olla tehty mitään erikoista: Köpötelty kentällä, seikkailtu maastossa ja ihmetelty maailmanmenoa. Kerran päästiin Tiinan tunnille ja viime viikolla käväistiin Ypäjällä.

Näyttelyreissusta ei sinänsä jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville, mutta reissu tuli tehtyä ja tuli oltua hetki astetta hienompien seurassa. Ja kaiken kruunasi auton hajoaminen keskelle puoli neljän ruuhkaa Liedon keskustassa. Hieno tunne, kun pirssi käryää, ympärillä on hirveä liikenne ja hevoset kopissa. No, matka jatkui hetken kuluttua omin voimin, mutta lievästi ketutti. Kukaan ei siis kuollut, ei edes Ooppeli.

Kato ihminen, kukka-asetelmia!
Samalla reissulla haettiin Salamalle rokotus, kun sekin mokoma meni sinä päivänä vanhaksi. Se sai tietty parin päivän kuumeen siitä ja sai lomailla nyt viikon. Ajattelin, etten ota riskejä sen kanssa, kun on valmiiksi hengitystieongelmainen, joten levätköön rauhassa vielä tämän päivän. Tällä kertaa rokotusreaktio jäi varsin maltilliseksi, viime vuonna se oli viikon tosi kipeä.



Sitten iloinen tai surullinen suuri uutinen, miten asian nyt haluaa tulkita. Pilkku ehti olemaan kolmisen viikkoa myynnissä. Siitä tuli paljon kyselyitä ja useampi hyvä tyyppi kyseli sitä. Huomenna siitä tehdään kaupat ja poni saa huippukivan uuden kodin. Ehkä näemme sen tulevaisuudessa radoilla? Uusi koti kävi testaamassa sen ajaen ja poni oli tyytyväisempi kuin aikoihin, kun sai hölkätä kärryjen edessä. Se on niin sen juttu ja olenkin iloinen, kun uudessa kodissa se saa harrastaa vaikka ja mitä kivoissa puitteissa.

Ponikauppa on toki haikeaa, mutta vaikeinta oli ponilapsien hyvästely. Uutta ratsastettavaa ponia ei ainakaan ihan heti ole tulossa. Eväät heille on huolella jaettu ja ehkä - toivottavasti - ne kantavat myös jollain tapaa tulevaisuuteen.

Ei hyvästi, vaan näkemiin.

torstai 6. syyskuuta 2018

Tyydyttävän hyvä


Käytiin lukemassa Salaman kanssa Derbykentän mainokset tänään. :) 

Jospa ensi vuonna saisin pestä satulankin..?


Tyyppi: Hyvä, ryhdikäs (8)

Pää, kaula ja runko: Syvä, leveä pitkä runko, pitkä kaula. Korkea säkä, pitkä lanne, laskeva lautanen (7)

Jalat ja kaviot: Ej melko hyväasentoiset, tj hieman pihdissä, käyrät kintereet, lyhyet, ohuet etusääret (7)

Käynti: Tj suorat, ej ahtaanlaiset, riittävä yliastunta (7)

Ravi: Tj suorat, ej väljenevät (7)






Pienisuuri hevoseni <3