maanantai 31. elokuuta 2015

Oman elämänsä happy athlete


...ja Salaman, Duken ja Sampan oma versio siitä. Voi kun elämä olisi yhtä palloilua!


Linkki videoon
 
Millainen on onnellisen hevosen katse?
Tässä yksi esimerkki.
Salama on aika pro tuossa kuljetushommassa.
Nyt meni maailmankirjat sekaisin! Pallon korkki lähti vahingossa irti ja nyt se mokoma sihisee... Huomaa Salaman suu!
Karkuun!
Aikalisä.
Maailmanloppu ei vielä tullutkaan. Minä ja palloni. I love it. T. Salama
Anna mä hoidan, toteaa Duke.
Pallodressagee. 
Se sihisee. Taas.
Tyhjenevä rusina todettiin tällä kertaa tylsäksi, joten siitä riitti Sampallekin.
Sillä olikin vähän omat peliliikkeet...
Nosto, pisto ja kyljelleen päälle - aina vain uudelleen.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kuvahaaste: Kuusi kuvaa


Ohjeet: Lisää postaukseesi ylläoleva kuva sekä yhteensä viisi kuvaa, jotka kuvaavat mielestäsi parhaiten sanoja onnellinen, rauhallisuus, ystävyys, muistot sekä yritteliäisyys. Tämän jälkeen lisää vielä yksi kuva, jota voit kuvailla haluamallasi yhdellä sanalla. Haasta mukaan viisi blogia. Mikäli haluat, voit linkittää postauksesi Kavioilla-blogiin.

Useimmissa blogeissa on kiertänyt tämä kiva kuvahaaste - koska haasteita on sadellut tännekin päin ahkerasti, kannan kerrankin korteni kekoon. Kuvahaasteet ovat kivoja!

Voin kertoa, ettei kuvien valinta ollut millään tapaa helppoa! Painotin tällä kertaa valinnat pääasiassa Salamaan, koska siitä on jotenkin helppo löytää osuva kuva melkein mihin vain. ;)

Onnellisuus



Tätä hetkeä oli odotettu kolme vuotta.

Siinä missä monet arjen toiminnot ovat olleet (ja ovat edelleen) Salamalle vähän hankalia, otti se ratsastajan vastaan täysin ongelmitta.

Rauhallisuus


Sumuinen aamu loppukesällä 2014. Sielu lepää.

Ystävyys


Yksi suosikkikuvistani, jonka olen itse ottanut. 

Siinä 2-vuotiaat Duke ja Salama ovat täynnä tarmoa ja valmiina elämän iskuihin. Hyvin pian tämän kuvan jälkeen Salaman ja minun maailma romahti ensimmäistä kertaa klinikkareissun merkeissä.

Muistot


Tähän kuvaan kiteytyy Tom, Iso Valkoinen. 

Hevonen, joka todella opetti minulle sen, millaisia suuret persoonat ovat.

Kuvan estekisat jäivät meidän viimeisiksi, mutta uusi ura urkeni vielä koulupuolella.

Yritteliäisyys


Duke on poneistani nöyrin ja yritteliäin. Toki sekin näyttää osaavan kaikki ponimaiset metkut, mutta pohjimmiltaan se menee kategoriaan "kaikki käy". Se ei ehkä hohda erinomaisuudellaan liikkeiden tai rakenteensa puolesta, mutta älykkyys ja työmoraali ovat ehdottomasti sen vahvuuksia.

Tässä kuvassa harjoitellaan ihan ensikertoja koulupuolen juttuja kentällä.

Oma valinta: Salaman oma kupla

Jos tämä haaste oli tarpeeksi vaikea jo tähän saakka, ei oma valinta-osuus ollut yhtään sen helpompi!


Tässä kiteytyy hienosti Salaman 2v. (silloinen) maailmankatsomus: Oma pieni kupla on paras kupla. Sittemmin tuota palleroa on saatu onneksi vähän venytettyäkin. ;)

lauantai 29. elokuuta 2015

Pienen ponin suuri voima


Duke on palannut.

Sen poissaoloajan "Ässät" eli Salama ja Samppa ovat kyllä olleet kavereita, mutta siinä kaikki: On syöty, juotu ja nukuttu, mutta yhtäkään ylimääräistä juoksuaskelta tarhassa ei ole otettu. Joku ihmeellinen yhteys noilla kuitenkin on, koska ne rapsuttelevat toisiaan enemmän kuin muiden pariskuntien on nähty ikinä tekevän. Ikävä kyllä tarhassa pelkkä seisominen ja Salaman muutenkin katkonainen liikutusaikataulu kuluneen kuukauden ajalta näkyvät heti sen vatsanseudulla. Sama vika Sampalla: Jätin jo suosiolla puolet sen väkirehuannoksesta pois, se kun on tähän asti syönyt kirjaimellisesti kuin hevonen.

Tätä rapsutusasetelmaa Duke ei purematta niele.
Duke - tämän lauman aivot - palasi kotiin tiistaina. Sen jälkeen menoa ja meininkiä on riittänyt. Enää ei pelkästään kuluteta tarhan alkuosaa: Duke johdattelee Ässiä hihassaan ympäri hiekkalaatikkoa milloin mihinkin. Erinäiset kuvissa ja videoissa viuhahtelevat sisustuselementit, kuten tyhjät kanisterit, pallot ja risut saavat taas kyytiä. Mitä Duke edellä, sitä muut perässä. Mikä parasta, Salaman naamasta katosi se huolestuneisuus, mitä se on kolme viikkoa kantanut naamallaan.

Shetlanninponin viisaus yllättää joka kerta. Ekana iltana koitin huvikseni, mihin Dukiiri toimittaa itsensä, kun avaan tarhan portit ja talutan Salaman ja Sampan sisään. Poni käveli tuttuun tapaan kaikessa rauhassa edeltä talliin, omaan karsinaansa ja ruokakupille, ilman ongelmia. Samppahan on siirtynyt takaisin narun päähän talutettavaksi, kiitos pihan mehevien omenapuiden. En ole ikinä nähnyt täyttä laukkaa vetävää ponia, joka kita auki kerää poskiinsa omenoita suoraan puusta ja pakenee pimeyteen samaan aikaan yhtä lahjakkaasti. Nyt olen.


Torstaina hain Dukelle peräkärryllisen pelejä ja vehkeitä: Chevin koppikset ravivaljaineen. Pääsin niitä pikaisesti testailemaan ennen sairauslomaani - ehkä uusi hupiura urkenee sillä saralla, ken tietää? Siitä myöhemmin lisää, jos mokoman setin säädöt saadaan jotenkin kohdilleen.
Pienen ponin suuri voima ehkä konkreettisimmillaan: Isäntä kävi sen kanssa postinhakureissulla eräänä iltana.

torstai 27. elokuuta 2015

Monikäyttöinen actionkamera


Pienestä actionkamerasta on tarvittaessa moneksi - se sopii viihdekäytön lisäksi vaikkapa traileriin valvontakameraksi.


Tarvikkeet, jotka tarvitset:
  • Älypuhelimen
  • Itse actionkameran langattomalla nettiyhteydellä (WiFi) 
  • Kameravalmistajan sovelluksen puhelimeen, joka mahdollistaa esikatselun puhelimen näytöltä 
  • Kiinnitystarvikkeet kameralle 
  • Lisäksi vara-akku kameraan, autolaturi ja kojelautaan kiinnitettävä teline puhelimelle ovat kätevä lisä.
     
Ja kas, näin voit helposti ja nopeasti katsella hevosesi touhuja matkan ajan ilman kiinteitä kameroita tai sen kummempia asennustöitä! Ja koko homman saa nopeasti ja helposti tarvittaessa nauhallekin, jos tulee ikuistamisen arvoisia retkikokemuksia.

Tässä postauksessa esimerkkeinä Sonyn HDR-AZ1 sekä iPhone 5S. Sovellus, jota kautta videokuva onnistuu, on Sonyn oma PlayMemories Mobile. Useimmilla eri merkeillä on vastaava sovellus olemassa, joten homma onnistunee millä tahansa Wifi-yhteydellä varustetulla kameralla. Useimpien eri merkkistenkin actionkameroiden Wifi-yhteys riittää juurikin tuon tarvittavan metrimäärän - omissa testeissä tällä kokoonpanolla yhteys välillä pätkii, mutta verkon vahvuus on silti melko hyvä.


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ihan selvä salaliitto


Pari postausta sitten heitin ilmoille kysymyksen: Kuinka monta irtokenkää osui viikolle 34? Eli sille viikolle, jonka vietin jossain kaukana poissa.

Vastaus: Pyöreä nolla.


Maanantaina oli heti edessä paluu arkeen, niin minulla kuin armaalla Läsipäälläkin. Ohjelmoin meille iltapäiväksi ohjasajoa. Pintelöin jokaisen jalan (ekaa kertaa ikinä tämän hevosen kohdalla!) ja laitoin eteen oikein lampaankarvabootsitkin. Niitä käytetään joskus ja jouluna, viime aikoina tosin enemmän ja ihan tarkoituksella. Ajattelin, että vauhtia voisi piisata ja jonkinlaisia loikkia nyt ainakin, suoraan maata pitkin käveleminen tai ravaaminen kun on Salaman mielestä niin last season ihan tavallisestikin.

Arvio meni just nappiin: Ekat ravit ja paketti oli valmis kimpoamaan maata kiertävälle radalle. Annoin ruunan melko rauhassa edetä, loikkia ja pomppia, eihän hauskanpito enää kiellettyä ole! Nyt kun nimenomaan se liikkumisen ilo on se juttu, mitä tavoitellaan. Ohjasajo on vielä siitä kivaa hupia, ettei kaikkea omaa energiaa tarvitse käyttää selässä pysymiseen, vaan hevosen voi ainakin tällä hetkellä vaikuttaa melkein jopa paremmin maastakäsin.

Siinä keinuheppaloikkia tekevän pollen perässä tepastellessa olin yhtäkkiä kompastua johonkin. Nopea vilkaisu hiekkaan - hopeinen rokkerimonohan se siinä hymyili takaisin vihertävän hattunsa ja violetin silikonihuivinsa kera. Voi nyt kettu!


No, alla oli helteen pehmittämä hiekkapohja ja kenkä lähti vähän paremmasta kaviosta eli oikeasta etujalasta, joten lyhyeksi muutenkin suunniteltua treeniä ei jätetty vielä tähän eli alkuraveihin. Otettiin vielä muutama kuuliainen ravisiirtyminen toiseenkin suuntaan ja lopetettiin. Lopuksi koitin poikkeuksellisesti vähän irtona, millä mielellä Salama on - lähteekö se lipettiin jäpittämään portille vai jääkö se hengailemaan keskelle kenttää kerjäämään ylitöitä. Molempi parempi eli kirmaten portille ja takaisin syliin, tietty.

Joka tapauksessa tulin siihen lopputulokseen, että joku taktikoitu salaliitto tässä nyt on takana. Heti kun ehdotan töitä, heittää Salama kenkiä mäkeen... Kun en ole maisemissa, pysyvät kengät jalassa.

Pitänee naamioitua.

Linkki videoon
 
PS. Tässä muuten jokusen viikon vanha ohjasajovideo, jolloin Ruuna Reipas oli aika cool. Mitä nyt kuski vähän kompuroi raippansa perässä tuossa yhdessä kohtaa, muuten ei moitittavaa. ;)

tiistai 25. elokuuta 2015

Trio koossa


Moi. Tulin takaisin.

T: Duke

PS. Nää mun vanhat kaverit oli heti ihan iholla, ihme tyyppejä! Oon mä ne kuitenkin jo ennenkin nähnyt, joten en käsitä tämmöstä hypetystä.









maanantai 24. elokuuta 2015

Yhtä hain, otin neljä

Punahilkat.
Maanantaiaamun plääni: Isännän auto pitäisi viedä huoltoon heti aamulla. Ei oikein huvittaisi, mutta pakkohan se kai on - ai niin, Hööks on siinä vieressä ja siellä alkaa tänään 75% alet...

Toteutus: Kaara huoltamolle ennen aamukymmentä ja kiireen vilkkaa ruokakaupan kautta heppaputiikkiin. Isäntä yllättävän myötämielinen, kun vaihtoehtoja paluumatkalle ei vain annettu.

Monsteriponi.
Ostoslista: Joku kiva ulkoloimi edes yhdelle. Ponikokoja on yleensä hyvin tarjolla, joten niistä on hyvä aloittaa.

Budjetti: Hillitty.


Hauskoja havaintoja: Isännänkin ilme oli aika priceless, kun aloin surutta keräämään kamaa isoon ostoskoriin. Yhtä hämmentynyt se oli siinä kohtaa, kun kerroin puolikkaasta hinnasta lähtevän vielä puolet. Kummasti tuokin kaivoi suosikkiponilleen sopivan loimen vieläpä siniristilipun väreissä!

Satulahuopa ja pinkit pintelit (mihin minä näitä tarvitsen?!) Salkulle, cooler ja sadeloimi Dukelle.
Ja lopputulos: 58 euroa ja risat jätetty kauppaan, vastapainoksi kaksi isoa kassia, jossa neljä loimea, kaksi ruokakuppia, yhdet pintelit, pikeepaita ja satulahuopa kannettu kotiin. Not bad!

Samppa sai näköisensä sadetakin, heh. :D

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kaukana poissa

Olin viikon poissa kotoa. Seitsemän päivää ilman hevosia ja omaa talliani. Se on muuten omalla kohdallani pisin yhtäjaksoinen aika 10 vuoteen!
Kahden lomapäivän jälkeen olin jo haljeta koti-ikävästä: Ei ole tuo maailmanmatkailu minun juttuni. Eipä sillä, matka oli avartava ja huikea juttu joka tapauksessa. Uskollisen heppahullun tavoin löysin ihan eläviäkin hevoseläimiä lohduttamaan ikävää. Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun saa rapsuttaa omaa kauraturpaansa pitkästä aikaa. Enkä muuten myöskään tiennyt, että meidän pihassa tuoksuu metsä.

Olin myös ihan varma siitä, että joku eläimistä karkaa, hajoittaa itsensä tai vähintään sairastuu niin, että joudun tekemään vaikeita päätöksiä 3000km päässä kotoa. Olin delegoinut myös varahoitopaikat kullekin, jos ne erehtyvät murhaamaan vahingossa hoitajansa. Näin ei yllättävää kyllä kuitenkaan käynyt - kotona Salama ja Samppa elivät hevosiksi niin kuin pitääkin. Saamani raportin mukaan Salama oli yllättäin se helpompi ja kiltimpi osapuoli!


Viikko ilman liikuntaa tekee tummanpuhuvan putteni vatsanseudulle hieman *kröhöm* turvotusta. No, ehkä tämä pieni loma tuli sillekin henkisesti ihan hyvään saumaan. Huomenna kuitenkin palataan arkeen ja tuleva viikko tuonee muutenkin piristystä hiekkalaatikolle - kuka arvaa miten? ;)

PS. Ai niin, arvatkaa miten monta irtokenkää kuluneelle viikolle osui...

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hellettä karkuun


SD-teamin pääjehut lomailevat hieman ja palaavat sorvin äärelle ensi viikolla tietty ehkä entistä ehompina. Sen näkee sitten. ;)


PS. Muistakaa aurinkorasva! 

Blog Widget by LinkWithin