lauantai 30. syyskuuta 2017

Hevoskulut 2017 - syyskuu

Salaman kaverikuva. Vieras tyyppi vieressä on ihan okei, kunhan on ruokaa.
Syyskuussa tiedossa taas kaikenlaista. Tässä menot:

  • Rokotus 2 kpl 100e
  • Traikku 20e
  • Domosedan 27e
  • Kengitys (Salama) 149e
  • Heinää (kolme pyöröpaalia kuivaa, kestää noin 1,5kk) 130e 
  • Pilkun ruunaus ja lääkkeet, Salaman raspaus 330e
  • Satulahuopa Salamalle 59e
  • Sadeloimi Pilkulle Englannista 28e
  • Hackamoren poskiremmit + hackamore Salamalle 26e
  • Flunixin kipulääke vielä Pilkulle apteekista 45e
Yhteensä 914e

torstai 28. syyskuuta 2017

Pilkun ruunaus: Check!

Kukkuu maailma. Tuore ruuna tässä hei!
Pilkku ei tehnyt poikkeusta tässäkään lajissa: Se on ongelmaton vaikka mikä olisi! 

Aiemmissa ruunauskokemuksissani Salama pisti klinikan väen koville ja Duke pisti kotona ranttaliksi, kun ei vastannut rauhoittaviin sitten millään ja ihan rajattomasti niitä ei kuitenkaan voi antaa. Sitä oli lopulta pitelemässä puolen tusinaa naista ja slti pallien poisto oli työn ja tuskan takana. Silloin vannoin, ettei ikinä enää tätä.

Aika kultaa kummasti muistot. ;) Pilkun ruunaus meni kuin oppikirjasta ja nyt tuore ruuna toipuu kaikessa rauhassa olkikuivitetussa karsinassaan. Huomenna se pääsee jo tarhaan ja sitten aloitellaankin jo liikuttelu liinassa. Haavat huuhdellaan päivittäin ja lääkkeitä (antibiootti ja kipulääke) menee viitisen päivää. Toivottavasti haavat paranevat suotuisasti myös, tähän asti olikin liian helppoa tämä.

Aamulla laitettiin karsina valmiiksi eli paksusti olkea turpeen päälle.
Sitten pony kanveesiin ja nati nati.
Salama valvoi tarkasti näitä touhuja.
Ruunaus on toimenpiteenä nopea, mutta puristimia pitää pidellä 10min paikoillaan. Tässä vähän sensuroituna se hetki.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Artuvetrin Therapy, osa 2


Viime kesänä Salaman pitkittyneeseen ja sahaavaan oireiluun löytyi allergiatestien jälkeen syy, heinä- ja varastopunkkiallergia. Suorituskyky ei ollut erityisen hyvä ja iho kutisi jonkin verran. Hevonen yski satunnaisesti. Vuosi sitten sille aloitettiin siedätyshoito, Artuvetrin Therapy-nimisellä valmisteella. Tässä linkki ensimmäiseen postaukseen aiheesta.

Pistokset annettiin alkuun tiuhemmin ja sen jälkeen kerran kerran kuukaudessa. Ne annetaan pienellä neulalla ihon alle kaulaan. Pistäminen on helppoa neulakammoiselle hevosellekin, kun oppii kikkakolmoset. Meidän tapauksessa silmän peittäminen ja muu ripeä toiminta auttaa.


Talvi ja sitä edeltänyt syksy jännitti. Onko hoidosta mitään apua? Syksyllä 2015 koko oireisto oli räjähtänyt käsiin ja silloin koko talvi oli ollut varsin vaikea.

Syksyn 2016 ajan syöttelin kuivaa heinää liotettuna ja kun kelit sallivat, siirryttiin säilöntäaineettomaan esikuivattuun heinään. Vuodenvaihteen jälkeen heinäerä vaihtui ja eräänä kauniina aamuna Salama seisoi karsinassaan jalat tukkeina mahanalus turvonneena. Luulin sitä virusinfektioksi, mutta kyseessä olikin allerginen reaktio heinälle. Tilanne laukesi antihistamiineilla, kortisonia kun tulisi välttää siedätyshoidon ajan.

Tuli kevät ja siitepölykausi. Hevosen pää meni, mutta kroppa ei. Suorituskyky pysyi kuitenkin yllättävän hyvänä, mitään ihmeellisempiä takapakkeja ei tullut. Yhtenä kevään viikonloppuna tosin silmät olivat turvoksissa ja rähmivät, mutta sekin tilanne laukeni antihistamiinilla ja suojahupulla.

Kelien lämmetessä oli myös siirryttävä kuivaheinään - alkuun liotin heinät, mutta sittemmin uuden sadon myötä Salama on syönyt kuivaa heinää ihan sellaisenaan ongelmitta. Asia, mitä kummasti arvostaa, kun aiemmin elukka yski jo pelkän heinän kuin heinän näkemisestä! Laitumen kanssa ei ollut ongelmia myöskään, ruoho ei aiheuttanut mitään näkyviä allergisia oireita. Ja mikä mahtavinta, oireet ovat pysyneet niin hyvin kurissa, ettei esim. yskää ole ollut yli vuoteen nyt.

Salama on majaillut pääasiassa ulkona yötä päivää, mutta yöt tallissakaan eivät ole olleet ongelma. Kuivike on pysynyt samana koko ajan (turve) eli ainoat heittelyt elinolosuhteissa ovat tapahtuneet heinän osalta.


Koen siedätyshoidosta olleen siis todella apua. Hoito on helppo toteuttaa ja hevosellekaan ei ole siitä tullut mitään kummempia sivuoireita. Päivän pari se saattaa olla hieman tukkoisempi pistoksen jälkeen, ei muuta. Tässä tapauksessa siedätyshoito taisi pelastaa tämän hevosen elämän!

torstai 21. syyskuuta 2017

Iloinen ori, kohta iloinen ruuna


Ruunat ovat kivoja. Hyvä ruuna on kultaakin kalliimpi kuin keskinkertainen ori. Ponioreja on paljon ja Sampan jälkeen on paha pistää paremmaksi.

Pilkun ruunauspäätös kypsyi pikkuhiljaa. Ajateltiin, jos näyttäisi sen ensi keväänä ponioripäivillä, kyllä sille nyt ainakin orinumeron perään saisi. Mielessäni jo arvelin, millaiset pisteet se saisi. Sitten Jappelle kävi ikävä tapaturma ja varsakuvio meni totaalisen uusiksi minusta tavallaan riippumattomista syistä. Sampan tammavarsoja katsellessa sanoin monesti ääneen, etten onneksi voi ottaa tammaa. Ja miksi en?

Toimenpide oli nopeasti varattu ja viikon mykkäkoulu kotona selätetty. Esivalmistelut ovat jo osittain tehty eli olkikuivitus on hankittu ja pony pääsee vielä pesulle ennen.

Pilkun elämässä mikään ei tavallaan kuitenkaan muutu, jalkovälistä vain katoaa pari juttua. Se on elänyt koko ajan laumassa tai ainakin kaverin kanssa, joten siihen asiaan ei muutoksia ole tulossa. Tulevaisuudessa laumaan sopii kuitenkin laittaa myös tyttöpuolisia otuksia, kunhan hormonitasot ovat asettuneet.

Pilkku on ollut ongelmaton ja harmiton oripoika tähän asti, mutta tässä kohtaa tämä ratkaisu on silti oikein bueno. Hänestäkin tulee sitten rakas ruuna, setämies.

21.9.2017

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Takaisin Teivoon


Lauantai 16. syyskuuta valkeni sateisena ja harmaana. Säätiedoitus ei myöskään luvannut mitään huippukeliä Tampereen päälle. Jo kahden tunnin ajomatkalla sade piiskasi ja näkyvyys oli paikoin todella huono. Mennään nyt, kun kerran ilmoittauduttu on ja mihinkään ei oikein ole Salaman kanssa kuluneena vuotena menty. Toki vähän ahdisti, kun edeltävä viikko meni rokotuksesta ja siitä seuranneesta järkyttävästä reaktiosta toipumiseen, viikon tarhalepo kun tekee tästä kaverista jo siinä ajassa melko pullukan. Juhlanäyttely kuulosti kuitenkin kivalta vaihtoehdolta ja hauskalta huvilta rakkaan ruunani kanssa.

Tavoistamme poiketen Teivoon saavuttiin jokseenkin tiukalla aikataululla ja jopa aavistuksen myöhässä. Surffaillessa kuran ja muiden kehien läpi perimmäiseen kehään huomasin, että meitä vähän niin kuin odotetaan jo. 

Salaman näyttelysessio oli siis varsin lyhyt ja tiivis: Polle alas autosta ja kehään. Verkkakierros ravia ja arvosteluun. Kun tuomari nopean arvosteluhetken jälkeen lähestyi kakkosruusukkeen kanssa ja kääntyi kesken matkaa takaisin todeten, että väärä ruusuke, olin ihan varma kolmosesta. Sattuuhan näitä, totesin. Yllätys olikin melkoinen, kun tuomari toi sinivalkoisen ruusukkeen!

Seuraavaksi pyörittiinkin jo luokkavoittajan valinnassa neljän muun ykkösen saaneen kanssa. Lopulta Salkku nappasi kolmannen sijan. Ruunia oli alunperin ilmoitettu 15 kpl, joten ei pöllömpi juttu tämä. Luokkavoittajalla näytti olleen pisteitä 41,5p ja toiseksi tulleella samat 40p kuin Salamallakin. 

Salaman pisteistä olin äärimmäisen iloinen. Puhelimen päässä oli kotona hyvin hiljaista, kun ilmoitin rakkaan ruunani menestyksestä! :D 

Tämä reissu oli siis sellainen tulin, näin ja voitin-retki. Näyttelypaikalla oltiin karvan päälle puoli tuntia ja hevonen oli itse rauhallisuus koko ajan, vaikka radalla melkoinen härdelli olikin. Se käyttäytyi poikkeuksellisen hyvin ja kehässä oli oma minäminä-itsensä. Ei reppana tiennyt, kummalle puolelle poseeraisi, kun toisella puolella oli tuomari ja toisella puolella kuvaajia. Siispä se keimaili kehässä kuin mikäkin suuri stara vaihdellen jalkojen paikkaa ja käänteli päätään vuoroin puolelta toiselle. Hauska tyyppi.

On se rakas. Rakas ruunani. <3 Nyt voidaan syrjäytyä rauhassa pitkän ja pimeän talven yli!

Paremmat kuvat ja muut olennaiset asiat edellisessä postauksessa.




Hiphei! 
Mitä me saatiin, kysyy Salkku oitis. 
Pilkku oli toki mukana kuljetusmaskottina.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Suomenhevosten shownäyttely 16.9.2017, Teivo


Ylöjärvi 16.9.2017 suomenhevosten shownäyttely.

Salama I-palkinto, pisteet 8-8,5-7-8,5-8=40p ja ruunaluokan kolmas.
(Pisteet tyyppi, runko, jalat, käynti, ravi)

Mikä näyttelyviikko! 

Päivitys 19.9.17 lisätty vielä arvostelu: "Hyvät tyypit. Ilmeikäs pää. Hyväasentoinen pitkä kaula. Pitkä lanne. Vahva takaosa. Jaloissa vennot vuohiset, kiverä kinner, mej hajavarpaiset. Käynti rentoa ja matkaavoittavaa. Ravi tahdikasta, aktiivista ja melko suoraa."

Käynnistä irtosi 8,5p.
Ravipisteet 8.

torstai 14. syyskuuta 2017

Show vain jatkaa kulkuaan


Ja me keinumme mukana välillä helvetin ja taivaan. Jouten ei silti kannata olla, voi vaikka ahdistua.

Julishka

Juli korkkasi näyttelyuransa näyttäytymällä emänsä perässä (tai edessä, takana, sivussa, milloin nyt missäkin) Hippoksen kehässä Urjalassa 12.9.2017. Isänsä (Samppa) rakastaa esiintymistä ja emänsä (Babu) vasta kunnon show-poni onkin, niin mitä näistä kahdesta voisi odottaa?

Julishkasta todettiin muun muassa seuraavaa: "Hyvin kehittynyt, suurilinjainen, sillä on hyvä ylälinja ja pitkä kaula. Sillä on selkeät jalkarakenteet sekä kevyet ja tahdikkaat liikkeet."

Hippos palkitsi Julin I-palkinnolla! Ja emänsä jalostusarvosteltiin I-palkinnolla myös eli Julin molemmat vanhemmat ovat nyt kantakirjattu ykkösellä. En muusta tiedä, mutta Juli tullaan niin hemmottelemaan pilalle meillä.



Salama

Viisi päivää rokotuksen jälkeen eli maanantaina 11.9. uskallan sanoa, että se on terve nyt. Kaksi ensimmäistä päivää rokotuksesta se ei tiennyt mihin laittaa jalkansa. Sitten ne löysivät paikkansa, mutta kävely oli hidasta ja vaivalloista. Viikonloppuna jossain kohtaa ruuna oli piehtaroinut toisella kyljellä, mutta se ei saanut esim. rapsutettua vasenta kylkeä ollenkaan. Kuume laski lopulta lauantain jälkeen kokonaan normaalilukemiin. Maanantaina 11.9. Salama vaikutti vihdoin omalta itseltään ja tehtiin varovaisesti porkkanajumppaa jo. Keskiviikkona aloitettiin kävelyt rennosti. Tai siis se oli ajatus, toteutus oli toisenlainen.

Näyttelyvalmistelut menivät täten aivan totaalisen pieleen. Mietin nyt loppuviikon, lähdetäänkö ylipäätään ajelemaan pitkän matkan taa. Ruuna on nyt nyt jälleen paksu kuin mikä. Plus muutaman päivän koppihoito ei ollut ehkä paras idea tälle, vaikka pakkohan se nyt oli teljetä johonkin tuossa tilassa.


Pilkku

Syyskuun 28. päivä on varattu vain hänelle ja kahdelle killuttimelle takajalkojen välissä... :)

torstai 7. syyskuuta 2017

Case rokotus


Talutin eilen Salamaa aamulla talliin varustettavaksi ja kuin salama kirkkaalta taivaalta päähäni pläjähti yhtäkkiä muistikuva siitä, että rokotukset menevät vanhaksi pian. Onneksi rokotukset löytyvät tätä nykyä myös Hepasta, joten nopea vilkaisu älyluurin kautta internetin ihmeelliseen maailmaan paljasti sen, että rokotus todella vanhenee. Tänään. Siis eilen.

Soitto klinikalle ja lottokone päälle: Onneksi kylällä on paljon hevosia ja eläinlääkärit käyvät usein täällä päin. Ja kas, tunti ja vartti soitosta hevonen oli rokotettu.

Valmisteeksi valittiin sellainen, jonka ei pitäisi aiheuttaa kauheasti mitään oireita. Salamalla kun on lähes kaikki rokotukset menneet päin peetä ja kerran yhdestä valmiste-erästä on lähetetty tehtaalle jokin ilmoituskin, kun korkea kuume kesti vuorokausia kipulääkkeestä huolimatta.

Tänään aamulla heräsin ja pelkkä vilkaisu makuuhuoneen ikkunasta riitti toteamaan, että kipeä on. Vasta kun näin hevosen ottavan pari askelta, totesin sen olevan todella kipeä. Hevoset ovat olleet tyytyväisinä nyt yötä päivää ulkona, mikäs niiden siellä ollessakaan.

Reppana ei saanut edes päätään oven yli 7.9. aamulla.
Polle varovaisesti talliin ja kuumemittari ahteriin. 39°C ja risat. Kiva. Kaula on turvoksissa ja pää ei nouse tai laske juuri mihinkään. Kävely on hidasta ja töksähtelevää. Ruoka maistuu, se on hyvä. Kipulääkkeen ruuna toki sai heti.

Olisihan se pitänyt jälleen arvata. Siinä missä muut porskuttavat menemään entiseen malliin, on Salama "nyt vähän poissa pelistä" hetken aikaa. Toivottavasti oireet väistyvät päivässä parissa!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Varsa, vol 2


Ei salama kahta kertaa osu (ehkä), joten julkistetaan nyt sitten tämäkin. 


Operaatio Jappeloupin lopputulema on tässä: Tervetuloa meille sitten aikanaan Julishka. Kuvankaunis tammavarsa, Sampan lapsi. Tähtipää ja osittainen herasilmä, kuten Salamallakin.

Meillehän ei tammoja tule. Juu ei, ei pitänyt tulla shettistäkään alunperin. Olkoon tämä uusi sivu elämässä sopivasti ja terveellisesti jännittävä!