sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Potilaspäiväkirja

Potilas #1: Salama


Ehdinkin jo alkuviikolla hehkuttaa, miten sen jalat ovat paremmat. Se kostautui jälleen. Nyt on taas sairastarha osa-aikaisesti käytössä ja kylmäyspatjat kovassa käytössä. Mieli on kirkas (ikävä kyllä osittain) ja viileät syyspäivät saavat nuoren miehen aika railakkaaksi. No, katsellaan. Mihinkäs tässä nyt kiire olisi.

Potilas #2: Duke


Penissilliini loppui tähän aamuun, kipulääke jatkuu vielä huomiseen. Haavoihin ilmestyi turvotusta juuri niin kuin ajattelinkin, eli vasta muutaman päivän jälkeen. Nyt ohjelmassa on ahkeraa liikuttelua kaikin mahdollisin tavoin, kentän kiertäminen on Duken mielestä supertylsää. Metsälenkki on oikeastaan ainut, mikä saa pikkumustan syttymään oikeasti. Myös haavoja pitäisi letkutella mahd. ahkeraan, mutta ponin mielipide kylmästä vesiletkuvedestä on aika selvä... Vasemman silmän kolhukin toipui onneksi itsekseen, tälläkin kertaa.

Yhteenveto: Kaikki ihan hyvin kai. Kell' onni on, se onnen kätkeköön...

torstai 26. syyskuuta 2013

Hallayö


Tämän piti olla yksinomaan Duken potilaspäiväkirjan ensimmäinen osa, mutta meidän "vanha ruunamme" päätti varastaa palstatilaa jälleen vähäsen.

Viime yönä taisi olla vähän enemmänkin pakkasta. Siitä todisteena huuruiset nurmikot ja kaunis kristallimainen maisema. Aamu-uninen Salama nuokkui tuttuun tapaan ketjuissa, kun hoideltiin aamutoimia. Sen takajalat ovat olleet nyt tosi hyvät, eivät enää aamuisin turvottele eivätkä ole lämpimät. Illalla ne ovat vähän lämpimät, erityisesti sukkatakajalka eli se huonompi jalka. Olen kylmännyt niitä kolme kertaa päivässä joka (helkutin) päivä ja ajattelin nyt koittaa, jos ne voisivat pärjätä kahdella kylmäyskerralla, päivällä ja illalla. Kuitenkin vielä tänään asettelin kylmäyssuojat jalkoihin ja taluttelin ruunan ulos aamuruokien ääreen. Eihän ne koskaan aamulla nälkäisinä jaksa painia...


Se jo meinasi asettua nätisti heinäkasan ääreen, kunnes katsoi ympärilleen. Se oli suorastaan hölmistynyt. "Tuliko se talvi nyt?!" Luulin, jo että sillä on ähky, kun kuopi ja pukitteli villisti pitkin tarhaa. Ehei, hänellä oli hauskaa. Hauskuus alkaa näköjään heti, kun lämpötila laskee nollan kieppeille. Parhaat kuvat jäivät nyt ottamatta, kun riensin ottamaan kylmäyssuojia ilmasta kiinni. Niitä ei ole luotu rodeoloikkiin.









Okei, tää on nyt nähty. Meen syömään.

Mites Duke sitten - se voi hyvin. Oli suorastaan ihanaa kuulla sen reipas ja pirtsakka hirnahdus, kun avasin aamulla kotitalomme ulko-oven. Se oli suorastaan kyllästynyt, kun on joutunut olemaan tallissa/karsinassa nyt jopa yhden iltapäivän ja yön. Se on sen tapaista hirnua kovaa ja korkealta, kun kuulee pihalta ääniä.

Dukella alkoi tästä aamusta myös neljän päivän penissilliinikuuri. Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi pistänyt hevoseen yhtään mitään. Vasta toisen neulan uskalsin nakata tarpeeksi syvälle. Kyllä tämä tästä... Työni puolesta pistämispuuhat ovat tuttuja juttuja, mutta hevosella on vähän paksumpi nahka ja siinä välissä vielä tukko karvaa.

Turvotusta oli yllättävän vähän, mutta niinhän Salamallakin oli ensimmäiset päivät. Olisikohan ollut kolmas vai neljäs päivä, kun jalkoväli turposi vasta ihan kunnolla. Hiukan haavoista oli tihkuttanut takajaloille nesteitä, mikä on vain hyvä asia. Duksun kanssa hölkättiin hakemaan posti ja sen lisäksi taluttelin sitä reippaasti ympäri pihaa. Duken vasen silmä otti vähän osumaa eilen ja siinä on pieni nirhauma silmän päällä. Se oli kuitenkin hyvä nyt, mutta pitää silti seurailla sitä. Siksi sillä on hieno otsisletti nyt, etteivät jouhet töki silmää. Se on muuten aina tuo vasen silmä, minkä Duke kolauttaa johonkin, tämä oli jo kolmas kerta.

Päivällä ohjelmassa on metsälenkki ja haavojen letkuttelua. Illalla taas kävelyä ja iltapenkku. Salama saa nyt myös lähipäivien ajan ihan rauhassa liikuttaa ystäväänsä, tällä kertaa se saa siihen oikein luvan. :)

Näihin tunnelmiin Martzan kotihoitotiimi päättää tämän postauksen;

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Orhista ruunaksi

Tänään oli Duken vuoro sanoa sukukalleuksilleen hei hei.

Eläinlääkäri tuli tänne meille kotiin ja Duke ruunattiin siis ns. perinteisellä tavalla, kaadettuna kylläkin. Haavat jäivät auki ja nyt se saa penissilliini- ja kipulääkekuurin, lisäksi hoito-ohjeena on paljon liikutusta, jotta haavat pysyvät hieman auki.

Tunti ennen operaatiota Duke otti leppoisat päiväunet Salaman valvovien silmien alla.
Tuore ruuna. Fiilikset eivät vielä ole kovin hohdokkaat.
Tärähtänyt kuva kuvaa ehkä tärähtäneitä fiiliksiäkin.
Itse operaatio oli nopea, mutta etukäteisvalmistelut ja ponin kaataminen veivät oman aikansa. Oltiin kerätty kasaan kunnon avustajajengi: Meitä oli yhteensä viisi + eläinlääkäri. Kaksi jäi pääpuoleen, kaksi ketjuihin ja viides avustamaan eläinlääkäriä. Poni sai ensin tujun satsin rauhoittavaa ja kaatoaineen, jonka jälkeen se nykäistiin siististi nurin jalkoihin laitettujen ketjujen avulla. Toinen takajalka teljettiin työturvallisuuden vuoksi liinalla kylkeen kiinni. Duke ei olisi halunnut luopua kalleuksistaan oikein millään, maksimiannos rauhoittavaa ei meinannut riittää... Taistelu Duke vs. kuusi naista päättyi kuitenkin onnellisesti meidän hyväksi. 

Tämä yksilö seurasi naapurikarsinasta toimenpidettä :O-ilme naamallaan.
Vain popcornit puuttuivat.
Reilu tunti operaation jälkeen alkoi jo tuttu nypläysleikki oven yli.
Illalla Duke oli jo aivan oma itsensä, pirteä, ahne ja reipas. Ruoka maistuu ja kakkapalloja löytyi karsinasta. Haavoista tihkuu verta ja pientä turvotusta on, kuten kuuluukin. Nyt vain peukut pystyyn, että paraneminen sujuu suosiollisesti!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Salaman työpäivä

Salama, minä ja maastoutunut ohjastaja.
Vaikka Salama onkin virallisesti toipilas ja viettää vasta sairauslomansa ensimmäistä kolmannesta, tekee pieni kävely ja aivojumppa sille silti hyvää. Päätin, että nyt viimeistään on pakko opettaa sitä niin sanotusti työntekoon, joten tänään otettiin pitkästä aikaa ohjelmaan ohjasajoa. Jatkossa varsa käy ohjien välissä kerran pari viikossa, vähän tilanteen mukaan. Tämä oli ehkä neljäs tai viides kerta sille vasta.

Tähän mennessä on vain ihmetelty ohjien heilumista sivuilla (se oli alkuun jännää!) ja vähän koeteltu rattia ja jarruja. Jarrut toimivat hyvin ja varsa malttaa seistä rapsutusten voimin yllättävänkin pitkään. Nyt myös ohjaus alkaa toimimaan jotenkin, kaasu on vielä pahasti hukassa. Herkkäsuinen ruuna kuitenkin on sekä mukavan rento, vaikka uusi homma vähän sitä ihmetyttääkin. Hienosti se esimerkiksi pysähtyy, kun puristaa nyrkit kiinni ja sanoo hiljakseen "ptruu seis". Sen jälkeen se jää selvästi odottamaan kehusanalitaniaa ja kerjää rapsutuksia. Tavoitteenani olisi totuttaa sitä ohjastuntumaan ja ääniapuihin, jotta ratsuopetus olisi helpompaa sitten aikanaan. 

maanantai 23. syyskuuta 2013

Luopumisen tuskaa?

Se lähestyy.

Viimepäivinä on nautittu monenlaisista hetkistä, kuten Duken viimeisestä maanantaiaamusta, metsälenkistä ja pesusta orina. Samoissa fiiliksissä oltiin abouttirallaa vuosi sitten, tosin silloin pelotti enemmän. Nyt lähinnä vain odotan, että eläinlääkäriaika koittaa!

Miksi sitten ruunaan molemmat hevoseni?

Ruunana hevosen elämä on tasaisempaa. Silloin suurin intohimon kohde on yleensä ruoka, tammahevoset unohtuvat ja elämä on sen osalta stressittömämpää. Myös tarhaus-, laidun- ja kuljetusjärjestelyt ovat helpompia. Ori on hevonen siinä missä tamma tai ruunakin, mutta vaatii muun muassa käsittelijältään paljon kokemusta. Aina sekään ei riitä, jos ympäristössä on paljon häiriötekijöitä.


Salaman kohdalla ruunauspäätös oli tehty hyvin aikaisin, mutta silti mietin sitä pitkään. Jos sillä olisi vähän paremmat jalka-asennot, olisin harkinnut asiaa vielä pidempään. Jokunen soraääni sen ruunaamisen jälkeen on kuulunut, mutta itse en näe sitä kantakirjaorina. Kuitenkin hankin sen ensisijaisesti itselleni harrastehevoseksi, jonka kanssa on mukava harrastaa. Perusluonteeltaan se on aika vilkas ja onkin kotona välillä hyvin dramaattinen, jos tilanne sen vaatii. Kilttihän se on, mutta ruunana se on paljon nöyrempi. Keuliminen ja pureminen/näykkiminen siltä on jäänyt lähes kokonaan pois ruunaamisen jälkeen. Vilkas se on yhä, mutta keskittyy paremmin eikä hötkyile enää ihan kaikesta. Toki ikä tuo oman osansa, mutta kuitenkin.


Duke hankittiin käyttöponiksi, jolta odotetaan isoa kokoa ja monipuolisuutta niin ratsun kuin valjakkoponin uralla. Se on kotona ihan huippu, itse rauhallisuus jo nyt, mutta vieraissa paikoissa aivan mahdoton - johtunee suurimmaksi osaksi poikamiesboksielämästä ilman tammojen hajuja. Sen tulevaisuudensuunnitelmat pitävät yllään keskittymistä vaativia tehtäviä, joten ruunaus olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Salaman loukkaantuminen nyt kuitenkin edesauttoi päätöstä ja nopeutti tapahtumaa. Varsojen kuuluu leikkiä, riehua ja juosta, mutta se mahdoton rallittelu saisi jäädä joksikin toviksi nyt vähemmälle.

Siispä, keskiviikkoa odotellen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja hienosta mustasta oristamme tulee kiva ja rento ruuna.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Paattisten match show


Alunperin meidän piti tänään olla Liedon match show'ssa Salaman kanssa, mutta ehdin perumaan sen jo hyvissä ajoin toisen klinikkareissun jälkeen. Muutama viikko tässä välissä teki kuitenkin ihmeitä ja varsa liikkui hyvin, joten ilmoitin sen parin mutkan kautta ihan naapurissa oleviin mätsäreihin. Reissu tuli tehtyä ja kivaa oli! 

Salama sai paristaan punaisen, mutta ei niittänyt sen enempää menestystä tällä kertaa. Se sai seuraavanlaisen arvostelun, josta olen hyvin tyytyväinen:

"Hyvä raamikas ratsunalku, ilmeikäs pää. Hyväasentoinen ryhdikäs kaula. Hyväasentoinen lapa. Vielä hieman kehittymätön säkä. Hyvä ylälinja. Hyvä takaosa. Hyvin kehittynyt ikäisekseen. Pitkä vuohinen edessä. Pitkä, matkaavoittava käynti, joka vielä ahdasta. Tavallinen ravi."

Tuomarina siis Pauliina Vine. Salaman käytös ansaitsee arvosanan 10+, sen kanssa on kaikki niin helppoa ja vaivatonta, kun ollaan poissa kotipihasta. Vieraskoreus on hieno piirre! :) Toki iso vihreä pelto oli mahtava lisä, varsa sai laiduntaa siellä kaikessa rauhassa omaa vuoroa odotellessa.

Sitten pakollinen kuvatulva:













PS. Täältä löytyy muutama kuva myös muista hevosista. Kuvien copyright SD-team (http://m4rtzu.blogspot.fi)
Kuvia omista hevosista saa käyttää vapaasti, kunhan liittää mukaan edellämainitun copyright-merkinnän.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pallopelejä ja päivän puuhia (video)

Tänään on muun muassa:

Irvistelty kaverille.
Nautittu kaverin rapsutuksista.
Oltu tympääntyneitä polttiaisiin.
(Ai mihin polttiaisiin?)
Parasta antia oli kuitenkin palloleikki:

Duke jaksoi hetken aikaa kosiskella palloa...
Kunnes Salama omi sen omakseen.
Lystiä piisas.

Tiukkoja kurveja.

Salaman oma kupla.

Vielä pari videota:



Kaksi jäärää


Miten käy, kun jääräpää omistaja haluaa "ihan vähän" trimmata kivan ja jääräpäisen kiltin varsansa korvakarvoja illalla klo 22.00? Kerrottakoon, että koko päivä on ollut omalta osaltani yhtä kiitoa minuuttiaikataulun puitteissa ja koko päivää on ylipäätään edeltänyt ruhtinaalliset kahden tunnin yöunet.

No, klo 23.30 karvat ovat leikattu. Ainakin vähän sinne päin.

Joskus - itseasiassa aika usein - huomaan löytäväni hevosestani pelottavan paljon samoja luonteenpiirteitä kuin itsestäni. Periksi ei anneta. Siis ollaan kaksi jäärää. Ei se aina väärin ole.


Tänään muuten tapahtui yksi juttu, nimittäin taivas aukeni: Raisioon avattiin Hööks.

Päivän teemaan vedoten vierailin siellä kahdesti. Ensimmäisellä varvilla jonotin siellä(kin) 1,5h kassalle, muutama muukin tuttu ja tuntematon oli lähtenyt tutkimusmatkalle. Iltapäivällä jonot olivat jo hellittäneet ja kävin keräämässä vielä toisen kassillisen kaikkea kivaa. Ostin, kun halvalla sain ja tiedättekös, oli kivaa päivittää omaakin karderoobia pitkästä aikaa!

Sain vihdoin hankittua itselleni ne punaiset kokopaikkaiset housut, jotka ovat olleet must have-listalla jo tovin. Lisäksi löysin uudet kengät, saappaanvarret, heinäpusseja, Dukelle fleeceloimen, narun sekä kiillotusainetta. Koko setti Prismasta löydetyn "vieteriheinäverkon" kanssa maksoi reippaasti alle satasen, eli oikein mukava shoppailukerta takana tällä erää.


Poikien uusi vihollinen, hyvin joustava 10kg heinäverkko.
Verkon tyhjentyessä reiät pienenevät todella pieniksi, siinä uusi haaste tuhotiimin imureille.
Blog Widget by LinkWithin