lauantai 27. maaliskuuta 2021

It's a match!


 Päätin jo joulun alla, kun Sätky oli vaihtanut satulaa "jo jokusen kerran", että seuraavaksi hankitaan niin sanotusti kunnon satula. Viime vuosi mentiin enempi vähempi kompromissein, enimmäkseen ratsastajan kustannuksella. Nyt haussa oli molemmille harmaille sopiva (onneksi ne ovat samasta muotista, Salama vain on pari pykälää kapeampi) muokattava koulusatula syvällä istuimella ja isoilla polvituilla. Satulakauppias suositteli Prestigen Philosophy-mallia, joten sellainen tilattiin sovitteille. (Linkki vie Prestigen sivuille.)

 Tänään odotettu paketti saapui ja jännitys oli käsin kosketeltavaa!


Salama sai testata sen ensin. Satula solahti sen selkään kuin nenä naamaan. Se liikkui iloisesti, isosti ja ratsastajakin istui kauniisti. Tässä pieni video IG:n puolelta.


Siinä se kaunokainen on. Seuraavana sitten niin sanotun pääkohde-eläimen eli Sätkyn selässä. 


Tässä mallissa satulan etuosa on leveämpi ja rungonpäät taaempana. Näin se sopii myös jytkymmälle kaverille, Prestiget kun usein ovat tuosta kohdin ahtaita tämän malliselle. Vaikka Sätky onkin ollut tiukasti dieetillä, oli tämä leveys (35) sille ihan hitusen nafti. Onneksi varaa levitykseen on, joten penkki lähtee seuraavaksi vielä kerran lämpöhoitoon ja sitten jatketaan harjoituksia.


Sätky sai tarjota kävelykyydit vielä meille innokkaille. Aivan ihanahan tuo oli istua, nyt haluaisin painella vain harjoitusravia horisonttiin... ;) 


Ihan tähän hankinnat eivät jää - tässä on lyhyemmät siivet ja vastinhihnat kuin vanhassa penkissä, joten vanha kouluvyö meni nippanappa molemmilla kiinni. Kun vyö on hieman liian lyhyt, ei muotoilu toimi oikein ja esimerkiksi Sätkyä jo vähän ärsytti tiukka vyö. Siinä sitten seuraava projekti!

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Kuulumisia

Maaliskuu taittuu jo loppupuolelle - kamalan pitkä talvi on jälleen selätetty! Tämä oli näemmä meidän tallin 13. talvi. Onneksi pyörää ei tarvitse enää keksiä uudelleen, rutiinit toimivat ja alkuvuosiin verrattuna talliporukka on triplaantunut. Koronasta huolimatta. :) 


Sätkyn kaviopaise antautui vihdoin ja tammuska pääsi poikkiksen kanssa takaisin samaan tarhaan. Jos ne ovat aiemminkin olleet erottamattomat, niin nyt ne olivat aivan kaksoset. Kylki kyljessä ne kulkivat pari päivää kuin vastarakastuneet. 


Paikat sulavat pikkuhiljaa ja säätiedote onkin luvannut kivaa keliä seuraavaksi viikoksi. Heti kun pihalenkki suli, valjastettiin ponit ja muisteltiin syksyn ajo-oppeja. Julishka oli vähän uhmakas teini, jonka mielestä tämä ajohomma on edelleen liian rahvasta hänelle ja pihalenkki on tylsintä ikinä. Mutta toistoja vain, kyllä se siitä. Hienosti se kuuntelee kuitenkin ihmistä ja vaikka se on samanlainen peruukinheiluttelija kuin isänsä nuorena, on se silti ihan kiltti. Pikkutypylle on varattu kengitysaika seuraavaan kertaan, joten päästään sitten ajamaan muuallekin vähän.


Melkein kuukausi meni, ennen kuin pääsin takaisin Säteen kyytiin. Se oli jälleen kuin kotiinsa olisi tullut! Koitin tässä välissä ratsastella Salamalla, mutta siinä on niin liikaa hevosta minulle ja mun selälle, ettei koko touhu muuta kuin turhauta. Jätän siis suosiolla Salkun liikutuksen edelleen muille (tässä pieni videonäyte iltapäivähölkistä) ja nautin tammani kanssa ihan vaan tästä:


Säteen kanssa jatketaan kävelyä (tai "kävelyä") aina huhti-toukokuulle asti, kunnes mennään jälleen katsastamaan jalan tilanne. Alkuvuosi on ollut kammottavan katkonainen, mutta ehkä tämä tästä. Ainakin Frouva Harmaalla on hyvä mieli ja se on paljon se.

tiistai 9. maaliskuuta 2021

Myrskyn jälkeen on poutasää

Just nyt kuitenkin on hyvä meininki: Sätkyn hankkarivamma on lähtenyt paranemaan odotetusti ja jopa hieman nopeammin, miltä alunperin näytti. Matka on vielä pitkä, mutta suunta on oikea. 

Ei muuten enää väsyttänytkään niin paljoa, kun ympäripyöreän viikon jälkeen vielä riensin klinikalta käytännössä suoraan iltavuoroon töihin. Silmäpusseihin voisi kyllä hukkua ja Säteellekin on alkanut tämä koppilepo riittämään.

Mutta kuten tiedämme, sää voi muuttua nopeastikin. Toivottavasti kuitenkin ei. Kahden kuukauden päästä kurkataan ultralla jälleen kohdejalkaan.


perjantai 5. maaliskuuta 2021

Case kaviopaise


Hevosenomistajan unelmaviikonloppu: Hevonen löytyy kolmijalkaisena tarhasta. Ja tietty Säde. 

Päivä 1, perjantai 26.2.

Kipu paikallistuu vasempaan etujalkaan ja kavioon. Sääri kuiva, ei turvotusta tai lämpöä, ei arista jänteitä, mutta varaa huonosti painoa jalalle ja pitää jalkaa mielellään suorahkona keventäen kantaa. Heppa otettiin talliin, kenkä pois, pientä aristusta sisäkannalla jo sormin painaessa. Haude kavioon ja heppa karsinalepoon. Onni tai onnettomuus, mutta hevonen oli jo ennestään kipulääkkeellä takajalan vuoksi. 

Soitto eläinlääkärille, pyysi tuomaan näytille heti la tai ma. Koska Säde on kulkenut vielä verrattain vähän, en halua lähteä viemään sitä traikussa nyt mihinkään. Kokenut matkustaja tekee yhden reissun varmasti kolmellakin jalalla, mutta raskas, tasapainoton ja kipeä vahvapäinen tamma on aika pian nurin siellä kopissa tuossa kunnossa. Luvataan palata asiaan ell:n kanssa heti ma. Toinen mahdollinen juttu, mikä käy mielessä, on mahdollinen kaviokuume. Niitä ei akuutissa vaiheessa kuljeteta. 

Päivä 2, lauantai 27.2.

Hauteen vaihto. Edelleen kolmiloikkaa. Pehmeällä varaa jalalle melko hyvin, kovalla ei mielellään lainkaan.


Päivä 3, sunnuntai 28.2.

Kengittäjä tulee aamulla akuuttiajalla. Paisehan siellä, juurikin siellä sisäkannalla. Jälkimmäiseen hauteeseen tullut vähän mätää. Riemunkiljahduksia, jee, nyt pitäisi homma olla OK.

Vaan kipu ei helpota: Paise on avattu, mutta hevonen on edelleen aivan kolmijalkainen. Karsinalepo jatkuu. Allekirjoittaneella paniikkikäyrä jo tapissa. Tuurit tietäen tämä voi olla paise tai sitten jotain pahempaa. Kipulääkkeen piti loppua tänään, jatketaan sitä vielä muutama päivä kuitenkin.

Päivä 4, maanantai 1.3.

Ell lupaa tulla röntgenin kanssa kotiin huomenna. Tilanne on edelleen liikkumisen suhteen sama eli huono, mutta tamma on täynnä touhua ja elämää. Ruoka, juoma ja karsinaelämä on maistunut sille pelottavan hyvin.

Päivä 5, tiistai 2.3.

Eläinlääkärin käynti. Ei varaa kunnolla painoa jalalle astuessa. Alku sujuu, ns. normaalit kaviokuvat saadaan sujuvasti. Vaan riiputuskuvaa varten tamman yhteistyökyky lakkaa: Ei riehu, pure tai potki, vaan ei nosta jalkaa. Ei siis yksinkertaisesti nosta: Painaa koko painonsa vej:n päälle ja vaikka kolme muijaa sitä koittaa, ei jalka inahdakaan. Sätkyn tunnit tulivat siis täyteen tämän kipeän jalan näpräämisen kanssa.

Lopputulema: Ei tietoa mikä on. Kaviokuumemuutoksia (rotaatioita) ei ollut. Vej pulssittaa silti kovin. Hevonen on edelleen jalaton. Kipulääke vaihdetaan Previcox -> Finadyne. Torstaina klinikalle, mikäli luoja suo.

Uuden hauteen teko oli myös hieman haastavaa: Tamma jatkoi hyväksi havaittua juurtumistekniikkaansa. Ylipaino on ylivoimaa, mutta haude on jalassa. Ironista kyllä, se nostaa kaikki muut kolme jalkaa ihan kuin ennenkin eli hyvin. 

Klo 18 annan ensimmäisen annoksen Finadyneä, kun edellisen kipulääkkeen annosta on kulunut turvallinen aika. Klo 20 vastassa on ihan eri hevonen: Arkoo edelleen, mutta touhua riitti. 


Päivä 6, keskiviikko 3.3.

Aamulla Säde pääsee hetkeksi jaloittelemaan sairastarhaan. Laitoin kaverit vielä molemmin puolin, niin ei rupea ahdistamaan. Liike oli aamutuimaan taas hieman arkovaa, mutta parempaa kuin koko viikkona. 


Päivä 7, torstai 4.3.

Klinikkareissu. Frouva kävelee traileriin suorilta jaloin, lupaavaa. Klinikalla ei kauaa tarvitse tutkia, kun vika on selvillä: Paisehan täällä. Roikotuskuva onnistuu salamannopeasti ja siellähän ne paiseet möllöttävät kaksin kappalein. Mitä tulee jalan nostamiseen, niin ei se ihan helppo ottelu ollut. Jos ylipaino on ylivoimaa, niin tekniikkalaji tuo painikin. 

Paiseet avataan ja tamman olo helpottuu oitis. Seinämää avataan jonkun verran, joten karsinalepo kotona saa vielä jatkua. Säde keskittyy klinikalla oitis enempi riiaamaan naapurikarsinan ruunan kanssa, eikä enää ehdi vastustella etusen räpläämistä juurikaan. Kavio laitettiin vielä pakettiin eli siihen laitettiin saippuahaude. Huh helpotusta, että vika oli ns. normaali vika! Ja mikä parasta, Säde tepasteli trailerin kyytiin jälleen suoraan. Ihanan selväpäinen otus. Kesän treenit ovat siis kantaneet hedelmää. 

Paise avattuna ja kavio odottamassa haudetta.

Säde on kotona heti hyväntuulinen oma itsensä, hörisee ja juttelee kovin. Pikkasen karsinaelämä masentaa, mutta jospa viikonloppuna käytäisiin vaikka vähän kävelyllä. 

Päivä 8, perjantai 5.3.

Säde varaa jalalle jo melko hyvin, lähinnä suojana oleva tossu lähinnä hidastaa menoa. Saippuahaude saa olla huomiseen asti ja sitten laitetaan kovettava haude tilalle. Käytiin kävelylläkin: Säde talutti minua pihan ympäri aika vauhdilla. Karsinassa olo on tylsintä ikinä eli Säde alkaa olemaan oma itsensä.

Mitä nyt?

Maanantaina matkataan klinikalle kontrolliin ja laitellaan samalla kenkää takaisin. Sitten toivotaan, että tämä olisi tässä - maanantaina lisästressiä hankin myös sillä, että samalla kontrolloidaan takajalan tilannetta. Jaiks!