Yhdessä kuljettuna maailma on sittenkin kaunis

Lempeä katse. Pehmeä turpa, joka pujoittautuu riimuun tarhan portilla kuin itsestään.

Tyytyväisyyttään paikallaan seisova hevonen, joka nauttii harjaamisesta ja otsatukan letittämisestä. Ei sitä otsista mikään pakko olisi letittää, mutta se on kivaa näpertelyä. Oikeasti Salama inhoaa sitä, mutta sietää sen.

Kuolaimet sujahtavat suuhun. Jee, tuumii hevonen - tehdään ehkä jotain muutakin kuin kävellään tarhaan ja takaisin. Satulaa hevonen katsoo hieman silmänvalkuaiset välkähtäen, jonkin etäisen muistikuvan se taitaa antaa. Satulavyön tuo karvainen otus antaa kiristää pullistamatta.

Suojat jalkaan ja menoksi. Ihminen keskittyy näpertämään bootseja paikalleen. Hevonen pitää jalkaansa poikkeuksellisen kiltisti aloillaan. Taitaa olla jotenkin merkityksellinen fiilis ihmisellä, koska hevonen aistii sen ja heijastaa takaisin tyynen ja vakaan itsensä.

Tallista lähdetään rynnimättä. Vaihtoehtona voisi olla jäkitys ja heinäkasalle puskeminen. (Kuka idiootti jättää aina houkutukset ulko-oven viereen?) Korvakarvat lepattavat tuulessa ja hevosen tumma olemus kiiltää laskevan auringon alla kilpaa. Alkukäynnit taluttaen. Pissatauko. Keksi ja kehut. Tarkoituksella opeteltu tapa, jota on harjoiteltu koko talvi ennen episodia kavio. Hevonen muistaa ja omistaja pakahtuu ilosta.

Viedään samalla tallin roskat. Roskapönttö on ihan sikasiisti, hevosen mielestä siis. Koska työhevonen. Työn alla on oppia avaamaan roskispöntön kansi. Se osaa sen jo silloin kuin haluaa. Aina ei haluta olla työhevonen, voi olla jotain tärkeämpääkin hommaa.

Viirukorva.

Selkäännousu. Omistaja kysyy, muistatko vielä ja osoittaa selkäännousujakkaraa. Hevonen asettuu siihen sujuvasti oikein. Kysyy keksiä. Jonkun herkun tapaisen se saa, kun omistaja hyppää kyytiin. Ihanat viirukorvat. Vaikka ne etsivät lepattavia muovipusseja mitä oudoimmista paikoista, ne ovat silti maailman parhaat korvat.

Käyntiä noin neljä kierrosta kentällä. Kenttä on kohta kokonaan sula. Ilma on ihana. Heppa on ihana. Kaikki on ihanaa, vaikka noin kymmenen tuntia aiemmin oikeastaan mikään ei ollut ihanaa.

Anna keksi.

Kaarretaan kentän sivuun. Päästän ohjat ja irroitan jalustimet. Hevonen hörähtää äänekkäästi, koska se on tyytyväinen. Se tekee niin, jo ihminen on sen mielestä onnistunut edes jossain. Ihminen laskeutuu selästä, löysää vyön. Rapsutuksia ja rakkaussanoja. Heppa katsoo omistajaansa ja miettii, että kaiken tämän kestämisen täytyy olla jonkin arvoista. Anna keksi. Se saa sellaisen, pienen murun. Ei se määrä vaan laatu. Käskivät aloittaa varovasti. Näin tehdään.

Mennään talliin. Varusteet pois. Hevonen katsoo vaativasti. Ihminen tietää kysymättä laittaa vedenkeittimen päälle ja herkkujuotavan muhimaan. Hevonen juo ahnaasti tuon herkkunsa, koska oltiin töissä. Eipä sillä, opittu taito tämäkin ja harvinaisen hyödyllinen.

Takaisin tarhaan. Hevonen kääntyy portilla takaisin ja kysyy, tehdäänkö vielä jotain. Rapsuta vaikka. Ihminen rapsuttaa, itseasiassa metallisella haravalla, koska se on ihan parasta just nyt (hevosen mielestä).

Aurinko laskee. Tämä päivä oli sittenkin hyvä.

Sairashuoneelta: Tapaus kavio

Nyt ollaan yhden mysteerin parissa. Luvassa sairaskertomus päiväkirjamuodossa.

4.3.2019 maanantai

Salama ontui mielestäni molempia etujalkoja varsin epämääräisesti. Varasin eläinlääkärin ja lähetin hänelle seuraavat esitiedot sähköpostilla:

"16.2. liukastui tarhaan viedessä jäällä aika pahasti, oikea etujalka lipsui muistaakseni eteen ja hieman sivulle. Seuraavina päivinä jalat siistit ja kuivat, ei lämpöä missään. Helmikuun lopulla alkoi karsinasta tullessa arkomaan vasenta etujalkaa, ensin oli könkkä ekat askeleet, vertyi. 

Pe 1.3. onnahteli enemmän, jaloissa ei tuntunut turvotusta tai lämpöä. Sai kipulääkkeen (Metacam 550kg mukaan) pe illalla. Samana iltana oikeaa etukaviota puhdistaessa karsinassa vasen etunen petti alta, kaatui polvilleen (ja jatkoi syömistä kaikessa rauhassa polvillaan..), nousi hetken päästä normaalisti ylös. Seisoi normaalisti kaikilla jaloilla.

Lauantaina 2.3. varsin vetreä, ei könkännyt lainkaan. En antanut enempää kipulääkettä. Lauantaina ravasi narussa taluttaen vauhdikkaasti ja tahdittamatta, liikkui mielellään, kun löytyi sula tie ja pitävä pohja. 

Sunnuntaina aamulla 3.3. könkkäsi oej karsinasta tullessa ihan kunnolla, ei vertynyt. Jännetupet turvonneet aamulla, sellaiset pienet pallukat oli. Jalka vuohisen kohdalta ihan hieman lämmin. Ei ole ”pettänyt” alta, mutta joka askeleella käynnissä arkoo. Ravia ei ole kokeiltu sunnuntaina. Annoin Metacamin su aamulla. Vaste siihen hyvä. 

Maanantaina varoo edelleen oej. Karsinasta lähti aamulla suht hyvin. Tarhannut pienemmässä tarhassa nyt, joka paikka jäässä. Tänään kaikki jalat kuivat ja viileät, jopa oej. Annoin 2 pss Flunixinia, illalla liikkui hyvin.

Tiistaina jäykkä, tarhaan meni ok, tarhassa liike luokattoman huonoa. Otin sisälle, laitoin karsinaan paljon kuiviketta ja jätin karsinaan ell:n tuloon saakka. 

Ollut nyt helmikuun luokattoman huonolla liikunnalla, ratsastettu lähinnä jäätikkökelien takia vähän käyntiä (ettei kävisi mitään) ja tyyliin vain taluteltu. Ollut koko ajan isossa ”aktiivitarhassa” klo 7-20, jossa liikkuu paljon, kaverina 2v shettistammavarsa. Nyt ihan törkeän lihava, vaikka heinää on rajoitettu. Jos heinää on liian vähän, syö kuivikkeita ja tarhassa maata/multaa sekä lauta-aitoja. Epänormaaleja pulsseja jaloissa en ole tuntenut. Koko ajan nytkin pirteä ja eloisa oma itsensä. 

Muuten talvi mennyt hyvin, helmikuuhun asti oli säännöllisessä kevyessä liikkeessä ja liikkui todella hyvin. Käytiin koulutunneilla ja hangessa mentiin maltillisesti. 

Muuta: 
Kengitetty 5.2., seuraava tulossa 8.4. Helmikuussa polkaisi kerran oikean etukengän pois ja tammikuun lopussa vasemman. Joka kengitysvälissä polkee yleensä etukenkiä 1-2 kpl pois. Nahkapohjalliset + tilsakumit on edessä ja neljä pientä hokkia per jalka. 

Ruokinnassa matalasokerinen odelma kuivaheinä slow feeding-verkoista, kivennäinen ja kourallinen Selectediä, mistä tehdään kivennäiselle ja biotiinille iltapuuro.  

Tässä vielä pari lyhyttä videota. 
Sunnuntai-iltapäivä, kipulääkkeen saanut aamulla: https://youtu.be/5WiNVUij_nw
Maanantai-iltapäivä, ei kipparia: https://youtu.be/RvcpwLImyac

6.3.2019 keskiviikko

Ell kävi. Liikkuu suoralla hyvin, pienellä ympyrällä arkoo oej. Yleisilme pirteä ja eloisa. Leikkisi varsan kanssa, jos saisi. Oej kaviossa sisäsivulla ruununrajaan ulottuva mystinen painauma ja halkeama, joka kiinnittää nyt vihdoin omistajankin huomion. Vanha kengittäjä sanonut sen olevan harmiton, uusi kysynyt heti, mikä tämä on. Painauma/halkeama nyt jotenkin korostuneempi, kuin aiemmin.

Oireisto sopii alkavaan/hyvin lievään kaviokuumeeseen. Heppa määrätään koppilepoon, kipulääkettä (Metacam) viikoksi suurella annoksella. Viikon päästä kontrolli, kipulääkkeen annoksen lasku ja kaviokuvat varattiin parin viikon päähän. Omistaja masentuu. Hevonen on edelleen pirteä ja iloinen ja ainoana oireena mahdollisesta kaviokuumeesta on köpö etujalan liike. Pulssit normaalit, hevonen seisoo kaikilla jaloillaan, normaalisti herkkä kivulle ja on pienestäkin krempasta silminnähden sairas... Omistajalla kestää vuorokausi sulattaa tämä mahdollinen diagnoosi.

Hevosen rinnanympärys tänään 218cm.

8.3.2019 perjantai

Hevonen on aamulla tallissa vastassa turvonneena ja vaaleat ihoalueet ovat tulipunaiset. Mahanalunen on pehmeää turvotusta täynnä ja siitinpussi jalkapallon kokoinen. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa, koska omistaja on niin järkyttynyt näkemästään.

Siis allerginen reaktio, mutta mille? Metacamille?

9.3.2019 lauantai

Ell tauottaa Metacamin. Jalkoväli on edelleen mallia just ruunattu. Ihonväri hieman rauhallisempi. Syö, juo, kakkii ja pissii, pirteä muuten.

11.3.2019 maanantai

Turvotus vähenee. Metacam kaksi päivää tauolla ja hevonen liikkuu tallista ulkokarsinaan vetreästi. Ihonväri normaali. Jaloissa ei pulsseja, kaviot viileät. Nostaa jalat ongelmitta kavioiden putsausta varten. Nauttii kovasti harjauksesta ja kutisee kovin.

Otetaan varuiksi laaja verenkuva infektion poissulkemiseksi ja sisäelinten tilanteen tarkistamiseksi. Ell katsoo samalla liikkeessä, ei ontumaa suoralla eikä ympyrällä. Oej:ssa tuntuu pulssi liikkumisen jälkeen melko voimakkaana, muttei hakkaavana.

12.3.2019 tiistai

Labravastaukset tulevat. Muuten kaikki OK, mutta maksa-arvo koholla. Sopii moneen vaivaan, joten kontrolloidaan se varuiksi myöhemmin. Koppilepo jatkuu ja kipulääkkeeksi vaihdetaan Flunixin pastamuodossa.

Tilasin kivennäiseksi Farrier's Formulaa, jonka syöttö aloitetaan samantien. Muut rehut tauolla, pl. pieni määrä Selectediä, jota käytetään veden maustamiseen. Salamaa on juotettu ahkerasti nyt, ettei ummetusta tule. Salaman suursuokkilimppari on lämmin Selected-vesi.

Hevosen rinnannympärys tänään 215m. (-3cm)

16.3.2019 sunnuntai

Kipulääke loppuu. Sietänyt sen hyvin, ei allergiaoireita. Kuluneen viikon aikana ontumaa ei ole havaittu. Pulssia ei ole tuntunut missään jalassa ennen eikä jälkeen liikkumisen. Heppa on saanut olla ulkotallissa, jossa viihtyy kohtalaisesti. Taluttaessa varsin viriili, mutta koppilepo selkeästi masentaa. Piristyy aina, kun pääsee pihalle.

17.3.2019 maanantai

Salamalle tulee tunnit täyteen karsinalevosta. Vanerit paukkuu ja puunsäpäleet lentää. Soitto eläinlääkärille: Lupa sairastarhaan heltiää ja sellainen liitetään ulkotallin yhteyteen. Hevosella viiraa päässä pöllöenergia sen verran, että käsittely vaatii vähän ajatustyötä. Ell käskee kävelyttämään hallitusti narussa. Eka lenkki pihan ympäri tehdään, kukaan ei kuole.

18.3.2019 tiistai

Heppa edelleen pinkeä kuin heliumpallo. Eilinen sekoilu pisti oej jännetupen/hankkarin ylähaaran turvottelemaan. Ohjelmassa siis lisäksi ahkeraa kylmäystä. Käveli aamulla huonommin, mutta vain muutaman askeleen verran. Rauhottui, kun sai seistä "pihalla", vaikka vettä satoi kaatamalla.

Hevosen rinnanympärys tänään 210cm. (-8cm)

Herra Aurinkoinen 22.3.2019

22.3.2019 perjantai

Pöllöily jatkuu. Tästä keväästä tulee piiitkä ja vaikea... Taluttelulenkillä päädyttiin "vain patologi irroittaa tämän narun käsistäni"-tilanteeseen. Heppa siis aivan ratkeamispisteessä tähän olemisen tylsyyteen. Liikkunut hyvin. Kaviopulsseja ei ole tuntunut kertaakaan sitten 11.3.

Maanantain kaviokuvat pelottavat, jännittävät ja toisaalta odotuttavat kovin. Tällä hetkellä diagnoosi kk:n suhteen tuntuu epätodennäköiseltä, kun tuntee hevosen läpikotaisin.

25.3.2019 maanantai

Pelätty aamu. Omistaja nukkunut huonosti ja hirveä flunssa iskee päälle. Hevonen on itse aurinko edelleen, ikionnellinen itseasiassa, kun saa jakamattoman huomion heti aamusta.

Röntgenkuvissa ei merkkejä kaviokuumeesta!! Kuvat puhtaat: Nivelissä ei huomautettavaa. Ei rotaatioita. Anturaa on reilusti molemmissa etusissa. Varvasakselit hyvät.

Syypää on siis mitä ilmeisemmin tuo oikean etusen katala halkeama. Siihen laaditaan nyt toisenlainen kengitys ja se mahdollisesti paikataan. Siellä voi mahdollisesti edelleen olla mustelma tai paise.

Maailmaan tulee taas värejä. Jäävuori tippuu sydämeltä. Ehkä tämä tästä.

Nyt sitten odotellaan seuraavaa kengitystä. Kun homma on klaari, päästään ehkä kävelemään ja palaamaan kohti normaalia!

Feel the pain

Flunidol.

"Uusi" innovaatio helpottamaan kipeiden hevosten lääkintää. Feel  the pain kun luet tätä.

1. päivä: Aloitusnnos meni helposti, vaikka ruisku on todella jäykkä käsitellä. Hevonen ei selvästikään pitänyt mausta, mutta tyytyi kohtaloon.

2. päivä: Lähestyn muina miehinä karsinaa. Hevonen näkee vilauksen ruiskusta ja pakenee karsinan takaseinälle ja nostelee takajalkoja, kun ystävällisesti viattomin mielin lähestyn hevosta. Saan annoksen suupieleen jälleen sillä h*lv*tin jäykällä truutalla ja pidän päätä ylhäällä. Seuraavaksi kuuluu semmonen iso PHYI ja valkoinen tahna valuu pitkin karsinan ovea. Painokelvoton viisikirjaiminen sana tähän.

Koska en ole varma, kuinka paljon meni suuhun ja kuinka paljon seinään, annan vähän lisää. Olen niin nopea, kuin sen typerän ruiskun kanssa voi. T: Oikeasti ihan ammattitaitoinen hoitsu

3. päivä: Uusi taktiikka. Toisessa kädessä kivennäisvati ja toisessa ruisku. Riimusta napakka ote ja ruisku salamana suuhun. Annos menee sinne kuin pitääkin kuin oppikirjasta. Kivennäisvati palkinnoksi ja kaikilla on kivaa.

4. päivä: Toistetaan kivennäisvatitaktiikka. Aina helposti lääkittävä ja aina messissä oleva hevonen on epäileväinen. Kääntyy ympäri ja mulkoilee takaseinältä. Tunnen jo sääliä, kun kiusataan toista tälleen. Rohkeasti kuitenkin lasti maaliin ja kivennäisjyväset palkkioksi.

5. päivä: Tokavika päivä. Hevonen luimii. Antaa kiinni. Salamannopeasti lääke suupieleen ja pää ylös. Mitä hiton märkää mulla on hiuksissa ja olkapäässä... No tätä lääkettä. Lääkemälli kouraan ja suuhun. Siellä pysyy. Kivennäisiä perään. Nyt kivennäisetkin tuntuvat jo huijaukselta hevosen mielestä. Kelpaa kuitenkin.

6. päivä ja kipulääkkeen viimeinen antopäivä on tänään. Kai me selvitään.

Epäilevä katse.

Summa summarum, tästä lääkkeestä puuttuu se liima. Se liima, millä se pysyy kielessä ja limakalvoissa kiinni kuin täi tervassa. Harvoja tällaisia töhniä hevoset saavat syljettyä oikeasti noin vauhdilla pois.

Metacamista Slaama tykkää. Tykkää niin paljon, että söisi ruiskunkin. Ja on mahdollisesti kerran syönytkin. Harmi, että se sai siitä viime viikonloppuna allergisen reaktion ja lääke piti lopettaa.

Noin muuten hiljaiselo jatkuu. Yhteenvetoa on tulossa, kun ollaan ehkä myöhemmin viisaampia. Itse hevonen on edelleen pirteä ja eloisa, kuten edeltä arvata saattaa. Voisin uskaltaa sanoa, että kipeänä se antaisi tehdä itselleen mitä vain.

Väliarvio kaaoksesta

Ollaan lomalla. Tai siis oikeasti ei, täällä on ihan täysi sekasorto Salaman asioiden suhteen. 

Tilanne on nyt se, ettei oikein kukaan varmaksi tiedä, mikä sitä vaivaa - mikä on oire ja mikä on itse syy. Nyt se on kuitenkin koppilevossa ja diagnoosi varmistunee parin viikon sisään. Palataan asiaan, kun jokin on varmaa tai edes jotain saadaan poissuljettua. Siihen asti teen kaikkeni, että Salama toipuu. <3

Sattumusten sarja

Tervetuloa maaliskuu. Tuli tehtyä traikkukaupat. Kahdet.

Eka löytöni oli päälle päin erittäin siisti Böckmann Duo. Hyvin pidetty, huollettu ja historia tiedossa. Vaan hokkuspokkus, lisäkumimattoa sisään vetäessä oma jalka osui pehmeään seinävaneriin ja tarkemmissa tutkimuksissa koko traileri todettiin läpimädäksi. Keulan levyt ja pohja olivat keltaista märkää kasvustoa täynnä. Sain tungettua sormeni etuseinästä läpi ja se oli aika kylmäävä tunne. Pumppu jätti pari lyöntiä välistä.

Koska traikku oli myyty meille huippukuntoisena ja siitä maksettiin ihan rahaa, kauppa purettiin yhteisymmärryksesä. Koko kopin vanerien vaihto liikkeessä olisi maksanut noin 4000e ja kotona suurin piirtein parisuhteen. Samalla rahamäärällä olisi ostanut vaikka upouudenkin kärryn. Siispä uutta matoa koukkuun.

Viikko myöhemmin eli eilen haettiin kotiin uusi koppi. Vähän nostalginen fiilis, kun ihan eka traileri oman autoni perässä aikanaan oli samanlainen. Oli nätti kesäpäivä ja huusin melkein kauhusta silloin jyrkässä alamäessä (ihan vain silkasta kokemattomuudesta) ja eilen, noin 15 vuotta myöhemmin mykistyin kauhusta, kun vedin 'uutta' traileriani jyrkkää jäistä mäkeä alas (ihan vain autoni vetokyvyn puolesta). Mutta Saku-vanhus tuli kiltisti perässä ja oli vakaa vedettävä. Ei kaunis (itseasiassa tällä hetkellä ruma kuin perkele), mutta täysin ehjä ja käyttökelpoinen kärry. Plussaa etupurusta, jota Salaman kanssa käytiin jo haistelemassa tänään. Ehkä traikun tuunauksesta kuullaan vielä täällä bloginkin puolella.

Noin muuten fiilis on aika ankea nyt. Salama ontuu vasenta etujalkaa ja syy on epäselvä. Ehkä eläinlääkäri selvittää sen keskiviikkona. Taustalla on liukastuminen pari viikkoa sitten, josta tullut mahdollinen revähdys sopisi hyvin taudinkuvaan. Vaste kipulääkkeeseen on onneksi hyvä, eli toivottavasti syykin selviää. Ilman kipulääkettä meno on aika köpöä.