torstai 21. helmikuuta 2019

Viikon kootut


Pidentyneet päivät. Jäällä liukuva kakkaheinämoska. Lämmittävä aurinko. Karvanlähtö. JÄÄTIKKÖKELI.

Siinä kuluneen viikon highlightit hyvässä ja pahassa. Kevättä kohden mennään ja kalenteri täyttyy hyvää tahtia erilaisista suunnitelmista. Tärkeimpinä mainittakoon, että Rimpulalle on varattu koko kesän mittainen kesälomaleiri ja Salamalle sain kivan kaverin tallipaikalle kotiin, maltan tuskin odottaa kevättä ja kesää!

Tämä peruukinpidike on Lisko alias Rimpula.
Sampasta tuli pari viikkoa sitten ruuna. Operaatio oli mennyt hyvin ja toipuminen samoin. Täten myös omistajuus vaihtuu virallisestikin pian. Omistan enää kaksi hevosta, huikeaa.

Tässä sama poni pyjamabileissä. Hoitosetä taka-alalla, tietty.
Salama on saanut nyt oikeastaan vain lomailla. Pelto on jäässä, kenttä on jäässä, piha on jäässä, metsässä on jäätä, hiihtäjiä ja liian paljon lunta. Kyllähän siellä kävellä pystyy, mutta en ota nyt turhia riskejä: Siinä jäätiköllä kun järjestetään jokin tilanne X, ollaan molemmat kohta telakalla. Ehkä pieni loma tekee sille vain hyvää. Tuikkasin sille muuten siedätyshoitopiikin edellispäivänä niin, että heppa oli vapaana tarhassa. Olin iloinen, kun homma klaarasi näin, kunnes muistin, että taskuni oli täynnä porkkanoita. Kaikki huomio oli rapisevassa porkkanapussissa, mutta mitä pienistä.


Luulin tehneeni hyvän löydön, kun tilasin pari loimea alesta. Toinen oli kuivatusloimi Liskolle ja toinen tämä kuvan sininen fullneck-toppis koossa 7'0" (165cm). Vain "vartin" liian kapea. Edes jatkopala ei pelastanut.

Sen sijaan yllättäin "halpisloimi" Hööksiltä istui edestä kuin nakutettu, mitä nyt mahakarvat saavat tuuletusta. Nooh, näillä mennään.

tiistai 12. helmikuuta 2019

#maanantaifiilis


Väitän että Salama tuon kuvan tuotoksen tahallaan.

Sillä oli kelien takia nyt viisi päivää lomaa. Käytiin välillä narussa kävelyllä pihalla, siinä kaikki. Loskaa oli noin polviin saakka. Ketutusmaksimus oli huipussaan.

Äsken sitten varustin hänet satulalla ja suitsilla. Se oli koko toimenpiteen ajan pelottavan tyyni ja mietteliäs. Lomien jälkeen se on yleensä vähän sellainen virkeä, kuten tuttavat tietävät. Mentiin kaikessa rauhassa kentälle ja asettelin häntä tarkasti selkäännousujakkaran viereen. Sen sijaan että se olisi astunut sivulle, se astuikin eteenpäin polkien etukengän veks aivan kylmänrauhallisesti.

Ilme oli sen jälkeen luokkaa ”oho, olinpas kömpelö.”
(..ja saisinko keksin kiitos.)

Loma siis jatkuu. Kielletään perjantait ja kielletään maanantait. Ja tiistait varmuuden vuoksi. Niinä päivinä kun tulee keskimääräisesti eniten irtokenkiä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Oodi alaturparemmeille

Katalogikuva
Niillekin on tässä maailmassa paikkansa, nimittäin alaturpiksille: Ne ovat käteviä jatkopaloina, kun menet ja ostat liian pienet päävehkeet hevosellesi. Tähän väliin selitys mutkulta, ne suitset olivat halvat ja hauskat. Hööksin alesta siis löysin etsimäni kakkossuitset maastoilukäyttöön. Salamareppana kun joutuu jatkossa maastoilemaan vähän kovemmalla kuolaimella, ihan tavan nivelellä.

Martzan niksipirkassa suoritettiin tänään siis suitsien suurennusta varsin näppärästi.
 1. Eka sovitus. Karvaisessa ja sen vuoksi paksun näköisessä päässä cob-kokoiset suitset näyttävät hassuilta. Menevät kuitenkin nippanappa kiinni, mutta punaisella merkityissä kohdissa on ongelmia. Arvatenkin alaturpis sai lähteä ja liittyä varaosajengiin.

Oman elämänsä huippumalli partakarvoineen päivineen.
Koska ei parta pahoille kasva, ei Salaman reuhkaan ole kukaan halunnut kajota.
2. Kustomoi. Kaiva varaosasalkku alaturparemmeineen esille ja pätki remmit leukaremmiin ja turparemmiin. Viimeistele leikattujen remmien päät siisteiksi.


3. Uusi sovitus. Kivat tuli, eikä "ylimääräisiä" solkia edes välttämättä heti huomaa. :)