Menneen talven lumia

Löysin jälleen kaappeja siivotessa vanhat tallipäiväkirjat vuodesta 2001 alkaen. Joka ikinen ruutuvihon teksti oli aloitettu vallitsevan säätilan maininnalla sekä kellonajalla, jolloin tallille oli saavuttu. Lienee siis sopivaa aloittaa tämän vuoden ensimmäinen postaus myös kertomalla, että lunta on taas satanut ihan liikaa ja heräsin tänään klo 7. 

 

Vuosi on alkanut vauhdikkaasti ja tietenkin perinteitä vaalien. Tammikuun lopulla - jälleen kerran - heitin kuperkeikkaa jäätiköllä ja tällä kertaa oikea nilkka vääntyi alle. Tilanne oli niinkin hasardi, että lässytin hevosille postinhakureissulla ja olin antamassa leipää jokaiselle kolmelle aidan toiselta puolen. Samalla mietin, milloinkohan eläimille lässytyksen SM-kisat taas ovatkaan. Koska ponilla ei ole asiaa ihan Harmaiden välittömään läheisyyteen, otin askeleen eteenpäin ja nastakenkä rouhaisi jäällä iloisesti. Seuraavaksi katselin horisontin sijaan taivasta ja huusin ittuaatana-juttua. Harmaiden ilme oli vähintään hämmentynyt. Kerrottakoon vielä, että tätä äksidenttiä edeltävästi olin noin 10 minuuttia iloinen, sillä olin saanut tiedon valinnasta uuteen työpaikkaan.

Säde oli kovin huolissaan, kun Velipoika oli kipeänä.

No, se päivä oli itseasiassa tammikuun 23. päivä. Lähdin lääkäriin ja mitään ei ollut murtunut, mutta II-asteen venähdys, joten kepit kulkuvälineiksi ja pakkolepoa. Kotiin omalta lääkärireissulta päästyäni Salama löytyi tarhasta jalat kohti taivasta: Ähky. Ihan tyhjästä, kuten ne tuppaavat monesti sitten tulemaan. Keppien kanssa ähkyhevosen taluttaminen on sellainen, mitä en ollutkaan tässä 15-vuotisen tallipitourani aikana kokeillut, mutta onneksi Elina riensi naapurista apuun.

Eläinlääkäri pääsi nopeasti kotiin ja Ruuna Reippaan elämänlanka saatiin pidettyä yllä. Salaman on täytynyt siis myös pitää perinteitä yllä, koska vähintään kerran talvessa täytyy jonkinlainen slaagi saada. Vaikka edellisessä kappaleessa sanoin, että ähky tuli yllätyksenä, niin ihan täytenä se ei siis tullut. Salama on hevonen, joka tarvitsee (hiki)liikuntaa elääkseen ja voidakseen hyvin (kuten valtaosa hevosista muutenkin) ja tänä talvena se on jäänyt jalkansa takia kevyelle kävelyliikunnalle. Sen yleisilme oli alkutalven vähän nuupea, mutta pienen ruokintamuutoksen jälkeen vointi on lähtenyt parempaan päin. Pelkällä säilöheinällä vatsa oli vähän kehno, mutta kuivaheinälisän ja uuden väkirehun kanssa habitus on taas hyvä. Kertauksena siis, se on moniallergikko, metabolinen, kaviokuumeen kahdesti sairastanut, joten ruuan ja liikunnan oikeea suhde on todella tärkeä. Varsin trendikkäät (huomaa sarkasmi) diagnoosit siis, mutta näillä mennään.

Säde on käynyt ja kukkunut nyt viime ajat iloisesti. Kun olin keppieni kanssa sivussa harrastamisen iloista, kävivät Elina ja Anna liikuttelemassa Frouvaa. Kivalta näytti ja kivalta tuntui myös jatkaa, kun vihdoin taas satulaan pääsin.

Säteen kanssa alkutalvi ei ollut yhtä hattaraa tai pinkkiä unelmaa. Vanha satula kävi kapeaksi, uusi oli taas väärän mallinen ja näiden kahden combo kipeytti selän. Joulun alla otettiin täydellinen huilipaussi ja selkä sai rauhassa levätä. Uuden satulan metsästys on kestänyt oikeastaan koko talven ja erinäisiä kokelaita on ollut useampi. Kaikista väsytystystaisteluista huolimatta Idealin norsuille tehty satula, joka on leikkisästi nimetty Lonkantappajaksi, on jäänyt monen kaksintaistelun voittajaksi. 

Se on jännä, miten selkeästi jotkut hevoset ilmaisevat tyytyväisyyttään ja Säteelle tuo Ideal Jessica Wide on sellainen, mistä se tykkää. Ei se varmasti satuloista tykkää ollenkaan niin paljon kuin minä, mutta jos on pakko jostain tykätä, niin sille se antaa vahvan hyväksynnän. Ainut ongelma on vain se, että omat lonkat ja lantio ovat väärää kokoa kyseisen satulan kanssa ja siinä tunnin istuminen tekee viikoksi lonkat niin kipeiksi, etten tiedä itkisikö vai nauraisiko. Siksi tämä epistola on kestänyt näin kauan. Ja jatkuu edelleen, mutta eiköhän tässä joku kompromissi löydetä.

Taas yksi satulatesti takana, hevonenkin ihan innoissaan. Selässä Ideal Jessica Wide.

Taas testiajo menossa, tällä kertaa selässä Prestige Roma Iceland.

Jahka tästä kevään viimeisestä hullusta työputkesta selvitään, varailen Salamalle takajalan kontrolliaikaa ja sitten varovasti katsotaan Säteelle jotain kivaa kisatouhua, jos vain luoja suo. 

Hyvää joulua!

Loppuvuosi on vierähtänyt vauhdikkaasti jo joulun korville.

Arki pyörii ja töitä piisaa, hevosille kuuluu ihan hyvää. Loppuvuosi huilataan ja alkuvuodesta onkin sitten aika kääntää katse ensi vuoden tavoitteisiin hevosten kanssa.

Näiden kuvien myötä, hyvää joulua kaikille 2022! <3

Jänispatti 2.0

Kuusi vuotta, sen se tavallaan kesti.

 

Tai no, en osaa tarkkaan määritellä, mikä osa Salaman oikean takajalan kintereestä silloin vuonna 2016 kiusasi, kun kinner lääkittiin viimeksi, mutta silloin sinne on viimeksi tosiaan kajottu. 

Nyt jalka vain hävisi linjoilta kesken ratsastustunnin. Hevonen oli aivan jalaton, mutta samana iltana saatuaan kipulääkkeen se oli aivan normaali oma touhukas itsensä. Missään ei näkynyt mitään näkyvää ja sen epäiltiin vain astuneen jotenkin huonosti, herkkä poika kun on. Heppa huilasi muutaman päivän ja palasi hommiin iloisena. Kaksi kevyttä ratsastuskertaa meni hyvin, kunnes toisen kerran loppukäynneissä jalka jälleen vain lakkasi olemasta. Se löytyi taas hetken kuluttua käyttöön, mutta samana iltana jalasta tuli hervoton limppu ja homman laajuus valitettavasti selveni allekirjoittaneelle.

Käytiin tohtorilla, pitkästä aikaa. Kovin oli turvoksissa jalka, mutta hankkari vaikutti olevan ehjä, mikä oli tietty iloinen asia. Plantaarilligamentissa vaikutti olevan tuore vamma, jänispatti siis. Kylmää, lääkettä ja lepoa, näillä mennään. Jälleen kerran.

Ennustetta ei vielä osata sanoa. Potilas Saarinen on pääasiassa ollut ihan kiltti potilas, mutta pikkasen sillä alkaa olemaan jo tylsää. Se on kuitenkin ollut ns. täydessä käyttökunnossa eläkeläisstatuksestaan huolimatta, joten kertaheitolla jouten oloon tottuminen ottaa aikansa.

Parin viikon päästä jalka ultrataan jälleen, jotta nähdään mihin suuntaan vamma menee. Tässä tämä "komea" möykky suht tuoreeltaan.

Olihan tässä turhan mukavaa taas. Toivottavasti Sulevi kuntoutuu kevyttä kenttätyötä ja höntsäilylenkkejä tekeväksi Ruuna Reippaaksi jälleen.