tiistai 22. tammikuuta 2019

DIY lampaankarvahuopa


Jos parin satkun lampaankarvahuopa ei nappaa tai lampaankarvaromaani ei ole vaihtoehto, tässä edullinen vinkki tee-se-itse malliin! Idea ei ole omani.

1. Tarvitset tarpeeksi reilun lampaantaljan ja satulahuovan. Karvaisuus ja muut speksit käyttäjän maun mukaan.


2. Merkkaa taljan keskikohta. Katso huovan etulenkeille paikka ja leikkaa sopivat viillot taljaan.


3. Pujoita etulenkit rei'stä läpi ja taita taljan etureuna huovan päälle.


4. Takaosan keskikohta kannattaa myös merkata. Takaosan voi jättää näin tai leikata sopivasta kohtaa poikki.


5. Valmis! Pysyy muuten hyvin paikoillaan näin, testattu on. Livenä huomattavasti nätimpi kuin näissä kuvissa, jos sillä ulkonäöllä jotain väliä on. :)


sunnuntai 20. tammikuuta 2019

20.1.2019


"Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa mulle rakastetulle
Mietin vain niitä joille ei riitäkään
Joille ei jää ketään
Meidät on tehty toisia varten
Toistemme surujen siruja varten
Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa silloin"
(Vestinen Yhtyeineen - Tummillä teillä)



Kyllä me toisemme vielä kesytämme <3

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kuusi hyvää, yksi kehno

Salama avustamassa ikkunoiden putsauksessa.
Tällä viikolla aloitettiin kesäkuntoon-projekti - eli käytiin ratsastustunnilla. Se meni kivasti ja kotiläksyjä saatiin. Seuraava tunti on heti ensi viikolla.

Tänne satoi lunta. Paljon. Jos tänä talvena takapolvet eivät vahvistu, niin sitten eivät koskaan.


Siitä päästäänkin loistavasti pukkiloikalla eiliseen maastolenkkiin. Fitferkele, että oli reissu.

Maanantaina oli tunti ja Salaman asteikolla se oli hieman rankka pohjan takia. Kenttä/pelto oli raskas ja takapää selvästi väsyi. Tosin Herra Hevonen hörisi allekirjoittaneelle tunnin päätteeksi, eli tuskin se kauheaa tuskaa oli. Tiistaina palauteltiin ja käytiin riimusta kävelyllä. Herra hevonen oli kuin herran terttu, lupsakka ja rento. Se ei ole kovinkaan tavallista, että löysällä narulla köpötellään pilkkopimeässä, mutta kerrankos sitä.


Keskiviikkona ratsastelut menivät jälleen melkein yövuoroksi, kun klo 20 satuloin ratsuni ja latasin kentän jokaisen valon täydelle teholle. Paljon käyntiä (pelto oli edelleen raskas) ja vähän ravissa eteen-alas. Se oli yksi kotiläksyistä, että ravissa askel vähän venyisi. Salama kun tikittää herkästi takajalat takana alta pois. Heppa toimi hienosti ja vaikka aidan alla asuikin monta mörköä, ei nahkapuku revennyt kertaakaan. Sain jopa ratsastettua pimeässä pihan ympäri pari kierrosta, jee.

Torstaina sitten, heti aamutuimaan, ajattelin lähteä maastoon pitkästä aikaa. Täällä oli edeltävänä päivänä se niin sanottu lumimyrsky ja lunta oli sitten tulvillaan joka nurkka. Paikoin hanki oli polven yli, mutta mitä pienistä. Mennessä Ruuna oli ihan lunki, mutta auta armias kun jouduin kääntymään suoralla tiellä kotiin olosuhteiden pakosta... Edes umpihankeen ohjaaminen ei saanut vauhtia hidastumaan tai rodeota loppumaan. Pienellä metsätien suoralla sain kontrollia sen verran haltuuni, että pyysin väistöjä ja vähän avoa. Se oli sama kuin olisin heittänyt bensaa liekkeihin eli moikkuli vaan ja sillattii.

No, enää en suoralla kuolaimella maastoon mene ja toisekseen, ikinä en enää tee uukkaria, vaikka millainen hiihtäjäpataljoona olisi vastassa. Väsytystaistelua oli jatkettava vielä kentällä ja tulipahan pellollakin korkattua ne kunnon laukat vihdoin. 

Täydelliseen Wickmastaan löytyi lähes täydellinen kaulakapple Hööksin hyllystä.
Tämä oli DIY-listalla, mutta sopivia kankaita ei ollut tarpeeksi.
Sain maanantaina kotiläksyksi unohtaa notkoselän, jolloin istun käsijarru kiinni ja keskivartalon tuki häviää. Tänään, eilisen rodeoinnin jälkeen, vatsalihakset ja jalat ovat niin kipeät, että tuskin pääsen edes kunnolla kävelemään. Ai että.

Huomenna sitten uudet seikkailut. Salama tarjoaa joka viikkoisen lottoarvonnan, jossa ratsastuskerroista neljä on superhyviä ja se viides on sitten katastrofi. Toisaalta tilanne voisi olla huonompikin, eli mitäs tässä vingun.