maanantai 8. elokuuta 2022

Vuoristorata-ajelu


Vaikka harrastusvuosia on takana ihan rapsakka määrä, silti se yllättää ja harmittaa joka kerta: Hyvää jaksoa seuraa aina taantuma. Treenit Säteen kanssa olivat totta tosiaan sujuneet sen verran kivasti, että lähdettiin toisiin kisoihin Artukaisiin. Lyhyt matka ja kiva lyhyt kouluohjelma, mukavaa harrastelua tiedossa siis.

Otj ja laittamani irtokenkä

Edeltävästi samalla viikolla oli kengitys. Se sujui hyvin, vanhalla kaavalla mentiin eli eläinlääkäri kävi rauhoittamassa hevosen ja kengittäjä teki työnsä. Perjantai-iltana oikean takajalan kenkä oli vääntynyt alle ja kaikki ulkopuolen naulat kadonneet. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut... Nappasin kuitenkin kengän pois ja mietin, mitä ihmettä nyt tehdään. Oli tyyliin kesän kiireisin viikonloppu ja suurin piirtein kaikki tietämäni kengittäjäkontaktit jossain poissa. Koska kotoa löytyy kengitysvälineet irtokengän laittoon ja mieli halasi kisoihin, laitoin sitten kengän itse takaisin. Hevonen, joka rauhoitetaan kengittäjän turvallisuuden takia rauhoitukseen, piteli jalkaansa siinä rennosti ja rouskutteli heinää, kun naputin kenkään kuusi naulaa. Tunne oli aika epäuskoinen... Tilannehan on todella se, että Säde valkkaa ihmiset ympärilleen ja takajalkoihin asti kulkulupa riittää vain minulla. Tosin jos isäntä rapsuttaa, niin sitten käy hänkin. Ei lainkaan tavoiteltava tila, mutta asiaa työstetään koko ajan kyllä. 

Se sama otj ja samainen irtokenkä vielä tästä vinkkelistä

Valmiina lähtöön

Pikkasen toki jännitti, menivätkö naulat hyvin, mutta koska juuri vuoltu kavio ja sovitettu uusi kenkä, oli homma aika helppo. Ensimmäinen takaisku siis selätetty. Koska Säteelle tuntuu sopivan vapaa ennen kisoja, en lauantaina ratsastanut. Olin tehnyt viimeistelyt torstaina ja perjantaina vain käveltiin. Pesin sen lauantaina ja annoin sen puuhastella pihanurmikolla. Traikkuremppa valmistui juuri parahiksi lauantai-iltana klo 20 ja matkaan näytettiin todella päästävän.

Niin, totta tosiaan, ostin Säteelle oman isomman trailerin: Vanha traikku oli pieni sekä leveys- että pituussuunnassa ja vaikka se oli muuten maailman näppärin, ei Säde viihtynyt siinä. Tehtiin pari koeajoa isommalla traikulla kesällä ja se kelpasi Frouvalle, joten vaihdettiin vanha koppi isompaan. Sunnuntaina se kiipesi oman traikkunsa kyytiin empimättä ja päästiin totta tosiaan matkaan.


Kisapaikalla Säde ja poni söivät odotelessa rauhassa heinää ja käytös oli muutenkin tasoa 10+. Menin verkkaamaan hyvissä ajoin kuuman päivän takia (jotta saadaan huilattua sitten ennen omaa rataa sopivasti) ja hälinä ympärillä ei häirinnyt Frouvan sielua yhtään, päinvastoin se oli ihanan energinen ratsastaa. Alkuun huomasin pari epämääräistä askelta, mutta ajattelin sen olevan vain omaa vainoharhaa ja mahdollista pientä jumia kuljetuksen jäljiltä. Vasemmassa laukassa kuitenkin meno ei tuntunut sujuvalta ja sen jälkeen ravissa hevonen totta tosiaan ontui. 



Poistuttiin toki oitis paikalta ja jätin tietty starttaamatta. Ongelma paikallistui vasempaan etujalkaan ja ensisijaisesti kavioon. Oireet olivat tyypilliset kaviopaiseoireet eli heppa meni lopulta ihan jalattomaksi. Kengittäjä kävi maanantaina ja selkeää paisetta ei löytynyt, mutta ärhäkkä naulanpainama kylläkin. Tiistaina käytiin klinikalla röntgenkuvilla (mentiin muuten keskenämme, minä, Säde ja poni, kaikki sujui vallan malliikaasti!) ja perjantaina saatiin kenkä alle, pohjallisten ja pehmeän täytteen kanssa. Välissä kaviossa oli siis Betadinehaude ja pehmeä tossu. Sivulöydöksenä kuvissa antura oli vähän ohut ja se selitti sen, miksi se reagoi niin isosti mm. siihen, että etukenkä otettiin pois. Kuvissa näkyi myös pieni kaasuonkalo siinä kohdin, missä suurin aristus oli. 

Nyt Säde saa rauhassa toipua ja kunhan askel taas on vetreä, jatketaan valmistautumista kohti päätavoitetta eli syksyn kantakirjausta. Onneksi ei sen vakavampaa kuitenkaan osunut nyt kohdille, vaikka toki harmittavainen lomajakso tähän väliin tuleekin. Ensimmäinen ajatushan epämääräisten askeleiden jälkeen oli, että jaiks, en ole katsonut oreja ollenkaan tänä vuonna...

perjantai 29. heinäkuuta 2022

Kesäaikaa


Kesä on ihmisen parasta aikaa, edelleen. Treenit ovat sujuneet ihan kivasti ja kehityssuunta on oikea. Harrastaminen on siis mukavaa.

Seuraava kisakoitos on jo tulevana sunnuntaina, mikäli luoja suo. Toivottavasti samaa energiaa ja keveyttä, mitä Säde on kotona esittänyt, saataisiin tulevaisuudessa mukaan myös kisaradoille!


Säde 28.7.2022















Salkkupappakin käy ja kukkuu. <3



Kuvat otettu 28.7.2022.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Kisadebyytti!


Auranmaan Ratsastajat, He C, tutustumisluokan kouluohjelma 2022, tulos 58,056%

Nyt se on tehty, mun ja Säteen kisadebyytti! 


Olen äärimmäisen onnellinen siitä, että tämän luonteikkaan tamman kanssa on päästy edes tähän pisteeseen. Petrattavaa jäi paljon, mutta meille osallistuminen oli jo puolivoitto. Itseasiassa huvitti verkassa tajuta, että tämähän on muuten ensimmäinen kerta, kun kentällä on muitakin ratsukoita samaan aikaan näin paljon ja kouluaidatkin nähtiin ensimmäisen kerran näin läheltä. Säde käyttäytyi hyvin, saatiin pidettyä se hyvällä tuulella ja se kipitti jopa trailerin kyytiin jouhevasti. Radalla valitettavasti bensa loppui yhtäkkiä ja laukkaohjelma jäi valitettavan huonoksi. Mutta siis radan alku oli ihan kelpo ja verkka sujui hyvin. Nuoren ja kokemattoman hevosen kanssa kaikki on vielä hakemista ja kokeilua.

Nyt jatketaan treenejä ja käännetään katse seuraavaan koitokseen. :)