maanantai 20. toukokuuta 2019

Salkkulin viikko


Eläköön nykyaika ja älypuhelimet: Vaikka pidän perinteistä paperikalenteria, ei arjen hektisissä hetkissä aina ehdi tuoreeltaan kirjoittamaan liikutuksia tai treenejä ylös. Kun nappaa kuvan muistoksi, muistaa päivän kulun huomattavasti paremmin!

Kuinkas Salaman viime viikko sujui?


Maanantai

Puuhaa oli taas monenlaista ja päivä oli suunniteltu Salamalle vapaapäiväksi, mutta FB-kirppikseltä löytyneet suitset sovitettiin ja extempore hyppäsin vielä kyytiin. Ilman satulaa verkkarit ja crocsit jalassa köpöteltiin kentällä hetki. Käynnissä reipas ja aktiivinen, saatiin vähän kotiläksyjä nimittäin.

Arkistokuva. Ajankohtainen korfie oli liian epätarkka.
Tiistai

Töissä oli mielensäpahoittajien kokoontumisajot. Siispä lähdettiin Salaman kanssa maailmanparannusmaastolenkille ihan kaksistaan, kun työvelvollisuudet olivat selätetty. Ihan hiljattain ei ole maastoiltu yksin, mutta paketti pysyi kasassa ja heppakin tuntui tykkäävän. 

Tunnin lenkki tehtiin, vähän ravipätkiä ja väistöjä tiellä. Oli vähän vahva edestä ja koitti, jos saisi puskea alaleuka tiukkana menemään. Kyttäämään ei nyt kauheasti kerennyt mitään, kun näin ilta-aikaan liikkeellä oli paljon muitakin tyyppejä, ihan rusakoista lähtien.


Keskiviikko

Tuplatyöpäivä, siis Salamalle. Köpöttelin hetken kentällä Oliverin ja omistajansa seurana ja ehdin tehdä vähän käynti- ja ravijuttuja, ennen kuin Anni tuli. Käytiin tekemässä vielä leppoisa lyhyt maastolenkki. 

Salamalla ei tänään ollut kiire minnekään. Vain olkihattu ja päivänkakkarat puuttuivat. :D


Torstai

Elina A kävi tekemässä maastotreenin hiekkakuopilla. Laukkaa sen verran, kuin kunto antoi myöden. Salamalla oli hauskaa! Itse pyöräilin perässä sen minkä kerkesin.


Perjantai

Kävelyttelin vähän, vaihtelun vuoksi taluttaen. Käytiin myös vihdoin koeajolla uusi-vanhan traikun kanssa. Pakkasin Salaman ja ponin kyytiin ja käytiin miniajolenkillä. Salama oli tietty ihan jeejee ja kuopi minkä kerkesi, kevään eka ajelu on aina sellainen. Etupurku on muuten vaiks kui kiva.



Lauantai

Salamalle suotiin ihan aito vapis. Kevään itikat ovat saapuneet ja jokainen polle sai jonkun hyönteissuojan päähänsä. Vaihdoin perjantaina tarhoja päittäin ja Salkku ja Lisko pääsivät tallintaustarhaan.  Siitä on helppo jatkaa pihan puolelle puutarhahommiin, mm. ruohonleikkuuseen ja kun se ei enää nappaa, voi rapsuttaa vaikka ahteria omenapuuhun.

Pesin myös Liskon ja Salama valvoi herkeämättä vieressä. Se inhoaa vettä yli kaiken, mutta nyt Hänen Varsansa vointi ja kohtelu kiinnosti enemmän. 

Arkistokuva vuoden takaa. Ak ja Salkkuliini kisaharkoissa.
Sunnuntai

Huh hellettä. Siitepölyä oli liikkeellä niin paljon, että köhittiin Salkun kanssa melkein kilpaa. Urheiltiin kuitenkin kentällä illalla. Ohjelmassa oli väistöjä ja takaosan aktiivisuutta, käynnissä pysyttävä tuntumalla ja aktiivisena, kulmista ei saa ryskätä lapa sisään kaatuen. Paljon ravi-käynti-siirtymisiä, otin jopa hetkeksi jalustimet pois.

 Lopuksi laukannostoja, kivasti löytyi molemmat laukat. Kerrottakoon tähän väliin, että oman vinon kropan vuoksi vasen laukka on monesti hukassa. Muilla ratsastajilla ei ole tätä ongelmaa Salaman kanssa. Maastossa taas Salkku tarjoaa mieluummin vasenta laukkaa minulle, vaikka mikä olisi. No, pääasia, että joku ällä löytyy.

Sellainen se, ensi viikolla jälleen uudet kujeet 

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Vielä synttäripotretit


"Minun aarteeni eivät kilise, eivätkä kimalla - mutta ne hohtavat auringossa ja hirnahtavat yössä." 

Otettiin tänään Salamasta vielä perinteiset synttärikuvat. En osannut valita yhtä, joten tässä jokunen potretti. :) 



torstai 9. toukokuuta 2019

-11cm


Kun hyvästä rehunkäyttäjästä tuli jälleen "vähän paksu"...

Kun hammas paikattiin syksyllä 2018, alkoi ruoka kuin varkain tarttumaan kylkiin kiinni. Kun hevonen on malliltaan tuollainen suurilinjainen eli joka suuntaan aika iso (vaikka onkin oikeasti aika matala, 155cm hokit jalassa), pääsee fläsä tarttumaan kuin varkain matkaan.

Syksyllä 2018 eläinlääkäri määritteli sen lihavuuskunnoksi normaalin. (3/5) Silloin se olikin ihan normaali.


Tuli talvi. Alkutalvi meni hienosti, olosuhteet treenin kannalta olivat ihan huiput. Meille myöskään huono heinävuosi ei tehnyt tepposia, itseasiassa heinä oli laadultaan vähän turhankin priimaa: Valkuainen korkea, sokeri matala. Hyvä homma kasvavalle varsalle, mutta kohtalokas Salamalle.

Sitten tuli se ajanjakso, jolloin aurinko ei juurikaan noussut. Jäätä aivan joka paikassa. Maastoon ei päästy, tiet poikki. Pimeää kuin tontun ahterissa. Teki mieli pakata hevonen ja kamat autoon ja ajaa siltä istumalta vaikka Espanjaan. Ainut vain, ettei Ooppeli olisi ehkä jaksanut päästä edes pihasta pois.

Helmikuun lopulla tippui sitten se "kohtalokas" etukenkä, joka vaikutti ensin ihan tavalliselta irtokengältä. Se oli tiukasti kiinni kaviossa ja Salama astui takajalalla sen irti minun säätäessä jalustimia selkäännousua varten. Kenkä vääntyi vähän ja kaviosta irtosi paloja. Laitettiin väliaikainen tossu jalkaan ja kenkä takaisin muutama päivä myöhemmin.

Näytti menneen ihan perinteisesti. Vaan ei. Hevonen oli ihan köpö. Se näytti jo vähän kaviokuumeeltakin. Heppa oli kipeä, mutta pelottavan virkeä. Hoidettiin jälleen kuin viimeistä päivää ja valitettavasti tuo hoitojakso piti sisällään kaikki Salaman perinteiset: Oli koppihoitoa ja allergisia reaktioita. Onni on eläinlääkäri, joka tuntee hevosen ja ei tuijota pelkkiä oppikirjoja. Hän jo tietää, ettei tämä ötökkä sovi aina niihin perinteisiin diagnooseihin. (Joskus  se olisi tosin helpompaa.)

Kavioiden rtg-kuvissa ei löytynyt mitään ihmeellisiä. Ehkä irtoseinämää. Kaviossa on krooninen halkeama, joka toisen mielestä on maailmanloppu ja toisen mielestä ihan ok. Varauduttiin pitkään saikkariin ja kevään kisahaaveet unohdettiin.



Kun lopputalven liikunta oli mitä oli, pääsi polle turpoamaan kuin pullataikina. Mittanauhastani loppui kilogramma-asteikko. Ell laittoi paperiin lihavuuskunnoksi 4/5 maaliskuussa.

Maaliskuun 5. päivä rinnanympärys oli 218cm.

Alkoi dieetti, yllätys. Se tahtoi sanoa hieman rajoitetumpaa heinämäärää ja liikuntaa. Koska heppa oli ollut huonolla liikunnalla ja oikea etukavio oli tuottanut murhetta, aloitettiin liikunta varsin maltillisesti. Ensin muutama viikko pelkkää käyntiä, sitten ravia ja jos heppa tuntuu hyvältä, kohti normaalia. Heinämäärä 12kg / vrk pudotettiin 10 kiloon (3 + 2 + 4) ja kivennäiseksi otettiin vanha tuttu Formula 4 Feet.


Salkkulin rinnanympärys mitattiin maaliskuusta lähtien joka tiistai. Noin -1cm per viikko oli tahti, jolla kilot karisivat. 7.5.2019 saavutettiin jälleen mittanauhassa kg-asteikko eli 600kg häämöttää jo. Yhdet sille.

7.5.2019 rinnanympärys oli siis 207cm. Vielä muutama sentti pois, niin hyvä on!


Ja mitä tulee Salaman henkiseen vointiin, hän on mielestään täydessä iskussa. Laukka olisi kivaa aina vain. Koska näin on, on annettu sen vähän laukatakin. 

Postauksen kuvat otettiin 7.5., jolloin treenattiin vähän askeleen pidennyksiä. Käyntijumppajaksosta oli hyötyä, sillä käynti on ollut Salamalle vaikein työstää. Se liikkuisi mielellään enempi ylös kuin eteen ja askeleen pidennys menee herkästi käynnissä (ja ravissa) mieluummin kipittämiseksi. Ratsastettavuus on parantunut jälleen huimasti ja ravissa se on varsin miellyttävä, kantaa itsensä kivasti. Alkutalven treenit eivät siis menneet hukkaan, vaikka väliin pieni kämmi tulikin!

Vielä lisää voimaa taakse, niin hyvä on. Ehkä tämä tästä taas.


7.5.2019 sivupotretti
PS. Arvatkaa kuinka nopeasti Salama söisi 4kg yöheinänsä tavallisesta pienisilmäisestä slow feeding-verkosta? TUNNISSA. Onneksi on heinäpallo, joka on edelleen ihan pop ja onneksi aika vaikea saada tyhjäksi. Sinne jemmaan puolet yöheinistä. Kolina yöllä pallosta on aikamoinen, eli sori vaan tallikaverit. Isäntä jo kerran tuossa taannoin herätti minut keskellä yötä, että tallissa on joku tilanne. Aamutakit niskaan ja pimeyteen: Kolinan lähde oli arvatenkin Salama. Hänen pallonsa oli jäänyt heinälaarin alle jumiin ja siitä tuli kiukku. Pallo irroitettiin pinteestä ja kolina jatkui normaalirajoissa.