tiistai 29. marraskuuta 2011

Arjen kimurantteja juttuloita

Luvassa turhaa purkautumista, ketutusta ja mitä vielä. Avainsanana kaikesta huolimatta sarkasmi. Lähes turha postaus... :D

Tämä tässä on heinäpaali. Jokainenhan tietää, että hyvä heinä on kaiken A ja O. Meillä heinää syötetään käytännössä vapaasti, sitä menee pikaisen arvion mukaan n. 30-40kg/vrk kahdelle hevoselle. Teoriassa ison pyöröpaalin pitäisi kestää siis n. 10 päivää, mutta näillä leveys- ja lämpöasteilla mokoma pallo menee pilalle pari päivää avaamisen jälkeen. Kesästä puhumattakaan...

Olen kokeillut vuosien varrella minipyöröjä kahdelta eri tuottajalta, kuivia pikkupaaleja muutamalta eri tekijältä sekä pyöröpaaliheinää paikalliselta tuottajalta. Ensimmäiseksi mainitut minipaalit olivat söpöjä (hei sehän on olennaista!), mutta niissä laatu heittelehti ihan turhan paljon - lähes tulkoon joka toinen paali oli mätä tai liian hiivainen syötettäväksi. Paalin koko oli kuitenkin mainio parin hevosen tallille. Kuivaheinäpaaleissa olen myös tavannut turhan paljon laatueroja ja omat säilytystilani ovat kirjaimellisesti turhan nihkeät isommalle paalimäärälle - heinä alkaa pölyämään ja jokainenhan tietää sen seuraukset. Vastaavasti taasen joka viikkoinen heinärumba - pyöritit sitten ihmisvoimin 400kg paalia tai ladot heinäallergisena pikkupaaleja - ottaa jokseenkin päähän. 

Siispä, luulen jälleen ratkaisseeni pulman. Nyt kokeiluun tulee pieni erä n. 100kg kanttipaaleja, jotka ovat taatusti laadukasta tavaraa - nimesin ne jo etukäteen premium-luokan marsuheinäksi. Luulen pakkauskoon olevan OK plussakelienkin uhatessa ja ennen kaikkea se kaipaamani laatu on kohdillaan. Lisäksi joka viikkoisilta parisuhdekriiseiltä vältyttäisiin, jos saisin ihan itse siirrettyä paaleja paikasta A paikkaan B. Nyt Niko on möyrinyt "kurassa" pyöritellen isoja paaleja ja on ollut vähemmän tyytyväinen tilanteeseen... :D Viimeisimmät pyöröt ovat olleet lisäksi myös hyvin kortista heinää ja selvästi pitänyt sisällään enemmän sokeria kuin mitään muuta. Tietty sitä on mahdoton sanoa ilman analyysiä, mutta olen seuraillut hevosteni lihavuusastetta ja vointia ja jokseenkin maalaisjärkeen luottaen uskon asian olevan näin. Mutta siis, toivottavasti uudet heinät ovat asiallisia, olisin ääreistyytyväinen, jos jokin asia toimisi... :D 


Tämä tässä on kenkä. Sellainen, jonka kengittäjä takoo ja lyö superharrastehepojeni kavioihin kiinni. On ollut suuri ilo ja kunnia, että meillä on käynyt kesästä 2008 sama ihminen kenkäämässä hevosiani ja tehnyt niin priimaa työtä, ettei kenelläkään ole ollut pahaa sanottavaa. Nyt hän on kuitenkin vaihtamassa alaa ja meillä on edessä uuden vakikenkääjän etsiminen, ihanan stressaavaa jo nyt, vaikka nykyinen ehtii vielä kerran tai pari käymään. Sniisk.

Harrastaminen on mukavaa, mutta silloin tällöin kaikenlaisten perusasioiden (kuten hevosten sairastelun, rutiininomaisten asioiden ajoittainen vaikeus...) järkkyminen on syvältä. Kuten tämä syksy, oikeastaan mikään ei ole sujunut, kun negatiivisia asioita on koettu ihan liikaa. Ensin Fannilla oli niveltulehdus, sitten jännevamma, sen jälkeen ähky, sen syynä vatsahaava, lisäksi Tomppa-poikaa on ikävöity koko syksy, jossain kohtaa "toinen käteni" Anni mursi oman kätensä, viimeisimpänä tuli Hennun äkillinen poismeno... Siksi päätin, että nyt pidetään pienen pieni loma ja otetaan henkinen aikalisä. Se ei tarkoita mitään suurta eikä ihmeellistä, mutta kunhan nyt huvikseni myönsin, että välillä voi tosiaan olla itse kullakin vaikeaa. :D Optimistina tiedän, että aurinko paistaa taas joskus. Arjen pienistä iloista rakentuu suuri onni ja sitä lähdetään rakentamaan ihan just, kunhan taas toivutaan tästä pimeimmästä vuodenajasta. 

PS. Sain hauskasen blogihaasteen ja yritän toteuttaa sen joskus lähiaikoina... ;)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kuvaterkut tältä päivältä

Show must go on, vaikka fiilikset ovat surkeat yhä. Ratsastin tänään Murheenkryynin ja Kauhukakaran, tässä kuvasatoa hyvistä ja huonoista hetkistä... :D

Fanni oli tänään ihan porsas, kauhea kiire ja touhotus päällä, itse mokasin koko homman jäämällä (jälleen kerran) ohjiin roikkumaan. Ihan pieniä hyviä pätkiä koettiin heti, kun maltoin vähän himmata edestä... Mutta Fannilla oli tänään yleisesti ottaen hyvä syke yllä. Sohvi oli oma maltillinen itsensä, eli ei kiirehtinyt mihinkään suuntaan. Btw, huomatkaa Fannin hienot pintelit, käytän hyvin harvoin sellaisia, mutta tänään tuli tällainen hifistelyfiilis - ne ovat muuten Ruususen vanhat pintelit koko pony. :D

Terppa!
Hauska kuvakulma :)
"Mä en kuuntele tänään mitään, piste."
"Rentoudu kuule ihan ite vaan..."

Mulla ei  ole harmainta hajuakaan, mitä tässä tapahtuu tai on
tarkoitus tapahtua, mutta takapää ainakin eksyy ihan just... :D
"Roiku vaan siellä suussa, mä heitän rodeot tähän ihan just.."
Pyrstö painoikin enemmän kuin Fanni muisti, joten pukki jäi haaveeksi,
mutta ridaaja ei silti havainnut, että ohjista voisi hiukan hellittää.
Puoli kierrosta myöhemmin balanssi löytyi.
Pieni röhkiäinen se siinä <3
Kiitos ja hei
Ei sul herkkuja olis?
 

Vasemmalla Fanni ja oikealla Soffe.
Ready to rock.
Ravia
Toinen pinkoo minkä jaloistaan pääsee... :)

Laukkaa toisen kerran kera ratsastajan :)
Kuvista suuri kiitos Annille!

tiistai 22. marraskuuta 2011

Muistoissamme Hennu 2.5.1997 - 22.11.2011

Tämä on kuin painajaista. Maailman paras Hennu, kiltein ikinä, on nyt enkelihevonen äkillisen tapaturman seurauksena. Suru on suunnaton eikä sanoja löydy. Hän lähti kipinät kavioissaan sateenkaarisillan tuolle puolen.

Niin iloisena hän kirmaili eilen 21.11.2011 elämästä nauttien.

"Älä ajattele, että elämä on lyhyt. Ajattele – miten erikoinen kokemus. Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan, vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän."

Ikuisesti maailman kilteintä ja luotettavinta hevosta kaivaten,

Marjut

lauantai 19. marraskuuta 2011

Kiva suokkipäivä

Fannin pusuhuulet kesällä kerran.
Aamupäivällä aurinko paistoi ja ilma oli pitkästä aikaa mitä mainioin maastolenkille. Alleni otin Fannin ja pistin jälleen SportTrackerin pyörimään lenkin ajaksi ja saimme aikaan seuraavanlaisia faktoja:
  • Matkan pituus 4,92 km
  • Kesto 43,15 min (sisältäen varusteiden pois ottamisen, koska en muistanut pistää tätä heti pois päältä)
  • Keskinopeus 6,82 km/h
  • Maksiminopeus 20.5 km/h (otettiin yksi puolihallittu laukkapätkä)
Palvelu piirtää samalla karttaan kuljetun reitin (kts. esimerkki 14.10.2011 kirjoitus) ja se näyttää hyvin tarkkaan kaikki pienetkin sivuaskeleet... :D Hauska seurata jälkikäteen omia kommelluksiaan näin.

Fannin jälkeen vuorossa oli Soffen ridaus. Se on nyt liikuskellut ratsastaja selässään 10-15min kerrallaan ja noin 2-3 kertaa viikossa. Sillä toimii ratti, jarrut ja se osaa kävellä ja ravata nätisti. Tänään pieni Kauhukakara (sisäpiirivitsi ;) laukkasi ekaa kertaa ratsastaja selässään - ihan pyynnöstä siis. Vauhti ei päätä huimannut, mutta sillä ei tässä kohtaa olekaan väliä. Uskomattoman rehdin oloinen tamma, yhä ja edelleen. Kuvia ja lisäjutskia tulossa lähiaikoina, tällä hetkellä meidän hovikuvaajat ovat vähän vaikeasti tavoiteltavissa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Vielä sananen heinäverkoista

Voiko ihminen innostua asiasta vielä enempää?

Heinävene (kts. 13.11.2011 kirjoitus) on ollut käytössä nyt viikon. Se on ihana keksintö! Ainoana "miinuksena" olen huomannut sen, että se on vähän liian iso ja sen täyttäminen on vaikeaa, koska koko komeus on melkein oikean kanootin kokoinen ja jos sen ottaa maahan heinäpaalin luo täytettäväksi, on se hemmetin raskas nostaa takaisin yläilmoihin. Irtoheinää siihen mahtuu noin neljä normaalikokoista kottikärryllistä, mikä taas on ihan OK, mutta verkon täyttäminen niin, että se on roikkumassa seinällä (esim. pilkkopimeässä) on vähän tylsää.

SIISPÄ keksin jälleen fiksuna ratkaisun: Tilasin Konitorista kaksi "ihan oikeaa" heinäverkkoa. Toinen on kooltaan 180x100cm (iso) ja toinen 120x90m (pieni). Ajatus on, että toinen on aina täytettynä ja iso laitetaan tarhaan aamuisin ja iltapäivällä tilalle vaihdetaan ison tyhjettyä pienempi. Lisäksi tavallisia heinäverkkoja voi tarvittaessa ripustaa, jos verkkoon ei mahdukaan tarpeeksi heinää tietyksi ajaksi. Teoriassa ainakin kuullostaa tosi hyvältä idealta, mutta niinhän ne kaikki - siispä jäämme odottamaan postisedän tai -tädin pakettia ja kerron varmasti käyttäjäkokemuksia, jahka niin pitkälle päästään.

Btw, oman pään stressaaminen tällä ruokkimisasialla käy jo lähes työstä... :) Jos nämä heinäverkkoviritykset eivät toimi, niin siirrytään takaisin pyöröpaalisysteemiin ja rakennetaan se pahuksen bunkkeri sen ympärille.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Lempivarusteeni

Varoitus: Luvassa pitkä juttu!

Harrastaminen on mukavaa mieluisilla varusteilla, joten miksipäs sellaisia ei hankkisi juuri omaa silmää miellyttävinä. Ajattelin toteuttaa toivotun varustepostauksen tällä kertaa näin, eli listaan lempivarusteeni - tästä tuli melkein TOP20-lista, jäi paria rompetta vaille. Olkoon tämä osa I, jatkoa tulee varmasti joskus, koska sisälläni asuu ajoittain pieni varusteaddikti (kuten tänään). Kuvia saa tuttuun tapaan klikkaamalla suuremmaksi.

Talliapuri ("Pinkkihelvetti" aka Pinksu) ladattuna Fannin arki- ja lempparivarusteilla

Pinksun (oi kyllä!) avulla saan roudattua tarvittavat ridausvarusteet kerralla ulos ja takaisin sisään, koska laitan hevoset aina ulkona kuntoon sään salliessa. Siihen mahtuu kerralla kaikki olennainen, eli esimerkiksi kypärä, riimu, suitset, liina, apuohjat, satula, kuivatusloimi, harjakoppa ja suojat yms.

Fannilla on Albion Legend K2 koulusatula mustana ja tällä hetkellä käytössä on ehdoton suosikkihuopani, Equilinen Hello Kitty-huopa harmaana. Jalustimista löytyy vähän blingblingiä myös. Vyö on Kiefferin neopreenivyö ns. automaattisoljilla, eli sitä on helppo kiristää yhdellä kädellä - aivan ihana keksintö! Jalustinhihnat ovat pehmeät ja venymättömät Globukselta ja ovat 30e hihnoiksi olleet todella hyvät, ovat nyt käytössä kolmatta vuotta ilman mitään suurempia kulumajälkiä.

Suitset ovat Dyonin Working-sarjaa ja niihin on vaihdettu vähän juhlavampi otsapanta, jonka bongasin Hööksistä. Ohjat ovat ihan tavan kumiohjat nappuloilla ja olen jopa käynyt teettämässä suutarilla niihin paremmat nahkanäppylät... :) Väriltään nämä ovat tummanruskeat, eli eivät ihan just rimmaa sävy sävyyn satulan kanssa, mutta saavat luvan kelvata toistaiseksi ihanien yksityiskohtiensa ansiosta. Kuolaimina Fannilla on Sprengerin kolmipalat. 

Fannin nahkariimu pilkottelee tuolla myös. Se on uusin hankintani, ihanan pehmeää nahkaa clincher-koristeilla. Sen piti olla joululahja, mutta otin sen käyttöön jo... ;)

Harjakorit meidän tammoilla ovat pinkit. Ne ovat vahinkolöytö Tiimarista, tuollaisia joustavia reiällisiä muovikoreja, johon mahtuu arkiharjat ja suojat hyvin. Harjat ovat toki myös pinkkejä. Jäikö jollekin mun lempiväri vielä epäselväksi muuten..?

Fanni saa näin syksyllä niskaansa liikutuksen jälkeen joko jonkun kevyen fleeceloimen tai jos se tulee talliin hetkeksi kuivattelemaan, saa se ylleen tuon ihanan enkkufiltin, joka on jo ikivanha Tompan perintökalu. Se on ihanan paksua villaa ja minun ihan ehdoton lemppariloimi, jota olen vuosikausia vaalinut suurella hartaudella. Kuvassa vieressä myös kiva "pyhäloimi", oranssiruudullinen vohveliloimi, joka on heräteostos Ideaparkista viime syksyltä. Olisikohan maksanut 15e. :D Kylmemmillä ilmoilla kuivatukseen käytetään paksumpaa villaloimea.

Kypäränä itselläni on Charles Owen Wellington, jonka ostin nyt kesällä Reunokselta edellisen CO:n tehtyä liian monta maa-analyysiä. Tämä on ihana päässä ja pysyy hyvin paikoillaan. Paras kypärä, mitä olen päässäni pitänyt (vertailussa on ollut Eurolite, GPA Titium x 2 ja CO Showjumper XP). Kotosalla ratsastan yleensä kenkien ja minichapsien kanssa, joskus yllätän itsenikin ja vedän jalkaani Mountain Horsen Richmond High Riderit. Housuina yleensä Pikeurin kirkkaanpinkit kokopaikkahousut tai MH Jeaniet myöskin kokopaikoilla.

Jalkasuojia käytän melko vähän ja yleensä vain edessä jännesuojia. Kotikäyttöön löytyy jokaiselle perinteiset Eskadronin jännesuojat ja Fannilla on oma Lamicellin "pyhäsuojasarja" beigen värisenä. Pinteleitä käytetään ääreisharvoin, mutta ne ovat sitten tietenkin sävytetty sopimaan kokonaisuuteen... :)

Tässä vielä jokunen kuva yllämainituista:

Suitset vanhalla otsapannalla.

<3 :D

Uusi otsapanta

Jalustimet

Nahkariimu

CO
Seuraavana vuorossa on traileri. Hän on Hopeanuoleni (= majakan) perävaunu, Atec Starline Diamond vm.-11. Ostin sen itselleni synttärilahjaksi kyllästyttyäni pelleilemään vanhan Verccuni kanssa. Tämä on ollut ihana koppi kaikin puolin, vaikkakin hajotin takapressun jo, vahingossa tietenkin. ;) Ihanan kevyt vetää ja tulee huomaamattomasti perässä. Sillä tehdään myös heinäreissut, sisään mahtuu iloisesti yksi iso pyöröpaali kerrallaan. Heposet myös matkustavat mielellään tässä tilavassa ja valoisassa 1,5 hevosen traikussa.
Axu.

Lisää loimista - tässä TOP3 toppa- ja sadeloimeni. Vasemmalla Axiom fullneck-toppis, johon Fanni pukeutuu tulevana talvena (mikäli mahtuu.. :)). Keskellä Fannin Bucaksen Freedom sadeloimi fullneck-kaulaosalla. Oikealla Hennun talvitakki, superpaksu Weatherbeeta Landa toppis. 

Suosikkihuopia
Tässä kolme suosikkihuopaani aiemmin mainitun lisäksi - vasemmalla Eskadronin pinkki kouluhuopa, keskellä Pfiffin sininen yleishuopa ja oikealla Eskan lila yleishuopa. Hinta-laatusuhteeltaan nuo Eskadronin huovat ovat ihan parhaita. :)

Albion
Albion K2 yleissatula, joka on Hennun ja Sohvin käytössä. Siinä on ihana Claridge Housen nahkavyö, timanttijalustimet ja Harry's Horsen huopa. Pienenä värivirheenä ruskeat jalustinhihnat, aijai... :)

Tompan entinen harjaboksi, joka on siirtynyt täten myös Fannille. Siellä säilytellään kaikkea, mitä ei ihan just nyt käytetä.

Ehkä universumin paras jouhien selvitysväline, harjaharja!

Paskan lappaaminen on huomattavasti  hehkeämpää, kun talikon piikit ovat pinkit!

Ukkostuulen (?) kyltti, joka on ostettu jostain messuilta aikoja sitten. 


tiistai 15. marraskuuta 2011

Turbo on herännyt henkiin taas

En hehkuta (kauheasti), mutta kerrottakoon tästä päivästä muutama sananen... ;) Tänään koettiin taas sellainen edistyksellinen ihme (iik, täytyy olla varovainen näiden kehusanojen kanssa!), että Fannin eteenpäinpyrkimys ratsain oli puhtaasti 10+! Se olisi laukannut ja ravannut vaikka kuinka, mutta malttoi myös kävellä ja myötäsi edestäkin kivasti - tähän asti se on tässä syksyn mittaan sairastellessaan kulkenut mieluummin alakaula pullottaen ja edennyt pääasiassa poikittaen ja jumittaen. I'm very happy ja Fanni on ihan supermuru... *sydän* Täytyy joku kaunis päivä koittaa ottaa videota tytsin menosta, sen ihana letkeä ravi on täällä taas ja ai että siellä on ihana istuskella ja hengitellä ja kuvitella olevansa tosi pro... ;) Kuulisittepa muuten kun hempeilen ja lässytän sille koko ajan, ei ole helppoa olla umpi-ihastunut omaan hevoseensa... :D

Kerrottakoon myös, että viime viikon loppupuolella meillä sattui pieni ikävä tapaturma, jossa ihkumuruheponi oli osallisena. Anni oli ollut ottamassa Hennua tarhasta ja jotenkin Fanni ja Sohvi olivat ottaneet yhteen sillä seurauksella, että Fannin takakaviot osuivat armottomalla raivolla Annin kyynärpäähän - siitä seurauksena Annilla on koko käsi vuorattu "komealla" kipsillä. Surkea fiilis tuli itselle, kun täysin yllättäen tapahtuu tällaisia, mutta niinhän se on, että onnettomuudet eivät tule kello kaulassa. Viime kesänäkin muistan juuri hehkuttaneeni jollekin, ettei hevonen ole koskaan potkaissut minua ainakaan niin, että olisi osunut. Tyyliin seuraavana päivänä maailman kiltein ja luotettavin hevonen eli Hennu latasi meikäläistä täysillä mahaan laitumelle päästettäessä. Mutta pitäkäähän kaikki silmät selässäkin ja olkaa varovaisia, tosin tekevälle sattuu aina, mutta pyritään nyt kaikki pysymään ehjinä, eikö vain?

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Hyvästi vapaa heinä...

...ja tervetuloa puolivapaa, vaikeasti nyhdettävä heinähäkkyrä.

Vasemmalta Sohvi, Fanni ja Hennu testaamassa uutta heinäverkkoa 12.11.2011.
Fastfood on jo out, nyt kuumin hitti on slow food - myös hevosten puolella. Slow feeding lienee se paras juttu, kun tallista löytyy yksi herkkämahainen helposti laihtuva ja kaksi pulskaa, jotka keräävät läskiä sen yhden hoikankin puolesta. Eli toisin sanoen, pitäisi toteuttaa heinäruokinta niin, että heinää on tarjolla 24/7 ja sen pitäisi olla hyväksi kaikille.

Olen jo pidemmän aikaa tuskaillut heinäasian kanssa, teoriassahan se (eli vapaan heinän toteutus) on helppoa: Laitetaan vain paali tarhaan ja fiiliksen mukaan tehdään siihen joko muutama reikä tai sitten se avataan kokonaan ja avot, siinä on safkaa kavereille viikoksi. Jep, hieno idea - ainakin niin kauan, kunnes siivousaddikti näkee sen päivittäisen heinähävikin määrän, jota saa kottikärrykaupalla viedä lantalaan, jossa se taasen ei maadu ikinä. Noin puolet menee siis hukkaan, vaikka kuinka haravoisi siististi sieltä ja täältä. Hiekkapohjainen tarha on siitä huono, että heinä sekoittuu hiekkaan (vaikka ruokapaikalla alla on iso kumimatto) ja sen jälkeen mokoma on syömäkelvotonta. Sama se on toki muillakin alustoilla. Pyöröpaaleille on olemassa erilaisia katoksia ja muita hökkeleitä, mutta sellaista emme halunneet (sittenkään) tehdä tai ostaa. Siispä oli aika etsiä uusia ideoita...

Aiemmin meillä oli ruokinta toteutettu niin, että heinää sai 4-5 krt päivässä. Tompalla oli usein käytössä pienisilmäinen heinäverkko, koska se oli ihan tajuttoman herkkä lihoamaan. Tarhaan se sai päiväksi heiniä tällaiseen tynnyriin, joka olikin aikansa ihan OK keksintö - kunnes sitä tötteröä innostuttiin käyttämään rapsutuspuuna ja koko komeus irtosi seinästä monesta pultista huolimatta.

Sittemmin erilaisten jutskien kautta päädyimme tähän vapaaseen heinään ja siitä lähtien olenkin potenut parempaa omaatuntoa, kun töiden jälkeen ei aina tarvitse ampua salamana kotiin ruokkimaan hevosia, vaan esimerkiksi kauppareissulla voi käydä silloin tällöin ihan ajan kanssa. Mutta kuten jo totesin, runsas hävikki alkoi ottamaan pannuun ja pahasti. Eksyin Vainikan aitan ja erään verkkokaupan sivuille, josta syntyi ensimmäinen idea: Tehdäänpäs sille pyöröpaalille sitten verkko ympärille! Tutkailin verkkokauppojen hintoja ja päädyin sattuneesta syystä askartelemaan vastaavan itse. Ostin siis Honkkarista 2 kpl "venyviä" kuormansidontaverkkoja 16,95e/kpl (vihreä pienisilmäinen ovaalin mallinen verkko, joka on vahvasta nylonista tehty ja siinä on kuminauhareunukset) ja yhdistin ne pitkältä sivulta nippusiteillä toisiinsa kiinni. Kuminauhareunukset otin molemmista pois ja pujottelin sen lopuksi koko komeuden ympäri kiristysnauhaksi.

Tässä kohtaa tuli fiilis, että pieleen meni - mittaukseni menivät vähän pieleen ja verkko ei riittänyt juuri avatun pyörön ympäri - periaatteessa se olisi vaatinut vielä yhden verkon lisää, mutta olisi äkkiä muuttunut liian väljäksi, kun heinäpaalista olisi jonkun verran syöty.

Kiitos Nikon, hieno viritykseni ei lentänyt roskiin - vahingossa aseteltiin sitä seinää vasten ja siitä se idea sitten lähti. Pistin pari koukkua seinälle ja "heinävene" oli valmis. Samalla tuli mieleen nuo pienemmät heinäverkkoideat, joita löytyy ylläolevista linkeistäkin. Tähän verkkoon mahtuu kevyesti 3-4 kottikärryllistä "irtoheinää" ja pikkupaaleja 2 kpl (koosta riippuen). Verkko aseteltiin turvallisuussyistä niin ylös kuin oli mahdollista, jotta kengät eivät jäisi kiinni verkkoon.

Heinävene ;) on käytössä nyt siis toista päivää. Täytin sen eilen päivällä kahdella heinäkärryllisellä ja se tyhjeni vasta tänä aamuna hevosten ollessa yön tallissa. Testimielessä laitoin klo 10.45 ison kärryllisen heinää ja nyt kellon ollessa 13.30 siellä on vielä jonkin verran syötävää tarjolla. Yöheinät olivat maistuneet myös tavallista paremmin, aikaisemmin ne eivät oikein enää jaksaneet syödä kaikkia, kun olivat vapaasti rohmunneet syötävää päivällä. Ajattelin väsätä ainakin toisen samanlaisen, jotta ruokintapisteitä tulisi useampia. Tämä on myös helppo täyttää kuminauhareunojen ansiosta. Mielenkiinnolla jään testailemaan, miten homma toimii... :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Videomuistoja

Tällä kertaa lauantaiaamu alkoi jälleen suurella ikävällä ja videofiilistelyllä. Tässä joitain pätkiä Tompasta ja mukana menossa myös Ruusunen & Hennu.

Tom opastamassa nuorukaisia irtohypytyksen saloihin kesällä 2009:


Poju nauttimassa rapsutuksista keväällä 2009:


Omahauskat jumpat talvipäivän ratoksi parin vuoden takaa:


Iltapäiväjumpat 2011:

torstai 10. marraskuuta 2011

Kepillä jäätä

Olo on kuin taiteilisi heikoilla jäillä - välillä on mukavaa, välillä jalkaa kuumottaa, välillä se ei reagoi ollenkaan. Nyt puhun siis Fannin jaloista. Jokainen päivä on uusi ja jokaisenä päivänä tilanne voi olla ihan mikä vain. Tänään  tamma oli ihan superhieno, kevyt ja herkkä ja reipas - olisitte nähneet mitä harjoitusravia me vedeltiin tänään häntä tötteröllä! (oli ihan vähän pakko fiilistellä...) Otettiin myös laukkaa molempiin suuntiin parin kierroksen verran. Positiivista koko jutussa on se, että hevonen liikkuu nyt taas mielellään, vielä muutama viikko sitten sitä ei saanut millään tapaa liikkumaan eteen eikä taaksekaan. Nyt täytyy vain muistaa, että maltti on valttia ja kaikki hätäily on tulevaisuudesta pois.

Fanni sai tänään urheilujen jälkeen hetkeksi ylleen Tompan "manttelin" eli tarkoin varjelemani rakkaan enkkufilttini. Se on kuulkaas paljon se!

10.11.2011
Myös kaipaamani Albion K2 yleissatula saapui tänään sovitettavaksi. Se sopi lähes tulkoon kaikille kolmelle kuin nenä naamaan, eli nyt päästään sitten hieromaan kauppoja siitä... :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kuningasidea

Eilen illan ratoksi pilkkopimeässä lähdin vielä ratsastamaan Fannin - ilman satulaa. Sillä ei ole kai koskaan menty niin, se kävi tosin  mielessä vasta silloin, kun Niko punttasi mut selkään ja hevonen tuntui vähän ihmettelevän, että mitä nyt tapahtuu... :D Fannimaiseen tapaan asiaa ihmeteltiin pienellä ryntäyksellä suuntaan x, jonka jälkeen elämä tasaantui ja kumpikin uskalsi taas hengittää.

No joo, sisäreidet saivat jälleen uuden merkityksen. Ja hevosen herkkyys! Tsiisus miten vaikeaa ratsastus onkaan ja toisaalta taasen teoriassa helppoa kuin heinänteko - sitä ei vaan jaksa lakata ihmettelemästä vuosi toisensa jälkeen. Heppa kulki paljon pyöreämmässä muodossa kuin satulan kanssa ja toimi muutenkin entistä herkemmin. Pelottavaa ja funtsinkin heti, että onko mun superhienossa satulassa joku vika?! Asiaa hetken pyöriteltyäni tulin siihen lopputulokseen, että suurin syy siihen on se, että ilman satulaa jouduin ihan oikeasti antamaan selkeitä apuja ja hallitsemaan vartaloni, kun taas superhienossa satulassani saan paljon anteeksi omia mokiani (= ristiriitaisia apuja) ja pienet poikitukset ja protestoinnit sivuutetaan paljon helpommin, kun ratsastajalla on hyvät tuet käytössä. Eli peiliin täytynee jälleen kurkata... :)

Siitä tulikin mieleeni, kun pari vuotta sitten uhosin, etten koskaan hanki suomenhevosta, koska ne ovat 1. jyriä, 2. kovasuisia, 3. juntteja. Tämä uho johtui siitä, kun pelkäsin, etten koskaan löydä yhtä kivoja suokkeja kuin aiemmat kisakaverini. No joo, nyt tallissa seisoo kaksi kaikin puolin herkkää puttea (inhoan muuten tuota sanaa) ja toinen niistä on taitavalla ratsastuksella halutessaan superhieno (Fanni), toisesta en vielä osaa sanoa mitään. Molemmat osaavat jyrätä ja tarvittaessa olla juntteja. Niin kuin me ihmisetkin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Nyt en suokkia pois vaihtaisi, suosin suomalaista siis jatkossakin.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kuvapäivitys

Eksyin ulos vapaapäivän kunniaksi kuvailemaan syksyisiä ihmeitä ja ajauduin luonnollisesti myös hevosten tarhaan. Tyttöset innostuivat poseeraamaan samassa asennossa poikkeuksellisen pitkään ja sain pari ihan kivaa poseerauskuvaakin - kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi. :) (tarhan tosin olisi voinut siivota ensin, ärsyttäviä kakkakasoja joka kuvassa...)

Kaunis Ruskiainen <3
Kera hiekkakuorrutuksen
Hennu ja Fanni
Välillä katse vasempaan...
Ja kappas, riimukin lensi mäkeen...
Hali :)
Soffe sanoo evvk.
Fannin koivet. Etsi kuvasta koira.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Ekat laukat sitten elokuun

Ihana kesämuisto <3
Hui, mikä fiilis! Fanni on ollut nyt viime aikoina ihan ok, todella jäykkä tosin, mutta raviaskelia on saatu luvan kanssa ottaa varovaisesti pikkuhiljaa lisäten. Oli jo varsinainen työvoitto saada tamma ensin ravaamaan, mutta pikkuhiljaa se on vetristynyt ja tänään kokeiltiin jo laukannostoja molempiin suuntiin. Ihan tyylipuhtaasti nuo siirtymiset eivät sujuneet, mutta lopputulos oli haluttu ja pakko sanoa, WOW! En muistanutkaan, miten ihana laukka Fannimurusella on, se on ihanan ilmava ja pyörii hyvin, vaikkei varsinaista laukkatyöskentelyä ole tehtykään.

Usko huomiseen on siis herännyt... :) Jalat eivät reagoineet sen kummemmin, ahkeraa kylmäystä on jatkettu nyt koko syksyn ajan ja jatketaan vaikka hamaan tappiin asti. :)

Soffe-neitonen etsi tänään ratsumaista muotoa liinassa sivuohjien avulla ja oli ihan väskä, henkisesti siis. Hiljaa hyvä tulee ja treenejä jatketaan taas parin vapiksen jälkeen.

Tällainen haussa mustana :)
Pyörittelen satuloita muuten taas ja koska Fannin Albionin koulupenkki sopii melko hyvin myös Hennulle ja Soffellekin, pistin tilaukseen samanlaisen yleismallisena. Saa nähdä milloin se saapuu... :) Saavat sitten S & H käyttää samaa penkkiä, kummallakaan ei ole sopivaa omaa nyt käytössä.)
Blog Widget by LinkWithin