lauantai 20. helmikuuta 2021

Viikon 1 X 2


1) Viikon hektisimmät ajatukset: Palasin polveni kanssa töihin kuluneella viikolla. Oleellisia tilastotietoja tähän väliin: Tämä oli pisin saikkarini tähän asti työurallani. Blogi tässä muodossaan täyttää pian 10 vuotta. Autoni menee korjaamolle maanantaina puolen vuoden sisään neljännen kerran. Epäilen (ja toivon) sen pian olevan entinen auto. Hei ja juu, paljonko rahaa menee hevosiin? Kaikki mitä tulee? Tieto lisää tuskaa, joten en tee aiheesta tilastoja. Sain keskiviikkona parkkisakot. Miksi ne muuten ottavat joka kerta yhtä paljon päähän?
 

X) Kun tämän selkään pääsee edes hetkeksi, on elämä ihanaa. Jalan eka kontrolli on varattu on maaliskuulle. En odota ihmeitä, mutta pienikin hyvä uutinen olisi kiva juttu. Tamma on poikkeuksellisen hyväntuulinen edelleen.


2) Videolla meidän musta hevonen uuden ystävänsä kanssa. Näettekö saman kuin minäkin, se on aika hieno?

PS. Hevosalan somegaalassa voi jälleen äänestää omia suosikkejaan. Mekin olemme siellä, wau.

maanantai 15. helmikuuta 2021

Yks karva kaks


Tänään saatiin nähdä useampi valonpilkahdus: Vuoden ja neljä päivää kestänyt perunkirjoitusralli vanhempieni osalta on vihdoin saatu päätökseen ja iso kivi vierähti harteilta arvatenkin samalla. Keskeneräisyys ei ole vahvuuteni ja viime vuonna virkatodistusten saanti oli kaikkea muuta kuin sujuvaa.

 Kevät saa siis puolestani tulla. Hevosetkin ovat sitä mieltä, sillä karvanlähtö alkoi yhtäkkiä ja varsin reippahasti.


Salama haistaa ehkä kevään. Tai keksin. Mutta fiksu ja filmaattinen on joka tapauksessa.


Juppekin kurkkii, mitä täällä tapahtuu.


Sisko ja sen veli. Veli ja sen sisko.


Auringossa oli jo niin lämmin, että Sädekin sai mennä ilman loimea päiväksi ulos. Ja katsokaa nyt heitä, roikkuivat toistensa lipereissä koko päivän.


Sydän. <3

keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Helmikuun helmiä


Niin sievä on talvi, kun kuvista katsoo. Ja ihan kiva vietellä tuolla ulkonakin, kunhan malttaa pukeutua oikein. Vaan olen silti kesän lapsi ja tämä talvesta mukavana puhuminen on silkkaa jargonia. Todellisuudessa myös se, etten vieläkään pääse niin lujaa kuin aiemmin, tekee olotilan helposti vähän viileäksi. Mutta niin ihanasti ovat päivät jo pidentyneet.


Helmihetki 1

Oman polven kuntoutus on edennyt hyvin ja ehkä vähän ajateltua aikataulua nopeammin. Ahkeran jumpan lisäksi olen kävellyt Sätkyn kanssa. Kovin pitkiä kävelylenkkejä polvi ei vielä siedä, joten päätin ulkoiluttaa uutta satulaakin vähän. Tällä hetkellä Säde kävelee ihmisen kanssa joka toinen päivä. Alku- ja loppukäynnit maasta ja selästä mennään sen verran kuin hyvältä tuntuu. Säteenkin jalka tuntuu väsähtävän välillä ja silloin se kiertää sitä taas vähän. Onkin hyvä kävellä loppukäynnit maasta ja kurkkia välillä takasten liikeratoja.


Helmijuttu 2

Mutta mistä olen erityisen iloinen, on se, että tammuska suhtautuu tähän omaan työhönsä niin hyvillä mielin. On oikea kainaloinen, iloinen höpöttelevä itsensä. Niin se vaan eilenkin tomerasti olisi marssinut maantielle ja pidemmälle lenkille, mutta umpihankeen metsätielle ei vielä ole asiaa. Sätkyn iloksi omalle pellolle ja takametsään ilmestyi polku, jota pitkin oli niin pal hauska temmeltää. Intoutuipa hän oikein pukkilaukallekin vinkaisun kera, kun reitti aukeni hänelle ensi kerran.


Helmihomma 3

Joko kevät tekee siis tuloaan ja tamman lempeyden takana ovat ihan vain ne hormonit tai sitten hänellä on vaan kovin mukavaa nyt. Toivoisin kovasti jälkimmäistä vaihtoehtoa kohdalle ja mielellään pysyvänä ratkaisuna. Sanotaanko näin, että joulun alla kintun ollessa kipeimmillään lempeys oli kaunis ajatus vain.


Bonushelmi

Suomenhevonen on aina siellä, missä tarvitaan. Hyvä niin.

maanantai 8. helmikuuta 2021

Kauhun tasapaino


Aika ajoin tässä lajissa saa kerätä itsensä aivan pohjalta. Ollaan huipulla, on ihanaa, seuraavaksi kaikkea muuta. Miten selvitä näistä?

Usko, että sinnikkyys palkitaan

Siihen tarvitaan ihan hillittömästi yltiöpäistä optimismia, työtunteja ja aikaa. Tutustu vaikka sijoittamiseen, siinä on sama pääperiaate kuin hevosurheilussa.

Ehkä tämä tästä. Ehkä ei nyt tänä vuonna, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Ehkä yhdestä tuleekin kaksi? 

Kuvituskuvaa.

Kohtaa realiteetit

Vaikka luulisit olevasi jossain hyvä, olet jossain muussa varmasti aivan paska. Tee jotain, jotta tulisit niissä huonoissa asioissa edes vähän paremmaksi.

Tällä kertaa (toim.huom. puhumme edelleen Sätkyn jalasta) olen käynyt itseni kanssa kamppailua siitä, etten heti loka-marraskuussa uskonut siihen epämääräisyyteen, vaan ajattelin sen olevan asiaa X, vaikka oire olikin asiaa Y. Itsesyyttely ei kuitenkaan auta, koska näitä sattuu paremmissakin piireissä ja tässäkin tapauksessa hevonen kulki ratsain viimeisen päälle, mutta oirehti alkuun vain kengityksessä. Omaksi onnekseni (tai oikeastaan hevosen onneksi) hoito on sentään priimaa tai ainakin kelvollista ja tämä arvio perustui ihan luotettavaan ulkopuoliseen tahoon. Jatkossa siis olisi hyvä uskoa itseensä, että se fiilis on varmasti oikea, jos joku asia epäilyttää. Tällä kokemuksella (sarkasmi) luulisi jo valurautapannunkin uskovan (sarkasmi). 

Plan B

Tee sellainen varmuuden vuoksi. Ymmärrän jo pääasiassa julkisesti suojella itseäni, joten kerrotaan tässä kohtaa nyt vain velipojan plääneistä. Hän sai uuden ystävän ja Salama piti hänestä. Koska tunnen sen kuin omat taskuni, oli päätös helppo (ja optimistinen). Koitetaan vielä kerran!


Anni ja Salkkuli pellolla 1/21.