tiistai 28. helmikuuta 2017

Hevoskulut 2017 - helmikuu


Tammikuussa aloitin listaamaan heppamenoja. Miltäs helmikuu näytti?

MENOT 1.-28.2.2017:
  • Heinät (loput heinälaskusta) 607e (nyt pihassa siis heinää heinäkuuhun saakka)
  • Racing Selected-rehusäkki 18,90e
  • Hackamore Sampalle 23,80e (tarpeellinen hankinta)
  • Satulateline tallin käytävälle 11,50e (tarpeellinen hankinta)
  • Turparemmi ponien suitsiin FB-kirppikseltä 8e (heräteostos, oli väärää kokoakin vielä)
  • Muutama aitalauta järsittyjen tilalle 19e
Yht. 688,2e

maanantai 27. helmikuuta 2017

Hulluuden highway


Salkun viikko alkoi tällä kertaa treeneillä Elinan kanssa. Alkulämmöt otettiin tehokkaasti tarhassa korppeja karkuun laukaten - sympaattinen korppipariskunta on täällä taas keräämässä pesätarpeitaan. Tehokasta shokkihoitoa lintuja ihan tosissaan pelkäävälle Salamalle. 


Tuolta se tuli.... Siis se korppi.

Salkkuliisa näyttää hyvältä ja kulkee kivasti. Varovaisesti toivon, että viime kesän kouluradalle jäätymiset olisivat jo nähty juttu. Rutiiniahan tämä hevonen vaatii, eivätkä kisat ole ykkösjuttu, mutta ainakin itselleni on kiva treenata jotain tiettyä juttua kohti. Tällä kaudella selässä tosin on ja pysyy vain Elina, ellei tapahdu ihmeitä. Ekoja kisoja on jo varovaisesti katseltu! Kokemusta kisatilanteista saa vain kisaamalla, kotona elämä on aina erilaista.



Laukka on selvästi Salaman paras askellaji. Jahka siihen saadaan vielä vähän voimaa ja suoruutta, tulee sitä aikas kiva. Ilmaa löytyy!


Kevättä kohti!
PS. Mistä otsikko? Maastossa aina laulaa hoilotan Salamalle jotain biisiä. Koska Haloo Helsingin Leijonakuningas tuli jo kulutettua puhki, oli aika siirtyä seuraavaan teemaan sopivaan biisiin. Ei huono!

lauantai 25. helmikuuta 2017

Villihevoisia


Anonyymina pysyvän vierailevan kuvaajan tuotoksia pojista tältä päivältä, olkaas hyvät! 













Pilkku


Samppis

torstai 23. helmikuuta 2017

Ponikoulussa

Nih!
Martzan ponikoulussa on talven aikana ahkeroitu. Tässä pari maistiaista: 

On pidetty omat minihandleriharkat...
...jossa harjoiteltiin luonnollisesti ponin esittämistä kehässä tarkkaakin tarkemman tuomarin syynissä.
Poniagility on myös pop.
Välillä kentälläkin on ollut ruuhkaa.
Joskus on käyty metsäretkillä.
Välillä myös Ruuna Reipas (eikö vain..?) on tuurannut:

lauantai 18. helmikuuta 2017

Poni, joka ei halunnut kuolaimia


Käytän hevosillani ensisijaisesti kuolaimia. Kuolain valitaan huolella ja sovitetaan yhtä suurella tarkkuudella. Tavoitteena on aina löytää kuolain, joka sopii sille yksilölle niin hyvin kuin mahdollista. Kuolaimen kanssa hevosen tulisi olla rento ja tyytyväinen.

Sitten tuli tapaus Samppa. Se on suuri herkkämieli ja kaiken kukkuraksi varsin pienisuinen joka suunnasta katsottuna. Kuolaimista suora kumilla tai ilman on liian suora, kolmipala liian liikkuva, nivel ei sovi yhtään, sylinteriä taas ei löydy näin pienelle - ainut, mikä oli vähän sinne päin, oli joustava kuminen Nova-kuolain. Senkin kanssa se tosin kulkee herkästi monttu auki ja välttelee kuolaintuntumaa, oli sitä sitten ollenkaan vielä edes olemassa. Helppo ratkaisuhan olisi hirttää turparemmit niin kireälle kuin saa, mutta omalle ideologialle ongelman sivuuttaminen näin helposti olisi suorastaan epäloogista.

Sitten kerran kokeilin ohjasajaa sitä riimulla. Poni toimi paremmin kuin koskaan. Siispä tein sille kärrynpyörähackamoret viime talvena ja treenasin sitä oripäiville niillä. Kuluvana talvena aloitettiin sitten ratsuopit ja jotenkin pienten lasten ollessa kyydissä kuolain vain tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Sama homma ajaessa, ihan vaan periaatteen vuoksi. Sama suun aukomisongelma kuitenkin palasi ja suustaan poni oli huono. Kerrottakoon, että sen hampaat ovat aina säännöllisesti hoidettu ja niissä ei ole mitään vikaa.


Siispä otettiin jälleen askel taakse ja hankittiin Sampalle sellaiset pelit ja vehkeet, joiden kanssa se on tyytyväinen ja ennen kaikkea toimiva. Tällä kertaa ratkaisu löytyi Markus Holstin valikoimasta Center-hackamoresta. Nahkaosat toki jouduin askartelemaan omista arkistoistani, mutta ihan kelvolliset niistä tuli.

Ja taas mennään!

torstai 16. helmikuuta 2017

Elämäniloa


Auringonpaiste ja varsin kelvollinen ilma useana peräkkäisenä päivänä saa itse kunkin mielialan kohoamaan. Myös Salaman, joka kävi muuten ihan hilppasen kuumana, kun noin kolmen viikon tauon jälkeen treffasi Elinan kanssa jälleen. ;)

Jihuu, latua!



Elämä on ihanaa! T: Salkku
Oikeaan kierrokseen piti vähän enempi suoristella.

Löytyihän sieltä myös käynti...
Löytyi myös venytys eteen, vaikka ensin liikeradat olivat enempi ylös.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Happy feet


Olen ottanut harrastukseni saralla varovaisia askelia taakse ja tehnyt konkreettisia toimia. Viime vuonna lupasin pitää niin sanotun välivuoden - siis harrastaa hevosia vähän vähemmällä teholla, vuosia kun on tullut tehtyä tätä sydän edellä järki vain muodollisesti mukana. Viime vuonna mokoma aie vähän epäonnistui, joten nyt on revanssin aika. Vaikka tätä hommaa rakastaa, on välillä osattava hiljentää ja rauhoittua. Onpahan sitten taas jotain mitä odottaa!


Tänä vuonna aion keskittyä perusasioihin ja pysyä omien hevosten kanssa ruohonjuuritasolla. Jotain pientä äksöniä toki aiotaan keksiä - jos Salama pysyy kuosissa, katsellaan sille jotain pikkukisoja ja jos ei, niin sitten ei. Ponien kanssa katsellaan, mitä keksitään ja jos ei keksitä, niin sitten ei keksitä. Ei aina ole pakko.


Viime viikkojen treenien juttu ovat olleet jalat. Niin ratsastajan kuin hevosenkin.

Tuttu juttu jo: Pohje tarkoittaa aina jotain ja siihen pitäisi aina reagoida tämän vuorokauden puolella. Homma on vaatinut jälleen lehmänhermoja itseltä, ettei pohkeella jää yhtään kaivelemaan. Jännittävää kyllä, kehitys tässä on ollut hidasta, mutta varmaa.

On tehty paljon väistöjä ja lisänä siirtymisiä pohjien salliessa - Salkku on näistä jo sitä mieltä, että helppo nakki ja tekee urheasti kaiken pyydetyn. Kun homma toimii, saa kyydissä vain istua nätisti ja pidellä ohjia kädessä.


Vähän vaikeammaksi harjoitus on mennyt siinä kohtaa, kun on harjoiteltu etu- ja takaosakäännöksiä. Niissä kroppa katkeaa helposti kahtia ja homma voi levähtää siihen paikkaan, varsinkin oikeaoppinen etuosakäännös on tällä hetkellä hyvin vaikea juttu. Olen pilkkonut harjoituksen pieneen osiin ja pikkuhiljaa jatkojalostanut sitä. Se onkin ihanaa huomata onnistuneensa, kun ratsu silti yrittää, vaikka vaikeaa onkin. Hanskat kun voisi laittaa naulaankin, kuten ennen vanhaan.

Täydellistä vastapainoa edelliselle ovat olleet maastoretket joko ratsain tai taluttaen. Sielläkin on iloisia jalkoja tarjolla!

Vaikka nyt onkin päästy pikkasen liikkeelle ratsain kelienkin puolesta, on ikävä kesään kova. Vajaa kuukausi enää, niin voidaan haaveilla sulasta kentästä!


Blog Widget by LinkWithin