sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Duke tuli taloon (kuvapläjäys)

Tänään oli aika hakea pieni karvainen vappupallo kotiin.

Itseasiassa tasan viisi vuotta sitten hain Tompan samalla tavalla päivää ennen vappua. Ehkä tässä on kohtalo pelissä jälleen?!

Matka sujui hyvin, samalla tuli testattua ensimmäistä kertaa tositoimissa trailerivalvontakamera. Se havaittiin todella hyödylliseksi - kuski sai täydellisen mielenrauhan, kun näki, että kuljettavalla on kaikki vallan mainiosti, vaikka välillä Duke yrittikin limboilla puomin ali vapauteen. Paluumatkalla haettiin Polle Aurasta ja loppumatka meni rauhallisissa merkeissä. Pikkupojat pääsivät tarhaan, jonka jälkeen menoa ja vilskettä on riittänyt!

Arvatkaahan kuinka onnellinen tämä tyttö on? Kuvat kertokoon olennaisen, kuvissa siis ikioma ponini Duke ja laina-kesäponi "Polle". Kuvia saa klikkaamalla suuremmiksi.

Vasemmalla Duke, oikealla miniori Polle.




lauantai 28. huhtikuuta 2012

Monessa mukana

Pari viikkoa sitten olin katsomassa ja auttelemassa Salaman tarhakamun Takun Kyvyt Esiin-karsintoja. Taku suoritti tehtävät pyydetysti ja sai ihan ok pisteet.

Vuoroa odotellessa ja hanskoja fiksaten
Edellispäivänä eli 26.4. oli vuorossa Voitto 3ween sh-laatarikarsinnat Ypäjällä. Herätyskello muistutti menosta hyvin varhain ja matkalla oltiin suunnitellusti myös todella aikaisin, koska Voitolla oli kunnia aloittaa pitkä päivä ensimmäisenä! Voitto esiintyi erittäin hyvin ja edukseen ja sitä oli ilo katsella. Itse sain toimia kaurapurkkina, eli napata pojan kiinni kujan päästä. Voitto toimi kuin juna ja oli ääreishelppo kiinniotettava. :) Pisteet ja muut fiilikset Voiton päivästä löytyvät täältä.

Kaikesta uhmasta huolimatta välillä vähän halitaan.
Salama on nyt parin viikon aikana löytänyt itsestään taas uhmapuolen. Se kokeilee taas kaikessa kaikkia ja osaa olla myös äärettömän rasittava. Kokeilin pestä mm. sen jalkoja ja tuloksena oli tunnin väsytystaistelu aiheesta jalkaan koskeminen. Ketjuissa se vain potkii, mutta vapaana esim. tarhassa jalkojen nosto on ihan okei. Siispä, jatkamme treenejä, pitkäjänteisyys yleensä palkitaan. :)

Salkku on myös kuoriutunut puoliksi kesäkarvaan - nyt sen väri on hyvin tumma, ehkä tummanruunikko, jossa on sekakarvoja siellä täällä melko paljon. Nyt se on taas tummempi, kuin maalis-huhtikuun taitteessa se heittäytyi täysin harmaaksi. Sen ensiesiintyminen ihmisten ilmoilla on muuten jo ihan pian, parin viikon päästä Turussa (12.5.).

Sohvi maistelemassa kevään tuoretta herkkua.
Kotonakin on tiedossa muutoksia. Allu lähtee uudelle tallipaikalle sovitusti tosin vähän aikaisemmin ja "kesäponit" tulevat jo huomenna eli sunnuntaina meille kotiin! Duke nyt on tosin jäämässä eliniäkseen meille, mutta samalla reissulla se saa tarha- ja laidunkamuksi Salaman toverin Pollen. Tämä on ihan innoissaan, kun saa pitkästä aikaa oman ponin kotiin paapottavaksi!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Salama sai uuden nimen


Salaman virallinen nimi on nykyään SANKARISALAMA.

Sen rekisteröinti on viivästynyt ja viime viikolla selvisi syykin sille: Hippos on vahingossa ensin hyväksynyt sen alkuperäisen nimiehdotuksen (Salamasankari) ja kun kyselin passin perään, kävi ilmi, että kyseinen nimi on jo väliviivalla varustettuna varattu ja Salkulle pitäisi nyt keksiä uusi nimi. Tästä vain oli unohdettu infota kasvattajaa ja minua, kun pariin otteeseen olin Hippokseen yhteydessä aikaisemmin. Käännettiin vanha nimi vain ympäri ja nyt pojulla on melkein samanlainen hauska uusi nimi. :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Elämäni hevonen ja pohdintaa siitä ja tuosta


Tompan lähdöstä on nyt 10kk
. Olen viitannut siihen tässä blogissa jo monesti, mutta muistan sen päivän vieläkin kuin eilisen. Todellisuudessa se oli tiistai-iltapäivä 11.7.2011, kun Niko talutti Elämäni Hevosen traileriin ja toivotti hänelle hyvää matkaa.

Minä olin jättänyt hyvästit jo aiemmin samana päivänä. Itseni tuntien, en pystynyt tekemään sitä viimeistä matkaa itse. Olisi pitänyt, mutta tehtyä ei saa enää tekemättömäksi. Tiistaiaamupäivänä istuskelin laitumella ja söimme Tompsun kanssa Hesen kana-aterian puoliksi, juomana tietenkin Sprite ja ranskalaisten kaverina paprikamajoneesi. Tom oli niin oma itsensä, ahne ja kerjäsi rapsutuksia. Leikkasin tietenkin jouhia muistoksi. Ne ovat yhä tallin pöydällä koskemattomana, en ole voinut tehdä niille mitään vielä.


Jotkut väittävät, että "aika kultaa muistot", se on kyllä osittain totta: Ruunan viimeinen syksy 2010 ja sitä seurannut kevät 2011 olivat sille selvästi jo hankalampia. Nivelrikko eteni ja vaivasi, mm. piehtarointia rakastava hevonen ei päässyt enää kunnolla ylös eikä toinen takajalka enää tahtonut pysyä perässä rauhallisissakaan vauhdeissa. Ruunan olemus muuttui väsyneemmän ja kiukkuisemman oloiseksi, tajusin tämänkin vasta jälkeen päin podettuani suurta katumusta monen kuukauden ajan. Joka jalkaa ontuvaan hevoseenkin tottuu, kun sitä aikansa katsoo sormiensa läpi... :(

On mielestäni ihan totta, että oikea aika päästää irti on silloin, kun alat miettimään sitä. Päätös ei aina ole helppo, mutta muisto hyväkuntoisesta ja kauniista hevosesta on paljon kauniimpi, kuin pitkään kroonisista säryistä kärsineen kipeän hevosen ilme. Tompan kohdalla mielestäni tein päätöksen tarpeeksi nopeasti. Toisaalta tilanteet voivat muuttua nopeastikin, en esimerkiksi ikinä unohda Fannin katsetta, kun se nukahti ikiuneen eläinlääkärin avustuksella tuskaisen suolikierteen uuvuttamana pää minun ja Nikon väliin. Silloin tiesin ja tunsin, että peli oli jo menetetty ja ainut oikea ratkaisu on tämä. Muistan jokaisen hevosystäväni aina kauniina ja ylväinä hevosina ja erityisesti Tomppa oli juuri sellainen, mistä olin aina haaveillut. Enää en tosin kaipaa niitä rodeointeja tai joka portista karkaavaa hevosta... :)

Tompan lähdön jälkeen jouduimme tekemään ikäviä päätöksiä puolen vuoden sisään kaksi kertaa - sekä Hennu että Fanni laukkasivat äkillisesti ikivihreille laitumille. Se opetti minulle sen, että mitä vain voi oikeasti tapahtua, vaikka "kotiläksyt" tekisi miten huolellisesti tahansa. Elämä ei koskaan anna mitään ilmaiseksi, kunpa vaan osaisin joka päivä tarttua siihen hetkeen ja nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä. Arjesta tulee helposti sellaista selviytymistarinaa, ettei niitä hyviä hetkiä kohta enää edes muista. Siinä voisi olla tavoitetta itse kullekin, eikö vain..?

Loppuun vielä Kaija Koon Seinäruusu - voin niin samaistua siihen, että en ensin osannut päästää irti ja tuntui, ettei hevoselämä voi edetä enää mihinkään. Optimistinen olen jälleen ja yhä, mutta ennen kaikkea entistä viisaampi ja kahta varsaa rikkaampi.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ruokintajuttuja

Fiilis on vähän niin kuin Lotossa olisi voittanut - tähän asti olen luottanut hevosten ruokinnassa maalaisjärkeen, kaiken pohjana on analysoitu heinä ja sen pohjalta muu ruokinta luodaan mahdollisimman hyväksi tukemaan kunkin hevosen yksilöllistä tarvetta. Hevosen hyvinvointia seurataan katsomalla sitä ilman vaaleanpunaisia linssejä: Jos se on laiha tai laihtumaan päin, ruokaa lisätään ja päinvastoin. Ensisijaisesti lisärehuista tingitään, hyvä heinä on kaiken A ja O. Perusjuttuja, kuten varmasti monelle muullekin.

Salaman ja Pollen iltaruuat
Nyt kevään ajan meillä ollessaan Salama on syönyt esikuivattua heinää käytännössä vapaasti, lisäksi se on saanut päivittäin kauraa 2l, Mineral Plussaa n. 200g, Racing Proteinia n. 3dl ja nyt kuukauden ajan Supreme Horse Care monivitamiiniliuosta 5ml (tämä jatkuu laidunkauteen asti). Suolakivi on tarjolla koko ajan ja sitä Salkku lipittää aika ajoin. Varsa on kasvanut kovin, mutta pääsääntöisesti näyttänyt hyvältä koko ajan, eli ei ole laihtunut liikaa eikä lihonnut muodottomaksikaan.


Heinän kuiva-aineprosentti on 48% (mutta yhdyn samaan kuin Tarukin oli veikannut, että heinä on todellisuudessa kuivempaa - meillä kotona heinän ka on n. 70% ja näitä nyt molempia käsitelleenä, eroa ei paljoa ole), raakavalkuaista 97g/kg ka, kuitua (NDF) 622g/kg ka, sokeria 66g/kg ka, D-arvo 591g/kg ka.

Taru teetti tallinsa hepoista ns. ruokintasuunnitelmat koulutyönä ja kone laski, että Salamalla on kaikki OK - ihanaa, että kerrankin joku konekin on samaa mieltä käytännön kokemuksen kanssa... ;) Ainoastaan B- ja D-vitamiinien saanti jäi vähän miinukselle, mutta ne lienevät korjaantuneen tuon vitamiinikuurin aikana. (sitä ei laskettu mukaan ruokintasuunnitelmaan)

Salaman saamasta ruokinnasta todettiin seuraavanlaisesti:
"Energiaa ja proteiinia hevonen saa juuri sopivasti. Ruokinta näyttää hyvältä, mutta kalsiumia ja fosforia varsa voisi saada enemmän, vaikka niiden välinen suhde onkin ok. Hevonen kuitenkin tulee toimeen nykyisellä ruokinnalla, kunhan riittävästä D-vitamiinin saannista huolehditaan (vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen). Vitamiinilisä erityisesti kevättalvisin on muutoinkin suositeltava.
Esim. vehnänlese (200 - 400 g päivässä) + pieni mitallinen ruokintakalkkia päivässä nostaisi fosforin ja kalsiumin määrää. Valkuaislisä, Protein tai vastaava, on vielä tarpeen. Yleensä yli vuoden ikäisenä varsan valkuaisentarve kuitenkin selvästi laskee ja tällöin pelkkä kaurakin riittää mainiosti."
(© S. Rajamäki)

Seuraavaksi voisi laittaa oman ruokavalionsa analysoitavaksi, voisi tulla radikaalejakin muutoksia, heh... :)

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Uusia tuulia: Matkaratsastusta

Sohvi lähdössä lenkille.
Hyvä ystäväni Taru harrastaa matkaratsastusta. Nyt se kärpänen on puraissut vähän täälläkin.

Idea lähti kukkimaan siitä, kun Sohvi on nyt puhjennut kukkaan maastolenkeillä. Se kulkee kirjaimellisesti kuin juna! Vauhti tai askel ei hyydy vaikka kilometrejä kertyisikin, askel on pitkä ja  matkaavoittava. Jos Sohvi ei ole ihan koulukenttien terävin partaveitsi, niin aitojen toisella puolella siitä puhkeaa kuin toinen hevonen, joka rakastaa samota metsissä eikä pelkää mitään. (ellei sitä yhtä pahuksen kiveä lasketa.. ;)

Sohvin korvat
Ollaan tehty sen kanssa nyt käyntipainotteisia 7-10km maastolenkkejä keskinopeudella 6-9km/h. Liikutaan täysin mukavuusalueella eli "mateluasteella", koska tamman lähtötaso on lähes 0. Sillä on huonohko kunto ja vielä aika vähän lihaksia, joita on pikkuhiljaa kehitetty liikunnan ja levon sopivalla suhteella. Tähän asti sitä on ratsastettu vähän ja laadukkaasti, nyt sitä määrää olisi tarkoitus lisätä vähän.

Jutskattiin sitten vähän Tarun kanssa aiheesta ja nyt ekat kisatkin on sitten katsottuna valmiiksi, apua! Eli tiedossa on lähiaikoina uuden lajin "valloitus" lainaratsun eli sh-r. Porren kanssa.

Eilen varustettiin Porre ja Kalilei mukaan maastolenkille, Porre sai sopuisalle vyötärölleen myös sykemittarin infoamaan vähän ratsastajaansa eri sykkeistä eri kohdissa. Tehtiin rauhallinen 7km lenkki ja keskisyke oli 80 luokkaa, korkeimmillaan muistaakseni 143. "Maalissa" eli kotona syke oli selästä alas tullessa 50. Oli muuten pikkasen hauskaa katsella mittarista lukemia, jäi maisemat vähän huonommalle huomiolle tänään! :D

Tulevaisuudessa on tiedossa saman lajin sisältä myös muita hommia - pääsen sijaistamaan huoltohommissa, mahdankohan pärjätä?! :D

Sykemittarin lähetinmolluska karva-Pörriäisen satulassa. 
Uljas Porre lähes valmiina lähtöön.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Nyt se tuli!


Kissasiskokset Helga (musta-valkoinen) ja Justiina (ruskea-valkoinen) toimivat taloutemme virallisina tuotetestaajina. Kun tuot kotiin minkä vain kahisevan, kiipeilyyn ja köllimiseen kelpaavan pussin tai laatikon, josta saattaa irrota myös joitain osia, ovat kissat sekunnissa paikalla kokeilemassa tuotteen ensivaikutelmaa. Eilen hain tilaamani traikkuvalvontakameran Matkahuollosta ja ehdin laskemaan sen olohuoneen matolle, kun samalla sekunnilla ensin Helga hyppäsi boxin päälle ja jäi siihen nauttimaan päiväunista. :) Paketin avattuani Justiina koki kannen sisäpuolen parhaaksi lepopaikaksi ja tarkkaili sieltä käsin, kun vääntelin antenneja paikoilleen ja ihmettelin mm. suomenkielisten asennusohjeiden puuttumista. Odotin, että kamera olisi ollut isompi, mutta se onkin kätevän pieni ja vaikuttaa ihan kestävältä ja jämäkältä peliltä.

Tänään olisi tarkoitus taas suorittaa parisuhteen kriisitesti, kun tuo pitäisi asentaa traileriin. Wish me luck! Täytyy varmaan käydä koeajolla heti heppa kyydissä, jos saadaan tuo toimimaan... :)

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Salama 11kk

Vihdoin sain mahdutettua samaan iltapäivään kuvaajan, kameran, hienon kevätsään ja hyvin käyttäytyvän varsan! Kamera tosin irtisanoutui tänään sitten kokonaan, epämääräinen "kameravirhe" ilmestyi pysyvästi näytölle kesken kuvaussession. Automaattitarkennus lopetti myös toimimisen ja kuvista tuli jälleen kovin epätarkkoja. :( Mutta päivän päätähti eli Salama, pikaisesti harjattu ja puunattu pölyviuhka kuraisissa sukissa näyttää 11 kk ja 4 päivää vanhana tältä:





Juoksuharjoituksia

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Ponitavaroita

Ihan vähän salaa olen jo haalinut pienelle ponilapselleni varusteita... ;)


Löysin huuto.netistä käyttämättömät mustat shettissuitset timanttiotsapannalla, saa Dukekin sitten heti pienestä pitäen totutella timanttien loisteeseen... ;) Kasvattajalta ponny sai ihanan beigen fleeceloimen tallin brodeerauksella, kokoa 105cm. Ruskea nahkariimu tulee olemaan poijjaan edustusriimu, jos ja kun se enää mahtuu hänen päähänsä - voipi olla, että joudun teettämään siihen pidemmät poskiremmit/jatkopaloja, koska se on nyt jo vähän nafti Dukelle. Ihana lila toppaloimi on Salaman perintöloimi (käytettiinhän sitä jopa kerran!) kokoa 105cm ja se tulee luonnollisesti Dukelle pahimpien talvipäivien varalle.

Olen myös katsonut pojalle valjakkovaljaat valmiiksi: Ihastuin tällaisiin, mielestäni nuo tummanruskeat ovat ihan superhienot... :) En aio tilata niitä vielä, katsotaan sitten vuoden tai parin päästä, että miten poni kasvaa ja kehittyy ja milloin on sitten järkevintä varovasti aloittaa ajo-opetus. Siihen asti pärjäillään hyvin ilmankin pelkän juoksutusvyön kanssa, jonka saa säädettyä tarpeen mukaan kenelle vain esim. takaa-ajoharjoituksia varten. Kärryjä en ole vielä katsonut ollenkaan, hyviä voi tietenkin ehdotella! :)

Kuten siis edeltä voi vähän arvailla, olen innostunut siis valjakkoajosta. Kipinä syttyi jo kesällä, kun kokeilin Fannin kanssa kärryttelyä pari kertaa. Ison hevosen kanssa se ei kuitenkaan tuntunut vielä ihan niin kivalta, joten ponikärpänen puraisi jälleen kovempaa. Katsotaan nyt ajan kanssa, että miten meidän käy...

Vielä loppuun pieni herätys: Nyt jokainen kommentoimaan ja ehdottomaan kivaa "omaa väriä" Dukelle! Eli toisin sanoen, mikä väri mielestäsi varusteissa sopii parhaiten kulomustalle / tummanruunikolle poniorille? :)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Mallioppilas

Omistajansa oli pakahtua onnesta tänään, kun harjoiteltiin Herra Salamasankarin kanssa näyttelyjuttuja kävelylenkin muodossa. Hän ansaitsee ehdottomasti käytöksestään tänään arvosanan 10+!

Tehtiin siis pieni kävelylenkki suitset + kuolaimet päässä peltotielle, matka eteni Salamaksi hyvin reippaasti, ilmeisesti varsa uskalsi vihdoin hengittää ja rentoua ja täten jopa nauttia siitä, että pääsee katsomaan maisemia. :) Korvat ja ylähuuli tötteröllä käytiin katsomassa erilaisia mörköjä tien sivussa. Otettiin muutama ravipätkä ja hölkättin hienosti, ilman mitään riekkumisia tai keulimisia. Vauhtia löytyi mennen tullen eli pois päin kotoa mennessä ja takaisin tullessa.

Palkkioksi varsa sai pari leipää ja rapsutukset. Tarhaa siivoiltiin tietenkin yhteistyössä, kaupan päälle sain myös uuden lippiksen by Salkku, hän nappasi sen päästäni ja muotoili lipan uuteen uskoon kuorruttaen sen myös kurassa. :D

Uusi hevosrotu: Slaama

torstai 5. huhtikuuta 2012

Viikon heppailusaldo + Duken kuulumiset


Alkuviikon voisi kiteyttää pehmeäksi laskuksi kohti sitä lupaamaani ryhdistäytymistä:

Maanantaina Sohvi sai tosiaan alle uudet popot. Etukenkiä pyöristettiin rocker-tyylisesti, jotta etupää ehtisi alta pois vähän nopeammin. Satulaa ei vielä kuulunut postista, joten tamma sai vapaapäivän. Soffe laitettiin muuten ekaa kertaa nyt kuumakengitystekniikalla ja blondi tamma oli lievästi hämmästyneen näköinen tästä... :D

Tiistaina Sohvi ja Allu liikuttivat itse itsensä, tätä liikuntamuotoa voisi sanoa irtojuoksutukseksi. Sohvi sai kunnon tehoharjauksen, karvaa lähtee aina vain, eikä turkki tunnu ohenevan yhtään...

Keskiviikkona sain alleni yhden tämän hetken parhaimmista suomenhevosista ;), nimittäin Tarun Kalilein. Tehtiin n. 6km maastolenkki kävellen ja hallitusti hölkäten. Hassua mennä ihan vieraan hevosen kanssa yksin extempore-maastolenkille! :D Salaman puunasin myös ja lisäksi pikkumies sai matolääkkeen. Ruiskunkin se olisi syönyt, jos olisi saanut. Varsa käyttäytyi todella mallikkaasti tänään.

Kotona sovitin Sohville sen uutta satulaa ja se istui kuin nenä naamaan, joten kapusin heti kyytiin ja pyörittiin kentällä hetki. Olipa kivaa pitkästä aikaa ratsastaa omalla kentällä, pohja on nyt ihan perfecto.. :)

Duke 5.4.2012
Torstaina ratsastin Sohvin heti aamutuimaan. Ohjelmassa oli minimaastolenkki, loppujen lopuksi pituudeksi tuli 3,4 km ja keskinopeudeksi 6km/h eli hyvin rento kävelylenkki siis. Sohvilla oli tasaisen letkeä vauhti päällä koko lenkin ajan. Ilokseni myös maantiepätkällä (jonka pituus on huikeat 120m) tuli useampi henkilöauto edestä ja takaa, eikä tamma sanonut niistä vieläkään mitään. Moottoripyörää se ihmetteli vähän, mutta fiksu kuski (ehkä ainut sadasta!) sammutti menopelinsä tien reunaan ja antoi meidän mennä rauhassa, joten lenkki oli varsin onnistunut. Kuvittelenkohan vain, mutta viime aikoina mediassa on näkynyt melko paljon "hevonen liikenteessä"-tietoiskuja ja hepan kohtaaminen tiellä on tullut tutummaksi autoilijoille..? En tiedä, mutta viime aikoina olen kohdannut useamman fiksun autoilijan, tosin niitä mätämunia mahtuu joukkoon vielä toki liian monta.

Aamupäivällä karautin katsomaan Dukea. Hän on vähän kasvanut sitten viime näkemän, mutta supersöpöltä se näytti vieläkin, tietty. Poju pääsi "sisarustensa" (eli saman ikäisten kavereidensa) kanssa kentälle kirmailemaan ja voi sitä lystiä, kun voi pitävällä pohjalla jahdata kamuja. Vielä pari kuukautta, niin saan hänet kotiin!

Illalla Allu loikki omistajansa kanssa puomien ja kavalettien yli valvovan silmäni alla, sekin oli hauskaa pitkästä aikaa! Allu sai myös uudet kesäkengät alleen vielä illalla. Ihan hauska päivä siis. :)

Huomenna on taas Salaman vuoro päästä baanalle. Ohjelmassa voisi olla vaikkapa näyttelytreenejä, varsinkin raviosuus kaipaa vielä paljon hiomista - joko se pistää käsijarrun tiukkaan kiinni tai sitten se yrittää poistua kokonaan maisemista. En aio itse esittää sitä, koska jännitän ekan varsani ekaa näyttelyä jo nyt ihan liikaa, joten olen saanut delegoitua sen homman jo muualle... ;) Harjoitus tekee kuitenkin mestarin ja aikaa on vielä, joten hiljaa hyvä tulee. Ajatuksena on myös käydä jossain vieraassa paikassa ennen näyttelypäivää vähän katsomassa, miten Pikkumusta käyttäytyy, jos vaan saan haalittua hyvän "henkilökunnan" avuksi. :)

Onnellinen poninomistaja pienen ponilapsensa kera :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Päättömiä kanoja

Kotosalla tammat pöllöilivät tänään kovasti karkuun jotakin, varsinaista syytä en ole keksinyt vieläkään. :) Kuvien laatu ei päätä huimaa, mutta idea taitaa tulla silti selväksi. Mokoma kamera herjaa koko ajan "kameravirhettä" ja parhaat palat jäävät tallentamatta, ne vähäisetkin onnistuneet kuvatkin se suttaa epätarkoiksi...

Allu kirmailee...
...ja Sohvi pinkoo.
Kovin innostunut pukki.
Välillä näin päin.
Tähtäimessä Olivia-koira.
Loppuun vielä söpistelykuva.

Mitäpä vielä. Sohvi kengitettiin eilen ja tällä viikolla posteljooni tuo tammalle uuden satulan. Täten päästään treenailemaan taas, mikäli penkki istuu hyvin. Pientä keväthuumaa on ilmassa myös hevosten osalta, eli ihan jees päästä purkamaan pöllöilyenergiat pois ja parantamaan kuntoa vähän järkevämmässä muodossa kuin pinkomalla tarhassa tuhatta ja sataa kuin päättömät kanat.

Tilasin muuten yhden uuden jutun ja senkin pitäisi saapua vielä tällä viikolla. Olen aina halunnut tällaisen

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Pieni maisemanvaihdos

Yllättävää, tällainen pääkuva taas... :)
Mikäs tätä naamaa kuvatessa...
Salama, Taku ja Polle muuttivat tänään isojen poikien tarhaan, kun Veller muutti "kaupunkiin" ja Voitto-poika sai oman privaattitarhan varsojen vanhasta aitauksesta. V&V-tarha on isompi ja siellä on paljon puita, risuja ja muita juttuja, joita on kiva tutkia, kaivella ja järsiä. Voin kertoa, että lapsukaiset olivat vallan haltioissaan tästä uudesta asumisjärjestelystä! Saavatpahan ainakin lisää virikkeitä arkeen ja saattaapa Salamankin nahkapuku vähän väljentyä. Se ihan tosissaan jo hyppii Pollen ja Takun selkään, joten ajatukset ruunaamisesta eivät ainakaan karkaa kauemmaskaan Pikkumustan touhuja katsellessa. No, katsotaan nyt ja ihmetellään sitten, kun asia on enemmän ajankohtainen.

Olin btw jälleen ratsastamassa! Sain lainaratsuksi tänään maastokävelylle Tarun superhienon Pörriäisen. Tästä tämä taas pikkuhiljaa lähtee... ;)