sunnuntai 28. elokuuta 2011

Syksyn tuntua


Ihanat sänkipellot ihan kuin anelevat luokseen, mutta minkäs teet. Tänä vuonna me vain katsellaan niitä ja katsellaan haikeasti kaunista maalaismaisemaa. Fanni voi tosin erittäin hyvin, rodeoi tarhassa ja esittelee sellaisia pukkisarjoja, etten ihan heti uskoisi sitä mun pieneksi kiltiksi kullanupuksi... ;)

Tyttöset päivälevolla 28.8. 

Noin muuten ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, voisiko sanoa taaskaan... Ajattelin lähteä ensi viikonloppuna, jos motivaatiota vielä riittää, katsastamaan suomenhevosten kuninkaallisia ihan turistina. Siitä onkin monta vuotta, kun siellä olin viimeksi kisailemassa - olisikohan ollut 2008, kun käytiin Misun kanssa tekemässä siellä polttopuita talven varalle lievien kommelluksien seurauksena. Ehkä Fanni on vielä jonain päivänä osallisena siellä ja toivon mukaan sen mahdollinen jälkikasvukin. Tosiaan, olen jo päättänyt isäoriinkin ja mielessäni maalannut kauniita haaveita tulevaisuuteen. Ensi keväänä lähdetään heti retkelle orikandidaatin luo, jotta saataisiin ehkä ja kenties se Pikku-Fannikin kasvamaan rinnalle. Tammavarsalle on jo muuten nimikin, hih... ;)


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Diagnoosi saatu

Pieniä esteitä suurille tulevaisuuden suunnitelmille: Nyt ollaan saikkarilla parisen viikkoa, jonka jälkeen kontrolli ja sen jälkeen jatkot. Tällä kertaa diagnoosiksi saatiin oikean etujalan kavionivelen tulehdus sekä oikean takasen kintereen jonkinlainen kiputila, jota epäiltiin myös alkuperäiseksi viaksi. Ko. nivelet piikitettiin kortisonilla ja nyt kävellään ja lepäillään pari viikkoa. Jonkinlaista jumitusta ja reagointia löytyi myös muualta kropasta ja näihin määrättiin hoidoksi kipulääkekuuri. Noin muuten se selvisi taivutuskokeista ilman merkittäviä reagointeja, mikä on tietenkin vain hyvä asia!

Jatkohoidoksi pidemmällä tähtäimellä tuli pieniä muutoksia kengitykseen (etupäätä nopeammaksi) ja itse ajattelin mukaan kuvioihin myöskin hierojan säännöllisesti.

Fanni käyttäytyi kuin enkeli koko tutkimuksen ajan, kertaakaan se ei jyrännyt tai häslännyt, kuten ADHD-luonteelleen ominaisesti usein tekee. Nyt se on koppiihoidossa 24h ja viihdyttää itseään repimällä pistoskohtiin laitettuja taitoksia ja siteitä pois. Hölmö heppa <3

Tompan ja Fannin ensitapaaminen kesäkussa -11. *Sniisk*
(tyylikkäässä asennossa nuo Fannineidon takakoivet...)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikon kuvaterkut

 Hennu on edistynyt hyppyhommissa paljon :)

 Hennu loikkimassa.

 Fannin tuhoamista auringonkukista jokunen selvisi ja nyt ne kukkivat komeasti :)

 Hennu sai "uuden" hienon rintaremmimartingaalin, mikä oli alkuun toooosi pelottava.. :D

 Fanni.

Tallikissa (Justiina) työssään.

Sellaista siis, ei mitään muuta raportoitavaa. Seuraava jännitysmomentti on eläinlääkärin käynti ensi keskiviikkona...

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Veitsen terällä

Viime päivät ovat olleet vähän synkkiä. Ratsastin sunnuntaina Fannin ja se oli todella haluton. Lopetin heti siihen ja tunnustelin jälleen sen jalat läpi ja kun löysin oikeasta etujalasta 2€ kolikon kokoisen kuuman ja hieman turvonneen alueen vuohisen kohdilta hankositeen alareunasta, iski päälle suuri ahdistus ja kauhukin. Tuli fiilis, että tässäkö tämä nyt oli - en toki mitenkään ylireagoi, mutta ensireaktio oli aika kärvistelevä.

Eläinlääkäri epäili vahvasti jännevammaa jo puhelimitse näillä oireilla ja antoi hoito-ohjeiksi hänen tuloonsa asti jalan kylmäämisen ja kävelyliikunnan. Siispä kävelemme nyt 10-20 min päivässä ja jalkaa kylmätään kolme kertaa päivässä, viikon kuluttua jalat tutkitaan perusteellisemmin. Odottavan aika on pitkä, mitä sieltä vielä paljastuukaan...


Arvatkaahan, mitkä nämä ovat? Ompelin ensihätään vanhasta pyyhkeestä ja kaitaliinasta "kylmäyssuojat" eli yhdistin ne tehden väliin taskun, johon voi laittaa jääpalapussin. Näiden avulla onnistuu vesiletkusählähevosen jalkojen kylmäys huomattavasti kivuttomammin. Joulupukilta tilataan sitten ne "oikeat" hienommat jäädytysjutskat... :)


lauantai 13. elokuuta 2011

Tummia pilviä?

Fanni on ollut kuluneella viikolla ihan SUPER. Pistin sille parina päivänä kokeeksi fullcheekit suuhun ja se pelitti niiden kanssa oikein kivasti, varsinkin laukkatyöskentely helpottui, kun kääntämiseen sain itse lisää pieniä apuja. Harjoitusravissa ollaan saatu ajoittain kivoja pätkiä aikaiseksi, lähinnä ollaan kaluttu erilaisia teitä, kolmikaarista kiemurauraa, voltteja yms.

Mutta kuten otsikkokin kertoo, jotain hämärää nyt on ja se on meillekin vielä epäselvää, mistä nyt tarkalleen kiikastaa. Aikaisemmin tällä viikolla käytiin maastossa ja siellä laukkaaminen oli hyvin vaikeaa. Siinä välissä se vietti vapaapäivän, sen jälkeen menin melko rennosti kentällä kolme päivää putkeen. Tehtiin tosiaankin kaikenlaista pientä jumppaa, haettiin takajalkoja alle jne. Parina päivänä se oli ihan superhyvä, pienen alkujäykkyyden jälkeen todellakin suora ja vetreä asettumaan joka suuntaan. Eilen laukka hävisi lopulta kokonaan oikeaan kierrokseen: Ensin se vaihtoi ristilaukalle, sen jälkeen se vain poikitti ja kieltäytyi liikkumasta mihinkään - ei kovin normaalia eteenpäinpyrkivälle hevoselle. Vasemmalle laukka pyöri ihan normaalisti. Ravissa en havainnut mitään epäpuhtautta, ehkä korkeintaan ajoittain hieman jäykän ("laiskan") oikean takajalan.

Kävin tammuskan kaikki jalat läpi, mutta mitään kummempaa en löytänyt. Oikeassa takajalassa on reisilihaksen kohdalla isohko vanha arpi, ilmeisesti jostain haavasta tai lihasrevähdyksestä (olen näppärä tekemään kaikenlaisia diagnooseja!), joten nyt vahvasti epäilen jonkinlaista lihasjumia tai muuta jäykkyyttä siellä suunnalla. Valelin neidin linimentillä ja nyt se saa kävellä pari päivää ja sen jälkeen toivotaan parasta ja tilataan hieroja käymään ensihätiin.

Aiheesta traileriin, jatkoin eilen pitkästä aikaa lastaustreenejä. Kukaan ei ehtinyt aluksi avuksi, joten yritin yksin. Yhden stopin jälkeen tamma käveli koppiin suoraan ja seistä tönötti siellä ihan rauhassa. Hengailtiin hetki kopissa ja syötiin leipiä, otin neidin pois ja jatkoin syöttelyä aikani kuluksi nurmikolla. Niko tuli jonkin ajan päästä ja kysyi, luovutinko jo (btw, minä en koskaan luovuta!) - oli Nikonkin ilme näkemisen arvoinen, kun sanoin, että me käytiin siellä jo, ekan kerran ilman liinaa ja avustajaa! :D Tähän asti on riittänyt pelkkä liinan olemassaolo, eli se on tavallaan ollut sellainen henkinen tuki, minkä avulla tamma on kävellyt kyytiin. Edistystä siis!

Tänään tein saman lastausharjoituksen, kun traikku sattui eilisen jäljiltä olemaan sopivasti auton perässä. Tamma käveli SUORAAN sisään, söi herkkuja, katseli ikkunoista ja olla möllötti rauhassa. Yritin peruuttaa sen pois, mutta tamma ankkuroitui siihen paikkaan kolme kertaa - repesin ihan totaaliseen nauruun... :D Sain sen onneksi peruutettua pois, mutta kyllä huvitti! Välillä tällaisia "ongelmia"... .:)

Mukana treeneissä Olivia ja Helgakin :)

tiistai 9. elokuuta 2011

Hölmöt ne haasteita karttavat

Tai ainakin siltä tuntui, kun eilen karautimme Fannin kanssa kohti horisonttia toiveissa rento maastolenkki. Alku ei ollut kauhean lupaava, kun talutin pakollisen maantiepätkän (50m) ja takaa tuli kuorma-auto lähes hidastamatta. Vasta kohdalla se jarrutti ja Fanni päätti, että hänen arvokkuutensa ei mahdu samalle tielle tuollaisen mulkun kanssa - sain sen onneksi hallittua maasta käsin hyvin ja mulkvistirekka sai jatkaa matkaa ilman Fannin käsittelyä. Tästä tietenkin syvästi loukkaantuen F taisi imaista jonkinlaisen palkokasvin poikittain sieraimeensa, eikä hänen selkäänsä ollut ihan heti minullakaan mitään asiaa, kun hevonen pyöri kuin mikäkin helikopteri. Pienen lahjonnan ja yhden ärräpään sanelemana pääsin kyytiin ja idyllinen maastoköpöttely sai alkaa.

Sen pienen hetken kaikki oli hyvin. Ja oli jatkossakin, tosin pienillä muuttujilla varustettuna. Jostain syystä iso multarekka, joka jostain ihmeen syystä tuli metsätiellä vastaan, ei ollut enää lainkaan pelottava, mutta viaton sienestäjä lepattavan muovipussinsa kanssa oli pahinta, mitä voi pienelle suomenhevoselle tapahtua. Käveleminen tänään oli vallan helppoa ja luontevaa, mutta laukkavaihde hävisi ihan kokonaan, kun tamman piti keskittyä kyttäämään marjamättäitä siltä varalta, että siellä olisi lisää vaarallisia mustikanpoimijoita. Yksi lyhyt ja hallittu laukkapätkä kuitenkin onnistui ja siihen olimme tyytyväisiä. Ihan oman episodin aiheutti pienen ojan ylitys, jonka ylityksestä tamma sai kuitenkin palkkioksi jälleen leivänpalan ja ruohotupsuja.

Sellaista siis. Eilen meillä oli sellainen "kärpäsestä härkänen"-päivä, eli kaikki asiat sujuivat ihan vähän ylidramaattisesti. Loppuviikko ei pidä sisällään mitään jännittävää, päinvastoin otamme vastaan uuden haasteen: Lähdemme etsimään rentoutta ihan kotikentältä, omin avuin ja kaikessa rauhassa.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Välillä vähän vaikeaa

Loppuviikosta Fanni sai lepäillä työkiireiden ja erinäisten muiden humputusten takia perjantain ja lauantain, tänään palattiin arkeen eli ratsastelin kevyesti kentällä. Tänään teemana oli suoruus eli suorana kulkeminen. Se on vähän haastavaa Fannille tällä hetkellä ja kun siltä vaatii asiaa, mikä on sille vähän vaikeaa, alkaa erinäinen mutkittelu, ohjien repiminen kädestä sekä pahimmassa tapauksessa jopa keuliminen. Aika neutraalia Tomppaan verrattuna, mutta haluan pyrkiä siihen, että minkäänlaista "häiriökäyttäytymistä" ei pääsisi tulemaan, paljon mukavampaa niin.

Alkuun teimme samaa harjoitusta, mitä teimme Minin tunnilla kesäkuussa. Eli metri urasta sisään päin ja hevosen piti kulkea suoraan, kroppa suorana. Välillä voltti johonkin, alkuun vasempaan kierrokseen sisäpohje oli aivan turta, mutta se korjaantui kun saatiin pientä jumppaa tehtyä. Kulmiin pysähdys ja siitä ikään kuin käännös takaosan ympäri, mikä myöskin oli Fannille todella vaikeaa. Se yritti kaikki mahdolliset liikeradat tähän kohtaan, jotta ei olisi joutunut koukistamaan käyriä kintereitään kroppansa alle ja kiertymään siitä takaosan ympäri... Heti kun se vähänkin esitti oikeaa suuntaa, myötäsin reilusti ja kiitin. Lopuksi tämä harjoitus alkoi onnistumaan jo jotenkin, eli toivoa on.. ;) Jokseenkin välillä vaativaa, kun pitää muistaa välttää omia perisyntejä (mm. riittävän nopea myötäys) ja samalla vähän vaatia hevoseltakin joskus jotain.

Ihan viimeiseksi tehtiin pääty-ympyrällä pysähdyksiä 3-4 kpl per kierros ja sen jälkeen ravissa käyntisiirtymisiä. Halusin vihdoin koittaa, miten "trampoliinimielikuva" toimii Fannilla - harjoittelin sitä paljon Hennun kanssa keväällä ja pienellä hienosäädöllä siirtymisiin tuli ihan uusia ulottuvuuksia. Fannikin hidasti, kun ajattelin nyrkkejä kiinni ja samalla "lopetin hyppimisen trampoliinilla". Sen jälkeen vaan tosi usein tyhmänä jään roikkumaan ohjissa (se kuuluisa perisyntini) ja heppa näyttää päämerkkinsä jälleen yläkautta. Lisää harjoitusta siis... ;)

Sellaista siis tänään. Huomenna aiomme maastoilla rennosti ja loppuviikon ohjelmaa rakentelemme sitten pikkuhiljaa.

Loppuun pari kuvaa muutaman päivän takaa, kun kevenneltiin vaan:


keskiviikko 3. elokuuta 2011

Mitä kuuluu Hennulle?

Huomasin, etten ole viimeisimmissä kirjoitteluissa huomioinut Rouva Ruskiaista juuri mitenkään erityisemmin - kerrottakoon nyt lyhyesti, että se on saanut "virallisesti" uuden liikuttajan/ylläpitäjän/vuokraajan (millä nimellä nyt asian haluaa ilmaista) ja keskittyykin nyt kulkemaan mallikkaasti A:n kanssa ja ehkä tulevaisuudessa siintävät pienet esteluokatkin, mikäli kaikki sujuu hyvin. Hennu sai "uuden", aika coolin esteflättärin (ihana kivireki istua, ainakin mun Albionin jälkeen, heh..) ja laatikollisen muitakin kivoja vermeitä, mitä satulakauppojen yhteydessä tuli kaupanpäällisiksi.

Noin muuten sille ei tosiaan kuulu kummempia. Se saa liikkua säännöllisesti ja rennosti, pitää seuraa Fannille ja toimii muutenkin kuin ajatus. Vieressä A:n ottama ihanan rento kesäkuva Hennun "hymystä".

PS. Lisäsin pienet esittely-sivut tuohon sivulle, mielipiteitä niistä otan mielelläni vastaan... :)
Blog Widget by LinkWithin