torstai 25. heinäkuuta 2019

Kesälomahommia


Kesäloma! Kun alkuvuoden on painanut töitä enempi kuin ehkä kannattaisi, tuntuu loma aika luksukselta. 8)

Tänä(kin) vuonna kotona riitti puuhaa koko lomaksi. 


Salkun patsas pääsi paraatipaikalle tarhan viereen. Ympärille pistin kaikki suosikkipionit ja pari muuta kivaa kukkasta ja haketta suojaksi. Jospa ensi vuonna jaksaisivat jo kukkiakin. :)


Päivä 2 piti sisällään menopelien katsastuksen, Sakke 22vee meni kirkkaasti läpi katsastussedän syynistä. Ruohotarhaan tehtiin puhdistusniitto ja illalla maastoiltiin.

Päivä 3 toi minut lähemmäs sushia kuin koskaan aiemmin. Maistoin yhden palleron, jäin henkiin.

Hepat saivat myös pedikyyrit. Salaman kaviot ovat kasvaneet nyt todella oudosti, varvas kasvaa kovalla vauhdilla ja 7 viikon väli oli auttamatta liian pitkä. Nyt seuraava kengitys varattiin karvan päälle viiden viikon päähän. Kasvu voi mennä normaalin kesäkasvun, kivennäisen tai mahdollisen kevättalvella sairastetun lievän kaviokuumeen piikkiin.  

Rimpula sai iskänsä vanhat tossut maastolenkkareiksi. Nyt pääsee hänkin silloin tällöin lenkille mukaan.
(Oletko vailla lenkkiseuraa? Meiltä saa ponin lainaksi!)

Päivä 4. Rimpula testasi tossunsa. Nyt on taas kivaa tepastella sepelitiellä, jota pitkin on pakko kulkea ekat 200m päästääkseen metsään. Paluumatkalla tuotiin pajun ja koivun oksia pojille omalta pikkulaitumelta. Tänään myös Salama oppi nauttimaan hellekylvystä, rasti seinään.
Tallin pesu aloitettiin.
Päivä 5. Talli pesty ja maalaus aloitettu. Nyt menikin muutama vuosi ilman maalikerrosten päivityksiä ja tsiisus miten järkyttävässä kunnossa seinät olivatkaan maalipinnoiltaan.

Päivä 6. Maalaus etenee. Sitä ennen tosin tehtiin kiva koulutreeni Salamanterin kanssa. Rasti seinään, kentällä ei ole tullut mentyä mitenkään liikaa nyt... Kahdeksikolla askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pyörä pyöri ja heppa oli varsin miellyttävä.

Päivä 7. Retki Korkeasaareen. Ohessa kunnon turistikuvat päivän annista. :D
Illalla kauppareissulla Ooppeli muisti olevansa luottopakki ja herätti vikavalonsa henkiin kuuden (6) päivän pimeyden jälkeen. Vika ei ole suuri tai vaarallinen, onneksi. Sähkövikainen auto ja pienikin vika herättää tuon päästönhallintavalon aina.

Keskiviikko eli päivä 8. Hyggailua kotona. Kesän eka muttei vika mustikkapiirakka. Aamulla tehtiin Salkkulin kanssa leppoisa maailmanparannusmaasto. Kuuma.


Päivä 9. Talli on (vihdoin) valmis ottamaan talven peet vastaan!
PS. Tuollainen iso terassilaatikko söi alkupalaksi 15 loimea, ei huono.


Salkkuli siellä jo tähyilee ikkunastaan, josko pian pääsisi taas omaan karsinaan. 


Vielä on muutama päivä armonaikaa (= lomaa) jäljellä ennen elokuun kiireitä. Jos energiaa vielä riittää, pitää maalata vielä talli ulkopuolelta. Noin muuten eletään kuin viimeistä kesäpäivää siihen asti, kun on pakko lähteä taas sorvin ääreen. :) 

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Arkilook


Satulahuonetta siivotessa jäin pohtimaan, kuinka paljon rompetta yksi heppa tarvitsee. Ihan jo ratsastamaan lähtiessä päälle puetaan vaikka ja mitä. Siispä pitkästä aikaa kerrataan meidän arkilook. :) 

Satulana Salamalla on vuosi sitten hankittu ihana Equipe Emporio Monoflap koulusatula. Penkki on ollut oikeastaan kaikkien käyttäjien mieleen ja elänyt hyvin mukana hevosen lihavuuskunnon muuttuessa. Tällä hetkellä muita satuloita ei ole, joten tällä mennään kaikki treenit. 

Satulavöistä kirjoittelin jo aiemminkin, sama leveä mutkavyö on edelleen käytössä. Jalkkareina meillä on polvivammaisen unelmat, Sprengerin Bow Balancet ja hihnoina vanhat Stubbenin perushihnat. Huopina käytän yleensä Lemieuxin tai Equilinen huopia. Ne ovat oikeastaan ainoat, jotka istuvat tähän settiin: Istumaton, lörppä huopa valuu ja satula alkaa pyörimään. Salamalla on huopa nostettava aina reilusti ilmaan edestä ja takaa, niin satula pysyy paikoillaan parhaiten. Lemieuxin huovat ovat ihan parhaita kiinnityksiltään, kun satula on yksisiipinen. Muutkin menevät, mutta ainakin lenkki vyölle on löydyttävä. Pitkät etukiinnityshihnat olen ratkonut huovista pois, jos sellaiset löytyvät.


Etujalkoihin laitetaan ainakin bootsit. Omat suosikkini ovat kumibootsit, jotka ovat pehmeää materiaalia ja täten eivät hierrä. Niitä löytyy jokunen pari, tällä hetkellä Lemieuxin tarrakiinnitteiset bootsit ovat eniten käytössä. Kumibootsit ovat ihanan helpot pestä sekä kuivattaa ja yleensä hankintahinnaltaan huokeat. Lisäksi etusiin laitetaan jännesuojat tai ns. maastosuojat, joskus harvoin jaksan kääriä pintelitkin. 


Ollakseen noin muuten vähän iso ja hieman raskas hevonen, on suustaan Salama herkkä ja tarkka. Vetämään ei saa jäädä ja turpaa ei saa sitoa. Moni onkin varmasti huomannut, ettei turparemmiä aina löydy ja silti turpavärkki pysyy siististi kiinni. Turpis onkin usein vain rekvisiittana ja hyvin löysällä. Mitään kuolainrenkaan alle tulevaa remmiä (meksikolainen, remppa, micklemit jne.) Salama ei siedä, vaan muuttuu hyvin levottomaksi edestä. Siispä ihan tavallinen enkkuturpis on käytössä kaikissa suitsissa. 


Maastoon Salama tarvitsee toisinaan vähän jarruja ja silloin käytössä on peräti tavallinen ohut nivelkuolain. (Sprenger Turnado). Se on ohut ja sen verran elävä, että pidäte menee nopeammin läpi. Kuolaimiin on pujoitettu pehmeät tutit tehostamaan rattia (toimii) ja päässä on lisäksi äänieristetty huppu. Toisinaan huppu on unohtunut jo matkasta, mutta kuumetessaan on voinut kaikenlaiset pienet äänet vielä kiusata. Äänet ovat se juttu, joista Salama ei pidä. Ei sillä, en minäkään pidä kovista äänistä. Maastosuitsina on tällä hetkellä tuollaiset pehmeänahkaiset enkkusuitset "muodikkaalla" turpiksella. Se kai jäljittelee näitä hienoja PS- ja Micklem-juttuja, mutta meille ne valikoituivat kivan ulkonäön ja pehmeän nahan vuoksi.

Martingaali on vielä sellainen, mitä mietin. Yksin lenkillä voivat kierrokset kasvaa ja silloin tuo viskelee päätään satunnaisesti. Sitten taas toisinaan koko remmihomma ahdistaa ja  Salama kulkee matalana myyränä sen kanssa. Eli periaatteessa tarvetta on, mutta heppa ei pidä mokomasta yhtään. Tavallinen full-kokoinen martingaali vaati muuten pienen jatkopalan, koska se ei mennyt kaulan ympäri kiinni...


Kentällä suitsina on "koulusuitset" eli mustavalkoiset enkut ja suussa "suora" kuolain (Sprenger Flex Control). Suosikkiohjani eli biothanemateriaalia olevat nyppyläohjat ovat näissä kiinni. Niiden sanotaan olevan hyvät sateellakin, mutta homma riippuu paljon hanskoista. Hyvät ne ovat silti. Suitsien pullback-hihnasta en pidä, mutta sekin jätetään hyvin löysälle aina. 
Arkistokuva pääkallo-otsapannasta kesältä 2018. "Lomapäiväi nro 1. Yritin nostaa vasemman laukan, mutta kentän aita tuli vastaan. Hevonen yrittää vikassa kuvassa kertoa, että tässä sulle sopivampi ratsu."
Vaikka heppa on kasvanut ja monet päävehkeet jääneet pieniksi, on yksi pysynyt mukana aina. Se on tämä Salaman tyyliin hyvin sopiva otsapanta, joka on ollut mukana 1-vuotiaasta lähtien. :D

Tässä lenkillä viime kesänä. Suitset ja satula vaihtuneet, muuten lähes sama setti.
Ihana Prestige Venus tuli sopimattomaksi hevosen kasvaessa aikuiseksi. 

tiistai 9. heinäkuuta 2019

200cm / 560kg eli -18cm!!


Yes we did it! Maaginen 200cm raja saavutettiin tänään 9. heinäkuuta. Pidetään tämä jatkossa ylärajana. ;)


Ry eli rinnanympärys on siis 200cm ja paino tällä nauhalla 560kg.


Tässä menetetyt sentit, nauha on pyykkipojalla kiinnitetty lähtötilanteeseen... 
Lähtötilanne maaliskuussa -19 oli aika hurja, ry oli 218cm. 


Salkku ja loppukäyntien toko-treenit. "Seiso, paikka, otetaan kuva."


Laitetaan loppuun vielä kuva Elinan ja Salkkulin dressagetreeneistä 5.7.2019.

Linkit aiempiin laihdutuspostauksiin:

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Lovely Julishka


Käytiin Liskon kanssa tekemässä aamupäiväpiknik Turun juhlanäyttelyyn. Ihanaa, kun ajomatkaa oli karvan päälle 10min suuntaansa! 

Jälkipolville ei nyt omalta osalta jäänyt kerrottavaa, II-palkinto ja luokan 2./3. Tiukka oli tuomaritätien ja -setien linja kuluneena viikonloppuna ja herkässä olivat kolmoset ja ei palkitutkin. :O

Julishkan arvostelu oli oikein mukava kuitenkin, liikkeet kehässä olivat kuitenkin yllättävän flaatit ja energiaa olisi saanut olla enemmän. En tiedä mihin se energia katosi, kun ennen ja jälkeen kehän kevätjuhlaliikkeitä narun päässä kyllä riitti. :) 



Rinpula näyttää hampaitaan.
Ja raviaan.
Sitten pönötetään.