perjantai 30. elokuuta 2013

Vet check


Salama, siis Blixt (hänen uusi hurrinimensä) ja minä kohtasimme tänään jälleen eläinlääkärin.


Tällä kertaa tosin ihan omaa tyhmyyttäni. Olen puuhastellut sille parempaa vakuutusta (Pohjolasta LähiTapiolaan) ja vaikka viikko sitten oltiin klinikalla perusteellisissa tutkimuksissa, en tajunnut pyytää erillistä paperia vakuutusyhtiötä varten. Itseasiassa silloin en vielä ollut ajatellut asiaa sen enempää...

No, meille ihan uusi eläinlääkäri kävi ja varsa sai melkein terveen paperit! Ainut huomautus paperiin tuli molempien takajalkojen jänispateista, eli nyt vain jänskätään, miten ne vaikuttavat vakuutukseen. Toisin sanoen siis, saa nähdä mitä kaikkea ne sulkevat pois. Erityisen iloinen olen ontumattomuudesta ja hepan ihan hyvästä käytöksestä. "Ihan hyvä" on oikein maltillinen ilmaisu päivän pikkutarhassa yksin seisseelle aktiiviselle nuorelle, joka on ihan innoissaan, kun vihdoin tapahtuu jotain. ;)

Minkälaisia vakuutuksia teidän lukijoiden hevosilla/poneilla on? Vai koetko ne turhiksi? 

Duke ja kaunis aamu 29.8.2013

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Palloleikkejä ja blogikisa


Annoin toipilaan leikkiä vähän pallolla. Se oli sen mielestä ihan huippukivaa, teki toisen kyllästyneelle psyykelle oikein hyvää. Duke ei tästä yksilöstä niin innostunut, kun se ei hajonnut heti ensikäsittelyssä - sen sijaan Salama tarttui hetkeen ja nappasi pallon omakseen sen pienen hetken ajaksi, minkä kuvaaja malttoi antaa.






Ja sama kera parin videon:



Sitten blogikisan pariin - pitkästä aikaa!
  • Arvontaan voivat osallistua kaikki halukkaat, mutta ilmoita kilpailuvastauksen lisäksi itsestäsi ainakin nimimerkki ja sähköpostiosoite.
  • Kilpailun aiheena on jälleen pallo. Katso edellä olevia kuvia ja videoita tarkkaan: Mistä materiaaleista pallon tee-se-itse-suojus on tehty? Vastaa kommentoimalla tähän postaukseen.
  • Palkintona arvotaan kaikkien osallistuneiden kesken näppärä H2go-vesipussi.
  • Osallistumisaikaa on 15.9.2013 asti.
Tämän paketti puhuu ehkä kiinaa (tai vastaavaa), mutta tuote on vanha tuttu.
(Katso tästä lisätietoja)
PS. Pallot ovat tänään muutenkin olleet tapetilla: Duke näyttäytyy Hippoksen kehässä tiistaina 17.9. ja seuraavana päivänä siitä se on sitten ruuna. Parempi näin. :)

tiistai 27. elokuuta 2013

Täydellisyyttä hipoen

Olen monta päivää odottanut sitä hetkeä, että fiilis, sää, aikataulu ja magneettikenttien heilahtelut tuovat suosiollisen hetken Duken ja minun kahdenkeskeiselle ajolenkille. Tänään se vihdoin tapahtui. Tämä oli siis Duken toinen ajolenkki ilman avustajaa. Tervetuloa hetkeksi mukaan menoon:



Duke kävi siis minimaalisella parin kilsan köröttelylenkillä. Osan lenkistä kävelin vierellä ohjasajaen, tosin alkumatkasta hyppäsin kyytiin painoksi, kun vauhtia piisasi ja silloin on turvallisempaa edetä kärryiltä käsin. Pikkumiehellä oli mukavaa! Ja niin minullakin. Miten fiksu ja toimiva poni onkaan, en tohdi lopettaa sen kehumista tällä saralla koskaan. :) Sen ajo-opetus on siis vallan hyvällä mallilla. Ponilla ajaminen on niin kivaa! Ihanaa, kun se ei kyttää mitään, esimerkiksi Salama saa tuon ekan videon betoniporsaista jäätävät hepulit...

Aamulla touhuttiin tuttuun tapaan kaikenlaista muuta: Kyttäsin poikien rauhallista aamupainia ja kävinpä lainaratsulla hyppäämässä muutaman esteenkin. Aika hurjaa! 

Uljas musta.


Tässä venytellään. Tai siis nyplätään partakarvoja Duken etujalkojen välistä.

Salama fundeeraa.

Päivällä sitten vastaanotettiin se odotettu paketti, joka sisälsi hartaudella harkittuja asioita. Tuota "minun väristä" filttiä olen himoinnut ihan oikeasti jo kaksi vuotta. Nyt tai ei koskaan oli pakko tilata se, koska se oli vieläpä tarjouksessa. Samaan pakettiin tarttui myös ponikokoinen Alca Pad kouluhuopa lilana - mikäs muukaan väri kelpaisi lila-addiktille, heh. Eipä sillä, nuo pad-huovat ovat henkilökohtaisesti omia suosikkejani, kun koulusatuloissa on usein vähän hankalaa kiinnittää huopa istuvasti vastinhihnoihin. Lisäksi ne näyttävät hyviltä ja materiaali on toimiva.


Sitten Se. Salamalla on jo oma Tompalta perintönä saatu enkkufiltti, mutta se on tarkoin vaalittu ja hyvin harkitusti käytetty yksilö. Niin tulee olemaan tämäkin, mutta täytyyhän erityisellä hevosella olla omat erityiset vermeet.

Ai sä kuvaat jo.
Okei, kerron mun mielipiteen.
Anna mun...
...kaikki kestää.
<3
Päivä on siis kerrassaan ollut oikeinkin mukava. Lisää näitä!

maanantai 26. elokuuta 2013

Meidän kesä 2013-haaste

Roope & Torsti lähettivät meille tällaisen kivan kesäkuvahaasteen;

"Säännöt: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama."

Haaste lähetetään seuraaville blogeille:

Täältä pesee! Ystävällisin terveisin valokuva-addikti ja sen melkein tukkeutunut kovalevy. Valitsin tähän muutamia suosikkihetkiä menneeltä kesältä, parhaat kesäkuvat tulkoon joskus myöhemmin sitten esille. 

Ystävyys
Mallioppilas
Onnistumisia
Kujeita
Kesälomaa
Näyttelypuuhia
Edistysaskelia

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kun varsa ei saisi olla kuin varsa


"Luuletko sä tosiaan saavas sen jalat kuntoon, kun se on kaikista maailman hevosista juuri tuo sählä?"

Näin minulta kysyttiin tänään, kun yritin paimentaa villisti pukittelevaa ja laukkailevaa läsipäätä jäähytarhaan laitumelta. Saldona minulla kuhmu päässä, kun löimme viisaat päämmekin yhteen varsani kanssa. Kysymys ja se kolahdus palauttivat meikäläisen jälleen maan pinnalle eilisestä kaikki-on-niin-ihanaa-pilvilinnasta.

Niin. En tiedä, mutta mitään ei saavuta, jos ei edes yritä. Mutta onhan se silti ristiriitaista, kun varsan kuuluu olla varsa. Sen kuuluu vähän pomppia, leikkiä ja olla lapsellinen, tiedättehän. Olisi todella kurjaa pakottaa se ihan toiseen muottiin, muuttumaan aikuiseksi ja pystyynkuolleeksi tylsyydeksi. Tästä juuri puhuttiin eläinlääkärinkin kanssa: Niin kuin meillä ihmisillä, myös hevosilla on erilaisia päiviä, vireystaso vaihtelee. Jonain päivänä lapsettaa ja leikityttää enemmän kuin taas toisena. Sairastarha on satavarma tappokeino tälle, on keksittävä muita keinoja rajoittaa sen liikuntaa. Liikkua se kyllä saa (ja pitääkin), mutta äkkinäisiä vetoja ja revittelyjä ei saisi harrastaa. Ja mitäpä muuta tämä kaksikko tekeekään... Siinä riittääkin päänvaivaa, kun pitää tulkita Salaman turpakarvojen värähtelytaajuudesta sen aikeita esittää kevätjuhlaliikkeitä. Hyppää muuten näppärän kevyesti parin metrin korkeuteen noin niin kuin suomenhevoseksi tämä yksilö!

Kuva huhtikuulta. Aitatolpat ovat n. 170cm korkeat.
Sitten pieni varusteosuus, arkisia pulmia kun on aina kiva keksiä lisää. Salaman satula on kokoa 16,5" ja full-kokoinen kouluhuopa oli ihan lainapeite sen alla. Tältä näyttää ponikokoinen yleishuopa, mennään vaihtelun vuoksi ääripäästä toiseen:


Muuten - lähiaikoina on luvassa pieni arvonta, pysykää siis linjoilla! ;)

lauantai 24. elokuuta 2013

Laaja skaala tunnetta


Hän on täällä tänään.

Hän on korskea ja uljas musta ori hormoniensa vallassa.

Hän on omasta mielestään villi ja vapaa sekä oikeutettu tekemään ihan kaikkea mitä mieli tekee.

Hän on löytänyt miehisen putkinäön, valikoivan kuulon ja pirun terävät hampaat.

Sen kaiken seurauksena hän on hyvin pian ruuna.

Isännät hengailemassa. 

Salaman - tuon ihanan ja kiltin ruunan - kanssa vietettiin tänään kunnon tovi oikeaa laatuaikaa. Se söi nurmikolla ja minä istuskelin kameran kanssa vieressä. Välillä tuo tuli nuuhkimaan minua ja hengailemaan ihan viereen. Ihanan idyllistä. Siinä sivussa hoidin sen jalat ruunan ollessa vapaana. Ihanaa, miten useista mahdottomistakin asioista on meidän kohdalla tullut jo totta näin lyhyessä ajassa. Uskon, että aikojen saatossa molemminpuolinen luottamus vain kasvaa ja paranee. 

Tämä pieni hetki iltapäivän auringossa oli jälleen sellainen, mikä valoi lisää uskoa tulevaisuuteen - minulla on kallisarvoinen ystävä, jonka eteen olen valmis tekemään melkein mitä vain. Kilpakentät eivät ehkä koskaan aukene meille, mutta se on aivan toissijaista. Salaman jalkavaiva on teoreettisesti huonoennusteinen, mutta sitä on turha murehtia nyt. Ihmeitä voi tapahtua ja kokemus on osoittanut myös sen, että mitä vain voi tapahtua ja milloin vain - kohtaloaan ei voi valita, mutta matka kohti tulevaisuutta voi silti olla onnellinen. Siksi onkin vain parasta tarttua arjen iloisiin hetkiin ja tehdä parhaansa, eli tässä tapauksessa odottaa, toivoa ja konkreettisimpana kylmätä jalkoja useita kertoja päivässä.

Amiraaliperhonen. Niin kaunis, niin hauras - niin iloisen ja surullisen sävyinen.
Luumut alkavat olemaan kypsiä. Maisteltiin niitä Salaman kanssa.

PS. Tämän viikon kirppislöytö:

Neliöhuopa, jossa Sylvesteri, Salaman värikaima.

Hyvää fiilistä etsimässä

* Hölmöä höpinää aivan tavallisesta tallipäivästä *


Duke von Puke sai tänään urheilla kentällä, kun sillä oli ohjelmassa pitkästä aikaa ohjasajoa. En jaksanut purkaa silaa sen valjaista esiin enkä jaksanut myöskään pukea valjakkovaljaita ylle (onhan se aika raskasta), joten se sai näihin treeneihin selkäänsä Salaman lämppärikokoisen kilpasilan. Se ei muuten shettisvyöllä lyhennettynä ollut lainkaan hullumpi värkki. Onko mun poni muka noin iso? 

Sila pääsi valahtamaan vähän eteen, kun tyyppi maistoi palan silatyynystä. Thanks.
Dukella on valtaisa uhmaikä nyt päällä. Se ei oikein malttaisi kävellä eikä viihtyisi oikein kentälläkään, mutta kerran kuukaudessa tapahtuva kenttätyöskentely oli ikävä kyllä nyt vain kestettävä. Sen liikettä katsoessa tuli vain mieleen, että sillä voisi olla ainesta raviponiksi. Harmi vain, kun itselläni ei ole oikein minkäänlaista kutsumusta sille puolelle.

Pienen alkuneuvottelun - aiheesta saako portille syöksyä omin luvin kesken kaiken - jälkeen tehtiin ihan pieni hetki ympyröitä, voltteja ja käynti-ravisiirtymisiä ja poniini toimi ihan mallikelpoisen hyvin. Reipashan se on, eli mitään tahmatassua tässä ei tarvitse ohjailla. Päinvastoin, se on hyvinkin virtaisa otus. Ja kuten kuvista näkyy, hyvin likainen ja paksukarvainen rokkitukkaboy.

Tuu jo sieltä, senkin laiskiainen.
Yhdellä mustalla sukalla varustettu Salama kulki aktiivisesti mukana menossa.
Tavoitteena ollut hyvä fiilis saavutettiin, vaikka alkuun tuntuikin, että Duken työmotivaatio on vähän jossain hukassa. Mihin lie kadonnut, suureen mahaan kaiketi.


Salaman kanssa arkinen puuhastelu on nykyään kylmäyssuojien asettelua päälle tai pois. Pyrin kylmäämään sen jalat 2-3 kertaa päivässä ja 20-25 min kerrallaan. Välillä laitan paksun kerroksen linimenttiä ja välillä olen pitänyt sitä orpoa Back On Trackin kinnersuojaa jommassa kummassa jalassa. Villa-/lämpöpinteleistä en ole kovin innostunut tämän hevosen kohdalla, sattuneesta syystä - lisäksi hoidettava kohta on sen verran kinkkisessä paikassa, ettei sinne ihan niin vaan rullata pinteleitä. Kylmäyssuojien alle valelen vettä eli kastan jalat ennen suojien laittoa, näin kylmäysteho paranee. Sulkku on kesyyntynyt oikein kivasti tässä lajissa, ei enää potki kuin ehkä joka neljäs kerta. Välillä sitä ahdistaa ja inhottaa kaikki kylmä ja märkä, mutta yleensä se on aika kirkkaasti lahjottavissa kekseillä ja rapsutuksilla. Iloisesti se kirmaakin aina portille, vaikka kainalossani roikkuisikin musta jäätävä (kirjaimellisesti) ja rapiseva käärö.

Vasemmalla Duken iltasafkat ja oikealla Salaman satsi.
Klinikalla oli keskiviikkona juttua myös Salaman ruokinnasta, juurihan täällä blogissa ehdin sopivasti pohtimaan poikien ruokintakuvioita. Eläinlääkäri suositteli pelkkää heinää ja kivennäistä tälle, jotta ei olisi ihan niin pöhkö, jos joutuu tarhaamaan paljon yksin ja sekoaa siitä. Lihavuusastehan tällä on reippaasti plussan puolella ja pahin kasvuvaihe on jo ohi eli mistään näännytyksestä tässä ei ole kyse. Salama saa tällä hetkellä vajaan litran Peacemakeria päivässä (eli hieman vähemmän mitä edelle linkitetyssä postauksessa oli laskeskeltu) ja on ihan okei sen kanssa. Jään siis vielä miettimään, luovutaanko hyväksi havaitusta täysrehusta vai ei. Salamalle se on tuntunut sopivan hyvin, eikä sen laskelman mukaan pitäisi saada siitä liikaa energiaa.

Metacam on muuten Salaman uusi lempiherkku - se meinaa aina syödä koko ruiskunkin. Eilen sain kaivaa sen sieltä jostain kiduksista käsiini, kun se meinasi epähuomiossa niellä koko höskän. Onneksi näin, on ainakin helppo lääkitä suun kautta tämä tyyppi. Jälleen siis hyvä fiilis saavutettu, kun pieni hevosystävä on edes hiukan hoitomyönteinen. Lääkkeet annan mielelläni suoraan suuhun, en siis sekoita niitä ruokien joukkoon kuin poikkeustapauksissa. Tähän väliin lienee sopivaa kertoa, että mittasin siltä eilen pariin otteeseen lämpöjä, kun Salama oli klinikkareissun jäljiltä tosi väsynyt - homma tuli kyllä hoidettua, mutta kaiffari oli kirjaimellisesti kauhuissaan tästä toimenpiteestä. Se saa aika tiukasti häntänsä koipien väliin halutessaan, mutta onneksi rapsuttelut veivät taas huomion ja lämpö tuli todettua normaaliksi. 

Huomisen heiniä. Tänään oli heinävaraston täydennyspäivä. Se on aina kiva päivä.
Eihän hölmö höpinä ja hyvä fiilis ole muuten mitään ilman tunnistetta "varustehankinnat": Ensi viikolla posti tuo meille pari ihan hölmöä juttua, joiden tilaamista olen miettinyt ja harkinnut (kyllä, luit ihan oikein!) oikeasti jo todella pitkään. Hauska tunne tuo harkitsevaisuus, voisin useamminkin uskaltaa kokeilla sitä. Paketista löytyvä "Se Juttu" on jotain aika isoa ja pehmeää, värimaailma on tyylilleni uskollinen ja se on muutenkin sellainen jutska, mikä löytyy jokaiselta true-(koulu)ratsulta. Tai ainakin mukavuudenhaluiselta ratsastajalta pakkaspäivinä. Mikä se sitten ikinä onkaan, niin sen näkee sitten ensi viikolla. ;)

torstai 22. elokuuta 2013

Täydennystä varastoon


Kolme viikkoa ja kylmäyssuojat ovat tämän näköiset: Puoliksi tyhjät (olisi pitänyt tehdä reklamaatio) ja kovia kokeneet (niille kävi yksi juttu...), joten oli pakko investoida uusiin. Näitä koitan varjella ja jääköön nuo huonompikuntoiset tarhakäyttöön ja uudet sitten hallitumpaan jäähdyttelyyn. Samalla reissulla ostoskoriin tarttui lisää linimenttiä sekä vadelmakarkkeja hepoille. Pojathan olivat ihan haltioissaan pari viikkoa sitten, kun löysivät vadelmapuskat pikkulaitsalta. Varsinkin Duke, joka tuli niistä ihan pöhköksi. Melkein yhtä hyviä olivat nämäkin, täytyihän näitä heti maistaa.

Uusien suojien mukana tuli kätevä verkkopussi. Pakastimeen saattaa siis mahtua jotain muutakin... ;)
Salama vilvoittelemassa koipiaan. Kuva ei hämää, se on oikeasti harmaantunut.
Duke kuuli rapinaa.
Jos näitä vähän kouluttaisi vielä..?
Fiilikset Salaman suhteen ovat sekavat. Lause on ehkä vähän huonosti muotoiltu, tiesin kyllä missä mennään enkä odottanut mitään ihmeparantumista tässä ajassa. Nyt täytyy vain tunnollisesti jatkaa hoitoa ja odotella, että jalat tokenevat. Eläinlääkäri oli yllättävän optimistinen sen suhteen, kunhan vain ajan kanssa saa toipua. Ovathan kaikenlaiset jalkaviat tylsiä, mutta voittavat esimerkiksi ähkyhoidon (ja kaikki siihen liittyvät) kirkkaasti. Salaman jalkoihin varmasti jää loppuiäksi kroonista turvotusta ja käyttöön tulee rajoituksia, mutta pääasia että ihana Salama ylipäätään on olemassa. Moni ei siitä pidä sen pikkaisen säpäkän luonteen takia, mutta minulle se on Se Hevonen, jonka eteen olen valmis tekemään hyvin paljon asioita. Kilttihän se on, mutta välillä turhankin tulinen temperamentti. Meillä synkkaa loppujen lopuksi aika kivasti, vaikka itse sanonkin. Vajoan aina ihan pikkutyttömodeen Salamasta puhuessa, kuten edeltä huomaa. Ehkä se kertookin kaiken olennaisen..? ;)

Dukellekin on tehty suunnitelmia. Se näyttäytyy syyskuussa Hippoksen kehässä ja leikkauspöytä odottelee toivon mukaan lokakuun lopussa, jolloin olen lomalla. Ruunauksesta toivuttuaan alkaa pikkuhiljaa sitten tehokkaampi ajotreeni säiden salliessa. Dukella ajellaan pääasiassa metsässä ja kenttätyöskentely otetaan mukaan sitten myöhemmin. 
Blog Widget by LinkWithin