sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Heippa marraskuu

Salama vakkaripäivystyspaikallaan: Mökin oviaukossa vasemmassa reunassa, etukaviot tismalleen samassa kohdassa joka kerta.
Takana ikävä lokakuu ja jokseenkin masentava marraskuu. Kovin on jokin suurempi voima koittanut tätä heppauskoa romahduttaa, mutta ei allekirjoittanutta niin vain kaadeta. Ehkä.

Salaman jalka voi paremmin. Kylmään sitä kaksi tai kolme kertaa päivässä ja yöksi se saa etujalkoihin Back On Trackit. Ompelin ne kasaan ja sen koomin ovat saaneet olla ainakin toistaiseksi rauhassa. Vaikka itse jalka voi hyvin, on koko muu hevonen hyvin jäykkä seisomisen jäljiltä. Sairastarhaa suurennettiin tänään ja jos ruuna malttaa vielä pari viikkoa seistä siinä, saatan harkita osapäiväistä vapaata tarhailua muiden tai ainakin Duken kanssa. Ruuna oli silminnähden iloinen, kun se sai tänään syödä pitkästä aikaa päiväheinät kavereiden kanssa. Ei ollut yrmynaamasta tietoakaan heinäbaarin luona.


Linkki videoon


Duke - tallimme ykköstykki - voi vallan hyvin ja karvaisesti. Ja pirteästi. Sen kanssa on puuhasteltu nyt kovin vähän, mutta tilanne on korjautumassa lähipäivinä. Nyt on töiden puolesta kaikki vähäinen vapaa-aika mennyt jälleen Salaman huoltamiseen. Jokusen kerran olen ohjasajanut ponin ja kierroksia piisaa vaikka muille jakaa. Dukemaiseen tyyliin työt kyllä tehdään, vaikka vähän villoja pitääkin välissä tuulettaa.


Linkki videoon


Toini voi omasta mielestään iloisesti. Siihen ei ole klinikkareissun jälkeen juurikaan kajottu muuten kuin ottamalla kengät pois viime torstaina. Kengättömyys ei paljoa tamman menoon vaikuta, vaan jalka nousee entistä koreammin. Tarhassa se riehuu ja liikkuu ajoittain ihan okei.

Parin viikon päästä sain luvan eläinlääkäriltä juoksutella sitä ensi kerran ja katsoa, miten se kulkee. Sitten katsellaan, mitä tehtäis. Jotenkin harmittaisi laittaa pirteä, ystävällinen ja muutenkin kovin yhteiskuntakelpoinen hevonen monttuun, kun sillä on Salaman henkisenä tukena tärkeä rooli. Vakaasti nimittäin uskon, että Salama paranee ja pääsee taas keväällä vähän maastoilemaan. Vakaasti myös toivon, että Toini kestäisi nyt edes kevyen maastoköpöttelyn. Hevosten polvivaivat ovat mitä ovat, niistä ei oikein tiedä ellei koita. Lisäksi on ollut ihan uskomattoman ihmeellistä, miten hyvin Toini-neito on sopeutunut poikamiesboksiin - näiden kurittomien teinihevosten keskelle kun ei kovin moni sovi.


Linkki videoon

PS. Huomenna saa avata joulukalenterin ekan luukun. Meilläkin on oma joulukalenteri ja sen löydät muun muassa tästä linkistä, sivupalkista ja omalta välilehdeltään. Huomasithan sivupalkin uuden kyselyn? Vastausaikaa on koko joulukuun ajan.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Ruuna Reippaan eläinlääkäritreffit 2013-2014

Juhannussukkula 2014
Jos jokaisesta klinikkakäynnistä saisi pokaalin, pitäisi kohta hankkia uusi palkintokaappi. Jotkut ne vain osaavat tehokäyttää eläinlääkäripalveluita. Salamalla nuo vaivat ovat pääsääntöisesti olleet tapaturmia eli rapatessa roiskuu. Maltti on valttia ja toivon niin, että hevonen eläisi vaikkapa edes nyt ensin 10-vuotiaaksi...

Kaikki alkoi oikeastaan heinäkuussa 2013. Kuukautta aiemmin Salama ja Duke karauttivat kesälaidunkodistaan karkuteille kahden muun varsan kanssa ja poimin omani talteen sitten muutaman kilometrin päästä. Itseasiassa Turun lentoaseman vierestä, siitä mistä helikopterit majailevat. Reissu tuntui olleen sillai ihan harmiton, että siitä luultiin selviävän pelkällä kahden päivän väsymyksellä, mutta kuukausi myöhemmin Salaman erikoinen tyyli ravata herätti epäilykset. Ei muuten mitään, mutta sen piti lähteä ajo-opetukseen siitä viikon päästä. Oma "luottolääkäri" oli kesälomalla, joten oli pakko ottaa se aika mikä ekana saatiin ja tällä kertaa kokonaan toiselta klinikalta. Päivämääriä klikkaamalla pääset varsinaiseen postaukseen.

29.7.2013 Salama oli siis elämänsä ekassa ontumatutkimuksessa jänispattijalkojensa kanssa. Tuomio oli yksimielinen: Not good. This is a pet, not a sporthorse. Näin jälkikäteen on pakko todeta, että lemmikkistatus on enemmän kuin hyvin osunut kohdilleen, tosin siinä välissä Salama on väläytellyt olevansa aika laadukas peli noin muuten. Parkusin jonkun tovin rakkaan varsani kohtaloa ja päätin, että kysytään vielä ainakin toinen mielipide.

Uimaretkellä 27.7.2014
5.8.2013 kävin näyttämässä tuoreet rtg-kuvat kesälomalta palanneelle lääkärillemme. Niiden perusteella saimme taas toivoa. Sovittiin seuraava klinikka-aika parin viikon päähän itse hevosen kanssa.

21.8.2013 oli täydellisen läpivalaisun aika. Otettiin irtopalakuvat, kuvattiin kintereet ja ultrattiin takajalat. Suurimmaksi murheeksi jäi molempien takajalkojen hankositeet ja erityisesti oikeaa takajalkaa Salama onnahteli silloin tällöin juoksuttaessa. Takajalat ja erityisesti tuo ongelmallinen otj olivat ilmeisesti reagoineet kesäkuiseen karkureissuun ja olivat nyt niin turvoksissa, ettei ultralla nähnyt sinne päinkään. Lohdutuksen sanana on pakko sanoa, että päälle päin jalat olivat kovin siistit otj:n luuliikaa lukuun ottamatta. Vain kintereen takasivulla tuntui pienenpieni euron kolikon kokoinen lämmin alue. Hoidoksi saatiin pitkä sairasloma, paljon kylmäystä ja lepoa. Sairastarha olisi ollut suositeltava, mutta tämän hevosen kohdalla tuolloin 2-vuotiaana se ei tullut kysymykseen lainkaan.


30.8.2013 vakuutustarkastus. Havahduin juuri edellisen klinikkakäynnin jälkeen siihen, että Salama tarvitsee paremman vakuutuksen, enkä tietenkään tajunnut pyytää paperia viikkoa aikaisemmin mukaan. Toki tässä kohtaa sille tulisi vakuutukseen pieniä rajoituksia, mutta jotenkin ajattelin olevani kaukaa viisas. Jälkikäteen sanottuna vaihto kyllä kannatti. Tarkastuksessa se ei enää ontunut, vaan kipitteli iloisesti narun jatkona menemään. Jänispatit rajattiin siis hoidon piiristä pois, mutta muuten Ruuna Reipas sai ns. terveen paperit.

17.2.2014 rokotus, raspaus ja jonkinlainen jalkakontrolli. Talvi tuli, vuosi vaihtui, Salama lihosi ja oli kovin villi. Liikuntaa rajoitin parhaan kykyni mukaan sillä seurauksella, että ruuna oli lopulta aika tuhma. Lisäksi sillä tuntui välillä olevan vähän kasvukipuja vuodenvaihteessa. Vaihtoehdot olivat siinä kohtaa käytöskoulu muualla tai vakuumipakkaus. Päädyttiin ekaan vaihtoehtoon hyvällä menestyksellä ja varsinkin, kun eläinlääkäri antoi siunauksen reissulle. Salama lähti siis pariksi kuukaudeksi toiseen maakuntaan harjoittelemaan elämää. Varmuuden vuoksi ruuna sai matkaan suosikkilääkkeensä eli Metacam-pullon.


6.5.2014 ontumakontrolli klinikalla. Pelätty päivä. Kotiin oli reilua viikkoa aiemmin tullut hyväkäytöksinen nuorukainen, joka työskenteli ihmisen kanssa mielellään ja nöyrästi. Kevään aikana liikkuminen oli parantunut ja epämääräisyys liikkeestä oli poissa. Eläinlääkäri oli kevään kontrollissa samaa mieltä: Ultrassa näkyi kyllä paksuuntumaa (otj), mutta hevonen liikkui vallan hienosti. Ei täydellisesti, mutta hyvin kuitenkin. Saatiin lupa vähän niin kuin korkata ratsu-ura ihan oikeasti. Leijuin pari päivää silkasta ilosta. En ajatellut, että kaikki voisi kääntyä vielä näin päin.

20.5.2014 iloa ei kestänyt kauaa, kun viikko edellisen jälkeen vasen takajalka oli limppu. Eipä siis aikaakaan, kun palasimme kuitupohjille tepsuttelemaan tällä kertaa uuden jalan kanssa. Viikkoa aiemmin oli tosiaan nyt vaihtelun vuoksi vasen takajalka turvonnut impparimaiseksi limpuksi ja oli kovin kipeä. Jalasta ei kuitenkaan onneksi löytynyt mitään kummempaa vikaa. Uusia valuvikoja sen sijaan kerättiin plakkariin, Salaman kavioluut ovat nimittäin aika metkan muotoiset. Varovaisesti palattiin taas normaaliin arkeen.


23.8.2014 käytiin kyllä klinikalla, mutta ihan muuten vaan - siellä vietettiin satulapäivää ja Salamallekin yritettiin löytää uusi penkki. Satuloita sovittivat fysioterapeutti ja Satula.com, reissu oli hyvin mielenkiintoinen! Salama jaksoi yllättävän hyvin koko päivän, vaikka loppua kohden läsi puristi päänahkaa vähän liikaa.

28.8.2014 ähky. Elämäni tuntui romahtavan siihen paikkaan, kun Ruuna Reipas löytyi tarhasta kipeänä. Tiesin jo ensimmäisellä vilaisulla kotipihaan ajaessa, että nyt ei hyvä heilu. Tunteet ja karvaat muistot parin vuoden takaa nousivat pintaan hetkeksi. Apu saapui kuitenkin paikalle ennätysnopeasti ja Salama vastasi hoitoon hyvin. Ähky johtui mitä suuremmalla todennäköisyydellä matolääkkeestä, jonka se sai päivää aiemmin.

15.10.2014 rokotus, raspaus. Piikkejä oli, ei kummempaa kuitenkaan. Hampaiden vaihto kovin kesken ja se on kyllä huomattu. ;) Aina kun joku pari hampaita vaihtuu, on Salama vähän herkillä ja erityisesti suun kanssa se pelaa.

28.10.2014 hankkarivamma. Vuoden hevosenomistaja tässä hei. Salama oli yhtäkkiä kovin klenkka ja sen syyksi paljastui lopulta hankositeen haaran vamma, joka sai prosentteja 10-20%. Hoidoksi perinteiset: Sairastarha, kylmäys mahdollisimman usein, kipulääke ja lepo. Kävelytystä rajoitetusti.

10.11.2014 hankkarikontrolli. Akuutti vaihe takana, joten katsottiin, mitä sinne nuljuluun tietämille kuuluu. Vamma oli lähtenyt toivotusti paranemaan ja sai nyt prosentteja 10%. Hoidoksi edelleen sairastarha, kävelytystä ja kylmäystä. Tämän kanssa nyt elellään alkuvuoden kontrolliin asti. Sen jälkeen sitten keksitään, että mitä seuraavaksi...

Salamakin on vähän kouliintunut tässä aikojen saatossa. Sitä ei tarvitse välttämättä enää taluttaa kuolaimet suussa ja ketju leuan alla klinikalla, vaan pelkät kuolaimet riittävät. Viimeksi se tosin lompsi pelkkä riimu päässä sisälle, ihan kuin olisi kotiin tallustellut.

Neuloja Salama inhoaa. Yrmy-Salama inhoaa monia muitakin asioita, mutta toistaiseksi neuloista selvitään rapsutuksien voimalla. Sillä on kuitenkin kovin ystävällinen tapa heiluttaa päätä ja kaulaa, kun neulaa pistetään kaulaan. ;)

Myös yksi hassu juttu on huomattu, kun klinikalta on yritettyä lähteä pois: Se ei meinaa mennä koppiin sitten millään, vaikka seuraponi on aina ollut mukana. Usein se on ollut vielä rauhoituksen alaisena, joten se on vain jumittanut sillalla. "Selvinpäin" se kipittää koppiin aina suoraan, oli ponia mukana tai ei.


Salama & c/o kiittävät Hevoslääkärikeskus Hippomediä aina ystävällisestä ja asiallisesta palvelusta!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Salaman sirkuskoulu, osa 1


Salamalla ei voi nyt ratsastaa. Sitä ei viitsi oikein talutellakaan metsäteillä nyt, kun virtaa on pikkuisen liikaa. Ohjasajossakin piilee vaaransa, koska suomipojalla on halutessaan paljon ulottuvuuksia ja loppuvuoden askellaji on joka tapauksessa vain ja ainoastaan käynti. Salama on tosin tästä eri mieltä, pukkilaukka olisi paljon kivempi juttu. Nyt kuitenkin tärkeintä on saada jalka kuntoon ja säilyä hengissä.

Mutta kun Ruuna Reipas tykkää puuhastella jotain, niin sitten puuhastellaan. Päätin opettaa sille vähän temppuja, joista on ehkä ja toivottavasti hyötyä arjen toiminnoissa.

Salama ei ole tyhmä. Se on oikeasti aika viisas, mutta ihan aina se ei näytä siltä. Sorry vaan muru. Eka missio on yllättää kengittäjä positiivisesti tammikuussa, joten leikki nimeltä kengitys alkoi tänään. Salama on nyt kengitetty kokonaiset neljä kertaa eläissään ja sitä ennen tietty vuoltu säännöllisesti saman ihmisen toimesta. Se on aina kyllä saatu kenkään, mutta mikään kengittäjän unelma-asiakas se ei ole: Nykii jalkaa pois, huojuu ja heiluu. On siis aikalailla oma itsensä. Onneksi kengittäjällämme on pelottavan hyvät hermot.

Juomatauolla.
Tätä leikkiä aloiteltiin lahjusten kera. Eli keppiä ja porkkanaa ilman keppiä. Ekana oli ihan tavalliset jalannostot: Ne sujuvat hyvin, puhdistetaanhan sen kaviot päivittäin muutenkin. Olennaista on kuitenkin se, että maltti on valttia ja jalkaa voi pitää kauemminkin ilmassa kuin kaviokoukun kiemurtelun verran. Tänään venytin harjoitusta pikkuhiljaa niin, että laskin jalan aina ennen Salaman nykäisyä alas. Palkkio (naksutin eli Salaman tapauksessa taikasana on "nami" ja leivänpalat seuraavat hetken kuluttua) tuli siinä kohtaa, kun nostin jalan. Mietin tätä pitkään, missä kohtaa palkkio olisi järkevintä antaa - jos annan sen laskuvaiheessa, voi jalan riuhtaisumoodi vahvistua. Nyt homma kuitenkin toimi ihan hyvin.

Pikkuhiljaa vedin jalkaa lähelle omaa reittä. Tänään harjoitus loppui siihen, että kavio nojasi ihan pari sekuntia omaan reiteeni. Tätä jatketaan pikkuhiljaa niin, että kavio on lopulta "kengitysasennossa". Tavoite on se, että jalka pysyy ihmisen hyppysissä niin kauan, kunnes ihminen sen laskee alas. Tässä kohtaa vain tämän hevosen kohdalla pitää osata edetä hyvin hitaasti.

Hiukan myöhemmin otettiin vuoroon toinen harjoitus, kavion asettaminen telineelle eli tässä tapauksessa ison keltaisen tötsän päälle. Tämä tehtiin molemmilla etujaloilla vain muutaman kerran niin, että idea tuli selväksi. Jälleen olennaista oli se, että ihminen nostaa ja laskee jalan. Jokin muistijälki sille tästä jäi, koska illalla kylmäyssuojaa laittaessa se koukisti ja nosti etujalan ilmaan kysyen, mihin tämä laitetaan. :)

Kaikki harjoitukset tehtiin niin, että Salama oli koko ajan irti tarhassa. Huomio ihmisessä pysyi kuin hyttynen kärpäspaperissa eli motivaatio oli kohdillaan. Treenit jatkuvat intensiivisesti nyt jokusen päivän, sitten on mietintätauon paikka.

Jahka nämä olennaiset elämisen perustaidot sujuvat, harkitaan niitä muita sirkustemppuja sitten. Koitan myös saada otettua jonkun pätkän videoita näistä harjoituksista jossain kohtaa.




PS. Hommasin Salamalle tuollaiset Back On Trackin tallisuojat, kun kaikki niitä kehuivat ja suosittelivat. Oikein Quick Wraps Royalit.

Ne ehtivät olemaan tunnin jalassa... Ihan niin kuin minun ponnistuksiani ei oikein arvostettaisi. Nyt Singer laulamaan ja myöhemmin uusi yritys.

torstai 27. marraskuuta 2014

Bang


En enää edes osaa ajatella, milloin se lopullinen ja iso bang tulee. Tulee, jos ja kun on tullakseen, mutta hyvä jos pysyy poissa vielä pitkään.

Tuossa yhtenä aamuna Salama nousi pehkuiltaan täynnä energiaa ja pyrki vaihtamaan linnunrataa heti tallinovella ottaen ovenkarmit mukaan. Sen seurauksena koko ovi helisi ja ruuna korvasi jälleen puuttuvan järjen vauhdilla. Suuren puhinan kera sinkoilu jatkui tarhaan asti.

Seuraavana päivänä oli sitten vasen takapolvi pipi.

Kohtasin uuden probleeman: Miten kylmätä takapolvi, kun vesiletkuleikkiin en tämän hevosen kanssa lähde? Ensinnäkin vesilasku kasvaisi uusiin sfääreihin, kun tällä kaverilla pitää kylmätä kohta jokainen raaja ja nivel ja toisekseen siksi, että Salama ei tykkää vesiletkuista. Huomaa sarkasmi.

No, ongelma ratkaistu: Näppärä ompelee loimeen taskun, johon sopii jääpalat. Jalkaremmin kanssa systeemi viritetään ulottumaan hiukan myös reiden sisäpuolelle.

Näppärä toimi myös näin, mutta ruuna reippaan kosketusarka polvi ei ollut yhteistyöhaluinen. Polven jatkona oleva kokomusta sääri viuhui turhan liki väsynyttä hevosenomistajaa. Se oli hetki, jolloin kaivoin vahvimman linimentin esiin, hieroin sen polveen ja painuin pehkuihin.

Tänään polvi ei ollut enää kosketusarka. Jee.


"Noista teidän kommelluksista sais kirjan!!"

Jep. Taidankin seuraavaksi tehdä sen. ;)

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Linkitä blogisi


Lukulistani kaipaa uutta luettavaa aktiivisesti päivittyvistä blogeista. Erityisesti sydäntä lähellä ovat - yllättäin kyllä - nuoret hevoset, pikkutallit, suomenhevoset ja shettikset.

Kerro muutamalla sanalla omastasi ja linkitä osoite alle. Kaverinkin blogia saa suositella. ;)

tiistai 25. marraskuuta 2014

Salaman oej hankkarivamman päiväkirja

Salaman oej hankosidevamman kulku 22.10.-25.11.2014

Päivitys 26.11.2014: Muutama video lisätty.


Ihana kamala jännevamma. Niistä on minulla ja Salamalla jo vähän liikaakin kokemusta. Olen todennut, että aiheen tiimoilta pieni muistiinpanojen tekeminen silloin tällöin on ihan kätevää - jälkeen päin näkee, miten jalka on muuttunut tai reagoinut milloin mihinkin, kun tällaisten vammojen paraneminen on kovin hidasta. Tässä muistiinpanoja ekalta kuukaudelta. Toivottavasti tästä on jollekin iloa!

Kts. myös tämä postaus.

22.10.2014 rupeaa ontumaan oej:ta voimakkaasti kesken ratsastuksen, ontuu käynnissä, jalassa ei näkyvää
23.10.2014 ei onnu käynnissä, karsinalevossa, jalassa ei näkyvää
24.10.2014 ei onnu ollenkaan, mutta laukka ei nouse ratsain, jalassa ei näkyvää
25.10.2014 jalassa ei näkyvää
26.10.2014 jalka turpoaa näkyvästi, on lämmin (ns. akuutti vaihe ->)
27.10.2014 jalka on ja pysyy limppuna

28.10.2014 klinikkakäynti. DG: Oej ankositeen sisähaaran vamma, vaurio n. 10-20%, nuljuluu ehjä. Hoito-ohjeeksi sairastarha, kipulääkekuuri 14vrk, ahkeraa kylmäystä 5-6 kertaa / vrk. Seuraava kontrolli 14-21 vrk kuluttua.

29.10.2014 jalkaa kylmätty x 4. Sisäpuoli lämmin, turvotus taikinamaista ja koko vuohinen toista isompi. Sairastarha. Kävelyä 5min kentällä vapaana.

30.10.2014 jalkaa kylmätty x 6. Jalka edelleen paksu ja kuuma. Vastaa kylmäykseen aina hetkellisesti. Kävelyä narussa reilu 5min. Sinkoilee sinne tänne. Pukittelee sairastarhassa paikallaan, säpsyilee kaikkea. Silmät kuin hedelmäpelit.

Oej 31.10.2014
31.10.2014 jalkaa kylmätty tänään x 4. Sairastarha. Sai olla tarhassa vajaan 10min irti, kunnes pukitteli pikkasen liikaa. Piehtaroi ja leikki hiukan Duken kanssa. Turvotus hieman laskenut liikunnan myötä. Illalla turvotus huomattavasti pienempi kuin aamulla, vastaa kylmäykseen ekoja kertoja ihan rehellisesti.

1.11.2014 jalkaa kylmätty x 4. Sairastarha. Vapaata tarhailua vajaat 10min, käyttäytyi suht siivosti, vaikkakin kovin vireä. Duke siirtyi omatoimisesti Salaman neliöön, saivat sitten seurustella pari tuntia keskenään siellä. Jalka illalla kuiva ja suht kylmä! Illan viimeisen kylmäyksen jälkeen vallan priima koipi.


2.11.2014 jalkaa kylmätty x 4, Sairastarha. Vapaata tarhailua 15min, käveli tarhansiivouksen ohella kottikärryjen perässä ja söi hetken heinää Duken kanssa. Jalka hieman lämmin, turvotus kohtalaista aamusta alkaen. Illalla jalka lämmin, turvotusta on jkv, mutta se on ensi kerran "kovaa".

3.11.2014 jalkaa kylmätty x 5. Sairastarha. Vapaata tarhailua hetki, kävelyä narussa rauhallisesti 5min. Jalka aamulla suht kuiva, päivällä lämmin ja turvotus lisääntynyt, mutta vastaa kylmäykseen. Illalla lämmin, sairastarhan pohja vetistynyt/pehmeä. Viileni kylmäyksen jälkeen.


4.11.2014 jalkaa kylmätty x 5. Sairastarhassa valtaosan päivästä. Vapaata tarhailua vajaat 2h, ruuna otti iisisti: Piehtaroi, repi havuja, söi ja nukkui. Duke seuralaisena pikkuneliössä lähes koko päivän. Jalka lämmin, turvotus vähäistä. Vastaa kylmäykseen. Illalla jalka suht kuiva, vammakohta vain hieman lämmin.

5.11.2014 jalkaa kylmätty x 5. Kengitys. Ei muutoksia alakertaan. Ei hokkeja vielä alle. Villi ruuna. ;) Oej alkuun vaikea laittaa, helpottui kuitenkin. Otj:n säde hieman pehmeä. Sairastarha koko päivän. Pieni kävelykierros, pukitteli melkoisesti. Jalka aamulla lämmin, hieman turvoksissa. Vastasi kylmäykseen päivän mittaan. Illalla jalka kuiva, kylmä, vain pieni kova plotti vammakohdassa.

Etujalat 6.11.2014
6.11.2014 jalkaa kylmätty x 6. Sairastarhassa valtaosan päivästä, Duke seurana. Vapaata tarhailua isolla puolella pari tuntia, lähinnä söi ja vähän käveli. Aamulla turvotus vähäistä, vammakohta vain hieman lämmin. Vastaa heti aamusta kylmäyäkseen hyvin. Illalla jalassa pieni pehmeä nestepatti, mutta jalka ja vammakohta kylmä. Koko päivän satanut räntää, pikkutarha pehmeä ja märkä.

7.11.2014 jalkaa kylmätty x 5. "Joku" oli unohtanut eilen illalla kylmäyssuojat eteiseen, aamulla sääreen pintelöitiin siis pari kylmäkallea märän putkisukan ja pintelin kera. Ruuna yllätti, eikä kuopassut kuin kerran koko paketin mäkeen sitä laittaessa. Sairastarha valtaosan päivää. Aamulla jalka suht kylmä, vain hieman turvonnut. Illalla jalka kuiva ja kylmä, vain vammakohdassa pieni kova pahkura.

8.11.2014 jalkaa kylmätty x 5. Sairastarha, jonka pohja kaikkea muuta kuin optimaalinen... Keli aivan karsea, vaikka on kuinka hiekkapohjat. Voi, kunpa se tarhauslupa heltisi ylihuomenna, muuten pitää toivoa pakkasia tai vaihtaa tarhan paikkaa, mikä ei ole ihan helppo homma. Päivällä sai hetken hengailla Duken kanssa paremmalla pohjalla, video siitä. Aamulla vammakohta lähes kuiva, ei lämpöä. Illalla jalka kylmä, kuiva ja muutenkin ns. normaali pientä "arpiklönttiä" lukuun ottamatta.

9.11.2014 jalkaa kylmätty x 6. Sairastarha suurimman osan päivää. Aamulla jalka normaalin nesteinen (eli samanlainen kuin toinenkin etujalka), ei lämpöä. Päivällä riehui sairastarhassa, jonka seurauksena jalka hieman turvoksissa ja aika lämmin. Illalla jalka vammakohdasta kylmä, ei turvotusta. Illalla ruunalla spooky-vaihde päällä taas eli vauhtia piisasi. Kipulääkekuuri loppui tänään.

10.11.2014 KONTROLLI KLINIKALLA: Vamma lähtenyt paranemaan toivotusti, vamma nyt n. 10% eli hyvin lievä, mutta hieman kehnossa paikassa hankositeen haaran kiinnityskohdassa. Nuljuluu edelleen ehjä, sirpaleita ei löydy. Nyt viikko sairastarhaa ja ensi viikosta alkaen liikuntaa lisätään varovaisesti viikottain. Seuraava kontrolli alkuvuodesta 2015. Viikko vielä pikkutarhaa, jalan kylmäys 1-2 krt päivässä. Sovittiin, että Salaman kohdalla lisätty liikunta tarkoittaa pitkälti tarhan suurentamista viikottain.

11.11.2014 jalkaa kylmätty x 3. Sairastarha. Vapaata tarhailua noin 30min, josta suurimman osan ajasta söi. Jalka hieman turvoksissa, lämmin.

12.11.2014 jalkaa kylmätty x 2. Sairastarha. Vapaata tarhailua n. 20min, käveli ja seisoskeli. Jalka vammakohdasta turvonnut ja lämmin. Uudet kylmäyssuojat hankittu, kylmäysteho parani heti.


13.-18.11.2014 jalkaa kylmäilty x 2-3. Sairastarha, vapaata tarhailua päivittäin 15-20min. Pääasiassa seisoskelee ja syö, mutta kävelee toki välillä. Vamma-alue ajoittain turvonnut ja lämmin, välillä kylmä ja kuiva.

19.11.2014 Sairastarhan koko tuplattu. Riemu revennyt hetkellisesti. Jalkaa kylmätty edelleen x 2. Vapaata tarhailua 30min, josta osan aikaa tutki aidanalusia kävellen.

20.11.2014 jalkaa kylmätty x 3. Tarhan koko ei vaikuttanut jalkaan, jalassa vähäinen turvotus, vammakohta viileähkö. Vapaata tarhailua 30min.


21.11.2014 jalkaa kylmätty x 2. Jalka kylmä, kuiva. Vapaata tarhailua 30min, josta osan hillui ilmassa lumihiutaleiden tavoin. Illalla hevoset omatoimisesti yhdistäneet tarhat, mutta jalka ei reagoinut mahdolliseen lisäliikuntaan mitenkään.

22.11.2014 jalkaa kylmätty x 2. Vammakohta kylmä ja kuiva. Vapaata tarhailua karsinoiden siivouksen ajan.


23.11.2014 jalkaa kylmätty x 3. Pikkuiset hokit pyöritelty alle, 4 kpl/jalka. Poju muuten suht kiltisti, mutta oej eli kipeä jalka oli kohtalaisen vaikea operoitava. Vammakohta kylmä, mutta ihan hieman turvonnut juurikin haarakohdasta, missä vamma on. Vapaata ulkoilua reilu 30min, käyttäytyi suht siivosti.

24.11.2014 jalkaa kylmätty x 3. Hevonen lähdössä lentoon tuulen mukaan heti aamusta alkaen... Mutta jalka heti aamusta alkaen kylmä, kuiva ja ekoja kertoja melkein terveen näköinen.


25.11.2014 Tarhaa suurennettu taas hieman. Salama aamulla pikkasen pirtsakka ja meinasi ottaa tallinoven karmit mukaan, mutta aamupäivällä oli oikein kiltti käsiteltävä. Tehtiin erilaisia helppoja talutusharjoituksia ja taluttelin ruunaa kentällä pitkästä aikaa. Kukaan ei kuollut eikä ollut edes lähellä. Lähinnä ruuna oli aika happy, kun sai tehdä ylipäätään jotain muutakin kuin seistä ja syödä. Vammakohta ihan hieman turvoksissa ja siinä on pienen pieni lämmin kohta. Kylmätty x 2. Vapaata tarhailua reilut 30min.

Ruuna itse vähän äkäinen, kun etuleuka näyttää kuin moukarilla muokatulta, alaetuhampaita vaihtuu ja mm. porkkanan syöminen on työn ja tuskan takana. En tiedä harmittaako sitä enemmän leuan kipu vai se, että porkkanoita on vaikea syödä. ;)

Back On Track tallisuojat on nyt hankittu ja niihin totutellaan pikkuhiljaa lähipäivinä. Ajatuksena on pitää niitä jatkossa öisin etujaloissa. Jos ne tuntuvat toimivan, hankkii joulupukki takajalkoihinkin samanlaiset unisukat. Hankin itselleni pari viikkoa sitten Back On Trackin niskasuojan ja allekirjoittaneen niskat ovat kuin uudet - huimaus ja lähes krooninen päänsärky ovat kadonneet lähes kokonaan!

Päiväkirja jatkuu taas jonain kauniina päivänä... ;)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Aurinkoisilla hangilla (kuvia)

Suuntaviitta taivaalliseen valtakuntaan.
Kuten tarkkasilmäiset ovat huomanneet, viime viikkoina päivän väri on monena kertana peräkkäin ollut joko mustaan tai sen eri sävyihin taittuva. Sellainen aika tyypillinen marraskuinen kaamossetti siis. 

Tänään jokin suurempi voima tarjosi valohoitoa useamman tunnin ajan. Luksusta! 

...ja siitä otettiin sitten ilo irti:

1. Ruuna Reippaan mietteliäs ilme.
2. Talven riemuja - piehtarointia puhtaalla hangella!
3. Puolikas kieppi vielä.
4. Ihan pienet rallit on ok. Ehkä.
5. Metkoja hajuja hangessa.
6. Naapurissa tapahtuu.
7. Joku maahinen.
8. Sininen hehku.
9. Joulukorttikuvia. Tai sen yritystä.
10. Ei irronnut. Ei kaulakoru eikä hymynaama. 
11. Hyvä yritys.
12. Usva nousee.
13. Smile!
14. Murheenkryyni kakkosen jalka ei paina.
15. Vauhtia piisaa kyllä. 
16. Mietintäpaussi.
17. Sillä välin selän takana piru iskee.
18. Nypläys on aina jees.
19. Sutjakka flikka.
20. Välipala.
Mikä oli sinun suosikkisi?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Ei kotiintuloaikaa


Hippakausi on nyt kuumimmillaan. Allekirjoittanutkin poistui eilen kotoaan ja lähti firman kemuihin.

Oli hevosenhoitajaa, oli viimoisen päälle valitut kaavut ja hiuksetkin oli tämä sukinut kerrankin vallan sievästi. Oli hyvää ruokaa ja juomaa ja vähän liikaakin.

Kaikki oli sillai aika kivasti klo 21.47 asti, kunnes omenaluurin näytölle tulee murulta viesti: "Miksi nämä ovat kaikki samassa tarhassa?" Ou fak, totesin ja toivoin, ettei kenelläkään ole sesonkiin sopivaa rannekorua sääressään aitanauhan muodossa. Tiukka kenttätutkimus puhelimitse paljasti sen, että jokin suurempi voima (voittajasuosikki isoimmalla kertoimella on lauman pienin yksilö) oli avannut väliaidan portin klo 18-21.45 välisenä aikana. Kaiken luvattiin olevan hyvin kuitenkin. Ainut vain, että ajatus harhaili väkisin yhden läsipään oikeaan etujalkaan: Mitä jos se on rallannut sen hankkarin muistuttamaan entistä enemmän pitsiliinaa just nyt?


Totesin, etten voi asialle nyt mitään, joten palasin hippaseurueen pariin. Ilta jatkui vielä 13 minuuttia. Sitten tulee viesti: "Pitikö heinämiehen tulla tänään?" Ei. Voi nyt helkutti. Isäntä pääsi siis vastaanottamaan sitäkin sitten vasten tahtoaan.

Jotenkin jo tästä tuli pieni päänsärky ja päätin, että on aika palata kotiin. Kiitos pojat ja Toini, kun piditte huolta nukkumaanmenoajoistani.

Salaman jalka oli ja on edelleen ihan okei. Kaikki oli ihan okei, isäntäkin.

Aamulla vastassa oli kovin ymmärtäväisiä hevosia. Salamakaan ei pöllöillyt, vaikka tsäänssi olisi ollut. Varmaan se ihmetteli, miksi allekirjoittaneen käsilaukku roikkui riimunaulakossa.

Onneksi seuraaviin kemuihin on vielä pitkä tovi.

Blog Widget by LinkWithin