tiistai 23. tammikuuta 2018

Hopotitihei


Hitaasti, mutta varmasti, omalla käyrällään etenee hän.

Olisi hienoa sanoa, että mahtavasti on tämäkin ikäistensä tasolla ja starttaa ne He A:t ihan just, mutta näillä resursseilla ja prioriteeteillä olen tällä hetkellä harvinaisen onnellinen nykytilastakin. Laukat nousevat, laukka mahtuu pikkukentälle ja heppa on pysynyt ehjänä. Tämän lauseen kirjoitettuani ryntäsin oitis hakkaamaan jokaista lähitienoon puulajiketta..!


Tämän (alku)vuoden teemoja Salkun kanssa ovat väistöt käynnissä ja ravissa, takajalkojen aktivointi ja  tietty se vanha tuttu, suoruus. 

Näin vanhana ja viisana Salama on omaksunut myös pari uutta tapaa: Siinä missä ennen kuppi meni nuri oitis ja perä lensi samantien, keksi se nyt painaa ohjalle ihan huolella. Ongelma on helppo korjata, mutta vaatii ainakin allekirjoittaneelta tarkkuutta. Kotiläksynä on siis pidettävä huoli, että hevonen pysyy varsinkin ravissa ns. oikeassa asennossa, eikä juokse alta pois.


Positiivista on, että ratsastettavuus on parantunut ja vaikeitakin asioita voidaan työstää ilman, että käsijarru hirttää kokonaan kiinni. Laukka on hauskaa ja ekan noston jälkeen heppa yleensä onkin vähän ns. kuuma. Siis jännittyy, mutta liikkuu ja se on pääasia.


Tässä vielä pari editoimatonta lyhyttä videota 23.1. treeneistä, kun Elina kävi jumppaamassa Salaman kanssa. 

Linkki videoon

Ekassa videossa näkyy hyvin se, miten laukka lämmittää mieltä: Kohta laukataan, terkuin Salama ja kipittää enempi ylös kuin eteen.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ihana talvipäivä


Mistä on kiva talvipäivä tehty?

Upeasta kelistä, vapaapäivästä (jo kolmas laatuaan tälle vuodelle), rästihommien selättämisestä, ihanasta ratsusta ja iloisista hevosista.


Salaman kanssa nautittiin suht hyvästä kentästä kivan puomitehtävän parissa. Rauhalliset verkat alle ja sen jälkeen siksakilla olevia kolmea puomia tultiin joka ilmansuunnasta käynnissä ja ravissa. Välillä puomeista muodostui rata, välillä puomit taas mentiin peräkkäin niin, että väliin tuli voltti tai takaosakäännös. 

Lopuksi otettiin yhdet laukannostot per suunta. Nekin sujuivat kivasti, koska tänään on kivaihanasuperpäivä. Laukka ei ole nyt vähään aikaan kuulunut ohjelmistoon, joten sikäli hauskanjänskää se. 

Pienisuuri kultipuppelini. Hänelläkin oli kivaa.

Aamun pirtsakka -10°C sai kaverit myös liikkeelle. Mikäs tässä levitoidessa, tuumii Julishka. 


Salama sen sijaan rakastui Fiskarsiin.
Joka sitten kuitenkin tipahti ja kolahti...

Karkuun..!
Tsiisus Kristus tuumii hän.
(Kaiken kruunuksi tämän jälkeen lapiota piti tietty potkaista.) 
Tämä riiviö oli toki hengessä mukana.
Jääviileekaappi-Pilkku tuli kuitenkin (jälleen) väliin.
Salama palasi kouluttamaan lapiota. Varsa peesaili, vaikkei kuvassa näykään.
Jälleen se tipahti, kolahti ja aiheutti sykähtelyä.
Jötikkäjalka <3 
Siis todellinen rimpula. 
Väliin tällaista postikorttijuttua. 
Salamakin suorastaan kävi villinä tänään.
Ravillakin pääsee. 
Pilkkis ottaa lunkisti. Koska hän voi. 
Kolmannen kerran lapion kimppuun...
Lapio heilui jo melko taitavasti.
Kunnes se jälleen tipahti ja oli aika korjata lapio parempaan talteen. ;)

lauantai 20. tammikuuta 2018

Talvea

Julishka ja kasaritukka 20.1.2018
Pari viikkoa tammikuusta on menty vauhdilla ja kelien puolesta myös ihan kohtuullisissa meiningeissä. Tässä kuluneiden viikkojen kuulumisia sekalaisten kuvien muodossa:


Salaman kanssa on  tehty käynnissä paljon töitä ja ilokseni saan sen käyntiin kivasti eri vaihteita: Askel lyhenee ja keskikäynti on jo ihan pätevää, se työntää hyvin takaa ja venyttää askelta kivasti. Siis aivan perusjuttuja, mutta tällä hetkellä melkein jännintä, mitä voidaan tehdä. 

Maastossa on toki käyty silloin tällöin ja siellä meininki on kovien teiden vuoksi aika samaa: Käyntiä ja kunnon ylläpitoa lähinnä sen kautta.

Kenttä 15.1.
Tuitui 20.1.2018
 

15.1. 2018 Salaman karsinaan laitettiin turve-hamppukuivikesekoitus. Joudun käyttämään paalikuivikkeita lopputalven ja paaliturve on jotenkin huonosti imevää höttöä tällä hetkellä. 

Hankkijan hamppukuivike vaikutti mielenkiintoiselta ja monesti on tehnyt mieli hankkia sitä kokeiluun. Salaman ollessa kyseessä on pitänyt kuitenkin himmailla, kun se on niin allerginen kaikelle. Nyt on uudella patjalla lepäilty vajaa viikko ja iho on ainakin toistaiseksi ehjä... Tähän aiheeseen palataan vielä!


19.1. vanha talliporukka kokoontui meillä illanistujaisten merkeissä. Tuli naurettua niin, että vatsalihakset ovat kipeät ja pääkin jotenkin heilutusarka, kiitos nestemäisten antimien. Vanhat hevosystävät Estella, Mistella ja Tomppa seikkailivat myös eilisillan kakussa.

Joku pony kävi ehkä nappaamassa nurtsilta paloja... Ei vais, joku kädetön mokasi reunan kanssa, kun kakkua purettiin laatikosta. ;)

Päänsärkypäivä oli loistavaa käyttää rästihommiin: Ompelin vihdoin Pilkulle sopivan pipon. Pilkulla on toisinaan tuulisella kelillä ollut sellainen meininki, että pumpulit voisivat olla vaikka kokeilemisen arvoiset. Huppu pitää pumpulit taasen paremmin paikoillaan.

Satuponi Pilkku ja Julishka.

torstai 11. tammikuuta 2018

Hektinen arki

Sinä päivänä oli lunta. Kuvan otti Jaana Vuola.
Reiluun viikkoon en ole kotikonetta ehtinyt avaamaan. Kerrankos näin: Työ on vienyt mennessään ja päivät ovat jälleen vähän venyneet.

Hepparintamalla on silti pysytty tiukasti arjessa. Salama pyrkii liikkumaan lähes joka päivä ja vaikkei nyt kovalla kentällä kauheasti voi tehdä, saa se käyntijumpasta hyvää aivojumppaa. Se on ollut kentällä varsin miellyttävä ratsastaa, maastossa taasen aivan sähköjänis. Väistöjä, suoruutta ja siirtymisiä käynnin sisällä on tehty ja hyvin kulkee. Oma satulakin palasi joulun jälkeen kotiin ja se tuntuu istuvan hienosti!
Élina kävi yks päivä vieraissa. Hyvin kulki sillonkin.
Harvoin on näin kivaa, et saadaan oikein treeniseuraakin!

Sitten Pilkku. Se kääntyi nyt 5-vuotiaaksi, on onnellinen yksinhuoltaja ja setämies. Isyys sopii sille, varsan perässä vetäminen on sille kauhean luontaista ja mielekästä. Sievä poika miettii myös näyttelyitä ja ensimmäiset olisivatkin sopivasti helmikuussa Vaskiolla. Pilkku on talviturkissa mielestäni edukseen, joten katsotaan mihin päädytään.

Pilkun elämässä on sellainenkin iloinen asia tapahtunut, että ponivarsan lisäksi se on saanut myös oman ponilapsen. Se menee vähän niin kuin ylläpitoon J&J-komppanialle helmikuun alusta. Kivaa! Poni tosin pysyy kotitallillaan eli mikään ei käytännössä muutu.


Varsa. Julishka. Rinpula. Sillä ei oikeastaan vieläkään ole oikeaa kutsumanimeä, Julishka ei oikein taivu minun puheessani, vaikka virallisena nimenä se on just hyvä. Rinpula ei taas ole kovinkaan korrekti, oikeastaan se on jopa vähän sarkastinenkin. Mutta varsa on ihan äärettömän ihku, kiltti, rohkea ja röyhkeä. Eli siis just mun käteen sopiva otus. Vielä kun keksittäisiin nimi.
Blog Widget by LinkWithin