torstai 11. tammikuuta 2018

Hektinen arki

Sinä päivänä oli lunta. Kuvan otti Jaana Vuola.
Reiluun viikkoon en ole kotikonetta ehtinyt avaamaan. Kerrankos näin: Työ on vienyt mennessään ja päivät ovat jälleen vähän venyneet.

Hepparintamalla on silti pysytty tiukasti arjessa. Salama pyrkii liikkumaan lähes joka päivä ja vaikkei nyt kovalla kentällä kauheasti voi tehdä, saa se käyntijumpasta hyvää aivojumppaa. Se on ollut kentällä varsin miellyttävä ratsastaa, maastossa taasen aivan sähköjänis. Väistöjä, suoruutta ja siirtymisiä käynnin sisällä on tehty ja hyvin kulkee. Oma satulakin palasi joulun jälkeen kotiin ja se tuntuu istuvan hienosti!
Élina kävi yks päivä vieraissa. Hyvin kulki sillonkin.
Harvoin on näin kivaa, et saadaan oikein treeniseuraakin!

Sitten Pilkku. Se kääntyi nyt 5-vuotiaaksi, on onnellinen yksinhuoltaja ja setämies. Isyys sopii sille, varsan perässä vetäminen on sille kauhean luontaista ja mielekästä. Sievä poika miettii myös näyttelyitä ja ensimmäiset olisivatkin sopivasti helmikuussa Vaskiolla. Pilkku on talviturkissa mielestäni edukseen, joten katsotaan mihin päädytään.

Pilkun elämässä on sellainenkin iloinen asia tapahtunut, että ponivarsan lisäksi se on saanut myös oman ponilapsen. Se menee vähän niin kuin ylläpitoon J&J-komppanialle helmikuun alusta. Kivaa! Poni tosin pysyy kotitallillaan eli mikään ei käytännössä muutu.


Varsa. Julishka. Rinpula. Sillä ei oikeastaan vieläkään ole oikeaa kutsumanimeä, Julishka ei oikein taivu minun puheessani, vaikka virallisena nimenä se on just hyvä. Rinpula ei taas ole kovinkaan korrekti, oikeastaan se on jopa vähän sarkastinenkin. Mutta varsa on ihan äärettömän ihku, kiltti, rohkea ja röyhkeä. Eli siis just mun käteen sopiva otus. Vielä kun keksittäisiin nimi.
Blog Widget by LinkWithin