Oh shit (kuvia)

Salaman hoito-ohjeessa on, että kontrolloitua liikettä (= kävelyä) 5-10min päivässä akuuttivaiheen ajan.

Se ei vaan narun päässä onnistu. Eikä kyllä ohjasajaenkaan. Minun henkikultani on sen verran kallis ja Salama on liian iso heliumpallo (btw, 560kg!) lennätettäväksi.

Öö... No miten olisi vapaa tarhailu Duken kanssa kahdeksan minuutin ajan? Duken kanssa siksi, että se ei sinkoile sähikäisen lailla sinne tänne, niin kuin Toini.

Nypläystä. Se on ok, yleensä aika rauhallisessa tempossa etenevää touhua.

Virtahepo vs. Pygmi

"Hieno poika, kun otat noin iisisti."

Kierros eteni Toini-neidon luo.

Ja nypläysleikki jatkuu...

Sitten Salama muisti yhden ihanan taivaallisen puuhan, mikä on ihan parhautta.

Se veti jonkun 30 kierrosta edestakaisin hiekalla. Ketterä kaveri.

Ja sitten syttyi lamppu pään päällä.

Puolipiruetti suomipoikatyyliin ja menoksi.

Mä oon niin leija!

Ja niin vapaa.

Hyvin lääkitty.

Liian pikainen, vähän likainen, mielenvikainen.

Melko notkea.

Joskus vähän pallosalama.

Mä menen nyt.

Suuntaa en osannut heti valita.

Heippa!

OIKEIN HAUSKAA HALLOWEENIÄ KAIKILLE!

Meille ihan hitokseen karmivia hetkiä tarjoaa Salama, koko rahan edestä...

Kurkistus loimikaappiin, osa 1

Jokunen päivä sitten todettiin täällä blogissakin, että Toini mallia silkkiturkki ilman talvikarvan haiventakaan. Se tarvitsee siis vähän enemmän vaatteita, mitä tallin muut turrikat yhteensä.

Tonen kylki 6.10.2014

Sanoisin, että tuo Toinin turkki vastaa tällä hetkellä osaklipattua mallia. Karva on niin lyhyt, ettei se nouse juurikaan pystyyn. Mikä tällaiseen sitten on syynä, en tiedä. Liekö stressi ja hormonit, muutto tänne kun ajoittui juuri siihen aikaan, kun talvikarvaa ruvetaan viimeistään kasvattamaan. Silloin sillä meni elämä ihan uusiksi, koska oli elellyt viimeisen vuoden vuotiaan varsansa kanssa. Sitä ennen se on ollut jonkun talven pihatossakin ja kasvattanut kunnon turkin. Emänsäkään ei säästellyt karvansa kasvattelussa, muistutti ihan jotain karvaista ponia aina talvisin.

Loimiasioissa en säästä enkä tingi enää. Loimen on istuttava täydellisesti, kestettävä Suomen ja tämän hiekkalaatikon arktiset olosuhteet, lämmitettävä ja muutenkin oltava kiva katsella. Arvostan myös yksinkertaisia ja nopeita kiinnityksiä. Lisäksi haluan, että loimi kuivuu nopeasti. Siispä vannon Horsewaren loimien nimeen. Ne istuvat monenlaisille hevosille ja vaikka vähän hintaa on, pärjää parilla perusloimella pitkälle.

HW:n loimia löytyy neljässä eri kestävyys- ja hintaluokassa: Mio, Amigo, Rhino ja Rambo. Näistä kaksi ekaa ovat hyviä perusloimia, jälkimmäiset taas ovat kestävämpiä ja niissä on hiukan enemmän toiminnallisuutta eli kankaan laatu on vahvempi ja tekniset ominaisuudet parempia. Mitoitukset myös hieman vaihtelevat mallin mukaan: Toinilla ja Salamalla loimien koot ovat HW:n loimissa 145-155cm eli 6'6 tai 6'9". Duken omaa kokoa vielä etsitään, mutta nyt tilauksessa sille on 5'0" eli selkämitaltaan n. 100cm oleva loimi.

Toini on kerännyt karderoobiinsa lähinnä Amigo-takkeja. Sillä on nyt käytössä vuoriton kaulaosaton sadeloimi, 200g fullneck toppis ja 100g sisätoppis pyjamana. Näitä yhdistelemällä saa useamman erilaisen loimivaihtoehdon aikaiseksi - HW:t kun sopivat yhteen täydellisesti.

Toinin pyjama, Amigo Insulator 100g täytteellä, koko 145cm.

Ulkoiluasuna Amigo Hero All-in-one 200g täytteellä, koko 155cm. Istuu kuin hansikas.

Loimi ei valu, kiristä tai purista. Lavat ovat säilyneet Toinilla ihan ehjinä. 

Sadeloimena lämpimiin päiviin tai kuoriloimeksi löytyy lila vuoriton Amigo Hero Original, koko 155cm.

Kuivatukseen Toini käyttää tarpeen mukaan joko paksua villaloimea, fleececooleria tai tavallista fleeceloimea. Ratsastaessa erityisesti tuulisina päivinä selkään heitetään veden- ja tuulenpitävä pinkki ratsastusloimi. Erityisen kylmiin päiviin varastosta löytyy vielä korkkaamaton fullneck-toppis 300g täytteellä, jota toivottavasti tulevana talvena ei kuitenkaan tarvita.

Osa 2 pitää sisällään poikien sarvikuono-osaston, se tulossa ensi viikolla... :)

Salaman oma poikamiesboksi

Salama esittelee kivan osittain katetun 30 neliöisen poikamiesboksinsa:

On tikkari.

On nämä pahuksen kiristävät ja kylmät jutut, monta kertaa päivässä vielä.

Viherkasveja. Kelpaa koristeeksi.

Seisova roikkuva pöytä.

Tyttöysti pakkoparitettiin Kääpiön kanssa.

Mökistä avautuu aurinkoinen beach.

Tällaisessa yksiössä Salama joutuu nyt nyhjöttämään. Nyt eletään vasta päivää numero kolme ja ruuna on kasvattanut jo melkoisen jortsun otsaansa...

Syysretkellä klinikalla

Kun ei ole ihan varma, onko kaikki hyvin, on parempi käyttää viikon ainut vapaapäivä syysretkeen klinikalle Salaman kanssa. Taas ja tietty.

Salama on viime aikoina ollut vähän outo toisinaan. Kirjoittelinkin ylös sen liikuntoja ja muita havaintoja parilta viime viikolta:
(Jaloissa ei näkyvää = ei turvotuksia tai poikkeavan lämpimiä kohtia)

Viikko 42
- Maanantaina maastolenkki n. 1h käynnissä, liukasteli hieman savisella maalla, pörheä, jalat hyvät.
- Tiistaina harrasteli rodeoloikkia tarhassa
- Keskiviikkona rokotus, raspaus, jonka jälkeen muutaman päivän vapaa. Lämpö ei noussut nyt rokotuksen jälkeen.
- Sunnuntaina kentällä kävelyä ilman satulaa, rauhallinen ja kiltti mutta reipas

Viikko 43
- Maanantaina kentällä kevyt ratsastus (20min) kaikissa askellajeissa. Lopussa laukan jälkeen kompuroi, kävi melkein polvillaan, oli muutaman askeleen verran ep. Käveli puhtaasti. Jaloissa ei näkyvää. Kentän pohja tosi hyvä.

- Keskiviikkona Iiriksen päivä, laukan jälkeen ontui oej aika pahastikin, myös käynnissä. Kylmäys, kipulääke. Illalla "nilkutti" talliin oej:ta ontuen ihan kunnolla. Jaloissa ei näkyvää. Lämpö illalla 36,8°C eli normaali.

- Torstain ruuna vietti ulkotallissa, käveli paremmin jo. Kengittäjä kävi katsomassa kaviot iltapäivällä, kipukohtaa ei löytynyt. Ainoastaan vasemmassa etujalassa tuntui pulssi selvänä. Jaloissa ei näkyvää. Lämpö aamulla 37,1°C eli normaali.

- Perjantaina vp. Ruuna sai olla tarhassa vapaana. Ei ontunut enää käynnissä. Jaloissa ei näkyvää.

- Lauantaina kevyt ratsastus (20min) kentällä testimielessä, ruuna reipas ja liikkui ravissa ihan hyvin, mutta laukka ei noussut kumpaankaan kierrokseen. Jaloissa ei näkyvää.

- Sunnuntaina oikean etujalan sisäsivu vuohisen kohdalta turvonnut, lämmin, hieman ehkä puristusarka (se kohta, mistä nostan jalkaa esim. kaviota putsatessa). Kylmätty 2-3 kertaa päivässä, turvotus silti on ja pysyy nyt kolmatta päivää. Vasen etujalka kehittänyt samanlaisen pussukan, mutta se on pienempi eikä ole lämmin. Hevonen tarhaillut normaalisti nyt. Ei ole liikutettu lauantain jälkeen. Tarhassa näyttää liikkuvan ok, mutta on kovin rauhallinen, mikä ei ole tälle ehkä kovin tyypillistä.

Ja mitäs sitten klinakalla selvisi...

Lyhyesti: Oej hankositeen sisähaaran vamma. (10-20%) Lisäksi ultrassa näkyi pienenpieni hippunen "jotain", mikä olisi huonoimmassa tapauksessa voinut olla murtuma (pieni irtopala) nuljuluussa. Röntgenkuvassa luut ja nivelet olivat kuitenkin ihan siistit ja ehjät.

Koska vamma vaikutti vielä kovin tuoreelta, otetaan uusintakäynti klinikalle 2-3 viikon päähän. Siihen asti jalkaa kylmätään niin paljon kuin jaksetaan (jopa 5-6 kertaa päivässä oli suositus), ruuna viettää päivät sairastarhassa (oumaigaad...) ja se saa kahden viikon kipulääkekuurin.

Tulevat viikot ovat siis hyvin hermoja riipiviä ja hilppasen stressaavia kaikille osapuolille. Voi, kunpa olisin saanut olla taas luulosairas... Joka tapauksessa, taistelu alkaa taas ja ekat toimenpiteet on jo tehty: Sairastarha on kasattu jälleen kokoon ja pienen reippaan potilaan jalkoja on kylmätty jo pari kertaa.

Posti toi Salamalle sen ekan Rhino-loimen. Pitäisi kestää monet iskut. ;)

PS. Bodyguard oli tietty mukana. Duke siis. Se hoiti hommansa täydellisesti. :D

Hankosidevamma

Johan taas tuli takaisku. Oej:ssa hankkarivamma. Ei murtumaa.

Nyt on paljon pohdittavaa.

Karvan mitalla

Meidän tallin TOP3 karvaturrit, kun mitataan talviturkin turnajaiskestävyyttä:

1. Kirkkaimman mitalin vie Duke. Todellinen Polar Black Bear, jonka turkkiin käsi uppoaa ja katoaa. 

2. Hyvänä kakkosena tulee meidän toinen maatiainen eli Salama. Sillä on siisti ja sileä mustanharmaa samettiturkki, joka on todella tuuhea. 

3. Pronssin vie tässä kisassa Toini. Se on joko erehtynyt vuodenajasta tai sitten elää siinä toivossa, että kesä on tänä vuonna ikuinen. Toini pukeutuukin loimeen nyt yötä päivää, koska muuten se reppana paleltuu.

Kuvat otettu 27.10.2014.

Vesi, tuo elämän eliksiiri

Talvi ja pakkaset lähestyvät. Viimeistään nyt mattimyöhäisetkin kiikuttavat hevosensa talliin ja sisäruokintakausi voi alkaa.

Pian alkaa jo perinteinen hevosten talvijuottokeskustelu.

Nettiraati tietää ja väittää sitkeästi, ettei hevonen tarvitse vettä talvella. Se voi syödä lunta. Ja jos sitä ei ole, olkoon ilman. Se voi juoda sitten aamulla tai illalla tallissa. Ulkona on silti oltava, koska kokopäivätarhaus on tietty ehdoton. Ähkyt tai muut ummetukset eivät tietenkään johdu juomattomuudesta.

Isojen tallien pitäjät vetoavat kustannuksiin ja työmäärään, kun hevosia pitäisi juottaa ulos. Jälleen mietin, onko tallinpitäjä oikealla alalla, jos perushoidon järjestäminen on ylitsepääsemätöntä. Se nyt sattuu olemaan karu fakta, että tässä maassa suuri osa vuodesta on kylmää, pimeää ja muutenkin kurjaa. Useilla isoilla talleilla on kyllä varaa kuitupohjiin ja kullattuihin suitsitelineisiin. Lämmitettävä vesikuppi maksaa edullisimmillaan 200e ja näppärä väsää eristetyn kupin itsekin muutamalla kympillä. Ristiriitaista. Tarhojen rakennusvaiheessa kannattaa satsata siihen, että sähköjohtoja saa turvallisesti vedettyä.

Hevosen tulisi juoda vuorokaudessa keskimäärin 20 litraa vettä, jotta nestetasapaino pysyisi kunnossa. Liian vähäinen vesimäärä aiheuttaa kuivumista, yleiskunnon laskua ja ähkyjä. Vaarallisia juttuja rakkaalle hevoselle, josta muuten niin paljon välitetään ja jolle tahdotaan vain parasta.

Optimaalisinta olisi tarjota muutaman asteen lämpöistä vettä, mutta osa hevosista pitää lämpimästä tai jopa kuumasta vedestä. Toiset taas inhoavat lämmintä vettä. Olennaisinta kuitenkin on, että sulaa vettä on pakkaspäivinäkin tarjolla - joko koko ajan tai säännöllisesti tarjoiltuna. Vedenkulutusta kannattaa seurata ja juomattomuuteen sopii puuttua ajoissa: Ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin kuivan hevosen nesteytys. Juomavettä voi tarvittaessa maistaa hevosen suosikkiherkuilla, kuten esimerkiksi omenamehulla, melassilla, leseellä, viherpelletillä tai hillolla.

Meillä on tarhassa lämmitettävä vesiastia, joka toimii ainakin -25 asteen pakkasille asti. Sen lisäksi vien kylminä päivinä muutaman sangollisen kuumaa vettä tarjolle, erityisesti Salama joisi lämmintä vettä ämpäritolkulla. Yöksi jokainen saa vesiautomaatin lisäksi ämpäriin vettä. Näin vedenkulutusta on helpompi seurata. Hevoset juovat myös mieluiten ämpäristä.

Miten sinun tallillasi on järjestetty talviajan juottoasiat?

Note to self

Poni on ihan peto. Myös pinkki heijastinkaulus olallaan.

Poni on edelleen maailman mainioin kärryjen edessä. Kevyt takaa ja halutessaan myös edestä.

Ja kun myös pinkkiin pukeutunut Toini menee edellä, ei tule kärryilläkään olevalle kylmä. Tuli vähän sellainen fiilis, että haluan kärryille kuppipenkin...

Silkkikarvainen Toini halusi pyjaman yöksi. Sen se myös sai. Talvikarvatilanteesta tulossa lähipäivinä lisää päivitystä.

Päivän kivoimman uutisen tarjoaa Salama: Se ei ontunut enää eilen eikä tänään.

Massiivinen kolmella jalalla hyppely jää siis jälleen mysteeriksi. Kengittäjä ei löytänyt kavioista paisetta eikä jaloissa näy edelleenkään päälle päin mitään. 

En tosin kerro tässä sitä, että tuuli meinasi viedä kuolaimettomiin puetun pikkuruunan mennessään. ;)

En kerro myöskään siitä kauheasti, kun heräsin aamulla klo 5.20 järkyttävään ryskeeseen, mikä kuului korvatulppienkin läpi. Luulin, että ulkona ukkostaa. Pikainen tarkempi ajattelutyö toi kuitenkin siihen lopputulokseen, että lokakuussa harvemmin ukkostaa. Siispä tikkana ulos ja talliin. Siellä oli - kukas muukaan - kuin Ykkösmuru kylki hikisenä takajalat ristissä seinää vasten jumissa. Kiva. 

Salama jää nyt talvilomalle, jolloin se liikkuu vain satunnaisesti. Jos keli pysyy sulana ensi viikollakin, voisi Iiris mennä sillä kerran tai pari. Ruunalla tuntuu olevan joku kasvupyrähdys meneillään ja se on sen tuntuinen, että nyt on parempi antaa olla. Ehtii sitä tuuppailemaan sitten myöhemminkin.