sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Isojen poikien juttuja jo

Oli ihan pakko tilata tämä kauan himoitsemani villaloimi koossa 145cm - ehkä se on sopiva joskus ensi vuonna, mutta who cares:

 Gold Medal Superior villaloimi © Hööks
Täytyyhän meillä olla hieno edustusloimi, kun me lähdetään Salaman kanssa valloittamaan maita ja mantuja... :) Ei kai, suunnitelmia saa ja pitääkin olla, mutta turhan vakavasti ei saa tulevaisuutta ottaa, sen olen karvaasti saanut kokea tässä lähiaikoina.

Pojun muuttokuorma on ollut valmiina jo kaksi viikkoa. Ylihuomisen huomenna päästään tositoimiin! Edes puolilamaava flunssa ei hidasta tahtiani, vaan kohti keskiviikkoa mennään vaikka pää kainalossa Buranan ja flunssalääkkeiden voimin. Lupaan tehdä super-mega-hyperhehkutus-postauksen (koittakaa kestää!) sitten, kun orhi on onnellisesti saatettu uuden leikkikaverin luo Tarulandiaan. :)

Terveisin
Mare, heppatyttö 4-ever ja ikää 13wee (ainakin)

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ihan vähän eteenpäin

Olen Fannin poismenon jälkeen ratsastellut aika vähän, vain muutaman kerran viikossa ja nekin kerrat pääsääntöisesti maastossa humputellen ilman vakavampia ajatuksia. Pari kertaa olen nyt Misun kanssa keskittynyt etsimään sitä sisäistä perfektionistia, joka haluaa kasata ne talliin unohtuneet takajalat ja saada hevosen toimimaan kuin ajatus. Tai ainakin siihen pyritään.

Tänään a) kauniin sään, b) hyvän kentän, c) sisäisen hyvän fiiliksen johdattelemana satuloin Misun jälleen koulusatulan alle ajatuksena kokeilla, onko kouluratsastus tosiaan niin mukavaa, kuin etäisesti muistin. Olihan se - tein samoja harjoituksia kun Fanninkin kanssa, eli ratsastelin uran sisäpuolella hakien ulko-ohjan tukea ja kulmissa etsittiin tuttuun tapaan Kyran aakkosia. Tehtiin muutama ravi-käyntisiirtyminen ja kaunis pysähdys sekä vähän väistöjä ja sisätakajalan jumppaa. Hevonen pehmeni nopeasti ja kulki kivassa pehmeässä muodossa ajoittain. Välillä päädyin mokaamaan koko homman ja tein joko liikaa tai sitten jäädytin ja hevonen hetkellisesti ihmetteli edellämainittuja asioita, luonnollisesti siis... Välillä myös huomasin ohjien valuvan käsistä ja oman etukenon ilmestyvän jostakin, näin jo itseni seisomassa keskellä kenttää karjumassa mokomalle tollolle ratsastajalle... :D

Otan ratsastuksellisesti nyt päivän kerrallaan. En suunnittele mitään, vaan homman kanssa edetään viikko kerrallaan. Sekin tuntuu välillä paljolta - nyt kun talvikelit ovat näin mukavat, niin maastoilu on vallan mukavaa, joten miksei välillä oteta ihan rennosti vaan... :) Tammojen kanssa on menty yksin ja erikseen ja Sohvikin on käynyt hölkkäilemässä ja kiipeilemässä muutaman kerran nyt. Se on niin symppis, ei pelkää autoja eikä ihmettele mitään turhia, vaan mennä puksuttaa tasaisen varmasti eteenpäin.

Kaunis Misukka kesällä 2008.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Viikko vielä...


Hevoskuume polttelee jo entistä kovempana, hyvä kun malttaisi keskittyäkään enää mihinkään muuhun... :) Tänään olen shoppaillut pienokaiselle pieniä loimia, kasassa on nyt lila fleeceloimi kasvuvaralla kuivatukseen, musta sadeloimi verkkovuorilla kevätkeleille ja talvikäyttöön aikaisemminkin mainitsemani vaaleanlila pieni ja söpö ulkotoppis. Niillä pärjätäänkin tämä kevät vallan hyvin. Noin muuten olen yrittänyt pitää varustehankinnat ihan minimissä, mutta vaikeaahan se on, kuten varmasti kaikki vähänkin varusteaddiktit tietävät... :D Kohtalaisen vaikeaa muuten arvioida noita pikkuhevosten kokoja, saa nähdä miten takit sopivat päälle, sitten kun niiden tarve on.

Näillä näkymin 1.2. keskiviikkona olen jälleen hevosenomistaja. Sitä tosiaan odotellessa. :D Fiilikset ovat hyvin jännittyneet, odottavaiset ja optimistiset. Toivon sydämestäni epäonnen kääntyneen ja uskon jollain tapaa kohtaloon. Näin muuten tämän varsan myynti-ilmoituksen jo syksyllä ja soitinkin siitä silloin, vaikka minulla oli talli täynnä hevosia, mutta se oli tavallaan jo ehtinyt mennä, eikä ollut täten enää aktiivisesti myynnissä silloin. Se tuli kuitenkin nyt joulun tienoilla uudelleen myyntiin ja vaikka silloin tilanne kotipuolessa oli mikä oli, niin otin uudelleen yhteyttä. Pian hän on sitten ikiomani... <3 Olen ihaillut tämän isää jo pidemmän aikaa ja toivoinkin siitä itselleni varsaa. Eipä tämän emäkään yhtään hullumman näköinen ole, pikkasen erisukuinen ja hyväluonteinen. Mutta tosiaan, jo silloin syksyllä tunsin sydämessäni sellaisen jännän piston, mitä ei ihan joka hevosen kohdalla tule. Kävin tässä tammikuun aikana neuvotteluja myös parista muusta varsasta, mutta ne eivät kolahtaneet samaan tapaan.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Tallipäivä

Vanhat ruokinta- ja hoito-ohjeet kesältä 2011.
Sain tänään aamulla klo 6 huikean inspiraation lähteen: Kerronpa jollain tapaa meidän tallin arkipäivästä! Arki on tosin välillä hyvin vaihteleva vuorotyön vuoksi, mutta pääpiirteissään perusaamuvuoropäivä tallin osalta kuullostaa aika samanlaiselta, kuin tänään.

Aamulla klo 5.25 soi herätyskello. Parin torkun jälkeen pudottaudun sängystä abouttirallaa 5.40 ja keitän kahvit, keitän puurot ja mietin maata, valuuttaa ja vuotta. Hetken virittäytymisen jälkeen hiukan yli 6 menen talliin, jossa on vastassa yleensä vielä nukkuvat hevoset. Sohvi ei ole millään tapaa aamuvirkku, se on aina hyvinhyvin väsynyt, haukottelee pitkään ja hartaasti sekä tekee kissamaiset venyttelyt joka aamu. Se ei myöskään jaksa yhtään turhia rapsutteluja eikä jutskailuja, vaan korkeintaan haluaa ruuan heti eteen ja kaikessa rauhassa syö sen. Mistella taasen on neutraalimpi, aina valmiina kaikkeen vuorokaudenajasta viis. Heppojen syödessä aamujyviään käyn lataamassa ulos heinät ja vedet päiväksi.

Mistella saa aamuheinäannoksensa 4kg pieneen heinäverkkoon ahdettuna. Sohvi saa puolet isomman satsin omaan tarhaansa isossa heinäverkossa ja siitä se syökin pitkälle iltapäivään asti. Pakkasasteista riippuen näin talvella vien joko tulikuumaa tai muuten vaan lämmintä vettä molemmille. Loimitus sään mukaan - tänään mittarissa oli -0,8°C ja taivaalta sateli kevyesti märkää lunta, joten päädyin laittamaan hevoset ilman loimia ulos, koska molemmilla on paksut talviturkit. Pakkasen ollessa korkeampi ja tuulen ollessa voimakkaampi loimitan hevoset harkinnan ja fiiliksen mukaan.

Työpäivä päättyy yleensä klo 15 ja sen jälkeen päästyäni kotiin Mistella saa päiväheinät. Lisäksi molemmat saavat lisää lämmintä vettä. Kesällä vettä on luonnollisesti vapaasti saatavilla.

Ennen tallitöiden tekoa syön ja ihmettelen maailmaa mm. pakollisen Facebook-kierroksen toimesta. Sen jälkeen siivoan tarhan, tallin ja laitan iltaruuat valmiiksi. Hevoset liikutetaan fiiliksen mukaan joko vielä valoisaan aikaan tai sitten vasta myöhemmin illalla. Tallihommiin ei mene kuin vajaa puoli tuntia sisältäen tarhan ja tallin siivouksen, heinien roudaamisen ja ruokien laiton. Kun esim. tarhan siivoaa joka päivä, ei siihen mene ns. liikaa aikaa. Mistella saa vielä yhdet tai kahdet päiväheinät illan aikana.  Myös Sohvi saa "iltaverkon", jossa on pari kiloa heinää illan ajaksi.

Hevoset tulevat sisään pääsääntöisesti klo 21-22, joskus myöhemmin ja joskus superhuonolla säällä aikaisemminkin. Ne saavat yöksi paljon heinää ja väkirehut. Samalla tarkistan, että pääpiirteissään kaikki raajat, kengät ja karvat ovat paikoillaan. Joskus tunnustelen jalat ja mittaan myös lämpöjä. Samat rutiinit toistuvat automaattisesti usein myös aamulla - omat hevoset tuntee yleensä niin hyvin, että niistä näkee kilometrin päähän, jos niillä ei ole kaikki hyvin. Illalla laitan aamun ruuat ja heinät valmiiksi, jotta ne on helppo puolitajuttomana viedä taas aamulla ulos. Iltatallin päätteeksi hepoille toivotetaan hyvät yöt suomeksi ja englanniksi, pinttynyt tapa... :)

Vielä yhteenvetona... Mistä ovat minun päiväni tehty? Noh, tässä muutama esimerkki sekalaisen kuvakollaasin muodossa oman tallin arjesta. :)

Näkymä keittiön ikkunasta. En vaihtaisi pois <3
Heinäverkkojen latausapu: Justiina-kissa.
Tom ja Hennu tarhan portilla viime talvena.
Välillä metsästetään karkureita...
Tässä Tom vanhan kuormalavan  raadon taakse maastoutuneena kevällä 2010.
Kerran tehtiin kenttä. Kesä 2010.
Kentän lanauspeli. Ihan näppärä, vaikkei ulkomuodosta uskoisi... :D Pääsääntöisesti olen käyttänyt tuota bensalla kulkevaa, joskus homma on hoidettu kyllä hevosellakin... :D

Tomboy ja ruohonleikkuri. Molemmat hyötykäytössä.
Keväisin tyhjennetään lantalava. Tässä se on jo päässyt tien päälle.
Talli siivottuna.
Tomboy ja juuri saapunut heinäkuorma, kaikki paalit eivät mahtuneet varastoon, joten osa piti pinota kiusallisen lähelle ruokaa rakastavan ruunan karsinaa.
Miettikää kevään ensimmäisiä lämpimiä päiviä, sitä ihanaa auringon paistetta ja varusteiden pesua - se on kuulkaas mukavaa se !

Välillä väkerretään uusia istutuksia pihalle. Tämä oli edelliskesän versio-
Joskus tallista löytyy kummituksia. Tai siis niin usein luulen :D Tällä kertaa syyllinen olikin naapurin kissa, joka etsi hiiripaistia heinävarastosta :)

perjantai 13. tammikuuta 2012

Pari viikkoa vielä!

SS 7.1.2012
Kuun vaihteessa haemme Tarun kanssa Santun kotiin eli "kotiin", voi kunpa aika kulkisi nyt vauhdilla! Haluaisin pikkuisen jo ikiomaksi paijattavaksi ja halittavaksi - tietty sillä edellytyksellä, ettei 7kk ikäinen suomenhevosorivarsa nyt ihan vielä ole sellainen halinalle, jota voi huoletta talutella löysässä narussa... ;) Mutta se onkin tavoite sitten joskus kymmenen vuoden päästä.

:D
Löysin pojulle jo toppaloimen (värinä soft lilac.. :D), harjalaukun (harmaa-pinkki), johon pesin ja kiillotin sille kokonaisen harja-arsenaalin (pinkeistä) harjoista ja (violetin) riimun naruineen päivineen. Pakkailin myös jo ruokia ja kumisen pallon sille muuttokuormakassiin. Lisäksi pikkutyttömode iskeytyi päälle sen verran, että tein pikkulapselle oman päiväkirjan, johon kerään kaikki olennaiset tiedot lapsuusajalta talteen. Hih.

Pikkupoju saa oman postauksen sitten, kun se on haettu kotiin ja kaikki paperiasiat ovat kunnossa. :)

Kotona meillä on yhä kaksi toisiaan vihaavaa tammaeläintä. Ne saivat olla samassa tarhassa pari päivää ja homma näytti ihan järkevältä, mutta yhteiselon käytyä sittenkin turhan vaaralliseksi, laitan ne erilleen uudelleen. Turhat riskit minimoidaan nyt ja sillä sipuli. Katselkoot toisiaan sitten väliaidan välityksellä... :D

tiistai 10. tammikuuta 2012

Viikon kuvat: Tompan talvipäivä 19.2.2011

Selailin (vaihteeksi) vanhoja kuvia ja löysin kansion viime talvelta. Lunta oli toista metriä ja Tompallakin oli melkoinen talviturkki. Tomboy tallusteli välillä pihalla vapaana, kesäisin se tutki nurmikoita ja kukkapenkkejä (joskus se eksyi myös naapuriin...) ja söi omppuja suoraan puusta, talvisin se kävi etsimässä unohdettuja aarteita, vaikka lunta olisikin ollut ainakin puoli metriä... ;)

Heippa, mä menen nyt - hitaasti mutta varmasti.
Tompsukka tutkimassa erilaisia hevosvoimia.
Sitten temppuja ihan pyynnöstä, tässä hän antaa tassun... ;)

lauantai 7. tammikuuta 2012

Johan tuli talvi


Maa on kauniin valkoinen, tuntuu ihan uudelta alulta - sitähän se tavallaan on, uusi vuosi ja osittain ikävä kyllä, uudet kujeet.

 

Misun ja Sohvin kanssa ollaan maastoiltu tämän viikon aikana enemmän kuin urakalla. Kentällä pyöriminen kovan pohjan takia on vähän tylsää, joten olemme pitkästä aikaa kolunneet enemmän metsäteitä. Kaatuneita puita on ihan tajuttomasti, lopetin laskemisen siinä sadan kieppeillä... Sohvi on puhjennut kukkaan metsäretkillä, se on ihan omassa elementissään, kun saa samoilla ympäriinsä. Siltä löytyy kuin löytyykin myös kaasu... :D

Santtu 7.1.2012
Olin myös katsomassa tulevaa perheenjäsentämme. <3 Hän on Salama, 8kk suokkipoitsu ja hän saapuu omistukseeni lähiaikoina. Pikkupoju majoittautuu kevään ajaksi Tarulandiaan, hyvän ystäväni luo telmimään muiden jätkien kanssa. Kerron Santusta varmasti paljon lisää lähiaikoina... :)

tiistai 3. tammikuuta 2012

Pohdintaa jälleen heppahommista ja sen tulevaisuudesta

Fanni elementissään 24.12.2011 - tutkimassa uteliaana kaikkea.
"Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää 

En tahdo irtikään päästää

Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin 

Olet jokaikinen yön ääni

Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä

Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Ei sua minusta voi erottaa

Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos kun olit totta hetken

Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se olis kuvitelmaa"

Näihin Kaija Koon sanoihin voisin kiteyttää sen kokonaisen tunteiden vuoristoradan, mitä olen käynyt mielessäni läpi parin viime viikon aikana.

Olen samalla toki pohtinut koko hevosharrastukseni jatkoa, kuten olen jo vähän vihjaillut viime kirjoituksissani. Menen lähiaikoina katsomaan paria varsaa. Olen päätynyt siihen, että se on "paras" jatkumo tälle harrastukselle - kokonaan uuteen ratsuprojektiin hermot eikä mielenkiinto tällä hetkellä riitä, joten samalla vaivalla hankin varsan kasvamaan rinnalle. Lopettaakaan en osaa, voi enkä halua. Lainahevosilla saan ratsastella niin paljon kuin sielu sietää ja "vihdoin" voin toteuttaa pitkäaikaisen varsahaaveeni. Ehkä.

Siitä, onko koko hevostouhussa mitään järkeä,voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin. Totean vain, että järki ja hevoset eivät mahdu samaan lauseeseen... :)