lauantai 12. helmikuuta 2022

Säteen viikko-ohjelma


Säteen töihinpaluu on alkuvuoden aikana asettunut uomiinsa ja liikutuskalenteri on saatu jollain tasolla vakinoitumaan. Ainoina haasteina ovat - yllätys - sääolosuhteet, mutta niiden mukaan mennään.


Päivät Säde viettää kavereiden kanssa tarhassa aamusta iltaan. Heinät tarjoillaan kolmesti päivässä ulos ja yöksi sisälle. Kesän ja ötököiden tullen Säde on sisällä enempi ötökkäaikaan, eikä se ole lainkaan sitä pistänyt pahakseen. 


Heinäanalyysin pohjalta laadittiin väkirehuruokina, jossa olennaisena oli valkuaislisä. Säde saa siis ripauksen väkirehua (Selected + Marstal Sinfonie), johon on lisätty valkuais- ja kivennäislisät. Lisäksi hamppurouhe ja biotiini (Racing Biotin, jossa myös hyvät sinkki- ja kuparipitoisuudet) menevät ympäri vuoden ihon suojaksi. Lisäksi aloitin sille nyt E-vitamiinilisän jatkuvana. ADE menee myös nyt kevättalvella kuurina.


Liikutus tapahtuu pääsääntöisesti joka toinen päivä. Kerta viikkoon ratsuttajan kanssa ja muuten sitten minun kanssa. Pääasiassa mennään kahdesti viikossa maastoon ja kerran kentälle. Hiki saa tulla, mutta välillä ihan vaan höntsäillään. Rankemman päivän jälkeen kävelytellään seuraavana päivänä maasta palauttelut.

Kunto on vielä huono, kun voimaa ei juurikaan ole, mutta tilanne paranee koko ajan. Lunta on nyt ollut alkutalven jäiden jälkeen niin paljon, että hankitreeniä on tullut todella tehtyä. Maastolenkit eivät ole olleet vauhdikkaita, mutta sitäkin tehokkaampia.


Mites se jalka sitten? Pehmeä ja tukematon pohja isompien hokkien kanssa on sille selvästi huono yhdistelmä. Toisinaan vanha vammakohta lämmittelee liikutuksen jälkeen vähän, yleensä ei. Jalat kylmätään joka päivä ja jos otj:ssa on jotain epäilyttävää, liikuntaa kevennetään. Tamma kuitenkin kulke kivasti suht suorassa ja pääasiassa mielellään, joten toistaiseksi näyttää ihan hyvälle. Hiljaa hyvä tulee!

tiistai 1. helmikuuta 2022

Yhteistyössä: Mylittlenetshop heinäverkkokokemuksia


Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Mylittlenetshopin kanssa. 

***

Postauksen aihepiiristä löydät lisää vanhempia postauksia ja omakohtaisia kokemuksia tunnisteella slow feeding.


Saimme käyttöön kuukausi sitten Haychixin puolipaaliverkon, jonka silmäkoko on 3,20x3,20cm. 

Free Up Feeder

Ennestään käyttökokemusta löytyi saman valmistajan Free Up Feederistä (itse hankittu tuote), joka keikkui ensin vuoden verran ulkotallin seinässä ponien käytössä ja sittemmin Säteen yöheinäverkkona. Se on kestänyt moitteetta aika rajunkin käytön, verkkoa ei ole tarvinnut korjata kertaakaan! Lisäksi se on kivan näköinen, vaikka karsinan seinä kuvassa likainen onkin.

Puolipaaliverkko täyttötelineessä

Ensivaikutelma tuotteesta oli positiivinen: Jenkkituote, laatu näkyy ja tuntuu - aiemmin tuhanteen kertaan parsitut vanhat sf-verkot tuntuvat lähinnä vitsiltä, kun katselee tätä. Haychixin verkko asettuu kiltisti sekin verkon täyttötelineeseen, joka helpottaa päivittäistä työtä kummasti. Valmistajan ohjevideossa verkon täyttö tapahtuu vähän eri tavoin, joka sekin ihan näppärä keino, tässä video:


Verkon vetoisuudeksi luvataan 4-5kg heinää. Kuvassa verkossa on 6,1kg kuivaa heinää eli varaa on.

Verkon voi kiinnittää kummasta päästä vain kiinni, mikä tuo mukavasti monikäyttöisyyttä. Tämä yksilö pääsi Salaman yöheinäverkoksi ja koska meillä on avokarsinat, lisäsin kiristysnarun päähän pikalukon. Näin verkko ei kiepsahda naapurin puolelle, kun se on kiinni sekä ylhäältä että alhaalta. Pikalukon avulla sen saa kätevästi kiinnitettyä laarin pohjalla olevaan  renkaaseen, muutenhan ilman tuota pikalukkoa pärjää ihan hyvin. 

Verkon mukana tulee tuo kätevä iso palohaka ja toisen pään nyöri on kätevä solmia perinteiseen tapaan. Se naru on muuten heijastava, kätevä yksityskohta!

Salaman yöheinäannos on 4kg.

Kuten slow feeding-verkkojen kanssa yleensäkin, riimut ja kengät ovat huono yhdistelmä. Salamalla on tämän vuoksi vanerista tehty heinälaari karsinassaan, jotta se ei keksisi yhdistää jalkojaan ja verkkoja toisiinsa. Sen yhden yön, kun laari oli muutama vuosi sitten poissa, löytyi hevonen jalka heinäverkosta aamulla...


Verkko on ollut nyt kuukauden käytössä, joka yö. Se on edelleen kuin uusi, vaikka kohde-eläin on nimensä veroinen ja kohtelee välillä ukkoskuuron lailla ruokiaan. Pari kertaa Salama on jäljistä päätellen mutustellut tuota mustaa kumiosaa, jolla verkko kiristetään kiinni. Rikki se ei kuitenkaan ole mennyt. Aiemmat verkot ovat kestäneet viikon tai maksimissaan kaksi tämän käsittelyssä.

Verkko tai kiristysnaru ei ole jähmettynyt pakkasella, eli ne eivät juurikaan ime vettä. Ns. tavalliset slow feeding-verkot kohmettuvat pakkasessa muodottomaksi paakuksi ja niiden käsittely on tällöin haastavaa.  

Alkuun verkon sidonta tuntui oudolta, mutta ei sen solmimiseen kovin kummoisia partiolaistaitoja tarvittu. Verkko on siis helppo ja nopea käyttää, varaosia on tarvittaessa saatavilla ja mikä parasta, näillä on jopa takuu! (Lue lisää Mylittlenetshopin sivuilta)


Meillä on menossa tallinpidossa 14. talvi tällä tontilla. Pyörää ei tarvitse keksiä enää uudelleen, mutta tietyt asiat saavat toimia hyvin ja sellainen on esimerkiksi tämä heinäverkkoasia. Kun hevoset ovat erinomaisia rehunkäyttäjiä ja järkevä ruokinta on muuten lähes mahdotonta järjestää, ovat sf-verkot hyvä apu siinä. Ne lisäävät päivittäistä työtä jonkin verran, mutta toisaalta tukevat kuitenkin hevosten hyvinvointia.

Sen verran tykästyin tähän tuoteperheeseen, että olen aikeissa tilata pari verkkoa lisää, ne tulevat sitten ulkokäyttöön aamu- ja päiväheinien annosteluun. Hankintahintaa en pidä pahana, kun tuote itsessään on kestävä ja laadukas. 

Suosittelemme siis!