Kesäkuu puhelinkuvina

Ja vähän toukokuutakin. Tässä Oliver-pappa nautiskelemassa tuoreesta ruohosta toukokuun lopulla.

Salainen harrastukseni on kerätä puutarhaan tyhmiä patsaita. Tätä pelästyin itsekin, kun illalla tepastelin Herra Harakan ohi.

Julishka ja seitinohuet aamukännit. Pikkuriikkinen rauhoite oli pikkuprinsessalle vähän liikaa. Melkein tunnin verran sain pitää ponia pystyssä, kunnes virkosi.

Home sweet home. <3

Salama kengitettävänä. "Tyyppi grillaa mut elävältä ja sä typerä ihminen vain otat kuvan" tuumii Salama.

Salama varsansa kanssa päiväheinillä. Salaman varsavuosien jälkeen kukaan ei ole syönyt samasta kasasta mitään. Eli kuvassa on tapahtunut pieni ihme.

2.6. Julishka täytti virallisesti 2v.

Liskon kanssa piknikillä Kokemäessä 8.6. 

Julishka pääsi hetkeksi kesälaitumellekin, kuvassa hän on takimmainen musta.

Salama jäi siis Oliverin kanssa kahdestaan kotiin. Sydän särkyi.

Kentällä on harrastettu ahkerasti jumppaa ja keskitytty mm. laukannostoihin. Tässä Salaman lopputervehdys.

Sitten ns. sivistynyt poseeraus samasta aiheesta. 

Kentällä Salama on ollut vähän laiskanpulskea, menee tasan minkä pyydetään, mutta maastossa siitä on tullut varsinainen peto. Siis innokas menijä, joka pysyy kylläkin näpeissä. Tai no parin laukannoston jälkeen kontrolli on vähän niin ja näin, mutta hei, jos Salamalta kysytään, niin kyllähän se kontrolli löytyy. Nimittäin häneltä itseltään. xD

Kesäkuun puolivälissä "nautittiin" lentonäytöksestä. Neljä päivää hävittäjiä ja muita vastaavia to-del-la kovaäänisiä lentäviä juttuja. Salama tärisi ja hikoili kauhusta karsinassa korvatulppiensa ja äänieristävän huppunsa kanssa. Hevoselle, joka pelkää lentäviä asioita ja kovia ääniä, oli tuo viikonloppu ihan hirveä.

Hevoset ovat olleet nyt pääasiassa yötäpäivää ulkona. Iltapäivisin tai aamuisin, miten työvuorot nyt ovat menneet, ovat hevoset käyneet tallissa lepäämässä. Tässä Salama tallin ikkunassa vaatimassa ystävällisesti palvelua (= aamuheiniä) sunnuntaiaamuna klo 6.25.

Juhannus 2019 ft Helga. Juotiin oikein siiderit terdellä, ekan kerran tänä vuonna. Siis minä ja isäntä, kissa joi vettä. 

Samaan aikaan Salama sai vapauden tepastella koko pihassa vapaana. 

Salamakin osallistui grillaamiseen.

Työhevonen on työhevonen. Juhannuspäivänä palattiin sorvin ääreen. ;) 

Siirrettiin turvekasa sisälle. Nimenomaan monikossa.

Tässä omenapuussa on ties kuinka monennetta vuotta sinitiaisen pesä, siis tuolla haaran reiässä. Mokoma puu on myös Salaman lemppari, ihan parhaalla korkeudella tämä oksa.

Työt jatkuvat. Nyt aloitettiin pikkulaitsan harvennus. Haapaa ja pajua olisi yli oman tarpeen.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin maastoon. Kaikki muut ilmoittautuivat palvelukseen, paitsi eräs suomenhevonen... Jos en tuntisi hevosta, saattaisin huolestua, mutta tässä tapauksessa ihan normisettiä. Klo 10 on aamupäiväuniaika ja näin on ollut koko Salaman iän. Stupid human, kun sopii tuollaisia maastojuttuja siihen aikaan. ;)

Keskiviikkona Lisko tuli kotiin seuraavaa näyttelyä varten. <3

"Iskä" on taas onnellinen, kun on oma purulelu varsa jälleen mestoilla!

Sielultaan estehevonen?

Heti alkuun dieettikuulumiset: Tämän viikon rinnanympärysmitta 201cm. Tavoite on enää sentin päässä! Mittanauha antaa painoksi tällä rinnanympäryksellä 567kg.

Sitten kuvatulvaan. Havaitsen pientä hauskuutta erään hevosen naamassa. Salamahan "hyppää" vain joskus jouluna ja juhannuksena, joten ajankohdan osalta pieni puomitreeni sopi hyvin yksiin. Ensi viikolle on varattu treenihetki isolle kentälle puomien pariin, koska harvemmin jouluna pystyy kuitenkaan ilman maneesia näitä menemään. :)

Jee, puomeja! T: Salama

Tyyli vapaa... Intoa on enempi ku taitoa.

Sokka irti, ohjaustehostimesta meinaan.

Loppuravit vielä kentällä )

Traileriprojekti: Tällä erää check!

Ostin keväällä pienen puhdeprojektin. Etsin kahden hepan kevyttä ja varmatoimista perustraileria, ihan karvalakkimallikin olisi käynyt, mutta ehdoton kriteeri oli se, ettei koppi olisi kovinkaan vanha. 

Eka kauppa ei mennyt ihan putkeen. Ostin "hyvästä kodista" kahden hevosen Böckmannin. Tuttava toi sen ohikulkumatkalla kotipihaan ja kun aloin tutkimaan ostostani paremmin, paljastui traileri aivan läpimädäksi. Muun muassa sormi meni etuseinästä läpi ja aivan jokaisessa vanerilevyssä oli pahoja lahovaurioita. Tämä tuli itseasiassa myyjällekin yllätyksenä ja kaupanpurku oli itsestäänselvyys.

Sitten tuttava vinkkasi tämän: Vanha (-97) supisuomalainen Saku. Ei kaunis, mutta vetopää uusittu viime kesänä ja tekniikka kunnossa. Omamassakin maltillinen 700kg ja mikä parasta, tässä oli myös etupurku! Sisäkorkeuskin oli mallia luksus, nimittäin 230cm. Käytiin sitä ensin tunti potkimassa ja sitten kurvattiin kotiin traikku perässä. Nostalginen olo, sillä silloin teininä kaikilla oli tällainen. Ihan ensimmäinen oman hevosen kuljetuskin tapahtui tällaisella.

Olin jo ennen katselmusta suunnitellut pientä remppaa tähän. En pidä vaneriyläluukusta, vaikka se tietyissä tapauksissa onkin paras vaihtoehto, joten sen suunnittelin vaihtavani oitis pressuun. Myös maalipinta kaipasi pientä päivitystä.

Tässä lähtötilanne:

Ysäri hohtaa olemassaolollaan. Ajan henki oli maatilavaneri, joka oli oranssia.

Sitten itse projektiin:

Ihan ekaksi vaihdettiin luukku pressuun. Tilasin Böckmannin varaosaliikkeestä pressun ilman rullamekanismia, hintaa tuli tälle kiinnikkeineen noin sata euroa.

Uusi pressu asennettuna. Tämä on yllättävän kätevä käytössä, vanhassa lainatraikussa oli samanlainen. Sillan kaasujouset vaihdettiin.

Toukokuussa käytiin koeajelulla, kun ennen ei vain ehditty. Salama muhkeine muotoineen mahtui kyytiin hyvin. 

Nakkikiskalla. Sivuikkunan puute on pieni miinus, mutta katsokoon maisemia etuikkunasta.

22 vuotta sitten ei vissiin kuljetettu pikkuponeja, mutta onneksi ongelma on ratkaistavissa. Tuttava hitsasi ponipuomille kiinnikkeet.

Pinta oli alumiinia, joka vaati tietynlaisen pohjamaalin. Tässä ihan alkuvaiheesta kuva.

Takaosa oli vaneria. Lastaussillan pinta oli kulunut, mutta lahovaurioita ei löytynyt eli vaneri sai jäädä.

Muutama maalikerros myöhemmin. Etuovi maalaamatta tässä vielä.

Tarra paikoilleen ja takaosa on valmis 22.5.2019!

Ajattelin ensin säilyttää teipit ja annoin niille vähän lisäboostia punaisella maalilla ja sen jälkeen piti lakata ne. Kova sadekuuro kuitenkin yllätti ja homma meni kirjaimellisesti ketuiksi. Punainen maali levisi lasikuitukattoon ja tarrasi kiinni kuin täi tervaan... Onneksi en ehtinyt käymään kaikkia tarroja läpi.

Etuovi maalattu 23.5.2019.

Sitten sisätilojen kimppuun. Väliseinä nostettu tässä kohtaa ulos. Vanerit ja pohja tarkistettiin, ne ehjät ja terveet.

Väliseinä oli pirtsakan punainen.

Sisätilat pohjamaalattuna. Sitä ennen ne toki hiottiin niin, että maali ylipäätään tarttuu.

Sisätilojen kuivuessa kattoa hiottiin ja hiottiin. Niin ja hiottiin. Asetonilla lähti osa punaisesta.

Sisätilat valmiina 4.6.2019!

Sisätilat valmiina. Vararenkaan päälle iskettiin suojapussi. Etsi kuvasta Salama.

Sitten vielä maalattiin lokarit (jotka tosin olisi tehnyt mieli vaihtaa kokonaan, mutta nyt ei aikataulu antanut periksi). Tässä on jo melkein valmista, pintaan vedetty viimeinen valkoinen maalikerros.

Melkein valmista 4.6.2019, maalitahrojen poisto odottaa.

Viittä vaille valmiina 4.6.2019.

Melkein valmista 4.6.2019. Suunnittelin maalaavani myös etupurun sillan, mutta en lopulta kerennyt. Neitsytmatka rempan jäljiltä hiipi nopeasti ovelle, poninäyttely viime viikonloppuna oli se deadline. Maalaus eteni säiden armoilla ja just tässä kesäkuun ekalla viikolla sade kiusasi aika ajoin.

13.6.2019 saatiin ponillekin oma puomi paikoilleen.

Tällä erää suunnitellut projektit olivat tässä. Nyt vain baanalle!

Eihän tämä nyt ihan ollut sitä mitä piti alunperin ostaa, mutta muutaman reissun jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen. Etupurku on pop yksin kulkevalle ja auton perässä tämä tulee nätisti, kaikki toimii. Eli suosi suomalaista. ;)