tiistai 30. elokuuta 2016

Yhteistyössä Graphiques GW (arvonta)


Kuten varmasti olette huomanneet, blogin ulkoasu on kokenut pitkästä aikaa uudistumisen. Kiitos siitä kuuluu Idalle, nuorelle ja taitavalle tytölle GW Graphiques-sivun takaa, jonka kanssa SD-teamillä on ilo ja kunnia tehdä jatkossa pientä yhteistyötä. 

Jos joskus allekirjoittanut vahingossa oppi pari html-koodia, on toista meininki nyt: Onneksi löytyy taitavampia pelastamaan näissä ulkoasuasioissa!

Yhteistyö polkaistaan käyntiin huikealla arvonnalla: Yhdelle onnekkaalle on luvassa Idan tekemä ulkoasu Blogger-pohjalle!

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
  • Osallistumisaika 30.8.-13.9.2016 klo 23.59 asti
  • Osallistuaksesi arvontaan jätä tämän postauksen kommenttikenttään nimesi tai nimimerkkisi sekä toimiva sähköpostiosoite
  • Halutessasi voit lisätä viestiin myös blogisi osoitteen
  • Voittajan arpoo puolueeton arvontakone 14.9.2016.
     
Tsemppiä arvontaan! T: Pilkku

maanantai 29. elokuuta 2016

Virallinen kavioliitto


Tervetuloa Pilkku vielä näin virallisestikin!

Miten tässä nyt näin kävikään...


Joskus nämä ponit valitsevat paikkansa itse. Niin kuin Pilkku nyt, joka sopeutui SD-teamin poikamiesboksiin kuin luonnostaan. Tässä oripojat ja Salama sulassa sovussa päiväunilla 27.8.2016. Pikkumustien yhteiselo on sujunut tähän mennessä paremmin kuin odotettiinkaan - hyvä niin.

perjantai 26. elokuuta 2016

Pieni, pyöreä ja iloinen


Tuon otsikon sanomassa on ainakin yksi tavoiteltava juttu.

Eilen päästin hepat ruohotarhaan päiväheinille ja jonkun ajan päästä laitoin traikun valmiiksi vakipaikalleen odottamaan illan treenejä. Salama parkkeerasi tarhan portille ja korvat törössä odotteli, milloin ja minne mennään. Uskollisesti se ainakin tunnin seisoi siinä ja hirnahteli aina silloin tällöin, kun näki liikettä jossain.

Matkasimme illalla Elinan luo testaamaan, onko töppönen kevyt vai askel painava eli uskaltaako sitä ilmoittautua parin viikon päästä oleviin kisoihin.

Ja uskaltaahan sitä. Mieli on kirkas ja vauhtia piisaa: Se on oikein hyvä juttu, kun on tästä hevosesta kyse. Eihän se näin vauhdikkaana laukassa mikään kevyt tai erityisen upea ole, mutta ykshailee. Iloista hevosta on kiva katsella, vaikka se tällä hetkellä onkin hieman pyöreä.

Pakko siis jakaa pari eilistä videota, vaikkeivat ne mitään Super Full HD-kuvaa olekaan.

Ravipätkä:


Laukkaa oikealle:


...ja vasemmalle:



PS. Olisi syksy ja sänkkärit. Vähän on sellainen olo, että jos tämä pääsisi aavalle preerialle laukkaamaan, voisi tapahtua jänniä...

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pakollinen 1 X 2

Niin.
Yksristikaks tälle viikolle. Lyhyt ja ytimekäs tapa kertoa viikon huippukohdat.

Pöö. Testissä muuten Sprengerin Turnado nivelkuolain. Turpis on jäänyt viime aikona yhä useammin pois.
1) Minulla oli allani tänään dynamiittipötkö. Se oli kivaa. Salama tuntui ihan kunnon ratsulta: Laukatkin nousivat kuin tykin suusta. Onhan se ennenkin ollut hyvänä päivänä mallia dynamiitti, mutta siihen on ollut vaikeaa vaikuttaa. Nyt tuota kuviokelluntaa voi jo kutsua ratsastukseksi.

Otettiin siinä sitten ekat laukkalävistäjätkin ekan kerran koskaan (miten kauan näitä eka sitä, eka tätä-juttuja riittää?!), niitä kun pitäisi teoriassa esitellä parin viikon päästä ihan julkisestikin. Ne alkoivat aina hyvin, mutta kulmaa ja aitaa kohden lähestyessä se innostui aina pukittelemaan niin, että housuistani aukesi lopulta vetskari. "Ei me aitaa päin voida laukata, pöljä." tuntui se sanovan minulle.

Mitä tulee testikuolaimeen, niin sekin kilisi. Taitaa se sylinterimalli olla näemmä ainut ja oikea tälle. Tämä Turnado-nivel vaan olisi vähän nopeampi, jos ja kun haluaisi vähän hifistellä.

Sampan takapuoli.
X) Ponikärryt ja Zilcon valjakkovaljaat saapuivat tässä hiljattain. Molemmat käytettyjä ja varsinaisia löytöjä, jos näin voisi sanoa. Samppa sai olla ensimmäinen kokelas.

Kympin luonne on kympin luonne. Samppa on ollut aisojen välissä viimeksi yli vuosi sitten. Silloin se harjoitti pientä tilannekomiikkaa kärryjen edessä ja ajoharjoitukset jätettiin odottamaan hamaa tulevaisuutta parin onnistuneen ja rennon toiston jälkeen.

Nyt hain ponin tarhasta, valjastin sen, säädin kaikessa rauhassa valjaat kohdilleen ja laitoin kärryt perään. Käänsin ponin ympäri pesupaikalta ja lähdettiin liikkeelle ilman apukäsiä tai liikaa ajattelua. Samppa toimi kuin sveitsiläinen kello: Kellontarkasti se kuunteli apuja ja kulki kärryjen edessä kuin vanha tekijä.

Liikkishetki. Minä ja pieni ponini sunnuntain auringossa.

Ja Pilkun pylly. 
2) Pilkkukin korkattiin. Sitä en yksin tohtinut ajaa, kun ennakkotiedoissa oli pientä mahdollista vihreyttä havaittavissa. Se sai valjakkovaljaat niskaansa ekaa kertaa ja sai tepsutella taluttajan kanssa pihalenkkiä ympäri jokusen kerran molempiin suuntiin. Rennosti se kuunteli ja yritti ymmärtää pehvaa painavaa mäkivyötä. Istuin tasaisella hetken kyydissä ja otettiin pieni ravipätkä. Pyörä pyöri ja näin jo Vermon pääsuoran mielessäni...

No, ennen sitä harjoitellaan ja tehdään Pilkusta varmaakin varmempi peli.


Sellaista siis. Niin kauan kuin kelit suosivat (miksi murehdin tätä jo nyt?) harjoitellaan ponien kanssa kärryjuttuja enemmän tai vähemmän. Salama käy kerran tai kaksi vielä jossain ja sitten ehkä vetäydyn talviunille. Mennyt kesä on ollut tavallista kiireisempi ja raskaampi, joten pieni hengähdystauko kaikesta stressaavasta lienee enemmän kuin paikoillaan.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Salaman ensimmäiset kilpailut


Vuosia olen uskonut tähän hevoseen, vaikka taakka harteilla on toisinaan ollut raskas. On ollut välillä todella vaikeaa luottaa omaan tekemiseen, kun kaikki menee enemmän tai vähemmän pieleen.

Tänään kuitenkin Salaman harja letitettiin ja satulaan laitettiin valkoinen huopa. Kaikista maailman asioista tämä tuntui tänään erityisen arvokkaalta ja erityiseltä: Ensimmäiset kilpailut hevoselle, joka on yleisellä mittapuulla hieman hankala ja joka voisi näillä vioilla ja vammoilla olla jo montussa. Tästä päivästä on kyllä haaveiltu, mutta sen ei ihan heti uskottu koittavan. Mitä sitten tulee lopputulokseen - uskoa pitää edelleen kovin. Nytkään ei mennyt ihan putkeen.

Kuva: Raisa
Ohjelmana tänään oli He C EB Special 2015, joka oli ekaksi kisaohjelmaksi ihanan simppeli ja täten oikein sopiva juttu Salamalle. Sen verran omaan nykyään itsesuojeluvaistoa, etten halunnut kiivetä selkään vielä itse. Siksi siis Elina laitettiin selkään jääviileäkaappihermojensa kera.

Perjantain viimeistelytreeneissä hevonen oli vallan mukava: Letkeä, reipas ja iloinen. Lauantaina se oli sympaattinen oma itsensä, kun käytiin illalla metsässä kävelyllä. Tänään se näytti kaikki puolensa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Verkka muiden hevosten seassa meni tänään alkuun näin:



Mikäköhän tämäkin on... Joku Salaman oma moovi.

Kunnes sitten pätkittäin näytti jo ihan kivalta ja energiseltä:





Eteen ja ylös, toteaa Salkku.
Ja sitten, kuten arvata saattaa, alkoi askel painaa. Vielä maneesissa odotellessa näytti ihan hyvältä.

Rata alkoi ihan kivasti (pisteet 6-6,5) ja se eteni ihan okei aina ekaan laukannostoon saakka. Sitten bensa loppui aivan totaalisesti. Elina teki tässä tilanteessa aivan oikean ratkaisun ja keskeytti radan.

Tässä video alkuradasta.


Iik, peili.

Kuva: Raisa
Kuva: Raisa
Tällaista se hevosurheilu joskus vain on, erityisesti nuorten kanssa. Salama sai kuitenkin hyvää kokemusta: Verryttely ahtaassa tilassa muiden kanssa sujui alkujärkytyksen jälkeen ihan hyvin. Maneesi oli sille ihan okei ja tuomarikaan ei ollut erityisen pelottava. Ensi kerralla on verryteltävä eri tavoin ja toivottava, että vastaavasti taas kontrolli riittää sitten itse rataan edes jotenkin.

Voisi siis luulla, että olisin pettynyt tai muuten murheissani - en lainkaan. Se, että päästiin radalle asti, oli jo Salaman kanssa iso juttu. Kisakalenterin pläräys jatkuu!

lauantai 20. elokuuta 2016

Åbo Shetland Show 2016


Täsmäisku rotunäyttelyyn Pilkun 3vee kanssa. Musta hevonen - tai siis poni - debytoi ekaa kertaa rotunäyttelyssä. Kesän aikana Pilkku on kehittynyt vain edukseen, joten oli jännä nähdä, mitä hollantilaistuomari siitä sanoo. Mitään odotuksia ei ollut, mutta huvin ja urheilun vuoksi lähialueen näyttelyihin on aina ihan kiva mennä. Kymmenen minuutin ajomatkat ovat tämän viikonlopun juttu!

Verkkailua. Se on yhtä tärkeää näyttelyissä kuin ratsikisoissakin.

Kolmen ponin luokassa kotiinviemisiksi napsahti II-palkinto ja luokan kakkossija. Tasaisen hyvä setti siis.

Arvostelu vapaasti suomennettuna:

"Hyvä tyyppi ja ylälinja. Voisi olla kehittyneempi. Aktiivinen ravissa. Hyvä lapa. Hyvät jalat, jotka ovat hyvin asettuneet."


tiistai 16. elokuuta 2016

Testosteronitiistai


Hän on täällä taas: Fonzie.

Täällä on myös Franco the män. Siis Pilkku. Kuvat kertokoon kaiken oleellisen!

Pilkku.


Mietitääs sitä ruunausta vielä.
Salama osallistui muodon vuoksi hetkeksi näihin seremonioihin.
Samppa.
Mun puoli.

Pienet pors...ponipojat nenäkkäin.
Ja sitten ilman väliaitaa.
Vähän niin kuin tuttu, muttei ehkä kuitenkaan...
Tassu nousee tälläkin.
Ai tämä, totesi Salama.




Painia on riittänyt. Jäähypenkkiä on näytetty. Vielä ei ole keltaisia kortteja kuitenkaan jaeltu. ;)