tiistai 29. toukokuuta 2012

Salaman ja Duken maanantai

Tässä jutskataan tietyömiehille vähän kaueampaa.
Välillä arjen rutiinit rikkoutuvat ja kotikulmille ilmestyy jotakin ylimääräistä: Eilen maantiellä tehtiin tietöitä - apulaismaantiemestari Salama oli toki kärppänä paikalla, joskin hänen painavaa mielipidettään ei juurikaan kuunneltu. Eniten asiaa Salamalla oli liikennttä ohjaavalle kylttimiehelle, joka piti tukikohtaansa postilaatikkomme kohdalla. Näin vain ikkunasta, että mies mulkoili epäluuloisen näköisenä hurjaa varsaani, joka tuli hirnumaan aidan viereen pitkään ja hartaasti...

Kaikenlaisia vehkeitä.
Kuten kuvasta näkyy, Dukella oli ihan omat juttunsa...
Palomiesponi oli saanut hetkeä aikaisemmin uuden lelun, joka luonnollisesti vei kaiken huomion.
Eilen oli ohjelmassa myös luonnollisesti normaaleja juttuja, eli painia, koiran jahtaamista ja harjaussessio:



Tähtäimessä koira...
..joka ei ymmärtänyt taaskaan lopettaa.
Kiltti varsani antoi asian kuitenkin loppujen lopuksi olla.
Duksu ja omenapuu.
Dukekin jaksoi vähän villiintyä...
Hurja poni!
Salama harjattuna.
ja Duke.
PS. Jopas olen ollut tässä kuussa ahkera - blogitekstejä on kertynyt ihan superhurja määrä aikaisempiin kuukausiin verrattuna. Huomaa, että hevostelu on lähtenyt tässä taloudessa taas jonkinlaiseen nousukiitoon! Kiitos myös kaikille 45 lukijoille + niille monille muille "ulkopuolisille", on kiva saada kuvista ja jutuista aina välillä palautetta! :)

lauantai 26. toukokuuta 2012

Talliremontin suunnittelua

Kesäloma lähestyy (TJ 23!) ja sormet syyhyävät jo kovin päästä purkamaan "vanhaa" ja tekemään uutta tilalle... Kokosin tähän nyt huvikseni listaa, mitä kaikenlaista meidän pitäisi tänä kesänä saada ehdottomasti aikaiseksi:
  • Kokonaan uusi tarhakatos (tästä tulee niin hieno...toivottavasti!)
  • Aitojen maalaus (maalipönttö on jo valmiina :)
  • Alalangan alalanka koko aitaukseen (tarhan ympärille vedin sen jo, muuten suunnitteluasteella...)
  • Tallin sisäseinien pesu ja maalaus - värimaailma tulee vähän muuttumaan!
  • Tallin vesipisteeseen sulanapitokaapeli (hyvästi hiustenkuivaajalla sulattelut jo nyt <3)
  • Kaivon oma "mökki" valmiiksi, eli paneelit ja katto + sähköjohto + letkukela kylkeen

Sitten ne, mitä olisi kiva uusia, jos aikaa, rahaa ja mielenkiintoa vielä jää:
  • Satulahuoneeseen kiva tapetti vanhan "harjoituskappaleen" tilalle
  • Tallin väliovet uusiksi
  • Lantalavan verhous muuhun ympäristöön sopivaksi
  • Pihalle uusi satsi sepeliä... (tämä ehkä ohjelmoidaan suoraan kesälle 2013 :)

Kotiinkin olisi kiva saada kaikkea, mutta pitää vielä miettiä, että mistä nurkasta aloittaisi. Suursiivous ainakin olisi paikoillaan!

Oripojat kotona jakselevat vallan hyvin, samoin Sohvi-neitonen. Poijjaat nauttivat harjauksesta ja rapsutuksista ja antavat levittää hyönteismyrkkyä joka paikkaan. Salama on niin "äitin poika", tulee aina täyttä laukkaa portille tai aidan viereen, kun vihellän ja iltaisin pusutellaan pitkään ja hartaasti... ;) Pieni uhmaikä on toistaiseksi taas tasoittunut, katsotaan uudelleen kaapin paikkaa sitten laidunkauden jälkeen...
Salama kesäfiiliksissä, vaihteeksi... :)
PS. Mielenvirkistykseksi kuvasatoa meidän kodin remontista muutaman vuoden takaa: http://smg.photobucket.com/albums/v295/martzuu/Koti/.

torstai 24. toukokuuta 2012

Muistoissamme Justiina 16.4.2009 - 23.5.2012

Johan tässä jo hetken aikaa elämä olikin mallillaan, arki rullaili raiteillaan liian hyvin... Maailman paras hiirestäjä, pikkukisu Justiina metsästää nyt ikuisilla mailla. 

Justiina 16.4.2009 - 23.5.2012
"Suurin suru on sanaton - syvin kaipaus äänetön."

Jussua ja sen iloista temperamenttia jäivät kaipaamaan meidän ihmisten lisäksi sisko Helga ja Olivia-koira.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ajatuksia turvallisuudesta hevosten kanssa

Fanni ja minä kesällä 2011.
Ratsastajalla ei hanskoja kädessä, aijai!
Hevosten kanssa aina sattuu ja tapahtuu ja heti alkuun on pakko todeta, että ikä tuo kuin tuokin viisautta - 10 vuotta sitten pukitteleva hevonen oli lähinnä hauska juttu eikä hevosen selästä tippuminen ollut lainkaan paha asia. Tieto lisää tuskaa ja se kuuluisa itsesuojeluvaisto on vahvistunut vuosien myötä erilaisten sattumusten kautta. Tässä oma TOP5-listani, miten edes vähän voisi välttää riskejä isojen saaliseläinten kanssa harrastaessa:

1. Kypärä

Ilman sitä ei minun tontillani ole mitään asiaa hevosen selkään. Ikinä en ole hiostavasta kypärästä kärsinyt, kun mietin vaikkapa ihmistä, jolla on vaikea aivovamma, joka on usein seurausta esimerkiksi tapaturmasta, jossa päähän on kohdistunut kova isku. Kypärä on helppo ja halpa henkivakuutus pienentää riskejä, toki se ei - kuten ei mikään muukaan - ole 100% suoja.

2. Käsineet

Hanskat pidän kädessä aina taluttaessa, lastatessa, ratsastaessa, juoksuttaessa, ajaessa... Pieni, mutta suuri apu estämään ikäviä hiertymiä ja palovammoja, joita saa helposti esim. juoksutusliinasta hevosen yrittäessä poistua paikalta. Suosittelen lämpimästi kaikille. :)

3. Suunnitelmallisuus

Voi kyllä, jos joskus ajattelisi ensin ja sen jälkeen vasta tekisi, säästyisi monelta harmilta... Ei kai, uudet ja yllättävät tilanteet vaativat aina suunnitelman A ja B, esim. reissuun lähtiessä on hyvä varata tarpeeksi aikaa, hevosten kanssa kiireellä toimiminen ei koskaan johda mihinkään toivottuun lopputulokseen. Ihan arkisena esimerkkinä, hevosten päiväohjelma, ulos- ja sisäänvientijärjestys tai nuoren hevosen kanssa toimiminen vaativat joskus vähän suunnitelmallisuutta. Sanotaan, että harjoitus tekee ainakin jonkinlaisen mestarin - jos esimerkiksi tiedän, että hevonen ei mene mielellään traileriin, sitä harjoitellaan niin kauan, että se sujuu ja on helppoa - sitä ennen ei lähdetä minnekään, ellei ole ihan pakko. Virheistä kannattaa myös ottaa opiksi: Jos vaikkapa tiedät, että polle ottaa lähdöt aina portilla tarhaan laitettaessa, älä just tänään päästä sitä potkaisemaan itseäsi - kokeiltu on!

4. Puitteet

Hyvät, oikein suunnitellut ja toteutetut puitteet ovat myös tärkeät hevosten kanssa toimiessa. Tällaisina mainittakoon heti kärkeen omat suosikkini eli hyvät aidat, kestävät tallirakenteet ja turvapuomeilla varustettu kuljetustraileri. Siisti pihapiiri ja ehjät aidat auttavat jo paljon. Lisäksi hevoset rakastavat rutiineja - mitä tasaisempana arki pysyy, sitä paremmin hevoset yleensä voivat ja täten käyttäytyvät hyvin.

5. Maalaisjärki

Tämä vähän sivuaa edellämainittuja, mutta älä ehdoin tahdoin lähde liikenteen sekaan ratsain tai taluttaen hevosen kanssa, jonka tiedät olevan epävarma siellä. Älä myöskään lähde maastoon ilman kännykkää tai jos menet yksin, niin kerro maastoretkestä aina jollekin tai jätä lappu talliin suunnittelemastasi reitistä lähtöajan kera. On täten huomattavasti kivempi lähteä etsimään ratsastajaa, kun ratsu on palannut talliin ilman ratsastajaansa... Lisäksi on huomattavasti järkevempää laittaa kentän portti kokonaan kiinni, kun menee sinne ratsastamaan - kuinka monta kertaa se jääkään auki, kun ei vain viitsi sulkea sitä? Vaihtoehtona on karanneen ratsun metsästäminen maantieltä, eli ihan miten vain...

Yhteenvetona: Onnettomuudet eivät tule kello kaulassa eikä tapaturmilta voi välttyä vaikka vetäisi haarniskan ylleen, mutta pieni järjenkäyttö on aina sallittua. Joskus tulee oiottua ihan perusasioissa ja usein juuri silloin sattuu ja tapahtuu - sopii sitten miettiä, olisiko itse voinut sittenkin viitsiä tehdä asioita toisin. Usein teen tallihommia vaikkapa crocsit jalassa turvakenkien viettäessä laatuaikaa eteisen kaapissa tai sitten ne hanskat unohtuvat tutun ja turvallisen hevosen kanssa touhuttaessa. Juuri tällöin se pomminvarma polle on sitten pelästynyt jotain ulkopuolista asiaa ja singonnut kohti avaruutta ja taluttajansa on saanut kivat palovammat näppeihinsä. Vastaavasti taasen kiltti varsa on juuri sitten näyttelypäivänään päättänyt kävellä valtaosan ajasta vieraassa paikassa kahdella jalalla, joten on ihan mukavaa, että etujalkojen viuhuessa otsan korkeudella omaa päätä suojaa kypärä...

Elämä on täynnä valintoja ja jokainen tekee omansa ihan itse. Varmasti edellämainituista osa kuullostaa itsestäänselvyyksiltä, mutta aina ihan kaikkea ei tule ajatelluksi. Moralisointi ei jälkeenpäin auta enää ketään, joten on ihan hyvä miettiä asioita ennen kuin sattuu ja tapahtuu. Kaikesta huolimatta, hevoset ovat hieno harrastus, joten nauttikaamme tulevasta kesästä ja harrastellaan turvallisesti. :)

Kesä-Salkku <3

maanantai 21. toukokuuta 2012

Kesä ja kärpäset

21.5.2012
Salama sai tänään extra-teho-superharjauksen, kun se ressukka on joutunut huikeat kaksi päivää katsomaan sivusta, kun Dukea paapotaan edestä ja takaa... Kyllä venyi ylähuuli pitkäksi, kun kumisualla rapsuttelin kaulasta ja mahan alta, kerrankin nuori mies jaksoi nauttia touhuista oikein olan takaa. :) Sen jälkeen se sai oman tummanruskean lampunvarjostimen päähänsä, eikä onneksi ollut lainakarvoista moksiskaan. Duke ei ikävä kyllä omaa hapsutinta saa, koska en uskalla pitää sillä riimua tarhassa, saattaisi Salama saada liian hyvän kantolenkin siitä, jos leikit yltyisivät hurjiksi...

Duke on toipunut eilisestä rankasta päivästä hyvin. Illalla se söi iltaruuat vielä seisten, mutta heittäytyi sitten heinäkasaan nukkumaan ja söi heiniä maaten. Aamulla pitkien venytysten saattelemana se oli jälleen oma pirteä itsensä. Itsekin sain mukavat rusketusraidat ja auringonpistoksen eilen, joka vaati megapitkät unet ja jokusen särkylääkkeen - mutta mitäpä hevosten eteen ei tekisi! :)



Duke ja kesävieraat, kärpäset.

Sohvi <3
Pihalta bongattua pinkkiä...
...ja liilaa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Match show Enäjärvellä 20.5.

Duke odottelemassa vuoroaan.
Mukana olivat meidän Duke-poika, hänen matkaseuranaan wm-r. Kassu ja lisäksi menossa mukana nf-t. Ibiza ja sh-t. Mistella. Duken tavoitteena oli saada arvokasta kokemusta matkustamisesta ja näyttelykäyttäytymisestä ja sitä kerättiinkin roppakaupalla!

Duke pääsi kylpyyn myöhään lauantai-iltana ja pesuhommat sujuivat hyvin. Ihan vähän pientä alkoi kiukuttamaan, kun klo 23 varsat yleensä jo vetävät sikeitä, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain letittää harjan loppuun ilman turhia keulimisia ja Hänen Korkeutensa pääsi ansaitusti nauttimaan iltaruuista. Sitä ennen kokeilin raviliikkeiden esittämistä vielä riimun kanssa ja päätin tehdä kompromissin - esitän Duken sittenkin riimussa, koska suitset ja kuolaimet ovat vielä niin uusi juttu ja meno niiden kanssa on vielä hyvin epävakaata.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin aikaisin matkaan noutamaan seuralaista kyytiin naapurikylästä. Ajettuani vajaat 5 km poni vilkutti valvontakameran kautta kuskille etukavioillaan - voihan pahus, se hyppäsi etupuomin päälle, vaikka oli kahden puolen kiinni tiukasti. Olin yksin liikenteessä, mutta kylmänrauhallisesti vaan auto parkkiin, etuovi auki ja paniikkilukolliset narut irti. Duke laskeutui alas ihan kehoituksesta, onneksi. Matka jatkui lähes kokonaan ilman fyysisiä vammoja, minä vain sain kirjaimellisesti turpiini, en edes tiedä mitä tapahtui... :D Duke taisi pelästyä tätä koko puomijuttuja, loppumatkan se oli rauhallisesti oikealla puolella ja torkkui. Ihan vähän se empi traileriin menoa lähtiessä takaisin kotiin, mutta matkusti ihan nätisti kotiinkin tullessa.

Näyttelypaikalla narun päässä pienellä porsaalla, siis ponilla, oli paljon asiaa kaikille. Se taisi kiljua äänensä käheäksi... :) Lisäksi se taisi luulla, että näissä skaboissa pitää kävellä kahdella jalalla, tai ainakin esittäjää täytyy halata kehässä parikin kertaa. Yhtäkään askelta se ei kävellyt ja se noteerattiin arvostelussakin. Raviesitys meni ihan ok, pari kertaa se rikkoi laukalle, mutta välillä leiskautteli oikein hienosti menemään. Parinamme oli hieno iso 2v. shettisruuna, joka voitti parhaan shetlanninponin palkinnon tänään. Saimme siis sinisen ruusukkeen, koska parimme oli paremmin kehittynyt ja Duke oli juuri tänään vähän huonossa kehitysvaiheessa. Se oli tiedossakin, lähinnä lähdettiinkin harjoittelemaan ja onneksi lähdettiinkin, oli pitkästä matkasta huolimatta oikein opettavainen reissu!

Tuomari: M. Paavolainen
Arvostelu: Selvä rotuleima, nyt epäedullisessa kehitysvaiheessa (paljon vahvempi etuosa, pieni takaosa). Ilmeikäs pää, hyvä säkä ja rungon syvyys. Supistuneet etusääret, kiverä kinner. Mej. hajavarpaiset, käynnissä takaa voimaton ja kinner epävakaa. Tänään ei kävele, vaan menee passia. Kevyt lyhyt ravi. Reipas varsa.
Palkinto: Sininen ruusuke ja ihan hyvät terveiset tuomarilta :)

Menossa kehään
Rakennearvostelu
Duken oma ohjelmanumero, estehyppely.
Ravia
Sinisten kehässä.
Ravia.
Nyt varsat saavat viettää rauhallista loppukevättä ennen laidunlomaa. Kengittäjä tulee tekemään kynsihuollot jokaiselle ylihuomenna ja eläinlääkäri tulee rokottamaan molemmat kesäkuun alkupäivinä. Sen jälkeen he pääsevät näillä näkymin kesälomalle, kuten oli tarkoituskin. Syksyllä tähdätään kai molempien kanssa jonnekin mätsäreihin ihan sivistyksen vuoksi, jotta molemmat saavat pikkuhiljaa vähän rutiinia.

PS. Ei tuolta tänään ihan tyhjin käsin tarvinnut lähteä: Kassu sai punaisen ruusukkeen, voitti ponikehän ja oli BIS2, Mistella oli kylmäveristen sinisten 3.ja Ippe sai sinisen ja oli ponien luokassa 3. :)

torstai 17. toukokuuta 2012

Duke treenailee

Duksu "isin" kainalossa.
Kyllä huomaa, että kesä on tullut - kamera tarttuu mukaan useammin (toimi sitten tai ei, välillä silläkin on ollut nyt hyvä päivä) ja kuvia tulee napsittua taas sarjatulella arkistoihin. Edelliskesänä (digi)kuvia kertyi albumiin n. 5300kpl, viime vuonna vajaat 9500kpl ja tältä keväältä saldona on tähän päivään mennessä 2755 kuvaa. Saa nähdä, tuleeko taas ennätys, heh... :)

Tänään olin ohjelmoinut Duken päiväohjelmaan kenraaliharjoitukset sunnuntain mätsäriä ajatellen - eilen otettiin tehotreenit ja tänään muisteltiin lyhyemmällä kaavalla samoja asioita. Homma sujui paljon paremmin, joten jäämme odottelemaan sunnuntain koitosta avoimin mielin. :)

Duksu seisoskelee nätisti 17.5.2012.

Käyntiä
Lopuksi kokeiltiin poniagilityn alkeita - ihan kerran vaan hypättiin kavaletin yli yhdessä :D
Poseeraus sujuu Nikonkin kanssa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Välillä vähän kuviakin

Pojat saivat tänään ihmetellä paparazzia tarhassaan, tässä kuvasatoa tältä päivältä:

Salkun pusuhuulet
Duken hymy :)
Arvatkaa huviksenne, kumpi vie ja kumpi vikisee...
Vinkki: Koolla ei aina ole väliä... :D
Kutiava nenä ja raapimispuu.
Painia.
Lisää painia ja purkulistalla olevan tarhakatoksen hieno tuhottu pylväs.
Vielä yksi.
Salaman nenä vielä tästä kuvakulmasta.
Duken lempipaikka, lainajouhet pitävät hyttyset paremmin loitolla.
Duke harjoitteli tänään näyttelykuvioita kentällä suitset ja kuolaimet päässä. Siirapissa dipatut kuolaimet se sai ensi kertaa suuhunsa maanantaina ja tiistai-iltana käytiin hiukan kävelemässä päävehkeet päässä. Tänään kuolaimet alkoivat jo tuntua ihan "kivoilta" Duken mielestä, joten uskalsin laittaa ohjat kuolainrenkaisiin ja ohjailla pojua niistä. Seisominen sujuu kotona ihan OK, samoin käynnin esittäminen, mutta ravi kolmiolla on mielestäni vaikein kohta - joko juoksen itse liian hiljaa tai liian kovaa, jolloin lopputulos on kuitenkin lähes sama, varsa riekkuu narun päässä ja tekee hienoja rodeoliikkeitä. Saa nähdä miten sunnuntaina nämä askelkuviot sujuvat! :D Pikkumusta oli aika raikulipoika tänään, mutta tuttuun tapaan palautui kuulolle äkkiä parin kehoituksen jälkeen.

Poikien touhuja on niin lumoavaa katsoa. Arki pyörii heinäkasan, ruohotarhan, painileikkien ja muiden aktiviteettien parissa. Ajattelin ensin, että Salama on tietenkin pomo, koska on isompi ja täten varmasti määrää kaapin paikan. Käytäntö on kuitenkin osoittanut tämän(kin) oletuksen vääräksi: Duke on se, joka vie ja Salama vikisee, poni on aina kähyämässä Salkun takajaloissa tai nyppii ainakin sen häntää. Lempileikki on tuo kaverin kaataminen polvilleen, siinä tekniikka ratkaisee. Kiitolaukkakisa tarhan päästä päähän on enemmän Salaman juttu, Duke jää tällöin usein joko keskelle kenttää tai sitten se piiloutuu tarhakatokseen väijymään ja odottamaan seuraavaa iskua. Vaikka Salama on tosiaan vahvempi ja isompi, on se niin paljon kömpelömpi - se vasta miettii jalkojensa paikkaa siinä kohtaa, kun Duke on jo poistunut paikalta. Nuo ovat niin hauska parivaljakko! :D

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Näyttelykärpänen puraisi

Ensi sunnuntaina eli 20.5. suunnistamme kahden heppatrailerin kera Enäjärven ratsu- ja ravitilalle match show'hon, meiltä lähtee mukaan tasapuolisuuden nimissä pieni ja pippurinen musta (hurja<3) ori Duke. Salama saa huilata kotona, sen verran hyvin se käyttäytyi eilen. Samalle päivälle sattui myös Loimaan show-näyttely suokeille, mutta se saa nyt tällä kertaa jäädä, ehtii sitä myöhemminkin.

Dukella on tiukka viikko tiedossa: Ihan ekana se saa tänään illalla kuolaimet suuhunsa. Parin päivän päästä kokeillaan taluttelua ja esiintymistä suitset ja kuolaimet päässä. Lauantaiyöllä (olen kivasti iltavuorossa silloin) se pääsee kylpyyn ja sunnuntaiaamuna ajellaan hakemaan kyytiin Kassu-poni ja sen jälkeen karautetaan Suomusjärvelle harjoittelemaan näyttelytouhuja ponin kanssa. Tällä kertaa oma jännitys on melko hallittua, liekö jo pahin purettu Salaman kanssa - tämähän on ihan kivaa touhua. :) Duken suitset upotettiin öljyyn notkistumaan ja esittäjäkin katsoi ok:t vaatteet viikon päähän jo valmiiksi.

Tänään väsäsin jo pojalle taivutusletit, mutta ne ehtivät olemaan paikoillaan ehkä minuutin, nyt se näyttää ihan joltain sirkusponilta tötteröineen, kiitos Salkun ilmaisen, mutta tehokkaan jouhimuotoilupalvelun. Kiitos myös ahkeran harjauksen, Furminaattorin ja edelleen Salaman näppärien maitohampaiden, alkaa Duke jo muistuttamaan jalorotuista shetlanninponia - on se ainakin jo 60% kesäkarvassa. :)

lauantai 12. toukokuuta 2012

Salaman ensimmäinen näyttely

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely, Turku 12.5.2012

Pieni rakkauspakkaus
Hengissä ollaan, uskomatonta kyllä! Täytyy sanoa, että odotin koko ajan, että milloin ne hankaluudet alkavat, eli esimerkiksi milloin taas tapahtuu (olin ihan varma, että jotain sattuu! :D), mutta Salama käyttäytyi koko päivän erittäin hyvin. Se ansaitseekin käytöksestään 10++! Hän on niin kiltti, vaikka uusi paikka ja vieraat hevoset olivatkin pelottavia. Välillä se hirnahteli matalasti kavereille, mutta kertaakaan se ei yrittänyt nirhata taluttajaansa tai poistua paikalta. Eipä sillä, nyt se on kotonakin ollut todella mukava ja hyvä niin! Eli hyvä vaan, ettei ole vielä tuon karskimpi hurja ori. Koppiin se käveli mennen tullen suoraan ja auton ollessa liikkeellä se oli ihan rauhassa, söi ja välillä perinteiseen tapaan kauhoi etujaloilla, se on "vaan" sen tapaista. Varsin onnistunut debyytti pois kotoa siis.

Jenni (Takun, Salkun ex-tarhakamun omistaja) oli lupautunut esittämään Salkun, mutta heille tuli aamulla pieniä aikatauluongelmia ja kävipä sitten niin, että sain itse kunnian esittää Pojun. En ehtinyt jännittämään tätä, joten homma meni ihan ok - ainut vain, että varsa päätti "pelätä" käynti- ja raviliikkeitä esittäessä kolmion päädyssä olevia kaiuttimia ja sain vetää sitä perässäni kuin aasia, eli sikäli liikkeiden esittäminen meni vähän pieleen. Nyt tosin jo naurattaa tämä kommellus... :D

Salkusta sanottiin seuraavaa:


Kuvauspaikalla kuulemassa arvostelua.
Arvostelusuunta: Ratsu
Mitat: Säkäkorkeus 140cm, lautaskorkeus 143cm (Jipii, se on kasvanut!)

Tyyppi: Hyvä - 8
Runko: Pyöreä runko, painunut lanne - 7
Jalat: Supistuneet etusääret, ej hajavarpaiset, käyrät kuristuneet kintereet - 6
Kaviot: Etukaviot epäsymmetriset (tiedetään...), irtoseinämäiset (ei tiedetty :D) - 6
Käynti: Ej ahdas ja kerivä, tj ahtaanlainen suora, hyvä yliastunta - 7
Ravi: Ej kerivä, tj suora - 7

Pisteet siis: 8 - 7 - 6 - 6 -7 - 7
Palkinto: III

Jos jostain on pakko "valittaa", niin ihmettelen vähän kaviopisteitä, mutta uskon Perttuseen kuin jumalaan, joten en halua napista niistä. Katsellaan mitä niistä ensi vuonna sitten sanotaan... :) Jalkapisteistä en yllättynyt, koska jalat ovat tällä hetkellä kierot vähän joka suuntaan ja mielestäni ne ovat arvostelussa aika kiltisti arvosteltu. Omaa varsaa katsoo joskus vähän kriittisesti, kai.

Väriäkin ihmeteltiin. Uskoakseni värin annettiin vielä olla tummanruunikonkimo, mutta pienellä varauksella. Keväällä se oli vielä sellainen valkoisen punaruskea, mutta tummeni nyt taas kesäksi. Saa nähdä mitä passissa sitten joskus lukee..?

Mittauksessa
Verryttely
Käynti
"Tää temppu on mun bravuuri!"
Salkun eka ruusuke :)
"Mä sain tämmösenkin!"
Salkun mielipide näistä hommista.
Varsin mukava päivä siis. Nyt lähdetään jälleen kohti tulevaisuutta ja kesälaitumia yhtä mukavaa kokemusta rikkaampana. Kuvista kiitos Annille! Ja kiitos kaikille avusta vielä tätäkin kautta. :)
Blog Widget by LinkWithin