torstai 30. huhtikuuta 2015

Swifferi


Jokainen hevoslauma tarvitsee oman Swifferin. Meilläkin on sellainen: Arviolta 95 senttiä shettistä ja sopivan pörheä noususuuntainen ego pitkän fledan alla. Lisäksi kyseinen mustaan turkikseen puettu pakkaus voitaisiin varustaa lisänimillä takiainen, perskärpänen tai herhiläinen.

Pakkaus on mallia ikiliikkuja. Väsymätön ja palleilla varustettu. Pitää muutkin liikkeessä, jotta muutkin olisivat jonain päivänä yhtä skrodeja. Palleista on jätetty lisätieto potilastietoihin vakioklinikalle, ettei niitä tule poistaa. Jos omistaja erehtyy sellaista pyytämään, tulee eläinlääkärin toimittaa puolestaan omistaja lobotomiaan ja kieltää tältä ehdottomasti ponin palleihin liittyvät toimenpiteet. Katsoa saa, muttei koskea - ei ainakaan veitsen kanssa.


Herkkäsieluinen tulkitsijaponi teki pienen tulikokeen saapuessaan uuteen laumaan: Se antoi itseltään yhden hampaan sekä vähän verta pois ja sai palkaksi päivittäin pitkän aikaa montaa laatua lääkettä turpavärkin kautta. Diili oli kannattava, koska tuloksena on entistäkin ehompi ponieläin, ihan tutkitusti siis.

Swifferin paras kamu on vara-Swifferi eli shettiirieläin Dukiiri. Se on niin kiltti kapistus, ettei pistä lainkaan hanttiin liehuletin hevisettiä. Itseasiassa ne ovat aika hyvä bändi, kumpikin tasapainottaa toisiaan.

Swifferi-Sampan varaharrastus painin uuvuttaessa on ruokailu. Hyvä safka tuo niin hyvän mielen, että ruokakupin päällä voi välillä vaikka piehtaroida. Ikiliikkuvuutensa ja pienen fitnesstietoisuutensa vuoksi kauhallinen Build Uppia uppoaa ponin kiduksiin muiden sisäistä kauneutta edistävien herkkujen ohella ihan kevyesti.

Tuleva kesä on pörheälle egolle jännittävä. Sitä aiotaan ulkoiluttaa muutamissa näyttelyissä. Sitä ennen Swifferi tosin saisi vaihtaa talviturkiksen ohuempaan jakkuun, jotta mallikelpoisia ruumiinosia - muitakin kuin sitä viidettä jalkaa - olisi ilo esitellä. Noin muuten pikkuori saa vain olla. Se on sille hyvää ajanvietettä, tekemisen puutetta kun ei tälle kaverille tule.

Dukiiri ja Swifferi

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Tilulilulei


Kaikessa yksinkertaisuudessaan Salama on helppo lääkitä, kunhan lääkinnässä ei tarvita neulaa. Matolääkkeitä se rakastaa ja kipulääkettä liilasta ruiskusta suorastaan himoitsee. Neuloja se on kuitenkin inhonnut koko pienen ikänsä eikä runsas eläinlääkäripalvelujen käyttö ole lainkaan helpottanut tuskaa.

Salama sai keskiviikkona kotona Tildren-lääkkeen suonensisäisesti. Ruuna Reippaan kanylointi keskiviikkona oli osallisille jälleen pieni kevätjuhlatreeni. Ensin rauhoittavaa lihakseen, rauhoittukoon ensin vähän. Eläinlääkärin salkku tallin käytävällä saa nimittäin Salaman silmänvalkuaiset jo pyörimään päässä hiukkaskiihdyttimen lailla. Eka piikki meni kuitenkin ihan hyvin sinne miten piti eli kaulan lihakseen.

Sitten hetken päästä rauhoittavaa suoneen. Emäntä riimuun ja rapsutteluhommiin, niistä kun mustanpuhuva nahkapuku tykkää. Neula kädessä lähestyvä eläinlääkäri laukaisee Salamalla ravisteluvimman. Kokovartaloravistus hieman häiritsee toimenpidettä eli sopivan suonen löytämistä. Tällä kertaa tärppää tokalla.

Sitten tuleekin jo kunnon uni. Hoippuva herkkis siirretään hetken päästä tallinkäytävälle. Seitinohut aamukänni vaikuttaa tukevalta. Alahuuleen mahtuisi päivän lehti. Siispä step 3 eli kanyyli kaulaan.

Ensin klipataan pieni luukku kaulaan. Ärsyttävää, sanoo uninen Salama kesken tukevan kännin. Tunne kuitenkin muuttuu, kun se kaulaa lähestyvä juttu ei ollutkaan neula. Klipperi on ihan OK, se kutittaa mukavasti. Mustan karvan alta paljastuu valkoisten karvatynkien kirjo, ihmeellistä.

Ihon puhdistus: Hyi, märkää. Puudutepiikki: Välitön herääminen leppoisasta unesta, puolilaiska kokovartaloravistus x 3.

Sitten se juttu. Kanylointi. Silmänvalkuainen pyörähti jälleen lerppuvien silmäluomien alla, kun Ruuna Reippaan tutka havaitsi neulan lähestyvän. Ravistus, rajumpi ravistus, kolmannella meinasi jo emäntäkin horjahtaa. Keskisormi horjahtikin, mokoma koki jonkun nyrjähdyksen. Kun eka kanyyli jo lensi mäkeen, keksi emäntä koittaa vanhaa kikkaa, josta tämä hevonen ei ennen pitänyt. Ylähuuli napattiin tiukkaan otteeseen toiseen käteen. Kikkakolmonen tepsi - ihmeiden aika ei ole ohi. Pian oli koko komeus tikattuna kaulaan kiinni ja lääkitys saatiin annettua. Ruuna sai olla tippaletkuna jatkeena pikkasen alle tunnin.

Tildren on nyt sitten onnistuneesti annettu ensi kertaa. Nyt enää odotellaan muutama viikko ja ihmetellään, mihin suuntaan tämä homma lähtee. Tildren on suht tujua tavaraa vatsalle ja voi aiheuttaa ähkyä, joten Salama sai varotoimenpiteenä myös kipulääkkeen suoraan suoneen.


Mitä se Tildren sitten tekee? 

Lääke on alunperin ihmisten osteoporoosilääke. Se hillitsee luunsyöjäsolujen toimintaa, jotka taas tekevät uudisluuta. Hevospuolella Tildren (vaikuttava aine tiludronaatti) on ollut erityisen tehokas varsinkin kinnervaivoissa. Se vaikuttaa erityisesti pitkällä tähtäimellä ja ensimmäisiä vaikutuksia voidaan havaita vasta viikkojen kuluttua. Lääkkeellä kerrotaan olevan parempi vaste, jos se annetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

PS. Ai niin. Koska heppa sai aika tukevat rauhoitteet, ajattelin vihdoin leikata ne korvakarvat.

Haaveksi jäi. Koko tallia ravisteleva salama iski jälleen.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Puomeja kahdeksikolla


Salama treffasi tänään pitkästä aikaa Annin kanssa. Heillä oli ohjelmassa leikkikouluohjelmaa eli superhelppo puomitehtävä kentällä.
Ylläoleva juttu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan Salamalle just hyvä harjoitus: Siinä piti vähän katsella jalkojensa perään ja kuunnella vähän ratsastajaakin. Keskellä tehtiin aina joku juttu, kuten pysähdys ja/tai peruutus. Jos pollella olisi enemmän osaamista, ratsastaisin yksinäisen puomin sivulle avoa tai sulkua sekä menisin tätä kaikissa askellajeissa. Helppo tehtävä, jota voi vaikeuttaa tai helpottaa ihan ratsukon mukaan.

Tällainen pieni puuha puomeilla on Salaman mieleen ja jumppaa sitä kivasti. Liikkuminen tapahtuu nyt pitkälti hepan fiiliksen mukaan: Alkujäykkyyttä on, mutta se vertyy suht nopeasti. 

Anni ei muistanut, että tällä tyypillä toimii jarrut, joten pysähdys tuli vähän aikaisin.
Käynnissä puomien väli on Salamalla 3 jalanmittaa, ravissa 4.
Lopuksi Salama sai pitkästä aikaa mennä ravissa puomit kerran per suunta. Tarkkaa. ;)




Salamalle on tullut jopa ihan vähän lihaksia. Jei.
 PS. Yleisö oli tietty paikalla:

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ei hyvä, muttei huonokaan


Otsikko pätee tällä hetkellä kolmeen asiaan:

1. Salaman terveydentila

Salama treffaa jälleen ylihuomenna eläinlääkärin. Sille annetaan se Tildren.

Se on ollut tosi vaihteleva nyt. Liikkuu kyllä suht hyvin ja mielellään, lihaksisto on aika hyvä, mutta toisinaan erityisesti tuo oikea takajalka ei pysy menossa mukana, eikä ruuna tällöin pelkää näyttää epämukavuuttaan. Meinasinkin löytää itseni kuusenlatvasta yhtenä päivänä, kun Ruuna Reipas yritti poistua paikalta jalkojen mennessä solmuun sivuloikan seurauksena. Juuri tällaisissa tilanteissa kipuilua tuntuu eniten olevan. Siksi päädyimme eläinlääkärin kanssa lääkitsemään sen nyt ja kun liikutukset ovat tarkoituksena muutenkin pitää nousujohteisena, on lääkeaineella nyt hyvin aikaa vaikuttaa. Noin kuusi viikkoa sanotaan siksi ajaksi, jolloin Tildrenin hyödyt pitäisi näkyä. Ennen kaikkea ko. lääkkeen pitäisi vaikuttaa kipuun, jonka kinnerpatin luutuminen aiheuttaa. Saa nähdä, millainen vaste sillä on.


2. Kesäloma

Samalla Tildren-jutun kanssa tein päätöksen, etten vie hevosia laitumelle tänä kesänä ollenkaan. Huono juttu ehkä vain Sampalle, mutta aina ei voi voittaa.

PS. Etsi kuvasta Samppa-poni.
3. Satula-asiat

Prestige D1 killuu edelleen jatkoajan jatkoajalla. Saan ehkä tällä viikolla yhden potentiaalisen koulusatulan sovitukseen (Bates Caprilli), jonka saattaisi saada toppauspaloilla mallattua tälle sopivaksi. Let's see.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kevään riemua (kuvia)


Nuoren hevosen elämän kohokohtia ovat syöminen, nukkuminen ja leikkiminen. Halusin jälleen jakaa hetken näistä riemuista teidän kanssanne - tässä läjä kuvia eiliseltä iltapäivältä. 

Ihana viheriö.

Salaman mahassa on tällainenkin läiskä. Metkaa.
Duke nautiskelee.
Tuplat.
Sitten leikitään!
Majakka ja perävaunu.
Hippaa.
Sampan ego kasvaa päivä päivältä. Sillai terveellä tavalla siis.

Salama kuitenkin sanoo, kuka määrää.
Poneja on kiva jahdata...
Ihan muuten vaan.

Aina-niin-tasainen Dukekin välillä innostuu.
Minun pallo.
Minunpas.
Okei, meidän molempien.
Salaman oma-aloitteiset kevätjuhlatreenit, osa 1...
Osa 2
Osa 3
Osa 4, päätön kana-osuus. Mieli on virkeä, se on tärkeää.
Parranajoa.
Samppa lienee kertonut hyvän vitsin.
Samppa ja otsan kaksi pyörrettä.
Hullu poni, jos vanhoihin uskomuksiin on uskominen.
PS. Minun mielestäni on aina yhtä hämmentävää, kun pallotuijalla on korvat.



Hauskaa viikonloppua! 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Christ Carat 2


Salaman klinikkakuljetin, VOVP-Duken toinen koti ja Sampan näyttelyvankkurit: Tässä se on, meidän uusi traileri!

Lopulta meidän uudeksi traikuksi valikoitui Christ-merkkinen lasikuitutraileri Carat-mallisena. Sen eduiksi kääntyivät lopulta muun muassa suht hyvä tarjous, helppo ja nopea saatavuus, alumiinilattia, pienet omaa silmää miellyttävät yksityiskohdat (esim. kumirouhelattia, potkusuojat, pehmusteet) sekä suht kevyt omapaino.

Ainut asia, mitä Böckmannissa jäin kaipaamaan, oli matala lastauskorkeus. Tämä koppi on hieman korkeampi ja täten silta on hieman jyrkempi. Sinänsä se ei ole mikään ongelma, kun hevoset kävelevät suoraan kyytiin, mutta eron huomasi heti. Noin muuten se kulki pienehkön farmariautoni perässä nätisti ja tasaisesti. Ihanaa, kun kaikki vaan toimii.

Uusi traikku testattiin tietty heti:

Kissojen ja koirien kanssa.
Hyvä tää on. T: Helga
Duken kaa...
Ja tietty Salaman kanssa.
Korkeussäädettävien puomien poniosuus on aika hyvä.
Salkku oli ihan tyytyväinen.

Traikku on itseasiassa Salaman värinen. ;)
Etuovi on lukittava. Kätevää, ei tarvitse enää viritellä kuminauhavirityksiä siltä varalta,
että joku (= poni) avaisi sivuoven kesken matkan.
Sivuovessa on muuten peili. Tärkeä yksityiskohta :)
Jännitin, mitä Salama sanoo kumisesta väliseinästä. Se oli kuitenkin ihan ok.
Kumirouhematto on pitävä ja vahvaa tekoa.
Böckmannin sileä ja ohut matto kuopsuteltiin meillä heti puhki.
Sisävalo on tässä mallissa takana. Siihen asennetaan viikonloppuna vielä vanha tuttu valvontakamera.
Nyt on tyynytkin, joita vasten Ruuna Reipas voi tarvittaessa loikoilla.
PS. Kiitos Trailerituotteelle ystävällisestä ja joustavasta palvelusta! :)
Blog Widget by LinkWithin