SD-teamin blogi 5 vee

Tämän blogin ekan postauksen eka kuva. Kuvassa siis minä ja Tomboy 19v.

Onnea me: SD-teamin blogi täytti 25.2.2016 pyöreät viisi vuotta. Varmasti vähän sen kunniaksi aurinkokin on paistanut ja ulkoilma tuntunut entistä kutsuvammalta. Koska tälle viikolle osui vielä talvilomakin, on hevosasioita voinut harrastaa entistäkin enemmän!

Samppa treenaa tällä hetkellä hyvin. Kuolaimeton kärrynpyöräjuttu on osoittautunut tällä ponilla tällä hetkellä huippuhyväksi vempeleeksi. Koska lumihanki on parhaimmillaan nyt, ovat treenit sopivassa suhteessa painottuneet pellolle. Ponin perässä loikkiessa tulee itselleenkin näppärästi hiki.

Samppa on tehnyt viime aikoina paljon siirtymisiä ja tekeekin tällä hetkellä käynti-ravi-seis-sekoitusta yllättävän sievästi ollakseen näinkin raakile vielä. Seuraavaksi tapaillaan väistöjä, ekat avoaskeleet onkin jo otettu onnistuneesti.

Salamakin palasi satulan alle. Se tosiaan palailee pikkuhiljaa normikäyttöön ja jos kaikki menee kivasti, on ratsutusjaksosta jo puhuttu. Tämän hevosen kohdalla tosin liikaa ei sovi suunnitella tai haaveilla, mutta ainakin vielä mieli on virkeä ja askel on kevyt. Ne ovat tällä hetkellä sellaisia ominaisuuksia, joita syvästi arvostan - sen verran syvällä kynnettiin ihan tässä joulu-tammikuun taitteessa.

Koska poneista ei voi saada yliannostusta (vai voiko?), kirmasin tänään Raisan matkassa Minoksen ja Ponin luo. 

Minoksella on ehkä kaunein shettiksen pää, minkä olen livenä nähnyt. Siitä Raisa nappasikin pari sievää kuvaa. Tähän tapaukseen ja kuvaan liityn sen verran, että notkun ponin narun päässä. Jatkoin notkumista narun päässä, kun kuvausvehkeet vaihtuivat silaan ja ohjasajoharjoituksekseen. Tulta ja tappuraa ajoittain tarjoavassa Minoksessa on paljon samaa kuin Salamassakin. Joskus se veri vain virtaa... :)

Sitten Herra Poni. Sen ihailijakertoon liityin nyt minäkin. Pieni, sievä, tomera ja toimiva Poni esitti ensin Raisan kanssa kaikkia kivoja temppuja ohjasajaen, jonka jälkeen minäkin sain napata ohjat käsiini. Mukavaa päästä kokeilemaan muidenkin poneja, ohjasajo kun ei loppupeleissä olekaan ehkä niin simppeliä, miltä näyttää.

Tässä ollaan kääntymässä ympyrälle, jolloin ulko-ohja jää tarkoituksella hetkeksi löysemmälle ja ohjat jäävät vasempaan käteen.

Poni on kuluneen talven aikana treenannut paljon ohjasajaen ja sen huomasi: Kiltisti ja nyörästi se teki pyydetyt jutut, vaikka oma merkkikieleni vähän ponille tutusta poikkesikin. Suorastaan velvoitan Raisan kisaamaan tämän kanssa tänä vuonna!

Kärrynpyörä

Miten iloiseksi voi tulla 1,5 euron kirppislöydöstä? 

Remmejä kasaan ja rautasaha esiin...

Tässä saalis.

Ja tässä lopputulos. 

Kestävätkö nuo? Samppa esitti parit kevätjuhlaliikehdinnät koeajon aikana ja pyörät pitivät pintansa ihan siinä missä oikeatkin kärrynpyöräkuolaimet. Varsin luottavaisin mielin jätän ne siis käyttöön.

Tähän väliin kärrynpyöräversio onkin ihan nappiveto, sellainen olikin itseasiassa hankintalistalla. Tähän asti olen ohjasajanut tätä riimulla, mutta se arvatenkin vähän pyörii päässä, eikä ole niin tarkka kuin napakampi suitsiversio. Nuoren ponin suussa tapahtuu kaikenlaista kivaa juuri nyt, joten kuolain ei sinne yksinkertaisesti nyt mukavasti sovi. Kuolaimettomana Samppa toimii hienosti ja tarkasti, joten treenejä jatketaan nyt tällä varustuksella toistaiseksi. Kärryjen eteen en tätä velikultaa ("Pikku-Salamaa") kyllä kuolaimetta laittaisi, vaikka kuinka kultipuppeli onkin. 

#keepcalm
Linkki videoon

Tuhlaajapoika

"Elän, pelaan, kuljen ja laulu soi..."

Mennyt syksy ja alkutalvi on Salaman kanssa painittu epämääräisen vaivan kanssa. Oli keuhkoputkentulehdusta, bakteeritulehdusta ja monta kortisoni-, sulfa- sekä antibioottikuuria. Ennen tätä kierrettä Ruuna Reippaan askel oli ollut kevyt ja elämä ihanaa. Taudin myötä liikkumisen ilo katosi, takajalkoihin tuli epämääräisiä turvotuksia ja liikkuminen oli vähintäänkin kammottavaa katseltavaa. Pelättiinpä kerran jo kaviokuumettakin, kun takana oli pitkä kortisonikuuri.

Pakko sanoa, mieli oli aika maassa ja peli tuntui jo kokonaan menetetyltä ihmeellisen ja sitkeän vaivan kanssa. Aina kun valo pilkahti tunnelin päässä, paljastui se vain vastaantulevaksi junaksi.

Helmikuun aikana Salama on pikkuhiljaa herännyt henkiin. Mieli on virkeä ja se osaa monenlaisia loikkia. Silmissä on kirkkautta ja tuttu ADHD-ruuna on läsnä. Koska takajaloissa oli edelleen vaihtelevanlaista turvotusta, käytin sen pari viikkoa sitten klinikalla varmuuden vuoksi. Ajattelin, että parempi katsoa kuin katua ja hyvä niin: Kotiin tultiin jälleen vikalistan kanssa. Otj kavioluun reunassa oli ehkä jokin juttu (murtumaepäily), takapolvet olivat vähän ärtyneet (hokkikausi) ja ontuipa tuo sitten otj:ta yllättäin ulkojalkana 1,5/5. Kintereetkin kuvattiin, mutta niissä pattitilanne oli entisenlainen eli otj:ssa on sama pieni kinnerpatin alku ja vtj on terve. Tänään oli sitten kontrolli aiheen tiimoilta.

Pitkääkin pidempi tunneli on toistaiseksi läpäisty. Tällä kertaa valo sen päässä oli kuin olikin ihan oikea aurinko.

Linkki videoon

Takana pari viikkoa huilia reilun kuukauden jatkoksi ja siihen kylkiäiseksi saatiin viime käynnillä pieni kuuri vähän tujumpaa troppia: Kas, ei ole turvotuksia, ei ontumaa, ei vaivoja tai murtumia. Ruuna Reipas on jälleen nimensä veroinen! Melkein entistä ehompi, totesi ell. "Tämän hevosen tulevaisuus näyttää jälleen valoisammalta." totesi hän. 

Jatkohoito-ohje kuuluikin niin, että nyt palaillaan varovaisesti takaisin normaaliliikutukseen. Se tarkoittaa siis sitä, että jo kertaalleen kuopattu ratsutussuunnitelma voidaan ehkä sittenkin toteuttaa. Sanotaanko näin, että varovainen jee-fiilis on jälleen läsnä - uuden satulan saa sittenkin ottaa käyttöön, ennen kuin se pölyttyy ihan kokonaan.

Samba oli tietty mukana. Ei me nyt ilman maskottia pärjätä. ;)

PS. Kiitos Raisalle varsin kokonaisvaltaisesta avusta!

Kysymyspostaus ja kevätarvonta

Perinteitä ei sovi unohtaa: Kevään lähestyessä tässä blogissa on aina pidetty kysymyspostaus.

Nyt on siis teidän vuoronne jälleen kysyä melkein mitä vain taivaan ja maan väliltä. Tai silleen.

Linkki videoon

Salamallakin on kevättä rinnassa: Se haastaa Samppaa kovin päivittäin leikkiin ja on kiva touhutoope muutenkin kaikissa arjen toiminnoissa. Saa nähdä miten hauskaa meillä sitten keväämmällä onkaan! Aiemmin etupää ei olekaan kovin herkästi noussut, toista on nyt...

PS. Jos haluat osallistua samalla pieneen arvontaan, jätä kysymyksen / kysymyksien mukana sähköpostiosoitteesi. Arpavoittona terveellinen, mutta maukas sinimailaskuutioherkku (1kg) poneille ja hevosille. Arvonta suoritetaan 1.3.2016 ja siihen voivat osallistua vain rekisteröityneet lukijat.

Mä tuun sun uniin t: Samppa

Näin vähän niin kuin painajaista: Oli oripäivät ja paikalla oli ihan hirveästi ihmisiä. Samppa oli päässyt johonkin kaksipäiväiseen osuuteen mukaan ja jälkimmäisenä päivänä oli parhaan nuoren valinta. Olimme jostain syystä myöhässä ja toinen ori (joka oli muuten päistärikkö) juoksenteli jo kehässä keräten aploodeja.

Kun vihdoin juoksimme väkijoukon läpi kohti kehää Sampan kanssa, oli minulla kehään lopulta päästyäni narun päässä valkoinen koiramme! (Joka muuten on ruma kuin rullatuoli, eikä ollut muuten edes missään fiksussa turkissa...)

Okei, tämä oli unta, mutta pieniä paineita noista kekkereistä on jo ehtinyt kehittymään. Onneksi treenit ovat hyvällä mallilla ja pikkuorin askel on kevyt. Pilke löytyy silmäkulmasta ja se onkin ollut päätavoitteena koko talven. ;)

Linkki videoon

Tatami ulkotalliin

Tarjolla oli tänään oman elämänsä selviytyjät-reality: Kumimattopalapeli.

Selvisin. Nyt meillä on oma pieni tatami ja pojilla astetta prameammat pehkut.

Työnjohtaja valvomassa, että pohja putsataan hyvin ennen mattojen levitystä.

Ulkotalli on ollut kätevä. Kesällä se ajaa tallin virkaa pienen pihaton muodossa ja talvella korvaa monta loimituskertaa. Mutta koska se on pieni ja luojan kiitos betonipohjainen, on kuivittaminen syys- ja kevätkaudella hankalaa. Kavioiden mukana vettä ja märkää kulkeutuu sisälle, sekoittuu kuivikkeisiin ja täten koko höskä on pian täynnä velliä. Siihen päälle juupas-eipäs-pakkanen (kuten kuluneena talvena) ja pian koko komeus on jäätynyt yhdeksi klöntiksi.

Tänä talvena ehtisin tyhjentämään paksun turvepatjan pois ennen niin sanottua talvea. Jäljelle jäi paljas betonilattia, joka on inhottava hokkien alla. Hevoset käyttävät ulkotallia aktiivisesti ympäri vuoden, joten kaipasin sinne jonkinlaista ratkaisua betonin päälle kuivikkeiden sijaan. Kesällä kuivikkeita on jälleen järkevä käyttää, mutta näin sadekaudella (vai talviko tämä oli?) ulkotallin kuivittaminen on silkkaa hulluutta, oli käytössä sitten turve, pelletit tai olki. Viimeiseksi mainittu ei tällä hetkellä ole kuitenkaan edes vaihtoehto, kiitos Salaman ikuisen laihdutuskuurin ja keuhkovian. Vaikka keuhkoasia onkin todettu nujerretuksi, ei turhia riskejä oteta.

Kumimattopohjasta olen haaveillut niin kauan, kuin vain muistan. Tai ainakin niin kauan, kun ulkotalli on tuollaisenaan ollut olemassa eli reilut kolme vuotta. Tällä viikolla oli vihdoin aika tarttua toimeen ja hankkia ratkaisu ongelmaan. Tarjouspyyntökierros toi yllättävän ratkaisun: Halvimmat kumiplätyt löytyivät tällä kertaa Hankkijasta, joka sattumalta oli myös lähin paikka, mistä näitä löytyy!

Halusin mahdollisimman paksua mattoa, joka kestää hokit. Se ei myöskään saisi olla liukasta, joten vanha kuljetinhihnamatto ei tullut tässä kohtaa kysymykseen. Meillä on ollut sitä heinälaarien edessä ja märkänä se on melko liukaspintainen, joten sikäli todella vaarallinen.

Salaman ensikosketus.

Siinä se nyt on, palapeli koottuna! Kuusi palaa ja vajaan 12 neliön karsina saatiin ihan tarpeeksi asiallisesti pehmustettua. Hankkijan kumimatot ovat kanadalaisia Animat-kumimattoja, jotka ovat 2cm paksuja ja nimenomaan eläinkäyttöön kierrätyskumista tehtyjä. Teoriassa ne olisivat voineet sopia vaikka miten päin toisiinsa, mutta eivät kuitenkaan sopineet. Onneksi on isäntä, jolla oli terävä mattopuukko. Noin muuten tein ihan itse koko homman.

Salama otti tuttuun tapaan tuntumaa uuteen juttuun kuopimalla. Mitenkäs muutenkaan. ;)

Linkki videoon

Kyllä nyt kelpaa!

Jään mielenkiinnolla seuraamaan sitä, miten kumimattopohja yleensäkin toimii ja onko siitä iloa ulkotallissa. Kesän tullen tämän päälle saa turpeet ihan entiseen malliin, siihen asti surffaillaan kohti kesää pelkän maton voimin.

Ystävänpäivänä

"Ai, se osaa tällaisenkin loikan..."

Kulunut viikko on ollut yllätyksiä täynnä. Alkuviikosta Salama yllätti ja meinasi saada allekirjoittaneen ihan oikeasti ekan kerran alas. Se oli tosiaan ihan oikeasti eka kerta, vaikkei varmastikaan viimeinen. Tomppa-vainaa kääntynee jälleen haudassaan...

Satulakaupoilla

Ostin sen ihanuuden. Siis sen Prestige Venuksen. Samalla tuskalla tuli hankittua vielä Eerikki-niminen satulavyökin. Jostain syystä ainut kaapista löytynyt 135cm pituinen vyö oli ruskea ja umpiruosteessa. Se oli itseasiassa Tompan vanha vyö.

Hyvästit

Lastasin Reinon eilen matkaan kohti pohjoista. Luottavaisena se käveli suoraan koppiin ja matka oli mennyt kuulemma hyvin. Perävaloja katsoessa koin suurta epäonnistumisen ja pettymyksen tunnetta. Silti samaan aikaan olen kuitenkin iloinen, että Reiskalle löytyi asiallinen koti. Kipeä päätös edelleen.

Sokerina pohjalla:

Salama kunnioittaa sähkölankaa ja pysyy vaikka paalinnarun takana. Siksi ihan todella kiinnostaisi tietää, mitä sen päässä liikkuu...

Linkki videoon

Ihanaista ystävänpäivää teille kaikille!

Tuhma, tuhmempi, tuhmin

Salama käväisi tänään klinikalla. Ihan suunnitellusti, vähän niin kuin kevätkontrollissa. Ajattelin hankkia paperin, jossa lukee "treeniä vaan" ja itselleni mielenrauhan.

Lähtiessä auto ja traikku eivät tahtoneet osua toisiinsa sitten millään. Se ei koskaan ole kiva juttu, jos empiirisiin tutkimuksiini on luottaminen. Matkalla Samuli Edelman hoilasi, ettei ole mitään hätää. Meinasin jo, että älä Samppa viitsi, kyllä tässä nyt voi olla jokin hätä. Jatkoin kulttuurituokiotani Juha Tapion kanssa: Meillä on aikaa vielä ja joskus voi tulla paremmat päivätkin, mene ja tiedä.

Salama on ollut nyt viime aikoina aika happy. Se on ollut kyllä tosi tuhma, mutta lähinnä äärettömän virtaisa ja hyväntuulinen. Minne mennään, milloin mennään, mitä tehdään-periaatteella on menty ja tultu, pääasiassa ihan yhdessä ja melkein hallitustikin. Kuluneella viikolla yritin väsyttää sitä, jotta se olisi tänään vähän iisimpi käsitellä. Kerrottakoon, että jäin häviölle.

No, siihen reissuun: Mielenrauhaa en saanut eikä Salamalle kirjoitettu terveen papereita. Perkele.

Lyhyesti ja ytimekkäästi otj:n vikalistaan voidaan lisätä parin merkittävän oireen lisäksi "jonkinlainen ruhje kavioluun reunassa" ja se tulee nyt vaatimaan vähän kaikenlaista pientä juttua lähiviikkoina. "Vauhdikas" kirjasi eläinlääkäri ruunan statukseen ja sitä se tänään todella oli. Vauhtia piisasi vielä tukevankin rauhoituksen jälkeen röntgenissä, jossa takajalat viuhuivat pitkästä aikaa kuin milläkin laholatvalla.

Siitä päästäänkin sujuvasti päivän hyviin uutisiin: Salaman keuhkoissa ei ole enää mitään vikaa. Sen tosin huomasin tässä jo taannoin ihan itse, happivajeinen ja täten pystyynkuollut ruuna kun on kaunis muisto vain.

Uusi look

Voisin kertoa pari valittua sanaa tuhmasta läsipäästä, joka on ollut viime päivät täynnä elämää tai satulakaupoista, mutta tämä saa kiilata nyt näiden ohi: Blogi sai uuden ulkoasun.

Kaikki kiitos ja kunnia suunnataan Graphiques GW:lle, jonka kanssa minun oli ilo tehdä yhteistyötä. Uusi ulkoasu valmistui nopeasti ja joustavasti, lisäksi toiveeni otettiin hienosti huomioon. Suosittelen lämpimästi!

PS. Graphiques GW etsii lisää yhteistyöblogeja: Käy katsomassa täältä lisää, jos blogisi kaipaa uutta ilmettä. :)

Operaatio Jappeloup

Operaatio Jappeloup sai alkunsa viime vuoden elokuussa. Vähän vahingossa, mutta kuitenkin.

Lähtötilanne on se, että on ori ja on tamma. Matkalla on monta muuttujaa: Mikä on todennäköisyys, että valittu ori pääsee kantakirjaan, saa tietyn tai tietyt tammat tiineeksi ja kantoaika sujuu ongelmitta? Syntyvä varsa on terve ja hieno musta ori? Se jää nähtäväksi. ;)

Samppa 1 vrk ikäisenä.

Samppa 5 vrk ikäisenä.

I'm hunting (osa 2)

Enää en metsästä, vaan nyt olen mietintämyssyn kanssa tiivisti yhdessä. Satulanmetsästyskierros ykköseen pääset tästä. Nyt vuorossa ekat koeratsastukset kera laadukkaiden puhelinkuvien: Oikea kamera on edelleen huollossa, pikkuhiljaa alkaa olemaan jo vähän ikävä sitä.

Silver Star ennen selkäännousua.

Eilen testasin ensimmäisen satulan ratsain. Se oli #5 eli Prestige Silver Star, vähän vanhempi, mutta todella hyväkuntoinen yleissatula ilman mitään mukavuuksia. Istuin oli kokoa 17" ja leveys 33 + 1,5cm. Plussat sille ekalla kierroksella olivat edullinen ostohinta ja ihan kelvollinen istuvuus hevoselle. Miinukset kova istuin, pienet tuet ja liukas pintanahka. Ne kun olivat juuri ne jutut, miksi satulaa nyt etsitään: Pitää olla tukeva ja hyvä ja silleen.

Kentällekin tuprutteli sopiva kerros lunta ja pahin jäätikkö jäi sopivasti uuden lumen alle. Kovinkaan ratsastuskelpoinen tuo baana ei ollut, mutta suoralla uralla uskalsi vähän ravatakin. Satula oli ihan ok, mutta todellakin kova ja istuin laakea, 17" tuntui kerrankin valtavalta. Edestä se jäi ehkä hieman painamaan säkää, vaikkei satula kovin etupainoiselle tuntunut tai näyttänyt. Rodeotestikin otettiin, kun loppukäyntien aikana koiraa piti ehdon tahdoin jahdata keskellä pihaa. Kyydissä pysyin, mutta jos en vielä muistanut mainita, penkki oli aika kova istua. ;)

Silver Star takaa.

Venus GP Lux

Tänään kohdenumero kaksi (#2) eli Prestige Venus Lux yleissatula 17" istuimella pääsi kokeiluun. Rungonleveys siinä on 34 ja satula on aivan uusi. Mietin jo, etten raaski edes kokeilla sitä, mutta muutin kuitenkin mieleni. Voisin vain tuijottaa tuota satulaa ja sen kauniita yksityiskohtia...

Tietty tuo kolmen tonnin penkki solahti Salaman ongelmalliseen selkään kuin täydellinen hansikas. Kun kiipesin selkään, meinasin jäädä jumiin puoliväliin, kun ihanan tahmainen pintanahka kohtasi kotiratsarini (toim. huom. mitä muita minulla olisi??). Jahka sain pyrstöni penkkiin, ohjasi kuppimainen penkki minut vallan mukavaan istuntaan. Mietin jo, onko tämä yleissatula ollenkaan?! Selkärangantila oli hyvä ja paneelit asettuivat kauniisti ja tasaisesti selkää vasten. Lavat saivat tilaa ja ratsastajan kanssa satula istui yhtä hyvin kuin ilmankin. Oh no.

Tämä kuulostaa ihan työnteolta, tuumii Salama.

Kentällä sain testattua käynnin ja ravin, pihalla suoritettiin sitten ne pukkiloikat ja muut kiirehdinnät. Energiaa on vähän kertynyt, sen huomaa. Pienikin risahdus tai koiran näyttäytyminen näkökentässä saavat pelihousut repeämään. Onni onnettomuudessa, tämä satula oli taivaallinen istuskella ihan pelkkien kangaspaikkahousujenkin kanssa.

Luinkin jälkeenpäin Prestigen sivuilta, että tämähän on kuin luotu meille: Istuin on koulusatulamainen (muistutti aika paljon Prestigen D1:stä) ja painopiste on edessä, malliltaan soveltuu lyhyt- ja kaarevaselkäiselle ja muutenkin vastaa odotuksia, joita satulalle etukäteen lueteltiin. Lisäksi tätä voi muokata, kuten kaikkia Prestigen satuloita nykyään. Se on iso etu, kun alla on jokaisen unelma, eli nuori ja alati jollain tapaa toipilas polle.

Enää pohdin sitä, ostanko sen suoraan vai vuokraanko ensin. Salamasta kun ei koskaan tiedä, millä kertoimella hommia viikottain tehdään. Minä haaveilen kevään maastoretkistä ja kesällä ratsutusjaksosta, Salama taas syömisestä ja oikean takajalan lepuuttamisesta. Eläinlääkäri saa kertoa ensi viikolla, mitä mieltä hän on. ;)

Ratsastuksen jälkeen.

Venus istuu edestä kauniisti.

I'm hunting (osa 1)

Ooppelista on moneksi, vaikkapa satula-autoksi. Specsit sähköpostitse jo tutuksi tulleesta hevosesta satulakauppiaalle ja matkaan mars: Pian olikin Pallosalaman takapenkillä tiivis tunnelma ja ihana nahan tuoksu.

Salaman ilme oli vähän priceless, kun parkkeerasin pollen käytävälle ja ympäröin sen satuloilla. Ei voi olla totta, tuumi hän. Pelkäsin jo silmämunaprolapsiaa.

Tässä selkä, mihin haussa siis 17-tuumainen, hyvillä tuilla varustettu yleis- tai estesatula:

Iisi biisi, eikö? No ei.

Kierros yksi:

#1

#1 Albion K2 yleis
MW / 17"
Tuomio: Juu ei. Kapea. Nyyh, Albionit ovat aina ihania.

#2

#2 Prestige Venus Lux yleis, uusi
34 / 17"
Tuomio: Saatan olla ihastunut - tämä satula on niin kaunis! Eipä se hullummin istu hevosellekaan, testataan myöhemmin ratsain. Ensivaikutelmaltaan tuet juuri sellaiset, kuin haussa olikin eli satula aivan taivaallinen istua: Tukeva ja pintanahka on ihanan nahkea eli pitäväpintainen. Hinta vain alkaa väärällä numerolla...

#2

#2

#2. Olen heikkona koristetikkauksiin. Ai että.

#3

#3 Prestige Roma este
36 / 17"
Tuomio: Ruskea, njäh. Painaa lapoja, toppaukset edestä liian pitkät, kts. alakuva.

#3

#4

#4 Passier Avior este

Wide / 17"
Tuomio: Aivan ihanat tuet. Kova istuin. Leveys ok, mutta runko liian suora, satula jää keskeltä ilmaan. Ei jatkoon.

#5

#5 Prestige Silver Star yleis

33 + 1,5cm / 17"
Tuomio: Istui näistä parhaiten hevoselle, pituus siinä ja siinä. Satulassa pienet tuet, liukas pinta ja pirun kova istua. Hintaluokaltaan näistä myös edullisin. Testataan ratsain, kestääkö oma ahteri? ;)

#6

#6 Amerigo Vega Special Pinerolo yleis

Wide + 1,5cm / 17"
Tuomio: Merkkinä uusi tuttavuus, taivaallisen pehmeää nahkaa yltä ja päältä. Istuin kiva ja tukeva, mutta satula itsessään liian kapea. Kaunis satula tämäkin!

#6

#7

#7 Prestige GP yleis

33 / 17"
Tuomio: Nyt liian kapea, mutta tästä hintaluokasta paras istua, polvituet omaan makuun oikeanlaiset ja istuin pehmeä. Lähtee levitettäväksi. Kulunut edestä, mikä laskee arvoa. Vaatinee myös toppauksen jossain kohtaa. 

Osaan 2 eli sovitukseen ratsain jatkavat numerot #2, #5 ja #7. Enää puuttuu pitävä maa kavioiden alta... :)