perjantai 27. toukokuuta 2016

Happy (ja) horse


1) Salama nosti tänään laukan käynnistä ekan kerran koskaan. Vastalaukan, mutta ihan sama. Siitä tosin ei taida olla videota, kun katselin juuri lintuja. Niin kenellä tässä oli huono keskittymiskyky..?

Laukannostoista Salamalla on siis vahvasti jo hajua, mutta väärä laukka nousee vielä helposti, kuten nuorelle tyypillistä on. Siinä ei auta muu kuin korjata laukka ja jatkaa eteenpäin. Kyllä ne myötälaukat sieltä sitten tulevat aikanaan.


X) Mikkolaan on Salaman mielestä aina kiva mennä. Siellä se käyttäytyy kuin mikäkin mallioppilas.


2) Ratsastajan tullessa lopuksi alas Salama teki sen taas: Hörisi. Ai että se on söpöä joka kerta.




Linkki videoon

tiistai 24. toukokuuta 2016

Yhden sortin sankaritarina


Salama, tuo liian rakas murheenkryyni. On aika katsoa karmeaan talveen ja kirjoittaa itselleen ylös lyhyt kooste siitä, miten tuosta helvetistä oikein selvittiin.

Viime syksynä kaikki näytti olevan kivasti, kun päästiin tekemisen makuun vihdoin. Kesä oli toki ollut rikkonainen, oli kinnerpattimurhetta, etujalan hankkari oli juuri paranneltu kuntoon ja etukavioidenkin kanssa oli ollut pientä murhetta irtokenkien ja siitä seuranneiden ohuiden anturoiden vuoksi.

Syyskuun lopussa hevoset rokotettiin rutiinisti ja Salamalle nousi tuttuun tapaan kova kuume. Se pysyi yllä kipulääkkeestä huolimatta nelisen päivää. Salama sai toki huilata pitkän tovin, mutta jälkkärinä tästä sitkeä yskä tarttui ja jäi päälle.

Yskää hoidettiin klinikalla monta kertaa marras-, joulu- ja tammikuun ajan. Epäiltiin vaikka ja mitä, väläyteltiin puhkuria ja IAD:ta, kaikkia kivoja vaivoja siis. Vaihdettiin heinä ja tehtiin kaikki mahdolliset temput, mitä kotioloissa keksittiin. Heppa söi pitkät sulfakuurit, kortisonit ja kipulääkkeet. Yskä silti oli ja pysyi ja hevosen yleisilme oli surkea. Kuumeeton se oli, mikä tuki puhkuriteoriaa. Hakkasin päätäni seinään, tallissani kun oli ollut vuosien varrella useita hevosia ja tämä oli eka, joka ylipäätään yski. Nuori, sinänsä terve hevonen ja yhtäkkiä muka puhkuri... Rahaa paloi ja hevonen yski.

Siinä välissä kuitenkin liikuttelin Salamaa kevyesti, koska se on hyväksi keuhkoille ja tämän kohdalla erityisesti myös jaloille. Se oli kaiken kaikkiaan hyvin laiska ja haluton. Ontui yhtenä päivänä toista jalkaa, toisena toista ja kolmantena kaikkia muita. Plus tietty yski edelleen enemmän tai vähemmän.

Oikean takajalan kinner oli pitkän aikaa todella paksu akillesjänteen kohdalta. Samoin nivelissä oli metkaa turvotusta, joka vaihtoi paikkaa paikasta toiseen. Kylmäsin, rukoilin, toivoin parasta ja varauduin pahimpaan. Oireet ja liikkuminen sopivat kerran jopa kaviokuumeeseen ja takana ollut pitkä lääkekuuri tuki tätä teoriaa. Se oli oman jaksamisen kannalta jo sellainen niitti, että tiukkaa teki. Pistin yhden hevosen pois ja päätin, että kaikki loputkin saavat luvan lähteä, jos tästä ei selvitä.

Nivelvaivan selitykseksi oivallettiin lopulta ihan tuikitavallinen Oriprim: Hevonen oli saanut tavallaan siitä allergisen reaktion ja kehitellyt itselleen moniniveltulehduksen siitä. Harvinainen haittavaikutus, mutta kun katsoo, minkä hevosen kanssa on tekemisissä, niin mikään ei liene mahdotonta.

Tässä videolla vajaa minuutti ravia ajalta, jota en kaipaa. Tämä ehkä riittää kertomaan sen, miten huonosti hevonen liikkui:


Video on otettu silkkaa diagnosointia varten eläinlääkärille, ei hevosen kiusaamisen tähden.

Lopulta keksittiin myös ottaa sellainen limanäyte, mistä saatiin vihdoin koko homman syyllinen kiinni. Keuhkoputkesta löytyi kuin löytyikin sitkeä bakteeri, joka vaati tietyn antibiootin. Kun oikea antibioottikuuri aloitettiin, meni muutama hassu päivä ja hevonen piristyi silmissä. Elämänilo palasi, yskä katosi ja yleistila kohosi muutenkin!

Käytännössä Salama oli seissyt koko talven, joten jo valmiiksi vaivainen kinner ei ihan ollut parhaassa tikissä, vaikka itse hevonen piristyi päivä päivältä. Se sai yhdenlaisen vähän vahvemman kipulääkekuurin ja Tildren tuikattiin helmikuun lopulla perään. Samalla kuvattiin kintereet uusiksi ja katsottiin, mitä sieltä löytyy. Vikalista oli samanlainen kuin ennenkin: Otj kinnerpattimuodostumaa ja vtj yllättäin ihan terve. Sen jälkeen jäätiin odottelukannalle niin, että liikutusta lisätään varovaisesti koko ajan - miten käy, kun kevät koittaa ja on aika liikkua enemmän?

Pessimisti ei pety ja optimisti iloitsee entistä enemmän. Pikkuhiljaa selvitettiin maaliskuu, jolloin yskä yritti iskeä kolmannen kerran päälle: Sillä kertaa vaivan laaduksi paikallistettiin jokin virus, joka parani omia aikojaan. Huhtikuu oli nousujohteinen ja toukokuu on ollut itsessään kuin yhtä juhlaa: Viikko viikolta hevonen paranee ja vetristyy. Kevään aikana päästiin kesämoodiin muutenkin, hevoset ulkoilevat yötä päivää ja saavat täten liikuskella oman maun mukaan vapaasti. Se onkin ollut karsinassa kovin ahdistuvalle ja hääräävälle Salamalle hyvä juttu joka saralla.

Voisin sanoa, että tässä kohtaa koko lysti tuntuu yhdeltä suurelta työvoitolta. Talvella mietin, osaanko enää koskaan nauttia tästä harrastuksesta, mutta ehkä sittenkin osaan. Tässä ja nyt, koska on pakko.

Tässä on Salaman tyylinäytteitä toukokuun ajalta. Näen jo hetkittäin vallan pätevän ratsunalun. ;)

lauantai 21. toukokuuta 2016

Tarkenee


Kun kulkee, niin sitten kulkee ja hitokseen hienosti.

Eilen ratsastin. Se oli muuten kolmas kerta selässä tämän polvihässäkän jälkeen. Ruuna oli ihan super. Niin super, että laukkasin - monta onnistunutta pätkääkin vielä. Se oli ihan älyttömän hienoa. Erityisen hienon siitä tekee se, että yhtäkään pukkiloikkaa ei nähty, laukat nousivat ja laukka mahtui jollain tasolla jo meidän kentällekin.

Seuraava yö menikin sitten lähes kokonaan valvoen, kun polvea särki ihan älyttömästi. Mutta oli sen arvoista! (Ja samalla loistava muistutus siitä, että pitää taas hiukan himmailla. Minun siis.)

Tänään maastoiltiin niin, että Anni oli kyydissä. Salama oli hyväntuulinen ja pirteä, mutta ihan ilman rodeoita ei selvitty. Lähinnä nuo loikat tulivat siitä, kun poni sikaili ja Salama kopioi perässä ihan myötätunnosta. No, loppu hyvin, kaikki hyvin ja hevonen oli tosiaan vallan iloinen tyyppi lenkillä selvittäen crossipyörät ja irtokoirat taas vallan esimerkillisesti.

Iloinen olen myös siitä, että Salama on notkeiden raajojensa lisäksi muutenkin aika mukavassa kunnossa:


Että se siitä sikalihavasta klenkasta sitten. ;)

torstai 19. toukokuuta 2016

Torstai, toivoa täynnä


Klo 5.00 herätyskello soi. Soikoon, voihan tässä hetken torkkua...
Klo 5.09 omppuluuri pärähtää uudelleen soimaan. Torkutan silti.
Klo 5.20 herätyskello jatkaa jälleen. Luovutan ja pyrin reippaasti nousemaan. Nopea kurkkaus makkarin ikkunasta alas ja ulos: Hevoset päivystävät tarhassaan pirteinä. Ilma näyttää ihanan pirtsakalta.

Ruuna Reipas, mistälie lempinimi tullut..?
Klo 5.24 Onpas pirteä fiilis. (Not) Kahvit porisemaan ja kurkkaus jälleen ulos: Hevoset ovatkin juuri asettuneet nukkumaan samaan nurkkaan, jossa päivystävät muutenkin maailmanmenoa. Siispä en käykään heti täyttämässä heinäverkkoja, vaan asetun keittiön pöydän ääreen ja kurkkaan netistä uusimmat uutiset. Samalla tulee tehtyä perinteinen FB-Blogger-sähköposti-kierros aamupalan ohessa.

Klo 5.41 Hevoset heräävät ja nousevat ylös, kun päästän heleästi ääntelevän rääkyvän Helga-kissan ulos ja ulko-ovi kolahtaa terassin kaiteeseen. Käyn samalla täyttämässä heinäverkot. Salama tekee jälleen läheistä tuttavuutta, "pusuttelee" ja kiehnää ihan liki kerjäten herkkuja. Ponikin asettuu kerjuuasemiin. Ne varmaan näkevät minut Miss Porkkanana. Ihan jees.

Tämä on sitä vaunuhevosen ravia, mistä olen joskus kirjoittanut blogissakin. Tossut nousevat.
Klo 5.50 Opel pärähtää käyntiin. Pakkaan kyytiin itseni lisäksi työvaatteet sekä salikassin. Kaara suuntaa ensin salille.

Klo 6.09 kipitän salin rappusia ylös ja mietin, muistinkohan laittaa parkkikiekon. Takaisin ei tohdi kuitenkaan kääntyä.

Klo 6.11 alkaa kevyt jalkatreeni. Polvi kestää jo joitain liikkeitä pienillä painoilla, joten teen kaikkea sille sopivaa.


Klo 6.47 pakkaan kamppeeni, pesen naamarin ja suuntaan kohti töitä.

Klo 7.01 avaan työpuhelimeni ja kurkkaan mobiilista päivän työt. Hektinen päivä hurahtaa nopeasti ohi.

Klo 15 Opel suuntaa kohti kotia minä kyydissä. Kurjaa olisikin jäädä pois kyydistä.


Klo 15.12 muistan, että illalla tulee vieraita. Suklainen kääretorttu tarttuu mukaan lähikaupasta.

Klo 15.17 kaarran kotipihaan ja näen, kuinka Salama tervehtii jälleen äänekkäästi tuttua autoa. Nappaan traikun auton perään. Kummallista kyllä, auto osuu aisaan kuin itsestään. Must be good day! Tänään suunnataan Salaman kanssa Elinan luo treeneihin jälleen kerran.

Klo 15.25 terkut ja herkut hepoille. Heinää onkin vielä jäljellä ja vettä kupeissa, joten pojat saavat jäädä vielä odottelemaan.


Klo 15.40 pieni välipala huiviin. Samalla FB:n viesteihin vastailua sekä sähköpostin ja säätiedotteen tutkailua.

Klo 15.57 imuri päälle ja alakerran pikaelvytyssiivous.

Klo 16.30 totean alakerran välttäväksi ja kiiruhdan talliin.

Klo 16.33 yhdistän puutarhanhoidon ja heinäverkon täyttämisen: Sapuskaksi kelpaavat rikkaruohot joutavat verkkoon matkaevääksi.


Klo 16.40 hepat käyvät pissalla karsinassa. Harjaan hyvin hiekkaisen Salaman pikaisesti ja suojitan sen.

Klo 16.47 pojat kyytiin ja matkaan. Vaikka välimatkaa on vain 15km, menee mutkaiseen ja kapeaan tiehen paljon ajoaikaa. Matkalla olen erityisen tyytyväinen siihen, miten hienosti hepat saa yksin lastattua ja purettua, apukäsiä kun ei läheskään aina ole.

Klo 17.18 kaarran Elinan pihaan.


Klo 17.35 ratsastaja selkään ja kengurutreenit alkavat. Alkutohinoihin tuli taas käytettyä lähes kaikki työhön tarvittava energia, mutta melko reippaasti Ruuna Reipas jaksaa vähän työskennelläkin. Alkuun tuli esiteltyä taas ne Salama iskee-moodit, mutta väistöt ja siirtymiset saivat keskittymisen taas jollain tapaa osumaan olennaiseen.

Klo 18:08 loppukäynnit vielä taluttaen ja pesarin kautta heppa kuljetuskuntoon.


Klo 18.20 starttaan kohti kotia.

Klo 18.44 saavun kotiin. Ajoin kotiin 10km pidempää, mutta suorempaa reittiä ja ajoaika oli lähes sama. Hermot lepäävät ja hevoset kiittävät, kun välillä saa ajaa ihan suoraankin.

Klo 18.57 Salama vielä kylmäyssuojiin 20 minuutiksi. Syöttelen sitä nurmikolla tuon ajan, jotta maailmanrauha pysyy yllä. Nyt kun se tietää, että kylmäyssuojat ovat pääsylippu nurmikolle, ei mikään muu vaihtoehto enää kelpaa.


Klo 19.20 kylmäyspatjat pois ja hepat ruohotarhaan. Tallihommat.

Klo 19.37 sisälle. Vähän jo väsyttää. Paitsi vieraat vielä tulossa. Siispä kääretortut esiin ja kahvipannu porisemaan. Odotellessa kirjoittelen tämän postauksen loppuun.

20.20 iltaruuat hevosille ja ruohotarhan portti kiinni. Hevosille toivotetaan kauniit unet. Blogipostaus ajastetaan ilmestymään hieman myöhemmin. :)



Sellainen torstai tällä kertaa. Kuvituskuvina kenguru-Salaman kuvia tältä päivältä. Alkuun oli jännää, mutta kyllä se siitä taas asettui. Ehkä se joskus viiden vuoden päästä on jo ihan täysin fiksu, mene ja tiedä. ;)

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kesä


Rumpujen pärinää. Päätöntä sinkoilua. Vihreää maniaa. Olihan peräti perjantai ja 13 päivä - hyvä päivä aloittaa laidunkausi omasta ruohotarhasta. Se on vähän niin kuin terassikauden avaus!

Ruohotarhan portti on se, jota Salama tuijottaa koko talven intensiivisesti ja odottaa sen jonain kauniina päivänä aukeavan silkalla katseen voimalla. Voi sitä onnistumisen riemua, kun portti sitten ensi kerran aukeaakin.

Ja niin päivä tuli tänäkin vuonna. Tosin ilman dramatiikkaa - viisi raviaskelta ja pää peltoon. Poni ravasi sentään tarhan toiseen päätyyn ja ankkuroi itsensä sinne. Salama taas tyylilleen uskollisesti tepasteli päästä päähän keräten parhaat palat talteen. Hyvä näin.





Virallisena valvojana toimi tämän pihan oma Grumpy Cat eli Helga. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Eteen ja ylös


Reissua pukkaa. Pojat juoksevat traileriin tätä nykyä niin, että itse saa luvan juosta alta pois ja pistää puomeja kiinni sitä mukaan, kun kaviokaverit kyytiin astuvat. Molemmat ovat ihan innoissaan, kun traikku ajetaan tarhan eteen valmiiksi. Lauantaina Salamalla oli jälleen treffit Elinan kanssa. 

Lauantaina treenailtiin ihan vaan olemisen keveyttä, jos perusratsastuksen voisi sellaiseksi kiteyttää. Otsikon hokema on Salamalle sinänsä peace of cake, mutta toisinaan osio "eteen" unohtuu ja liike suuntautuu liikaa ylös. Ei tarvita kuin fillari pellon toiseen päähän ja pientä trafiikkia pihaan, niin kyllä lähtee!

Kyllä tästä vielä ratsu tulee. :) Keskittyä vaan saisi paremmin - siinä onkin tälle Läsipäälle vähän haastetta, se kun on koko ikänsä ollut vähän huono keskittymään yhtään mihinkään. Ai niin, tykkää se syödä, mutta se vitsi ei ehkä aina naurata. 




Laitetaanpa talteen vielä videomuistoja lähtötilanteesta, joita on kiva katsella sitten, jos ja kun Salama on jonain päivänä ihan oikea dressagehorse:


torstai 12. toukokuuta 2016

Kuluneen viikon humppakalenteri


Käytän paljon aikaa ja vaivaa siihen, että saan pidettyä Salaman liikutukset monipuolisina - toteutus onkin sitten toinen juttu. Tällä viikolla on puuhasteltu seuraavaa:

Maanantai

Ratsastin. Ihan vähän, käyntiä ja ravia kotikentällä. Tykkäsikö polveni? Ei. Oliks hevonen herkkä pohkeelle? Ei. Tulinko selästä alas vanhasta muistista varomatta? Joo. Mut oliks kivaa? JOO!

Muuta huomioitavaa: Käyntiväistöt sujuivat hienosti molempiin suuntiin! Täysin rehellisesti Salama ei hakeutunut kuolaintuntumalle, vaan vähän pureskeli kuolainta ja oli edestä hieman tyhjä.

Salaman mielestä parasta urheilua on tämä.
Tiistai 

Muista lepo ja kauniit (?) unet:


Tiistain ohjelmistossa oli eläinlääkärin vierailu, lähinnä Sampan CEM-testin vuoksi. Koska Salamalla on ollut jo jonkin aikaa tapana tehdä heinäpalloja ja muutenkin se on suustaan hieman tavallista levottomampi, pyysin eläinlääkäriä katsomaan sen suuhun samalla. Viimeksi se raspattiin syyskuussa 2015 ja tuossa välissä nuori hevonen ehtii tekemään suullaan jo vaikka ja mitä. 

Tämän postauksen päätähden kita.
Ihan priima se leipäluukku ei tietenkään ollut. Suomenhevoselle tyypillisen matalan ja ahtaan suun omaava Salama oli näyttänyt ulospäin ihan oikeita oireita: Alhaalla oli joitain piikkejä ja ne olivat hanganneet kieleen pari pientä haavaa. Poskihampaassa oli lisäksi toivon mukaan harmiton lohkeama, josta sitten tarvittaessa otetaan röntgenkuva, mikäli hammaspiikkien poisto ei nyt auta. 

Muuta huomioitavaa: Loppupäivän Ruuna Reipas vietti hiekkalaatikossaan toyboynsa kanssa. Ai niin, eläinlääkärin lähdettyä ajattelin leikata Salaman korvakarvat, kun se oli tukevassa humalassa vielä. Ei ollut enää siinä kohtaa, kun olin leikkaamassa ekaa korvakarvatöyhtöä pois. 

Ruuna sai siis pitää korvakarvansa. Edelleen. En olisi ikinä kehdannut soittaa lääkärille, että kuules, tältä lähti korva ja silmäkin taisi just puhjeta, että käännytkös takaisin...

Keskiviikko


Koska suu ei vaatinut sen suurempaa remppaa, lähdettiin seuraavana päivänä rennolle maastolenkille. Käveltiin jopa löysin ohjin jokunen pätkä! Väliin rentoja ravipätkiä ja vain pari säpsähdystä syystä lenkkeilijä ja puska.

Muuta huomioitavaa: Lenkin pituudeksi tuli sievä 6 km ja kestoksi tunti. Magneetin lailla askellusta hidastivat nuo vihreät tikut, joita oli pakko maistella aina silloin tällöin. Toyboy oli toki matkassa mukana ja allekirjoittanutkin juoksi ihan kelvollisia pätkiä jo ontumatta ja pyörtymättä muutenkin. Päätin tuossa taannoin elvyttää vanhan juoksuharrastuksen henkiin - askel kerrallaan jos ei muuten.


Torstai

Torstai toivoa täynnä. Ja virtaa. Ohjasajoa kentällä oli päivän plääni.

Alku meni tosi kivasti. Ruuna oli rento ja kuuliainen. Niin kuuliainen, että olin itsekin vähän huolimaton ja tuli annettua vähän ristiriitaisia apuja. Sitä Salama ei siedä yhtään ja luulen, että se yritti kieputtaa minut ohjiin, pakata yhdeksi nipuksi ja lähettää maata kiertävälle radalle. Aselepo saavutettu kuitenkin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Korjasin erheeni ja elämä olikin ihan mukavaa taas.

Jäi tästä sessiosta yksi melko sivistynyt video kuitenkin muistoksi:


Linkki videoon

Loppuviikolla vielä kävellään pariin kertaan ja käydään Elinan luona. 

PS. Ei päivää ilman jotain vanhaakin: Facebook muistutti jälleen muistoilla: Neljä vuotta sitten Salama "Ootkooikeestiostanuthevosenilmansilmäluomia" Sankari poistui kotipihasta ensimmäistä kertaa ja käväisi tamma- ja varsanäyttelyssä. Voi pientä. <3 

Silmäluomikommentin isäntä lohkaisi aikoinaan varsan hakureissulla.
 Onneksi ne luomet pompsahtivat päähän sitten ajallaan.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kuulumisia

Salama pesarissa. Siinä ei olisi normaalisti mitään outoa, mutta koska Salama...
(Kukaan ei kuollut.)
Kesä tuli kerrankin sen suuremmin odottamatta. Siitä onkin sitten pitänyt nauttia kuin viimeistä päivää, joten tarkemmat kuulumiset täällä blogin puolella ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Piti ihan pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitäs menneinä parina viikkona onkaan tapahtunut!

Ensimmäinen suurempi rupeama olivat ponioripäivät huhtikuun lopulla. Niihin valmistautuminen ja sitä seurannut jännitys oli todella kuumottavaa ihan loppuun asti! Talven treenit olivat sujuneet kivasti ja aika rennoin fiiliksin odottelin the päivää. Viimeisenä iltana pidin suitsia ja satulasaippuaa käsissä, enkä muka osannut enää varusteitakaan pestä. Pakkasin tavaroita autoon, järjestelin ne sinne uudelleen, varmistin numerolaput, kiillotin ponia, laitoin sen harjaa ja toistin saman hermostuksissani liian moneen kertaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin - koko oripäiväjuttu meni kuin villeimmissä unissa! Itseasiassa Samppa keräsi neljänneksi kovimmat pisteet "kautta aikojen" (pisteytys uudistui vuonna 2013 ja shetlanninponeista siis puhutaan), joten pieneen oriin voi todella olla tyytyväinen!

Samppa ja velipoikansa Junibackens Ramazzotti Ypäjällä 2016.
Selvitin myös sen, että ponin ollessa ensi vuonna 4-vuotias, se saa suorittaa pelkän käyttökokeen esimerkiksi yhdistyksen käyttöluokassa ja voi täten korottaa palkintoluokkaansa ansaitsemaansa ykköseen. Kunhan tästä kesästä selvitään, pohditaan syksyllä sitten miten ja missä tämä homma suoritetaan. Ihan läpihuutojuttuja nuo vaikeat ajo- ja ohjasajokokeet eivät ole, mutta onneksi Samppa on aika pätevä kaikessa mihin ryhtyy. Se on sitten toinen juttu, hallitseeko allekirjoittanut edellämainitut asiat.

Samalla oripäivien menestyksen jälkeen lyötiin lukkoon lopullisesti se, että Samppa lähtee kasvattajansa luo kesäksi. Samalla se on käytettävissä myös vieraille tammoille, kuten blogista onkin voinut jo lukea. Tällä viikolla siltä otetaan pakollinen CEM-testi ja kun sen tulos varmistuu, matkustaa Samppa Euraan kesätöihin. Samppa odottaa jo kovin kesäleiriään!

Koska hevosia on kotona vain kaksi, tuli jälleen tuttu pulma eteen: Mitä teen Salaman kanssa? Nopeasti jäljelle jäi kolme vaihtoehtoa: Jättää se kotiin ja ottaa lainaponi kaveriksi, viedä se ratsutukseen jonnekin muualle tai "dumpata" laitumeen. Kun vielä yllättäin loukkasin polveni hieman pahemmin, tuli tämä tilanne pohdittavaksi jo ennen vappua. Laidunkuvio olisi varmasti ollut Salaman mieleen, mutta tässä kohtaa se ei tuntunut järkevältä ratkaisulta lainkaan, kun tekemisen meininkiin on juuri päästy kunnolla kiinni. Lopulta taivaasta tipahti Elina, joka aloitti Salaman laittelun kohti kesän koitoksia. Salama jää siis kotiin, mutta me käymme naapurikylässä isommalla kentällä treeneissä noin kerran viikossa ja tarvittaessa treenejä jatketaan kotona. Anni maastoilee kerran viikossa ja muina päivinä minä sitten liikutan Salaman parhaaksi näkemälläni tavalla. Kesäksi saamme sitten lainaponin toimittamaan tärkeää seuraponin virkaa.


Mitä Salamalle sitten muuta? Se käy ja kukkuu pitkästä aikaa niin, että voin rehellisesti katsoa sitä ja sanoa, että se liikkuu vaivattomasti ja helposti. Jäykkyys ja koordinaatiovaikeudet tuntuvat olevan menneen talven lumia. Kovin vinokaan se ei enää ole, mutta tietty tosi raaka vielä. Jotain on siis tullut tehtyä oikein! Salaman kunto on parantunut kovin ja pääsipä se yllättämään Anninkin tässä taannoin: Hyppy pienen ojan yli olikin niin hauska juttu, että sen kunniaksi piti vetäistä ihan kunnon rodeot. Anni ankkuroi itsensä peltoon muistaakseni kolmannen loikan jälkeen ja Salama jatkoi matkaa kohti vihreää preeriaa häntä pystyssä. Vaikka se on tietty kurjaa, että ratsastaja tippuu, en voi muuta kuin olla onnellinen uudestisyntyneestä hevosestani. Sen verran syvissä vesissä sen kanssa  on kahlattu menneinä aikoina. Lisäksi Elinan tyyli on sopinut sille todella hyvin. Odotan innolla, mitä tästä hevosesta vielä kuoriutuukaan!

Laukka on otettu myös mukaan ohjelmistoon. Askellajina se on tämän hevosen vahvuus, mutta pitkän aikaa laukka oli hukassa syistä X, Y ja Ö. Laukka saattoi kyllä nousta, mutta isojen loikkien kera. Nyt laukat nousevat vaivattomasti molempiin suuntiin ja laukka pyörii kivasti, vaikka toki vauhtia vielä piisaakin. Se on kuitenkin tässä kohtaa vain positiivinen asia!

Tässä mielenvirkistykseksi eka tai toka laukkapätkä (liian) monen kuukauden tauon jälkeen - onks pikkasen hauskaa hei? (Alkuperäinen ääninauha peitetty jonkin sortin humpalla - allekirjoittaneen kun on toisinaan näemmä mahdotonta olla hiljaa videoidessa.)


Meille kuuluu siis vallan hyvää. Normaalia, kerrankin. Vuosia olen kahlannut vastavirtaan ja nyt saan kellua veneelläni onnellisilla vesillä. Käsittämätön tunne, josta nautitaan täysin rinnoin. Edes yksi hajonnut polvi ei saa tätä hevosrintaman kepeää tunnelmaa latistumaan!

perjantai 6. toukokuuta 2016

Tarkoituksen palasia


Kun kaikki palaset vaan loksahtavat paikoilleen, on lopputuloksena tyytyväinen ja iloisesti liikkuva hevonen. Näistä kahdesta kuullaan vielä. :) 

Alkuun vähän jännää...





Jiihaa! 






Tässä vielä pätkä laukkaa videon muodossa helpompaan eli oikeaan kierrokseen:


Linkki videoon

Kaikki kuvat © Raisa