Nyt loppui lusmuilu

Sohvilla on kotipuolessa ollut vähän rentoa nyt parin viikon ajan. Ensin se pudotti kengän. Sitten toisen. Sitten kävi niin, että sovittiin kengittäjän kanssa, että se saa nyt odottaa seuraavaan kengityskertaan, joka itseasiassa on ensi maanantaina. Lopulta kävi myös niin, että myin "vahingossa" sen satulankin - voi kyllä, niinkin voi käydä! Nyt on kuitenkin uusi penkki tulossa ja päätin juuri, että pikku-Sohvin kevätloma päättyy tiistaina 3.4. ja hän palaa normaaliin liikutusrytmiin pikkuhiljaa. Toinen on ihan reppana ollut nyt, kun kaveri pääsee aina, mutta hän joutuu nököttämään tarhakatokseen aina siksi ajaksi. Toisaalta hän on ollut hyvin lutuinen, kun oikein kerjää harjausta ja rapsutuksia, se on uusi piirre Sohvissa.

Osittain koko episodi on johtunut täydellisestä motivaation puutteesta, joka sai alkunsa joulun tienoilla "sattuneista syistä". Pakotin kuitenkin itseni liikuttamaan Misua ja Sohvia sen verran, kuin tarve vaatii ja molemmat liikkuivat ratsain 3-5 kertaa viikossa, kiitos myös Annin avun. Nyt kevään korvilla ratsastusinnostus on onneksi palannut jo hieman, kuten salaa toivoinkin. Saa vielä nähdä, mihin asti tämä yltääkään! :D

Salama harjoitteli tänään jälleen näyttelyjuttuja. Kyllä nämä kaikki kotona sujuvat hyvin - saa sitten nähdä, miten ranttaliksi Kääpiö pistää vieraassa paikassa... Mutta jostainhan sitä on aloitettava ja onneksi varsoille annetaan ihan vähän anteeksi lapsellista käytöstä... :)

Hevoseton kesä olikin kaunis haave vain..?

Alkuperäinen suunnitelma oli se, että meillä ei ole kesä-heinäkuun aikana yhtäkään hevosta kotona, vaan kaikki lähtevät laitumille muualle. Johan se kuullostikin todella mukavalta ja houkuttelevalta, kun oma kesälomakin sattuu juhannuksen tienoille tänä vuonna ja suunnitelmissa oli vähän pidempi retki Itä-Suomeen. Vielä mitään ei ole "menetetty", mutta mielessä kävi, josko Salaman tarhakamu, shettisori Polle ja oma Duke-ponini tulisivatkin kesäksi meille..? Tätä asiaa vielä pyöritellään ja ihmetellään, mutta aika kutkuttavalta idealtahan se tuntuu - pieniä poneja piha täynnä koko kesäloman ajan, ai että! Saa nyt nähdä miten meidän käy ja mihin päädytään... :) Salkku nyt joka tapauksessa menee orilaitumelle kaltaistensa joukkoon, mutta pienestä shettisvarsastani olen vähän huolissani, kun en tiedä millaista seuraa sille on tarjolla ihan vieraassa paikassa.

Eilen Taku ja Salama pääsivät pellolle kirmailemaan ja purkamaan paineita ihan vapaana. Pelto oli vain paikoin vähän liukas, paikat ovat kuivuneet ennätysvauhtia tänä keväänä. Taku esitteli kaikki mahdolliset hienot ravilisäykset ja keskilaukat kera hienojen kevätjuhlaliikkeiden ja Salama söi. Kyllä, 11kk villi musta orini ei juurikaan turpaansa pellosta nostanut... Pienellä kehoituksella saatiin hänestäkin kerrankin hienoja liikeratoja irti, oikeastaan ekan kerran näin sen nyt liikkuvan kunnolla kaikissa askellajeissa. Sillä on kivat suorat liikkeet, joskin toki lyhyet, mutta kyllä niillä varmasti tämäkin tuleva täti tullaan kiikuttamaan läpi seurakisojen ja leppoisten maastolenkkien. Kovin ainakin minulle tulee isukkinsa mieleen Salkusta!

Eilen kilahtivat postilaatikosta kasvattajalle tulleet Tapiolan kasvattajakisan maksulaput ja tämä tytsi mitään pidempään ajattelematta laittoi ekan erän maksuun. Yrittänyttä ei laiteta ja saahan sitä aina haaveilla... :)

Tässä vielä pieni video poikien kirmailuista:

PS. Pahoitteluni kuraisesta "päätähdestä" ;)

Uusi menopeli

Atec lähti tänään uuteen kotiin *sniisk* ja sen tilalle haetaan alkuviikosta muutama vuoden vanha Böckmannin kahden hepan perustraikku tummansinisenä.

Kootut kuulumiset

Kengittäjä vieraili ensi kertaa meidän luonamme tiistaina. Salkku ylitti odotukseni ylivoimaisesti käyttäytyen asiallisesti koko toimenpiteen ajan. Kaviot saivat kehuja ja kaikki on ihan ok.

Salama ei jaksanut juuri nyt innnostua poseeraamaan. Elämä on. :)

Keskiviikkona pikkumiehen uudet suitset saapuivat. Joko varsallani on iso pää tai sitten ko. suitset ovat todella pientä kokoa (cobit tilasin), koska ne sopivat päähän juuri ja juuri - säätövaraa jäi enää parin reiän verran. Uusia suitsia käytiin ulkoiluttamassa kauniissa kevätsäässä ja samalla tuli kohdattua ensimmäiset liikkuvat autot tiellä. Ensimmäistä Salama pelästyi ihan tosissaan, toista se ihmetteli enää vähän ja kolmas meni ihan jees. En jaksa stressata vielä näistä autoasioista, koska kun varsa muuttaa kotiin, tulee se olosuhteiden pakosta tottumaan monenlaisiin tiellä kulkeviin vehkeisiin, halusi tai ei.

Tänään perjantaina lapsukaisilla oli juuri iltapäiväleikit meneillään. Tarhan pohja on nyt paikoin ymmärrettävästi vähän liukas ja lapsukaisten telmimistila tästä syystä hetkellisesti vähän rajoittunut. Yritin mahtua sekaan kottikärryjeni kanssa, mutta siivousurakka jäi tyngäksi, kun oma turvallisuus alkoi olemaan uhattuna nuorten orhien keskittäessä leikit aina samaan ainoaan pitäväpohjaiseen nurkkaan hätistelyistä huolimatta. Edes heinillä lahjominen ei auttanut tällä kertaa... Pikku-Salkku oli muuten kokeillut savinaamiota koko toiselle kyljelleen ja oli aavistuksen haastava harjattava. Onneksi sääennuste lupasi ihanan lämpimiä ilmoja tuleville päiville, tarhat kuivuvat varmasti vauhdilla. Meillä kotona kenttä on nyt ihan sula ja tarhan päädystä hiekka polyää jo!

Kotona Sohvi ja Allu ovat löytäneet ihan omanlaisen sielunyhteyden, he ovat bestiksiä isolla B:llä. Allu vie ja Sohvi vikisee, toisin sanoen ne ovat kuin majakka ja perävaunu. Illat kuluvat heidän osaltaan toisiaan rahnuttaen ja samasta heinäkasasta syöden. Olen myös pari kertaa nyt ratsastanut tuolla Norjan ihmeellä ja se on ollut ihan mielenkiintoista, kun alla on taas ihan erilainen otus.

Parin viikon sisällä aion kertoa myös Duke-uutisia, käyn häntä katsomassa tässä lähiaikoina. :)

Mikä olisi kiva päivän väri?

Salamaa on ahkerasti nyt harjailtu ja kiiltävä kaunis musta talviturkki on alkanut haalistumaan kevättä kohti. Alta on paljastunut vaaleampaa ja harmaampaa karvaa. Korvien sisäkarvat ovat vaaleanruskeat. Läsi on levinnyt erityisesti oikealle poskelle päin ja koko pikkumies on täynnä sekakarvaa. Kaulalla, kyljissä ja lautasissa sitä on paljon ja ruunikko "pohjaväri" erottuu nyt selvästi.

Siispä, mielenkiinnolla jäämme odottamaan jälleen jatkoja ja väripaletin muutosta suuntaan jos toiseen... :)

Tänään muuten harjoiteltiin Salaman kanssa seisomista näyttelyä ajatellen ja lopuksi traileriin menoa, kun kärry oli valmiiksi pihalla auton perässä. Poju käveli suoraan sisään ja söi tyytyväisenä heinää siellä, vähän ahneen puoleinen kun on. Sitä ennen tehtiin pieni "maastolenkki". Huomenna hän pääsee pedikyyriin. Iik!

Kevään merkkejä

Salamakin on löytänyt sille-jutulle-siellä-jalkovälissä käyttötarkoituksen ja sitä ohjailevat voimat ovat myöskin yhä ja edelleen siellä, taannoinen näköhavaintoni niistä ei ollut siis harha. Pieni mieheni on kohta ihan oikea ori, nyyhkis!

Näyttelyyn lähti eilen ilmoittautuminen, jotta en sitten jänistä lähempänä sen suhteen. Nyt aloitamme sitten armottomat esiintymistreenit, lähinnä raviosuus ja paikallaan seisominen hirvittävät, vaikkei niissä todellisuudessa olekaan mitään ihmeellistä... ;) Varsa kuitenkin nostaa jalat ihan OK ja antaa koskea minne vain. Samoin aiomme opiskella traileriin menemistä ja siellä olemista hyvissä ajoin. Niistä sitten lisää tuonnempana. Myös kengittäjää odotetaan visiitille lähiaikoina, jotta saadaan tarkistettua pari asiaa.

Mitä onni on

Se on irtokengän metsästystä sohjoisessa tarhassa

Pienten varsojen leikkien hurmaan uppoutumista

Kultakuumetta muistuttavaa kottikärryrallia

Varusteiden pesua kevätauringon lämmössä

Onnistumisen iloa varsan kanssa

Lintujen sirkutusta hiljaisena iltana auringon laskiessa

Aamun ensimmäinen kiitollinen hörähdys

Iloa, surua ja suurta rakkautta

Taivaankannen alta pilkottavaa toivoa

Sitä se onni on.

Ne kuuluisat viimeiset sanat

Julistin juuri Tarulle (Salaman tallinpitäjälle) muutama päivä sitten, etten osta Salkulle nyt omia suitsia, koska ihan hyvin pelkkä kankisuitsista irroitettu ylipitkä niskaremmi ajaa saman asian riimun päällä. Mutta koska ikinä ei saisi sanoa ei koskaan, pistin Pikkuhirmulle tilaukseen äsken tällaiset kuvan kaltaiset kaunistukset:

Oikeastaan olen jo pidemmän aikaa salaa etsiskellyt tuollaisia, missä on hopeiset tai kultaiset koristenauhat. Täytyyhän Salkulla olla hienot päävehkeet sitten, kun keväällä mennään varsanäyttelyyn Turkuun. En vielä tiedä, onko pinkeillä timanteilla koristellut suitset (joita löytyy jokuset tammavainajieni jäämistöstä)  ihan "se juttu", millä tuomarit vakuutetaan (= järkytetään), joten tällaiset kivan hillityn mutta sentään vähän koristellut suitset sopinevat tähän hommaan mainiosti. Ilmoittautumisaikaa näyttelyyn on sentään vielä huhtikuun loppuun, eli mieli ehtii muuttumaan vielä monta kertaa menemisen suhteen ja toisaalta varsa ehtii vielä venymään edestä ja takaa vielä moneen kertaan.

Hurjan myrskytuulen pauhatessa harjailin varsaani hiukan Furminaattorilla tänään. Villaa lähtee ja pikkukaveri on niin muikeana ylähuuli pitkällään, kun pehvan päältä vähän rapsutellaan. Tarha siivottiin tuttuun tapaan yhden läsipäisen työnjohtajan avustuksella, kuinkas muuten... :D

Aamupäivällä pakattiin muuten Salkun tarhakamu Taku autoon ja käytiin irtohypyttämässä häntä maneesilla tulevaa Kyvyt esiin-tapahtumaa ajatellen. Hienosti nuorimies hyppäsi esteitä, mitä nyt avustaja (allekirjoittanut) vähän jäädytteli... :D Salama jäi tarhaan siksi aikaa Polle-ponin kanssa, eikä ollut moksiskaan kaverin lähdöstä. Jätin sille varmuuden vuoksi sen oman riimun päähän siltä varalta, että se päättäisi poistua paikalta meidän ollessa poissa. Takaisin tultaessa riimu roikkui kaulalla, turpasolki siististi avattuna (siinä on vielä kaksi nippusidettä pitämässä sitä varmasti kiinni...) ja Salama ihan itsensä näköisenä portilla vastassa...

Salama 10kk

Salama 10 kuukautta ja 3 päivää vanhana:

<3 Babyface <3
Kuva otettu 7.3.2012

Tänään käytiin ensi kerran kävelyllä suitset ja kuolaimet päässä. Minä onneton menin laittamaan delta-remmin kuolainrenkaisiin ja siihen narun, se mokoma deltarinkula ärsyttävästi kulkeutui koko ajan Pojun suuhun ja sekös häntä harmitti... Tosin kävelylenkki meni itsessään paljon paremmin kuin aikoihin, löydettiin kiva ei-niin-liukas metsätien pätkä, jota pitkin tallusteltiin tyytyväisinä ilman turhia keulimisia. Ihan vähän etupää nousi, mutta pieni huomautus suussa laski etujalat nopeasti alas ja Pikkumusta joutui miettimään tekosiaan ihan tuntuvasti siis.

Tulisin mukaan...

Nimihän on enne, niin ainakin sanotaan. Salaman tapauksessa jo pelkkä nimi velvoittaa ihmetekoihin: Tähän asti se on tyytynyt vain avaamaan tarhansa porttilankoja (yllä kuva), mutta nyt hän laajensi repertuaariaan lauta-aidan lautoihin. Tyyppi oli päättänyt tuhota pari lautaa, ihan vaan renkuttamalla niitä niin kauan, että se hajoaa ja lähtee irti. Kerrottakoon tähän väliin, että Salkulla on kaksi aktiivista leikkikaveria, vapaa heinä sekä lisäksi virikkeinä havuja, pallo, Likit-lelu, olkipohjainen pihatto...

Loppuun vielä pari kaverikuvaa Takusta ja Salamasta, siis majakasta ja perävaunusta... :) Kuvat otettu kauniin kevätauringon laskiessa eilen 11.3.2012.

Luppa- ja käyräkorva... :)

Päivitys 14.3.2012: Mittasin Salaman haravanvarrella epätasaisella tallin käytävällä varsan seistessä hajakintuin pikaisesti "sinne päin" ja sain saldoksi hyvin optimistisesti mitattuna 134cm. Lautaskorkeuden unohdin muuten mitata... :)

PS. Ylläolevissa superlaadukkaissa kännykällä otetuissa kuvissa Salaman turkissa (erityisesti pehvassa ja päässä) näkyvä "hehku" ei ole pölyä, hilsettä tai pakkashuurua, vaan ihan puhtaasti vaaleampaa (harmaata) karvaa.

Onnellinen kahden hevosen omistaja

Vasemmalla Duke ja oikealla D-Day 7.3.2012

Tänään pitkäaikainen ponihaaveeni toteutui - nyt minulla on ikioma pieni poni! Hän on nimeltään Duke ja ikää pienellä orhilla on pian tasan vuosi. Heillä on tasan neljä päivää ikäeroa Salaman kanssa, Duke näki päivänvalon 30.4. ja Salama 4.5.2011. Duke sai oman esittelyn tuonne hevoset-sivulle. Tässä vähän kuvasatoa Dukesta tältä päivältä, mukana menossa myös "velipoika" D-Day.

Kaksi marjaa :)

Vielä vähän lähempää... :)

Illalla kävin vielä rapsuttelemassa Salamaa. Karvaa lähtee niin paljon, että koko Auran lintukannalle riittäisi siitä pesänrakennustarpeiksi. Mustan villan alta paljastuu muuten lupaavasti terhakoita vaaleita karvoja. Ensi kertaa harjailin Pojua irti niin, että se sai syödä heinää kaukalosta kaikessa rauhassa. Suureksi hämmästyksekseni se nosti jalatkin ilman mitään rimpuiluja ollessaan siinä ihan irti, vapaana ryntäämään ihan minne vain..? Koitin vielä uudelleenkin ilman heinäkaukalon ihmeellista vetovoimaa ja kyllä, se nosti jalat niin kuin niitä olisi aina nosteltu ihan missä vain. Lupaavaa! Ennen harjaussessiotamme tehtiin ihan "hauki on kala"-talutusharjoituksia pihalla naruriimu päässä, nekin sujuivat yllättävän hyvin ilman suurempia keulimisia, osittain kiitos jäisen pohjan.

Btw, Salkulle on tipahtanut kaksi pientä luumua jalkoväliin! Sunnuntaina ne eivät siellä olleet, eli kahdessa päivässä pojasta on tullut melkein mies.

Uusi asukki ja yhden orivarsan orastava murrosikä

Norjalaispunkkari Allu 4.3.2012

Mistella lähti tänään takaisin kotiin (*sniisk*) ja meille tuli loppukevään ajaksi hoitoon pieni ja syötävän suloinen norjanvuonohevostamma Allu, 7 vuotta. Tyttöset tutustuvat toisiinsa nyt ensin ajan kanssa omista tarhoistaan ja ehkä siirtyvät sitten samaan hakaan, jos yhteiselo alkaa näyttämään kelvolliselta.

Olin tänään myös tuttuun tapaan Salamoimassa. Poju on kasvanut nyt kuukaudessa todella paljon ja omaakin tällä hetkellä valehtelematta ainakin 10cm takakorkeutta. Lisäksi etujalkojen väliin on ilmestynyt rintakarvojen väliin jotain ihan pysyvääkin, raamit ovat siis yleisesti kasvaneet ja Poju vahvistunut kauttaaltaan. Luonnollisesti myös pääkopassa (vai missä lie...) hormonit jylläävät ja Pikkumusta koittaa jokaisessa käänteessä käsittelijänsä vireystasoa ja kanttia. Talutusreissu oli tänään yhtä keulintaa ja pomppimista, jalkoja se ei olisi osannut nostaa muka ollenkaan... Ärsyttävää, mutta elämä on. Ehkä ensi kerralla homma sujuu taas sutjakkaammin. Jotain uutta ja positiivistakin, jätkä sai tänään kuolaimet suuhunsa ensimmäistä kertaa ja niistä se ei ollut moksiskaan.

Vähän pystypainia, maastoilua ja tallihommia

Voisin aloittaa sen taas: Kevätilmojen hehkutuksen täällä blogissa. Toisaalta voisin luvata jättää ne tähän, jokainen voi kelata tuonne vuoden takaisiin teksteihin ja lukea sieltä samat jupinat liittyen auringonpaisteeseen ja takatalveen. Eiköhän sama kuvio toistu tänäkin keväänä... :D

Tänään iltapäiväni oli hyvin hevospainotteinen. Ensin kotona tallihommat ja hevosten ruokinta, sitten siirryin Auraan loppuillaksi, kun kotipuolessa hevoset oli jo aamulla liikutettu. Sain siivoilla varsojen ja miniponin tarhan (lähes) täydessä rauhassa, koska lapsukaisilla oli päivälepohetki. Arjen pientä luksusta!

2.3.2012

Upean aurinkoisen päivän pienenä hidasteena oli hurja tuuli, mutta se ei menoa haitannut - satuloimme Tarun kanssa P & K-komppanian maastolenkille ja kävimme köpöttelemässä karvan alle 7 km lenkin. Ilma suosi ja lainaratsuni Pörri oli vallan mukava uusivanha tuttavuus! Keskinopeudeksi taskussani raksuttava SportTracker kertoi 6,26 km/h ja kestoksi 1h 1 min.

Salama ja jättiloimi 2.3.2012

Lopuksi käytiin vielä Voiton ja Salaman kanssa minikävelyllä. Salamalle pihasta poistuminen aiheuttaa vielä monenlaisia jännitystiloja ja se on kovin huolissaan, kun maisemat vaihtuvat. Se kirjaimellisesti meinasi karauttaa auringonlaskuun ja poistua horisonttiin... :) Hiljaa hyvä tulee ja kävelylenkkejä on tarkoitus jatkaa ja pidentää hamaan tappiin asti. Samalla tulee treenattua kuin varkain monia eri asioita, ainakin toivon ja uskon niin.

Kerroin muuten jokunen hetki sitten, että Salama sai hyvissä ajoin jo isojen poikien edustusloimen. Sitä kokeiltiin tänään eli toisin sanoen testasin omaksi ilokseni, että miten paljon poju "saa" kasvaa... Myös Duke sai viime viikolla ekat omat jutskat - lähdin ostamaan turvetta ja löysin kaupasta ihanan kääpiökokoisen tummanruskean nahkariimun. Ostoskoriin tarttuivat myös minikolmipalat, jotka saavat luvan toimia Salkun ensikuolaimina ja sen jälkeen Duke saa luvan periä ne. Kerrottakoon vielä, että ne turpeet jäivät sinne kauppaan...

Ensi keskiviikkona olen taasen toisen hevosen - eipäs kuin ihanan pienen ponin - ylpeä omistaja. Sitten saankin viritellä aamukamman taas asemiin, kun "saan" jäädä odottelemaan sitä kaunista päivää, että saan omat pojat kotiin. Se päivä on luvassa joskus loppukesästä. Odottavan aika on niin pitkä! Myös täällä kotona on pienet muutoksen tuulet luvassa ennen sitä, jo nyt keväällä. Kerron niistäkin sitten, kun tiedän itsekin jotain lisää.