Hetkisen ajasta irrallaan

Tänään Salaman IAD-diagnoosi varmistui. Hyvin paska juttu, mutta suunnitelma keuhkovian kesyttämiseksi on tehty ja aloitettu.

Tänään laukkasin maastossa monen kuukauden jälkeen omalla hevosellani. Enkä vain yhtä pätkää, vaan kolme. Voittajafiilis kaikkien polvihässäköiden ja muiden tyhmien takaiskujen jälkeen!

Tämä on kai sitä arjen tasapainoilua.

Vahva déjà-vu

Jokainen blogia pitkään seurannut muistaa varmasti ne lukuisat Duken ja Salaman kuvapostaukset vuosilta 2012-2014, kun riemulla ei ollut rajaa eikä aina kuvissakaan ollut päätä eikä häntää. Eipä sillä, ei ole nytkään. Näissä lisänä vielä likainen itikkaloimi.

Näitä kahta katsoessa tulee aika vahvasti sellainen jännä olo. Vaikea selittää, mutta tuohon tunteeseen liittyy hyvin vahvasti Pilkkuponin samanlainen tyyni itsevarmuus, mikä oli Dukellekin enempi sääntö kuin poikkeus.

Vielä pelottavampaa on se, että Pilkulla on yksi suuri ihailija. Se on meidän isäntä, jota ei ole kuukausiin tallissa näkynyt. Ei se mitään myönnä, mutta kyllä minä sen jo yhdeksän vuoden kokemuksella tunnen.

Kesää

Terassin poni kantaa selässään tänä kesänä violettia lobeliaa.

Tallinpihaa ja sen kivipenkkiä on vähän siistitty.

Samoin etupihan rikkaruohot saivat kyytiä.

Poikien kesäkodissa asuvat hepat, pääskyset ja västäräkit sulassa sovussa. Huomaa pesänrakennukseen käytetyt häntäjouhet.

Kesämaisemaa.

Heinälaarit ovat palvelleet uskollisesti. Ehkä paras keksintö aikoihin!

Ruohotarha niitettiin puhtaaksi ja se saa nyt parisen viikkoa kasvaa kaikessa rauhassa.

Sillä välin pojat viettävät laidunaikaansa Puuhamaassa. Kuvassa on kaksi hevosta.

Uskokaa tai älkää.

Pilkku.

Vielä on paljon perinteisiä kesän talliaskareita odottamassa sitä oikeaa hetkeä: Tallin pesu ja maalaus, vesipisteen korjaus (se on sentään purettu jo!), varusteiden pesua ja trailerin kesäpesu. Onneksi kesää on vielä jäljellä!

PS. Kävin tässä yhtenä päivänä morjestamassa Samppaakin. Hyvin pyyhkii sillä! Tässä vielä vanha video siitä, kun hurja ori vietiin kesäsiirtolaansa. Sittemmin meno on rauhoittunut ja Samppa on saanut laiduntaa kahden tamman kanssa. Tämä on ollut hyvä kuvio - nuo emännät kun eivät nuorta orhia päästä niskan päälle ollenkaan. Pysyy nuorukainen nöyränä. ;)

Linkki videoon

Juhannuksen aikaa, elämän taikaa

Rauhallista juhannuksen aikaa kaikille blogin seuraajille!

T: Salama "evvk" Sankari ja c/o

Yritimme karauttaa horisonttiin. Pihanurtsi vei kuitenkin voiton.

Takaisin arkeen

Eilisen karvaat ajatukset saivat väistyä uuden päivän tieltä. Onneksi aurinko paistaa, heppa käy ja kukkuu diagnoosivaihtoehdoista huolimatta ja niin edelleen, joten aika ei todellakaan käy pitkäksi.

Samantien eilen tilattu heinäkuorma vastaanotettiin ja purettiin tänään. Maistiaiset siitä otettiin myös oitis. Nyt vain sormet, varpaat ja kaviot ristiin, että Salama kestää tämän huippulaadukkaan kuivaheinän yskimättä!

Siinä sitä. 100kg/kpl ja lähes yksikseni veivasin paalit pinoihin heinävarastoon. Ei tarvi salille mennä tänään. ;)

Joskus tulee mietittyä sitä, miten arjen onni on pienistä asioista kiinni. Onni on myös sitä, että osaa viedä itsensä ja välillä muutkin pois mukavuusalueen ääreltä.

Tänään treenattiin laukkaa maastossa. Se on ollut vielä vähän tabu, kun maastoiluhistoria on ollut mitä on ja heppa on ollut toisinaan jännityksen vuoksi kovin tuhma. Nykyään hyviä päiviä tuntuu olevan enemmän kuin huonoja, joten on aika nostaa vaatimustasoa ihan jo ratsuoppien vuoksi - laukka paranee vain laukkaamalla.

Iron Pony oli alkuun vetoapuna, mutta kun Salaman dieselmoottori vähän lämpeni, meni se hyväksi havaittua laukkasuoraa ihan itsekseenkin. Kas näin:


Linkki videoon Hyvä Anni! Joskus se yllytyshulluus palkitaan. ;)
PS. Biltemasta löytyi Salamalle oma "hammasharja" huokeaan 14 euron hintaan. Hieno homma, mutta ainakin toistaiseksi Salama pelkää sitä. Ei hätää, siedätys-lahjonta-kiristys on jo aloitettu.

IAD, perifeerinen karies ja mitä vielä

Tämä päivä on mennyt todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Samaan aikaan kun olen iloinen siitä, että (eläin)lääketiede kehittyy ja uusia tutkimustuloksia tulee koko ajan, suren myös sitä, miten tieto lisää tuskaa.

Tänään oli sellainen ota tai jätä-päivä, kun lähdimme Salaman kanssa näyttämään hampaita klinikalle asti. Ne kun ovat tuntuneet olevan yksi murhe jo jonkin aikaa: Heinä ja laidunruoho menevät jo sujuvasti, mutta väkirehujen syönti on ollut yhtä taidetta jo jonkin aikaa. Nuoren hevosen ollessa kyseessä, ajattelin sen olevan toisinaan normaalia - vaihtuvathan hampaat vielä ja suussa tapahtuu paljon asioita. Nyt tuo oireilu ei kuitenkaan väistynyt, joten hampaat päätettiin katsoa endoskoopilla tarkasti läpi.

Samalla oli tarkoitus miettiä antihistamiinin jatkoa. Se aloitettiin 11.6. ja lääkettä annettiin yhteensä viisi päivää, jonka jälkeen kuuri laitettiin runsaiden haittavaikutusten vuoksi tauolle. Salama muun muassa pissasi 6-8 kertaa tunnin aikana ja joi runsaasti. Satunnainen yskähtely tosin väheni. Pari päivää Histecin lopettamisen jälkeen hevonen palautui entiselleen ja runsas virtsaaminen loppui.

Klinikalta tuotiin tuotiin hyviä sekä huonoja uutisia.

Kerroin Salaman oireista ja nykytilasta. Se ei ole "kesäihottumainen" (itse miellän kesäihottumaisen harjaa ja häntää hankaavaksi, hermostuneeksi ramppaajaksi, joka hankaa ihonsa rikki tuota pikaa) mutta todella kutiavainen ihan ympäri vuoden. Toistaiseksi se on pärjännyt kesäaikaan pelkän mahaläpällisen itikkaloimen kanssa, mutta voi toisinaan olla loimettakin ulkona. Ihossa on muun muassa hännän alla melko ärsyttävä ihorikko ja lisäksi mahan alla on pari erityisen kovin kutiavaa kohtaa. Toisinaan myös nenä kutiaa kovin, eli turpaa pitää rapsuttaa vähän väliä. Iho on pysynyt kuitenkin yllättävän siistinä.

Kerroin myös ruokinnasta: Kivennäisen lisäksi Salama saa Suppleaze Goldia sekä pienen annoksen Marstall Sinfonieta. Eläinlääkäri tsekkasi hevosen läpi ja tuli siihen tulokseen, että jollekin se on allerginen. Onko se sitten jokin rehu, itikka tai jokin ympäristön juttu, sitä on tässä kohtaa mahdotonta sanoa. Siispä vähän omastakin toiveesta Salamasta otettiin verikoe, mistä allergisoivat asiat katsotaan ja tarvittaessa aloitetaan siedätyshoito. Tiedän, ettei hevosten allergiatesteistä vielä ole saatu täysin luotettavia tuloksia, mutta jotenkin tämän kiven kääntäminen tuntui tässä kohtaa ihan fiksulta. Samalla eläinlääkäri halusi lopettaa tältä Sinfonie-rehun: Se sisältää niin montaa ainesosaa, jotka voivat jo yksissään ärsyttää ihoa ja elimistöä.

Allergiatestien ensimmäisiä tuloksia on saatavilla aikaisintaan parin viikon päästä.

Pilkkua kiltimpää ei ehkä ole. Samppakin jää kakkoseksi. 

Siinä olivatkin mielestäni sitten ne ihan hyvät uutiset.

Koska yskähtelyä on ollut - viimeksi tänään aamulla monen päivän tauon jälkeen - päädyttiin kurkkaamaan samalla skoopilla keuhkoputkiinkin. Ikävä kyllä siellä on kroonistumisen merkkejä eli pääkeuhkoputkien haarautumiskohta pyöristynyt ja pehmeä kitalaki siirtyy (rauhoitettuna) ajoittain paikoiltaan. Viittavat siis IAD:hen, josta voi lukea lyhyen tietoiskun vaikka tästä linkistä.

Lopullisen vahvistuksen tuo diagnoosi saa, kun trakealimanäytteen vastaukset tulevat. Melkoinen isku vasten kasvoja joka tapauksessa.

Viimeiseksi päästiin sitten niiden hampaiden kimppuun ja ongelma väkirehujen hankalaan syöntiin taisi selvitä. Kauimmaisissa poskihampaissa on perifeeristä kariesta! Yksi hammas oli jo silminnähden hapertunut ja hyvin teräväreunainen. Karies altistaa hampaiden reikiintymiselle ja murtumiselle eli mistään pikkujutusta kyse ei ole. Hoitamattomana hammas voi tulehtua juuriaan myöden ja aiheuttaa yhtä sun toista lystiä.

Siitä päästäänkin loistavana aasinsiltana seuraavaan aiheeseen. Hengitysteille ja mahdolliselle allergialle säilöheinä olisi ihan must. Hampaille taas hapan säilö ei ole lainkaan hyvä asia, vaan matalasokerinen kuivaheinä olisi ihan ehdoton niille tuoreen tutkimuksen mukaan. No, tätä voi jokainen itsekin järkeillä, jos vertaa ihmispuolelta ja kertaa mielessään sen, mitä esimerkiksi happamat limpparit ja muut vastaavat makeat hampaille tekevät.

Seurasi kriittistä mietintää: Hengitystiet ovat tärkeät, mutta niin ovat hampaatkin. Mahdollinen IAD voisi pysyä oireettomana teoriassa hyvällä kuivaheinälläkin ja tarvittaessa otettavalla kortisonilääkkeellä, joka olisi tällä kertaa inhaloitava malli. Ruokinnasta pitäisi poistaa kaikki ylimääräinen sokeri ja tärkkelys. Eli ei melassia, porkkanoita, leipää tai allergian vuoksi mitään yrttipitoistakaan rehua.

Tämä on kai se kohta, jossa välinpitämättömämpi sanoisi, että voi voi ja näillä mennään mitä on ja ihmetellään sitten parin vuoden päästä, kun loputkin hampaat ovat mädäntyneet suuhun.

Kuitenkin jo ennen, kun hevonen oli tänään herännyt rauhoituksesta, oli superhyvän (ja kalliin) heinämiehen yhteystiedot kaivettu esiin ja kuivaheinäkuorma tilattu kotipihaan huomiseksi. Kotimatkalla haettiin takaluukkuun matalasokerinen ja -tärkkelyksinen täysrehu ja apteekista tarttui mukaan Corsodyl-pullo. Enää tarvittaisiin muuten iso huuhteluruisku, jotta suuvesisessiot saataisiin hyvään alkuun.

Että semmosta tämän auringon alla.

Tutkimushetkellä pirteä ja tarkkaavainen, ruumiinkunto normaali, karva kiiltävä. Siinä paperin kehusanat. ;)

Puomeja

Salamalla on ollut ihan kiva viikko. Ensin neljä päivää maastoilua, yksi vapaa ja sen jälkeen puomitreenit. 

Millään jäätävällä esteälyllä Salama ei loista: Jos askel ei sovi, niin se ei sovi, piste. Ehkä se siitä, ehkä ei. ;)
(Tai sitten se ei vaan ota vakavasti näitä maahankaivettuja puomikasoja?!)

Ravipuomit on jo helppo nakki.

Klo 8 oli Salami vielä vähän unessa.

Haitarihomma oli ihan iisi biisi.

Vaihdetaanpa askellajia. No hups, sopii tämä kapula tänne takajalkojen väliinkin...

Tai vastaavasti etujalkojen väliin.
(Salama, siitä pitäisi hypätä yli...)

Silleen niinku tälleen.

Salama sydän Iron Pony

Tässä on meidän tiimimme uusin jäsen: Iron Pony. Siis fillari, jonka Salama kelpuutti maastoilukaveriksi ilman minkäänlaisia soraääniä. Otti siitä tukea ja turvaa henkisesti ja näin lenkki oli kuin kahden ratsukon tekemä. 

Salaman mielestä tuo ponikärryn ja ponin risteymä oli lähinnä hauskan outo, kun se ei edes pelännyt mitään, vaan mennä puksutti "äiskä" selässään pitkin maita ja mantuja. Ihan niin kuin toinen hevonen siis. Metsäkoneet, lietettä levittävät traktorit ja moottoripyörät olivat ihan pala kakkua, kuten kunnon maastoratsu(i)lle kuuluukin.

Hiekkakuopille Iron Pony ei vielä päässyt. Ehkä ensi kerralla sitten. 

Linkki videoon

Voihan keltainen neste

Kun yksi mäki selätetään, hyppää eteen toinen mokoma. Tai ainakin joku sellaisen siihen kippaa.

Me ollaan oltu vähän kusessa tässä. Siis kirjaimellisesti. Aina tuo kiiltokuvakylkinen Salama on ollut hyvä juomaan, mutta nyt viime päivinä homma on räjähtänyt käsiin. Perjantaina se pissasi monta kertaa ennen ratsastusta. Tarhakatoksen turvepatja on litimärkä, tarhassa on myös paljon pissalammikoita. Eilen ennen lenkkiä, lenkillä ja lenkin jälkeen se pissasi yhteensä kahdeksan kertaa. Tänään vastaavassa ajassa se pissasi kuusi kertaa. Eikä puhuta virtsaamisvaikeuksista, vaan pissaa riittää ja suihku on vallan pirtsakka. Pissa ei haise eikä näytä muutenkaan mitenkään oudolta. Hevonen itse on elämänsä vedossa, harvinaisen kiva ollakseen kuitenkin Salama. Vedenkulutus itsessään on pysynyt entisellään (30-40l/vrk), lisäksi kippojen kanssa on kiva leikkiä.

Ensitöikseni metsästin ruunasta pissanäytteen. Ei kukko käskien laula, mutta tunnin sinnikkään yrityksen ja kaikkien vippaskonstien jälkeen sain saaliin. Tuo saalis osoittautui klinikalla tuntia myöhemmin oikein hienoksi pissaksi, jossa ei ole mitään vikaa. Päinvastoin, oikein mallikelpoinen kippo keltaista nestettä.

Uskokaa tai älkää, mutta syy koko episodiin löytynee ihan toisesta päästä hevosta - ainakin kovin toivon niin. Ensi viikolla hampaat katsotaan oikein skoopilla läpi ja tarvittaessa röntgenkuvataan hampaiden juuria. Nyt just oireet ja seuraukset tuntuvat paikallistuvan nimittäin tuonne ruoansulatuselimistön alkupäähän, joita Ruuna Reipas sitten pyrkii lievittämään juomalla vettä. Lopun voikin jokainen päätellä sitten itse.

Operaatio rakennekuva Pilkusta. No, kuvaan osui joku muukin mustis.

PS. Arvatkaa mitä: Maastoilin tänään. Sitä mieli ja sielu todella kaipasi! Viime kerralla kävi nimittäin näin ja sen jälkeen tulikin pari muuttujaa hajonneen polven kera, eikä selkään ollut pitkään aikaan mitään asiaa kuin tutuissa ja turvallisissa puitteissa. Kylläpä oli mukavaa!

Vaihtamalla paranee

Uusi kuolain saapui edellispäivänä: Tilaukseen oli laitettu 14mm paksu Vision sylinterikuolain oliivirenkailla koossa 13,5cm. Kerrottakoon tähän väliin, että tämä postaus on täysin omakustanteinen.

Sylinterikuolaimet ovat minulle ihan uusi maailma. Käyttökelpoisia kuolaimia on nimittäin mielestäni vain paria mallia ja ne ovat Sprengerin kolmipala sekä suora (kumi)kuolain. Sylinterikuolain on vähän näiden risteytys, jos kuolainta jotenkin pitäisi kuvailla. Kätevää, kun kahdesta suosikista ja niiden parhaista puolista on tehty yksi kuolain!
'

Ensimmäinen jännitysmomentti - oikean koon valinta - meni kertalaakista nappiin. Valitsin saman koon, mikä on nytkin käytössä eli 13,5cm ja ainakin tästä sylinterimallista se sopi tälle hevoselle hyvin. Opiskelin internetin ihmeellisestä maailmasta sen, että näissä uudemmissa sylinterikuolaimissa mitoitus vastaa odotettua eli pidempää tai lyhyempää mallia ei tarvitse tilata.

Myös ensituntuma oli hyvä. Salamalla on matala suu ja iso kieli sekä lisänä kovin lyhyet suupielet. Siksi esimerkiksi suora kumikuolain ei tulisi kysymykseenkään tälle. Myös kuolaimen kahdesta paksuusvaihtoehdosta tämä paksumpi oli ihan kelvollinen: Ohuempi 10mm tuntui tosi ohuelta jo pelkkänä ajatuksena, vaikka suu ahdas onkin.

Koeratsastin uuden kuolaimen torstaina ja pakko todeta, pidin siitä heti. Salama oli suustaan rauhallisempi, eikä valunut niin herkästi kuolaimen taakse. Kieli pysyi paikoillaan ja pää ylhäällä. Salamalle se on tällä hetkellä parempi työskentelyasento kuin etupainoinen turpa rullalla-meininki. Ajattelin, että oliivirengas olisi jotenkin huono ratkaisu tälle, mutta en huomannut sen enempää eroa asiassa.

Tänään Elina ratsasti Salaman ja oli kanssani samoilla linjoilla. Lisään edellisiin vielä oman havainnon siitä, että suu toimi hyvin ja nättiä valkoista vaahtoa tipahteli suupielistä loppua kohden. Se kertoo siitä, että Salama lienee hyväksynyt kuolaimen ja tukeutunut siihen ihan rehellisestikin.

Sylinterikuolain jää siis käyttöön ja jos se nyt syystä tai toisesta tuntuu liian pehmeältä tai "suoralta", voidaan välillä suitsiin vaihtaa luonnollisesti jokin muu kuolain, kuten vanha kolmipala.

Suomenhevosen mitta-asteikolla Salama on edestä herkimmästä päästä ja on siis varsin miellyttävä kädelle, vaikka vähän tasapainoton vielä onkin. Olikin ihan hauskaa huomata, että pieni varustemuutos voi tehdä siitä vieläkin paremman!

Sylinterikuolaimen eduiksi mainittakoon vielä edullinen hankintahinta (65e), mikä on Sprengerin katalogiin verrattuna suorastaan halpa. Kuolaimet tuntuvat olevan ihanan kalliita aina, mutta toisaalta kestävät käytössä paria poikkeusta lukuun ottamatta oikein hyvin.

Loppuun vielä jokunen kuva Salkun dressagetreeneistä:

Ja sokerina pohjalla vielä pieni videopätkä:

Linkki videoon