sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Varsa

Setämiehen sydänsilmät. 
Meille tuli kylään varsa. Emänsä kanssa toki. Kuukauden ikäinen ja ehkä maailman söpöin pieni punainen. 

Siellä se kirmaa. 
Salama rakastui samantien palavasti. Se ei saanut tarhassa ollessaan ekana iltana silmiään irti varsasta. Samassa nurkassa se seistä toljotti ja kyttäsi pientä. Koska juhannussää oli kylmä ja hyvin sateinen, joutui koko konkkaronkka yöksi sisään. Salama sahasi koko alkuillan karsinan väliseinää edestakaisin ja rakkauslasit syvästi päässä se toljotti edelleen varsaa. Emän ystävälliset ja vähemmän ystävälliset kehoitukset pysyä poissa menivät toisesta korvasta sisään ja tulivat ennätysnopeasti toisesta ulos. 

Yön aikana äitihevonen heltyi ja antoi varsansa hyvin pikaisesti haistella Namusetää. 

Kirjaimellisesti ponilasta on katsottu monttu auki hartaasti tuijottaen.
Juhannuskilojen karistaminen alkoi tänään. Ajattelin pitkästä aikaa mennä kentälle, kun sade sopivasti sitoi pölyn. 

Salama on ollut ihan superkiva ratsastaa nyt, aika herkkä pohkeelle ja höyhenenkevyt muutenkin. Not today: Käsijarru oli enempi jumissa kuin kouluradalla! Ravissa oli potkua yhtä paljon kuin takaperin juoksevassa kamelissa ja pohkeeseen se reagoi jollain tapaa aina, kun varsa oli etualalla. Mutta väistötehtävä sentään sujui hyvin, kun sitä on tehty nyt niin paljon. Pitkän sivun keskellä on siis urasta muutaman metrin irti maapuomi, jolle tehdään pohkeenväistöt (tai muutama avoaskel) ennen ja jälkeen. Tällä hetkellä näemmä suosikkiharjoitukseni. 

Varsa saikin loppukäyntien aikana hepulit ja juoksenteli ihan tajutonta vauhtia ympäri ruohotarhaa. Salama normaalitilassaan oli liittynyt joukkoon ja ratsastaja olisi ammuttu ritsalla ties minne, mutta nyt se vain seisoi ja toljotti. 

Ihana setämies.

Näetkö mutsi, tuolla se on.
Wau, ravia takaperin! Eli raahustusta pois varsamagneetista.
Jihuu, siellä se on ihan aidalla! 
Tyhmä(t) mutsi(t). Tyhmä pitkäsivu. Tyhmät väistöt. T: Salama
Moi Näkkäriautomaatti! Näiks sä SEN jo?!
Meitsi tekee nyt omat kiemurat tähän lävistäjään, et päästään nopeammin SEN luo!
Joko me lopetettiin? Olisin voinut tuijotella sitä vielä.
Hmph. No, nurtsillekin voidaan mennä. Sait just ylipuhuttua.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Juhannushumma


Kerättiin Salkun kanssa juhannuskukkaset. Tai ainakin melkein.


Pönötettiin siinä samassa Hell's Gardenissa. Se on mun puutarhani.

Kippo tuli täyteen ja jollain meinasi mennä se samantien nurin. 
Nyt helkuttiin ne kukat. T: Salama
Ai, siellä oli sittenkin syötävää seassa..! Ei tässä sitten mitään hätää ole. :D
 

Rauhallista juhannusta!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Hyönteisloimien kaksintaistelu


Asumme paikassa, jossa aurinko paistaa koko päivän ja tuuli osuu hyvin harvoin tontille. Tosin sitten kun se osuu, sen kyllä tuntee! Valtaosan ajasta plantaasi on kuitenkin suojainen paikka. Ja siitäkös ötökät ja paarmat tykkäävät.

Vuosia aiemmin, kun hevoseni olivat valkoisia tai rautiaita, ei ötökkäasia ollut näin tapetilla. Vähän myrkkyä sinne tänne ja that's it. Nyt hevoset ovat tummia, käytännössä kaikki mustia ja suorastaan kaikkien maailman ötököiden maalitauluja. Kesähelteellä ne ramppaavat ötököitä karkuun, sitten tulee hiki ja ötökät vain villiintyvät. Siispä ajatus puettavasta hyönteissuojasta ei ollutkaan enää kovin paha ajatus. Jatkuva myrkyillä läträäminen ei innosta, tosin Coopersectit lyödään nahkaan säännöllisin väliajoin. Se auttaa hieman.

Salama kesällä 2013. 
Salama sai kunnian aloittaa tämän kesämekkojutun. Sen ollessa parivuotias, tuli Bucas-loimimerkiltä seeprakuvioiset ötökkäloimet kauppoihin. Silloin Salama oli kapea vielä joka suuntaan, joten puoliverisille suunnitellut kapoiset loimet sopivat sille hyvin ja laitumella oli kiva köllötellä rauhassa. Sittemmin ruuna kasvoi rodulleen ja perimälleen tyypilliseen suuntaan ja omaa nyt raamia sen verran, että mokoma seepramalli sopinee korkeintaan peppuloimeksi. Onneksi innostuin Horsewaren loimista, joten sopiva malli löytyi kuin itsestään!

Vuosien varrella on  tullut kokeiltua jo useampaa mallia, joista tähän postaukseen poimin tällä hetkellä käytössä olevat ja oikeastaan meille parhaiksi todetut mallit.


MALLI + KOKO, HANKINTAHINTA, KÄYTTÄJÄ

Horseware Bug Buster 155cm / 6'9", 119e, Salama
Bucas Buzz-Off Pony 105cm, 69e, Samppa

Kerrottakoon tähän väliin, että pohdin pitkään Sampan kohdalla HW:n ja Bucaksen väliltä, mutta HW:n helmapituus mietitytti, ne kun ovat ponimalleissakin pitkät.

Tyylikäs kännykkäkuva itse aiheesta eli loimet käytännössä. Vasemmalla siis Salama Horsewarensa kanssa ja oikealla Samppa pukeutuneena Bucakseen.
MATERIAALI JA PESUOHJEET

Molemmat loimet ovat tiheää verkkokangasta, kankaan laadussa ei juurikaan eroja. Materiaali polyesteriä. Molemmat antavat tarvittavan UV-suojan.

Horseware on Vamoose-käsitelty ja "myrkyn" luvattiin tämän loimen kohdalla säilyvän noin 20 pesukertaa. Loimen saa pestä normaalisti pesukoneessa. Itse olen pessyt sen normaalissa 40 asteen pesuohjelmassa ja kuivatellut terassilla. Verkkomateriaali kuivuu nopeasti auringossa.


ISTUVUUS

Horseware: Istuu hyvin. Väljä, mutta ei valu edestä eikä takaa. Kaulakappaleen leikkaus takaa sen, ettei se myöskään valu, sitä ei siis tarvitse erikseen kiinnittää mihinkään. Loimi on malliltaan reilu, jopa Salamalle. Mahaläppä jää hieman roikkumaan, vaikka mahavyöt ovat lyhyimmillään. Selkäpituus on just eikä melkein sopiva. Plussaa irroitettavasta kaulakappaleesta.

Bucas: Istuu kohtalaisesti. Edestä nafti, takaa väljä. Poni on varsin sopusuhtainen edestä ja takaa, joten istuvuus ihmetytti alkuun. Kaulakappale on pitkä ja kapea, mutta pienellä tarrojen siirrolla istuu kohtalaisesti. Kaulakappale valuu, joten korvien eteen tuleva kuminauha on oltava käytössä. Loimi muuten pysyy hyvin paikoillaan ja vatsaläpän kuminauharesorin ansiosta se asettuu hyvin paikoilleen.

Näistä kahdesta Horseware on siis mielestäni parempi. Bucaksen kyljissä vapaasti heiluvat helmat ovat potentiaalinen hajomisriski, jäävät oksiin ja kaverin hampaisiin herkästi kiinni.

KÄYTTÖMUKAVUUS IHMISELLE

Horseware: Loimi on helppo pukea ja riisua, T-soljet voivat alkuun ihmetyttää, mutta ne kestävät hyvin ja ovat yllättävän kätevät. Kaikissa kiinnityksissä häntäremmiä lukuun ottamatta on tarra + T-solki. HW:n tapaan loimessa ei ole jalkalenkkejä, plussaa siitä. Laiskuuttani usein jätän etukiinnityksen kiinni ja pujotan loimen päälle.

Bucas: Helppo pukea, ei tarvite pujotella päälle. Tämä on kiva ominaisuus, jos ori on vaikkapa käytävällä ketjuissa. Edessä on uusi magneettikiinnitys perinteisen T-soljen ja tarran lisäksi. Jään mielenkiinnolla seuraamaan sen kestävyyttä. Vatsaläpän metalliset pikalukkokiinnitykset kätevät, nopeat pukea. Salaman vanhassa seepraloimessa nuo soljet olivat muovinipsuja ja todella ärsyttävät pukea. Jalkalenkeissä hyvä jousto, plussaa niistä.

Vasemmalla vielä nuori Salama ja oikealla Duke kera Bucaksen. 
KÄYTTÖMUKAVUUS HEVOSELLE

Horseware: Ajan myötä kangas sähköistyy ja hevonen ärsyyntyy loimen poisotosta. Huuhteluaine pesun yhteydessä auttaa hieman. Hevosella ei ole hiertymiä loimesta, se istuu siis hyvin. Se pystyy myös liikkumaan sen kanssa vaivatta. Pahimpaan paarma-aikaan hulluimmat paarmat tunkevat loimen ja hevosen väliin, mikä on ymmärrettävästi ärsyttävää.

Bucas: Sama sähköistymishomma on havaittu tässäkin kankaassa. Poni oli alkuun varsin ahdistunut kesämekostaan, mutta sittemmin tykästynyt kaapuunsa.

Olen tehnyt vuosien varrella omaa empiiristä tutkimustani, että hevoset osaavat jossain kohtaa yhdistää ötökkäloimen siihen, etteivät ötökät kohta enää kiusaa. Siitä kertoo mm. Salama, joka pääasiassa inhoaa loimia. mutta antaa pukea tämän loimen vapaana nätisti. Edellyttäen tietenkin, ettei siitä saa sähköiskuja.

Molemmissa loimissa kaulakappaleessa on silkkimäinen vuorikangas harjan kohdalla, joka estää jouhien katkeilun. Silti harjaan on hyvä laittaa hieman kiillotusainetta, jotta ylimääräistä kitkaa harjan ja loimen väliin ei tule. Harjan voi halutessaan letittää alle, mutta itse olen laittanut sen yhden puolen nätisti loimen alle.


KESTÄVYYS

Poikien paineissa verkkokangas on kovilla. Lankaa ja neulaa on käytetty... Plussaa helposta korjattavuudesta ja kankaan laadusta, repeämän tultua kangas ei lähde purkautumaan villisti enempää.

Ennen loimien mukana tuli pienet korjauspaketit, missä oli mm. varasolkia, mutta näissä ei kummassakaan sellaista ollut. Siitä miinusta, koska soljet ovat kulutustavaraa.


MUUT OLENNAISET JA EPÄOLENNAISET

Eiväthän nämä kauniita ole. Mutta koska kesä ja kärpäset, on pieni paha laittaa loimi päälle ainaisen myrkyttelyn sijaan. Pitkässä juoksussa nämä tulevat myös halvemmaksi kuin jatkuva hyönteismyrkkyjen hankinta. Lienee myös jollain tasolla ympäristöystävällisempää hankkia yksi loimi kuin kaksikymmentä ötökkämyrkkypulloa.

LYHYT YHTEENVETO

Satsaa istuvuuteen. Ja nauti kesästä!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Elä kuin viimeistä kesäpäivää


Kesä tuli hyvään saumaan. Töitä piisaa joka saralla, mutta ainakin vuorokauden valoisat tunnit riittävät jotenkin kaikkeen. Lepäämään ehtii sitten talvella, sen lupasin itselleni!

Koska kesä, Salaman uusin jalkahommeli harmitti, muttei ollut maailmanloppu kuitenkaan. Talven liukkailla asianlaita olisi ollut varmasti toinen.


Tällä viikolla keskiviikkona vasemman etujalan pinnallisen koukistajan vamma ultrattiin käytännössä terveeksi. Epäilys siis aitalankatraumasta jäi elämään vahvana. Koska hevonen on ollut sen vuoksi levossa ja uransa huipulla puurarhamaskottina (häntä itseään tämä ei ole lainkaan haitannut), lääkittiin myös oikea takajalka varotoimenpiteenä. Se kaipaa kipeästi liikettä ja jumppaa, jota päästään toivon mukaan pian tekemään.

Kuukaudessa jo aika suoraksi saatu hevonen vinoutuu äkkiä, sen totesin eilen. Ohjelmassa on paljon maastoilua ja toistaiseksi vielä kävelypainotteisesti. Mutta maailma on niin paljon parempi paikka, kun maisemia saa katsoa Salaman kanssa samaan suuntaan.

Koska ruunilla on tällä tontilla etuoikeuksia, sai Salama oman puuhamaatarhan tallin taakse.
Ikävä kyllä se antoi kyytiä lantalan ovella olleelle portilangalla ja tutustui tähänkin mestaan.
Yksi asia on kuitenkin ollut kehnosti. Salkku on joutunut tarhaamaan yksin ja se on vähän onneton sen vuoksi. Sampasta tuli ymmärrettävästi The Ori, jolle ruunat ovat ehkä pahin uhka koskaan. Koska Pilkku lähti reilu viikko sitten orilaitumelle, ei kotona ole sopivaa kamua. Onneksi tämä asia helpottaa kuitenkin heti, kun Pilkku saadaan takaisin kotiin. Päädyin siirtämään sen kesäsiirtolaan, koska tammoja tuli vierailulle kaksi kerrallaan ja tilanpuutteen vuoksi oli parempi näin.

Pilkulle kuuluu arvatenkin hyvää. Kävin sitä viikko sitten katsomassa ja siellä ne möllöttivät, lauma ja Pilkku. Muut katsoivat vasemmalle, Pilkku oikealle. Eli se on ihan itsensä siellä.

Yksin laitsalla, siksi vähän huolestunut ilme. No, istuin seurana...
Sittemmin välilangoilla saatiin kaiffari viereen.
Syksy tuo tullessaan ehkä luopumisia, ehkä ei. Tällä hetkellä tuntuu hyvältä idealta tiputtaa parit pallit pois, mutta katsellaan sitä sitten. Ei hätää, Sampalla on ruunauskielto klinikan papereissa. ;)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Vielä kerran lauantaihin


Lauantai 10. kesäkuuta valkeni varsin levottomien unien jälkeen. Olin ajatellut jättäväni Sampan käyttökokeen jonnekin hamaan tulevaisuuteen odottelemaan, koska ponilla ei ole nyt juurikaan ajettu kärryiltä ja toisekseen, Sampalla on ollut nyt muita töitä. Kävi kuitenkin niin, että lähipiiri sai ympäripuhuttua mukaan ja parilla viestillä sain Duken vanhat valjakkovaljaat sekä kärryt lyhyemmällä aisalla lainaan. Kun vielä kengityskin osui sopivasti ennen, saatiin nurmihokit alle. Enää ei ollut mitään hyvää syytä peruuntua!

Perjantaina ponia pestessä totesin, että vähän hoikkahan tämä on, mutta näillä mennään. Kuluneella viikolla kylässä oli kaksi tammaa, joiden kanssa seukkaaminen vei ne vähäisetkin hankitut lihat päältä. Eli sen toivoton pienen pyöreyden, joka kuuluu ns. shettiksen show-kuntoon. 


En ole koskaan ajanut tällä muualla kuin kotona. Ohjasajotreeneissä olen toki käynyt sen kanssa ja Salaman kylkiäisenä Samppa on ollut vähän joka niemellä ja notkelmassa mukana. Samppa itse on loistava matkustaja ja vaikka ori onkin, niin helppo käsitellä joka paikassa. Vaikka mokoma huutaakin tammoille, hölkkää se vieressä ihan löysällä narulla aina. Jännitti kuitenkin, saanko minä pidettyä pääni kylmänä ja orin kuuliaiseksi, kun ohjaus tapahtuukin jostain muualta kuin riimunnarusta. Luotin siis kyllä poniin, mutten ihan hirveästi itseeni.

Valjastaessa olin ihan hermona. Hitto soikoon, mitä sitä taas on menty lupaamaan... Luonnollisesti oma hermostuneisuus tarttui poniinkin ja normaalisti kiltisti paikoillaan seisova orhi oli hieman levoton. Kun päästiin liikkeelle ja verkkailemaan, keskittyi poni hommiin ja oli suht kuuliainen. Parempi kuin odotin!


Käyttöluokka alkaa niin, että luokan osallistujat kiertävät kehää käynnissä ja ravissa. Sain omaksi helpotukseksi ajaa vanhan konkarin perässä, joten Samppa 4v. ei jaksanut kyttäillä kiiltäviä kouluaitoja sen enempää. Koska Samppa, pitää silmäkulmassa aina olla vähän huumoria. Muistatte varmasti hänen koulukisadebyytin: Silloin dressage todettiin tylsäksi ja kesken radan vaihdettiin lajia estehyppelyyn...

Vaikeassa ajoluokassa ohjelman saa suunnitella itse, määrätyt asiat löytyvät käyttöluokkasäännöistä. Ohjelman maksimikesto on 5min ja koska en ollut päässyt ajamaan ohjelmaani kokonaisena ollenkaan ennen, tein varmuuden vuoksi varsin lyhyen ja ytimekkään ohjelman. Lisäksi mielessäni oli plan B ja C, jos joku menee mönkään. Pidin kuitenkin vaihtoehdon A eli sen version, jonka olin opetellut jo etu- ja takaperin.


Rata alkoi kivasti. Sain käännettyä alkutervehdykseen ravissa ja pysähdys meni tasan. Ori malttoi seistä hyvin, mutta siirtyminen raviin oli hieman kiemurteleva. Lävistäjän temponlisäys alkoi hyvin, mutta paineistin liikaa ja ori rikkoi laukalle. Kolmikaarinen kiemuraura oli ihan ok, yllättävän symmetrinen. Jos se on ratsainkin vaikea saada hyväksi, niin kärryiltä käsin se on vielä vaikeampaa! Tuomaripöytää piti vähän mulkaista, mutta sen suurempaa numeroa siitä ei tarvinnut onneksi tehdä. 

Kulman jälkeen tehtiin nätti käyntisiirtyminen ja kurvi kentän poikki oli ihan sievä. Peruutus oli hyvä, tosin askelia tuli muutama liikaa. Siirtyminen tästä raviin oli hyvä ja raviympyrät olivat mielestäni ihan kelvolliset. Tässä kohtaa ori alkoi jo liikkumaan rennommin ja isommin, radalla oli suorastaan kivaa ajaa! Tämän jälkeen käännyin vielä lopputervehdykseen vaikeammasta suunnasta ja jätin käännöksen ihan täysin valmistelematta, joten se levahti linjaltaan aika pahasti. Viimeinen pysähdys oli kuitenkin hyvä.


Arvostelu oli seuraavanlainen: "Huoliteltu, siisti varustus. Poni ryhmässä hieman levoton, yksilösuorituksessa tasaisempi. Hyvä peruutus. Hyvä rotutyyppi, tänään hiukan kevyessä kunnossa. Liikkuu hyvin. Ohjelmassa ajoittain pientä epävakautta. Melko hyvät tiet. Kehityskelpoinen pari."

Vaikka lopputervehdyksen kurvi menikin pipariksi, alkoi kummasti hymyilyttämään siinä kohtaa. Me tehtiin se!!! Ai että oli hieno fiilis. Ja on edelleen! 

Tässä vielä videolla samat kuviot, kiitos Raisalle videosta!


Linkki videoon

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Yes, we did it!


Vaikea ajoluokka, Kokemäki 10.6.2017: 2. sija ja finaalipaikka.

Paperit Hippokseen ja Samppa on tämän pienen muodollisuuden jälkeen I-palkinnon jalostusori!





Hieno poika! <3 

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kesämies 2017

Samppa 4.6.2017
Kun eka tamma tuli taloon sopivasti helluntaina, tapahtui seuraavaa:

Samppa puhkesi kukkaan. Sille sopii tämä homma paremmin kuin hyvin. Näkisin sen mielelläni vaikka ympäri vuoden tamman vieressä. Poikaporukassa se on vähän sellainen herkkä runoilija, joka ei ole niin äijä kuin muut. Aviomiesmatskua you know.


Salama miettii, miksi muut saavat vihreää ja hän ei. Tamma laitumella oli sivuseikka.
Eli hitsit mitä kakkaa ja antakaa ruokaa. 

Toim.huom. Ihan yhtälailla Salamikin viettää aikaansa vihreällä. Omasta mielestään toki liian vähän aikaa, mutta elämä on.


Pilkun pieni maailma meni ymmärrettävästi eniten sekaisin. Sellaista se on, lohdutti Salama ja totesi samalla, että vievät sultakin pallit, jos olet tuhma. 

Eli korvatulpat korviin yöksi ja unille. ;) 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Jännän äärellä

Fonzie
Hevosharrastuksessa hauskinta on se, että aina eteen voi tulla jotain uutta, vuosien jälkeenkin.

Tähän tämän kesän uuteen kuvioon liittyvät Samppa ja tammavieraat. Nimenomaan vieraat, omia kun ei ole eikä tule. Viime kesänä Samppa painoi duunia kasvattajansa luona samoissa merkeissä ja opetteli siinä sivussa kohteliaaksi sulhoksi. Shettiksethän astuvat pääasiassa luomuna, joten siinä on omat kommervenkkinsa aina. Tänä kesänä Samppa astuu meillä kotona ja koko sirkuksen tirehtöörinä toimin minä, Kun ensin huomasin omistavani jalostusorin, seuraavaksi huomasin olevani myös oriinpitäjä.

Samppa takana, Pilkku ekana.
Lähinnä orien sijoittelu omalla pienellä tontilla on vaatinut ajattelua. Kotona ilman tammoja nämä kaksi oria ovat parhaat kaverukset, jotka tekevät ihan kaiken kylki kyljessä ja sulassa sovussa. Kiimainen tamma siihen väliin... No, voi olla, että Pilkku pääsee laidunlomalle jonnekin. Voi taas olla, että se on ihan cool ja tyytyy tylsän natsiruunan (Salama) seuraan ihan suosiolla. Koska pahimpaan on aina hyvä varautua, on Pilkulle hankittu jo varakoti, jos tiukka paikka tulee. Lennonjohto seuraa tarkasti tilannetta.

Samppa 2.6.2017
Uljas Pilkku 2.6.2017
Samppa
 Tuleva viikko on muutenkin jännittävä, sillä lauantaina suuntaamme Sampan kanssa Kokemäelle Vitikkalan Rustholliin. Autoon pakataan joskus ennen kukonlaulua kärryt, valjaat, poni, Anni ja hermoheikko minä, joka sai sentään jossain maailman raossa ommeltua myös ajoessun kasaan... Ajo-ohjelma on muuttunut mielessä jo kymmenen kertaa, saa nähdä mikä variaatio lopulta hommaan valitaan. Kiireinen viikko siis luvassa!

Loppuun vielä "tylsän" ruunan kuva. Tässä kirahvileikit meneillään.
Salama luultavasti reklamoi tuosta yhdestä adjektiivista tässä kuvatekstissä...
Ja perinteinen pönötys.
PS. Tein Sampalle omat FB-sivut selvyyden vuoksi. Käy tykkäämässä. :)
Blog Widget by LinkWithin