Ruuna Reipas ja satulamietintää

Satula-asiat ovat hyvin kaksipiippuisia juttuja. Tämä postaus tehty lähinnä muistiinpanomerkityksessä, katsotaan osuvatko omat ajatukset sovittajan kanssa myöhemmin yksiin.

Ihanaa koko satularumbassa on se, että  löytyy sopiva. Epämukavaa on se, että sopiva on jossain kohtaa aina epäsopiva. Ihanaa on se, että satula on sopimaton hevosen lihaksiston kehittymisen takia! (Eikä läskin tai sairasloman. Nekin ovat vaihtoehtoja.)

Viime päivinä huomattua: Satula kaipaa toimenpiteitä. Huopa valuu eteen ja hikiläiskä on hassu. Edestä kuiva ja takaa hikinen, lopussa kuva siitä. Se meinaa sitä, että ihana Venus on uusien paneelienkin kanssa tällä hetkellä ehkä liian kaareva ja se hengaa takapainoisena selässä. Se meinaa myös sitä, että rakkaudella ja hartaudella jumpattu selkä alkaa vihdoin nousemaan edestä!

Leveydeltään se tuntuisi olevan ihan hyvä edelleen. Salama on mallia leveä ja satulaa on vähän kavennettu leveydestä 34. Mainittakoon tähän väliin, että tässä Prestigen mallissa leveydet menevät eri tavoin kuin muissa saman valmistajan penkeissä.

Loppuraveja

Ja onhan siinä selässä vähän eroja. Tässä pikainen kuvakollaasi kolmelta vuodelta:

Kevät 2016, kun uusi satula tuli ja ratsu-ura urkeni. Ympyröitynä ns. ongelma-alue eli lapojen alue, lapakuopissa pysyi melkein vesi. Satula oli suht kaareva rungoltaan.

Kesä 2017. Pientä nousua havaittavissa, mutta edelleen kuoppaa pukkaa ja aurinko vielä korostaa selkää.
Satulaa muokattiin edestä tukevammaksi ja takaa tyhjemmäksi.

Selkä nyt 28.6.2018. Satula on ollut selässä, siitä syystä selässä pientä painaumaa.
Kuvasta "fileen" kasvua ei oikein näe, mutta käsin tuossa kohdin on tunnettavissa ihan oikea lihas.

Hikijälki 29.6.2018

Saa nähdä, saadaanko tästä penkistä vielä kalu. Saisi tulla. 

Parasta just nyt!

Koska kuitenkin jokaisen meidän sisällä asuu salaa puoli-intiaanikukkahattutäti:

Lampaankarvasatula on ihan paras(ta just nyt)!

On meillä ollut sellainen ennenkin, mutta se jäi käyttämättä. Salama oli silloin rehellisesti sanottuna niin lihava, ettei lampaankarvasatula pysynyt selässä päinkään. Viimeisin kokeilu oli alkuvuonna 2016 Salaman palatessa sitkeän räkiksen, antibioottiallergioiden ja kauhean yskän jälkeen sittenkin vielä sorvin ääreen. Menin silloin selkään, kävelin puoli kierrosta kentällä lumihangessa ja puff, satula oli kyljellä. Korjasin ja se oli toisella kyljellä. Lihakseton ja joka suuntaan pyöreä selkä ei ollut paras mahdollinen sille kokeilulle.

Salkun juurikin keväällä 2016 satula on jälleen puolen vuoden kriisissä. Se onkin yllättäin nyt takapainoinen ja epäilen, että se yhdessä hampaiden kanssa on aiheuttanut nihkeyttä liikkumiseen. Satula on kaiketi muokattavissa, mutta sitä ennen tehdään vuosihuolto: Hammaslääkäri ja yleinen "vetcheck" on varattu ensi maanantaille. Sitä ennen halusin tehdä vähän empiirisiä tutkimuksia.

Lampaankarvasatula oli itseasiassa aika spontaani idea: Ihana Elina lainasi omaansa pariksi päiväksi, niin saatiin ottaa rauhassa tuntumaa siihen. Maanantaina menin kentällä. Lambi pysyi paikallaan ja se oli yllättävän tukeva. Kun sain istunnassani omat palikat kuntoon, tuntui kuin olisin ratsastanut ilman satulaa, mutta silti tuki ja turva olivat olemassa. Salama liikkui hyvin, rennosti ja letkeästi. Ei valunut pois tuntumalta tai kiemurrellut alta, kuten se on nyt satulan kanssa lievästi tehnyt.

Pari vuotta sitten hajotin polveni ja siihen jäi vähän vaivaa sivusiteen ja kierukan hajottua. Polvi on ikävä kyllä kipeytynyt monesti ratsastuksen jälkeen ja varsinkin silloin, jos on pitänyt pitää lyhyempiä jalkkareita. Nivelletyt jalustimet auttavat vähän, mutta lampaankarvasatulan kanssa koin aivan ihanaa vapauden tunnetta. Ei lainkaan polvikipua ratsailla eikä sen jälkeen, ihanaa! Nukuin seuraavan yön kertaakaan heräämättä polvikipuun, suorastaan luksusta.

En ole ilman satulaa kauheasti Salaman kanssa laukkaillut, mutta nyt tuli sitäkin koitettua oikein tarkoituksella: Lambi antoi juuri sopivasti tukea sitomatta kuitenkaan liikaa! Ehkä villeimmissä rodeoissa se ei ole paras mahdollinen, mutta ainakin nyt pari pikkupukkia selätettiin kunnialla.

Hyi, mörkö.

Tiistaina tehtiin leppoisa maastolenkki vähän sillä ajatuksella, että Salama saa valita vauhdin. Anni valkkasi karvasatulan alleen ilman jalustimia. Salkku liikkui letkeästi ja mielellään, jopa pissasi ratsain. Se on jonkin sortin ihme, tämä kun ei ratsain suostu pissaamaan ja sillä on melkein aina pissahätä. En kuitenkaan tiedä, oliko tämä satulan ansiota, mutta kerrotaan nyt kuitenkin.

Suru puserossa palautin laina-Lambin eilen omaan kotiinsa heti sen jälkeen, kun koko talliporukka oli kierrätetty kentällä kokeilemassa sitä. Koska se havaittiin näin hyväksi, tilasin oitis Salamalle oman. Ehkä Pilkkukin saa lainata sitä, jos se enää Salamalta heltiää muiden käyttöön. ;)

Salkku ja Julia

Valinnanvapaus

Salama on metka. Se on nyt 7v ja elänyt elämänsä aikana sekä tallissa että pihatossa.

Se on aina ollut todella ahdistunut, kun se teljetään karsinaan ja sen karsina olikin ensimmäiset neljä vuotta kuin atomipommin jäljiltä aamuisin. Se ei vain viihtynyt sisällä, vaikka toki näennäisesti ihan  rauhallinen olikin. Toki tuolloin 2-5-vuotiaana se oli lähes koko ajan sairaslomalla ja liikuntaa piti rajoittaa, joten ehkä silläkin oli vaikutuksensa. Tuo kuntoutumisaika ei muutenkaan ollut mitään kaikista mukavinta hevosharrastusaikaa, kuten blogia pidempään lukeneet varmasti muistavat.

Muistiin ihan vain itselle: Turvekuorma tuli 19.6. 

Toki tänäkin keväänä jätin hevoset ulos yötäpäivää, koska niin on aina tehty. Onhan se teoriassa parasta tämän suomipojan jaloille, sielulle ja mielelle! Ulkotalliin laitettiin uusi paksu kuivikepatja ja tarhaa laajennettiin jälleen kesäversioon. Heinäpisteitä on neljä ja tilaa liikkua on ihan kivasti. Minilauma kutistui toki jälleen poikamiesboksiksi, kun varsa lähti laitumeen, mutta muuten kesäidylli oli aika jees.

Ötököiltä pyrittiin suojautumaan tehokkaasti myrkkyjen ja ötökkäloimen avulla. Salama teki hyvin nopeasti selväksi, ettei se siedä enää lainkaan ötökkäloimea, koska se on niin sähköinen. Sama efekti on koettu muidenkin loimien kanssa ja onkin olemassa vain muutama hassu materiaali, jotka sopivat hänen herkälle hipiälleen. Koitin käsitellä ötökkäloimea eri tavoin (kiitti Martat!), jotta se ei olisi niin sähköinen, mutta kun otin hampaasta ja takajalasta yhtäaikaa loimea riisuessa, päätin luopua ötökkäloimesta. Ja voin sanoa, että yritetty on!

Ruohonleikkurihommissa. Tässä tosin vakoilemassa tallissa.

Viime ajat Salama on näennäisesti harrastanut normaalia harrasteratsun elämää ja jopa väkirehua on jouduttu toisinaan lisäämään, jotta virtaa piisaisi. Levon merkitys on korostunut entisestään. En enää joudu miettimään päätäni puhki, miten saisin hevosen rauhalliseksi ja tasaiseksi, vaan joudun miettimään jopa sitä, että saahan se levätä tarpeeksi. Idyllinen ajatukseni kivasta pikkupihatosta ja valinnanvapaudesta kuulosti sen mielestä varmasti yhtä kivalta kuin tuleva sote-uudistus.

Se alkaa iltapäivisin, viimeistään alkuillasta klo 18 jälkeen. Se ei ole normaalia ruuankerjäystä, vaan neuroottista tuijotusta ja talon ikkunoiden vaanimista. Salama pääsee tuijotusetäisyydelle kolmeen ikkunaan ja se tasaisesti kulkeekin noiden kolmen ikkunan väliä. Jos se havaitsee liikettä, alkaa hirnuminen. Miksi? Koska se haluaa sisälle. Sillä voi olla ruokaa ja kaikki ns. hyvin, mutta se haluaa talliin.

Pihatonttuna. Tässä  vielä loimen kanssa.

Tein empiiristä tutkimusta. Salamallahan on ollut etuoikeus toimia nurmikonhoitajana ja se on koko alkukesän saanut olla pihalla vapaana aina, kun se on muuten vain ollut soveliasta. Pihan ympärillä on langat, ettei se erehdy karkaamaan. (Näkisin tämän hevosen kuitenkin vihoviimeisenä karkulaisena) Muutamana iltana olen päästänyt sen vapaana tarhasta pois ja katsonut, mihin se menee. Suoraan talliin, vaikka "parempiakin" vaihtoehtoja olisi.

Siispä nöyrryin ja hevoseni ovat jatkossa kesäisinkin yöt sisällä. Ehkä tämä on nyt sellainen kaavoihin kangistunut aikuinen hevonen, jollaisia tutuilla on ja joita kauheasti ihmettelin. En ihmettele enää.

Minä nukun nyt. T. Salama
(ja näki muuten unia, takajalat laukkasivat seinää vasten hurjasti :D)

Kulkee, ei kulje, kulkee

Kesäväsymys

Salamalle kuuluu hyvää. Ainakin niin kauan, kun en ole itse puikoissa. 

Hirveä ratsastuskriisi. Järkky lukko omassa kropassa. Ajanpuute. Siinä kai ne avainsanat. Heppa kulkee, jos osaa pyytää. Tällä hetkellä se kulkee hyvin ravissa ja käynnissä, ei siinä. Laukat nousevat käynnistä hyvin pienin avuin, jos ratsastaja ei tönöttäisi käsijarru pohjassa. 

Koska kentällä meno on nyt pitkälti edellämainitun kaltaista, on keskitytty maastoilemaan. Onneksi on valoisat illat ja pitkät päivät. :) Kenttäkriisi on ennenkin selätetty maastokuurilla, joten toivotaan jälleen parasta.

Asiaa ei kauheasti helpota se, että lähes koko kesä(loma) on mennyt tappaisko jonkun vai leipoisiko pullaa-mielentilassa stressin vuoksi. Aloitan uudessä työpaikassa loppukesästä, mikä on kaivattu haaste ja mieluinen asia, ei sillä, mutta sitä ennen arki on yhtä hulabaloota. Koitin helpottaa omaa tuskaani etsien Salamalle vuokraajaa: Ehdokkaita tasan 0, ellei Annia lasketa. Pilkku taasen sai viisi yhteydenottoa, joista kaksi eteni käytännön toimiin. Jee.

FB-kirppislöytö: GG:n suitset parillakympillä. :)

Juhannustaikoja harjoittelemassa

Peltoauto hyökkäsi mutkan takaa. Onneksi ihan tälleen paikoillaan kuitenkin.

Ihan ei ehditty kebulle, mutta käytiin kylillä kuitenkin.

Salkku on aika pro jo näissä meidän seikkailuissa: Iron Ponyn perässä voidaan kulkea vaikka kylän pääväylän vieressä. Mopot ja sellaiset pärisevät ovat vielä vähän ärsyttäviä, mutta autot ja rekat on jo ihan jees. Suhdahdukset ja pärinä ovat äänimaailmaltaan sellaisia, jotka eivät sovi Salaman fengshuihin. Silloin pitää vähintään heittää etujalkaa.

Tässä lentsikoita tiiraamassa. Tällä kertaa mukana Iron Pony, jonka perässä on kiva vetää laukkavetoja.

Yhden hauskan lisän olen kevään aikana ratsastuksiini lisännyt: Equilab-sovellus! Aina sitä ei toki muista laittaa päälle, mutta ainakin maastolenkeillä siitä on kiva katsoa kuljettu reitti ja vähän vauhtejakin. Ne eivät Salamalla päätä huimaa, mutta se onkin vähän niin kuin tavoitekin. Huvitti tosin kerran, kun heppa tuntui menevän miljoonaa ja pullasi ohjalle ihan huolella, ravasin 4km yhteen putkeen ja edelleen menohaluja riitti. Keskivauhti tuolla pätkällä oli 10-14km/h. :D 

Tässä yksi sovelluksen näkymä viime lauantain maastolenkistä. Toimii hyvin myös kentällä, josta tallentaa samalla tapaa jokaisen askeleen ja suunnanmuutoksen tehden hienoja tilastoja ja käyriä. Saa sunnuntaiköpöttely kentällä ilman satulaakin hienot speksit taakseen!

Ykkösen ruuna

Canna's Franco eli Pilkku, jolla muuten säkää 101cm, on edelleen täyttä kultaa <3

Hippoksen tamma- ja varsanäyttely 15.6.2018 Kemiö, esitetty aikuisena ruunana ja tuloksena I-palkinto!

28.6.2018 lisätty pisteet:

Säkä 101,5cm

Lautaskorkeus 102,5cm

Tyyppi 8,5

Pää ja kaula 8,5

Ylälinja 8,5

Etuosa 8

Takaosa 7,5

Etujalat 7

Takajalat 8

Käynti 6,5

Ravi 6,5
Kaviot 8

Yleisvaikutelma 8

"Hyvä rotuleima, vankka ja sopusuhtainen."

Tytär, isä ja poika

Lisko ja Liisa

Pieni prinsessaponi pääsi tänään kesälaitumelle! Hän käveli aamulla traileriin kuin vanha tekijä, rupesi oitis syömään heinää ja matkusti koko reissun hiljaa ja kiltisti. Isänsä tyttö! 

Hoitosedät jäivät järkyttyneinä kotiin. Ehkä ne selviävät...

Siskokset siinä, molemmat 1vee

Hoitotätinä tytöillä on Pilkun sisko Pirkko. Yhtä kiltti kuin veljensä.

Tässä pitkästä aikaa Sampasta kuvia - Mr Fonzie on aika hyvässä tikissä, eikö vain?

PS. Tässä vielä Konrad s. 21.5. <3

Alkukesä kuvina

Elämä vie ja tuo. Ottaa ja antaa. Tällä hetkellä kesä vie voiton kaikesta ja vapaa-aika tulee tasan tehtyä sitä mitä mieli halajaa. Eli hevosia ja pihahommia. Tässä kootut teokset huhtikuun lopusta näihin päiviin kännykkäkuvien muodossa.

Rinpulasta lähtee karvaa. Eikä se lopu vieläkään.

Oman lantalan tuotoksia. Kyllä lähti orvokit kasvuun!

Salamanteri

Paljon on maastoiltu, yksin ja yhdessä. Mukavaa vastapainoa vakavalle treenille. Tai niin vakavalle, kun Salama nyt harrastaa...

Salkkuliisan kesätyö, nurmikon leikkuu. Ei ole valittanut työnkuvastaan tänäkään vuonna.

Muutama ohikulkija on kyllä osoittanut huolensa, että yksi saattaa olla karannut. On sillä aidat. :)

Rinpula-Lisko on oppinut tykkäämään harjaamisesta. Pientä haastetta tuotti takkuinen, sähköinen ja paksu talviturkki, otin kylmästi avuksi klipperin.

Ponikerhossa kisailtiin.

Rinpula joutui ekaa päivää töihin samalla. Tytöt saivat koristella poninsa haluamallaan tavalla.

Tässä Pilkun kampaus.

Ja tässä silkkikarvaisen Rinpulan peruukki. Isänsä tyttö, luonne 10+.

Tässä ollaan ihmettelemässä lentsikoita.

Meille lensi pöllö.

Pöllön matkassa tuli kivennäisvatikin. Tässä sillä ikää noin tunti. Pahanteossa Salama ja "oppipoikana" Lisko.

Vakavamielisen dressagetreenin jälkeen. 

Salaman kesäväri on pinkki.

Hell's Gardenissa apulaisena häärii Helga. Hän osoittaa tehokkaasti rikkaruohojen paikat.

Rinpula pitää sitkeästi kiinni foal-kokoisesta riimusta, ponikoko on vielä liikaa.

Salamanterista on moneksi. Tässä  tuurataan ponitunnilla.

Ja tässä tätikuljettimena.

Pestiin jalkoväli vähän paremmin.

Vein tyypit paremmalle laitsalle, kun piha alkaa olemaan jo aika kaluttu. Tässä nappasin kuvan, kun turvat ovat kivasti samaan suuntaan...

4.6. alkoi kesäloma. Menin ratsastamaan. Treeni meni hyvin, tosin halasin tolppaa ja käsi vähän vääntyi. Salama osoitti mulle turvallisinta kaveria. :))

Ei kai, laukannostossa Salkku kompastui, mulla meni tasapaino ja Salama heitti perään vielä perinteisen kiukkupotkupukin, sellaisen kun se aina ärsyyntyessään itselleen tekee. Jatkoin siitä sitten vasemmalle kentän aitaan kyynärpää edellä. Mitään ei murtunut ja treeni jatkui. Laukanostoissa ollaan saatu jo hyvää kehitystä aikaan, laukat nousevat jo hyvin pienellä istunta-avulla. :)

5.6. kesäloman toinen päivä. Autot....

Rinpula. <3