sunnuntai 26. tammikuuta 2020

25.1.2019 ja 25.1.2020

25.1.2019
Viime talven valokuvia katsoessa ymmärrän, miksi Salama on varustautunut niin mahdottoman paksulla ja tiheällä turkilla: Vuosi sitten lunta oli näillä leveysasteilla enempi kuin tarpeeksi. Yhtä paljon sitä olisi nytkin, jos kaikki tuo vesi olisi satanut lumena. 

Mutta en sitten tiedä. Eilen aurinko paistoi, hieman jopa lämmitti, linnut lauloivat, korppi etsi pesätarpeitaan ja Salama tarjosi varaihmiselleen tanssiaskelia tyytyväisenä ja rentona. En valita.

25.1.2019





<3
Yhdellä hevosella voi olla niin suuri merkitys. Ja itse hevonenkin tietää sen.

perjantai 24. tammikuuta 2020

Satulakaupoilla


Surkuhupaisa satulanetsintäcase päätyi lopulta ihan hyvin, satula löytyi omatoimisesti.

Muutamia ehdin sovitella ja lopulta meille hankittiin Ordo Equester Mars kenttä-/estesatula 17" ja leveys mediumwide. Yllättäin se oli jopa hieman leveä Salamalle ja kapea Sätkylle, mutta taljan kanssa istuu ihan kivasti Salamalle nytkin. Kunhan Sätky tuosta ohenee ajan kanssa, istunee tämä sillekin. Tähän asti kaikki Salaman varusteet ovat sopineet säätämättä päälle, kuinka kätevää!

Satula on ruskea, mutta olkoon, ihan nätti tämäkin.
Suitsia en silti vaihda. x)
Nyt on sitten pelit ja vehkeet kerätty kasaan ja päästään vihdoin molempien kanssa maastoilemaan! Salkkupoika saakin tepastella kenttäsatulansa ja pikkupanssarinsa kanssa käyntimaastonsa, ei huono. ;)

PS. Taljaa esiin kaivaessa tuli mieleen tämä vanha postaus viime vuodelta. Toimii edelleen.

tiistai 21. tammikuuta 2020

Satulakauppiaat - asiakaspalvelun helmet?


Heppapuolen asiakaspalvelun laatua on ihmetelty blogissani ennenkin. Onko mikään muuttunut? Ei.

Etsin tällä hetkellä toista satulaa koulusatulani rinnalle, jotta molemmilla hevosilla pääsisi yhtäaikaa ratsastamaan. Tällä kertaa budjetti on rajallinen, mutta kuitenkin sellainen, että vaihtoehtoja kyllä löytyy. Satulan osto on taitolaji ja usein täytyy tietää, mitä hakee. Aina kuitenkaan eivät auta setelit eivätkä edes tarkat speksit. Tässä muutama kokemus:

Tapaus 1. Lähetin kyselyn vaihtoehdoista ja satula-autosta syksyllä 2010 ja uudelleen toisen hevosen tiimoilta syksyllä 2014. Odotan vastausta edelleen. En ajatellut enää kysyä.

Tapaus 2. Lähetät tarkat speksit, mitä haet ja noin-budjetin. Kyselyjä vuosien varrella ollut useampia ja budjetti vaihdellut 500-2500e välillä. Joskus on tullut vastaus, joskus ei. Tarjotut penkit eivät täytä speksejä (esim. etsitään kaarevaa runkoa -> tarjoaan suoraa jne.) ja kerran sovitukseen tullut ihan rahaa maksanut merkkisatula oli niin huonosti pidetty, ettei siitä olisi voinut pyytää puoliakaan pyydetystä summasta (koko etuosa syvillä naarmuilla, pintanahka rikki). Kunto oli yllätys ja harmitus melkoinen, kun satula olisi ollut sopiva. Mahdollista jälleenmyyntiä ajatellen jyrän alle jäänyt satula on arvoton. Huomautettuani tästä ystävällisesti (ja annettuani vastatarjouksen) on myyty ei-oota.

Tapaus 3. Välityssatula "häviää", mutta kummasti löytyykin ja on ehkä myyty. Tilityksistä joutuu uhkailemaan rikosilmoituksella, ennen kuin ne tipahtavat tilille osissa. (Tähän väliin tietoisku: Jos yksityishenkilön satula on yrityksellä välitysmyynnissä, kuluttajaneuvoja ei pysty auttamaan.)

Tapaus 4. Iso liike, paljon valikoimaa. Kauppoja on tehty tämän puljun kautta kuitenkin eniten, koska hyvänä päivänä asiakaspalvelu on hyvää. Huonona sellaista, ettei viitsi ääneen sanoa, mutta nöyränä lakki kourassa tulee pahoiteltua omaa olemassaoloaan ja vaivaa, jonka aiheuttaa. Silti useita tonneja on tullut kiikutettua tänne. Enemmänkin olisi varmasti tullut vietyä, jos niillä muutamillakin kerroilla olisi saanut jonkun henkilön paikan päälle.

Sitten vielä ne useat muut, jotka eivät vastaa yhteydenottoihin ollenkaan. Siis kohdan 1 lisäksi.


Tulee väkisin mieleen, onko itse huono asiakas. En tiedä. Laskut on maksettu kuitenkin aina ajallaan ja sovitukset hoidettu kellontarkasti ja huolellisesti, jos niin pitkälle on päästy. Aina, kun satulaa on sovitukseen pyydelty, on jostain kaupat tehty.

Ymmärrän kyllä, ettei satulakauppa ole mikään kultakaivos. Sovituksien määrään nähden ostoprosentti on pieni. Mutta milläs ostat mitään, jos edes palveluja tarjoavan yrityksen peruskulmakivi, asiakaspalvelu ei toimi? 

Millaisia kokemuksia sinulla on satulakauppiaista? Sana vapaa!

lauantai 18. tammikuuta 2020

Kuluneen viikon touhuja


Eka maastolenkki check. Sätky kulki uteliaasti eteenpäin ja mitään pelkäämättä. 

Paitsi, virtaava vesi on ehkä maailmanloppu. Siispä meillä on pientä treeniä tiedossa kiviojan parissa. Toivottavasti keksin jostain pian Salamalle jonkun satulan, niin saadaan Salkkupoika mukaan lenkille. Anni ei kuulemma halua tulla ilman, ihme juttu. Salama on pelännyt elämässään monia asioita, mutta kiviojan ylityksessä hän on meidän tallin ylipäällikkö. Siispä hän saa jakaa Sätkylle tässä asiassa viisaita neuvojaan.


Myrsky. Yhtenä päivänä tässä tuuli kovin. Pari puuta kaatui ja hevoset olivat ihan tuulen viemää. Isot hepat toki käärittiin pumpuliin ja pelastettiin sisälle jo alkuillasta.

Sätky on asunut muuten pihatossa ennen, joten karsinaan tottuminen vei jokusen päivän. Alkuun karsina oli kuin räjähdyksen jäljiltä joka aamu, mutta pikkuhiljaa se on siistiytynyt.

Suunnittelin tässä kylläkin taas koko tallikompleksin muuttamista pihatoksi, mutta en keksinyt vieläkään järkevää pohjaratkaisua nykyisille rakennuksille. Siispä näillä mennään ja poneille tuo nykyinen pihatto onkin just perfect. Kesäaikaan asia on tietty eri, silloin kaikki sopii ulos 24/7. 


Tuhotiimi. Nämä ovat kyllä varsinainen parivaljakko! Ponit hengaavat omissa oloissaan kylki kyljessä ja sitten nämä kaksi ovat jossain tekemässä pahojaan kylki kyljessä. 

Kuluneen viikon aikana mm. tarhan välitolppa on murhattu kahdesti, Sätkyn uusi Horseware on imelletty ja kaulakappaleen tarra hävitetty, Salaman sadeloimen heijastimet revitty paloiksi kentälle, heinälaarin reunalauta eliminoitu, kottikärryt kaadettu noin 3454 kertaa ja ja.. 

Ihan viattomia.

Olen niin iloinen, kun Sätky löytyi ja sain hänet tänne meille. <3 Niin samanlainen, mutta silti ihan erilainen kuin veljensä. Sätky on luonteeltaan tosi vahva, mutta silti hyvin palvelualtis. Salama taas on herkempi ja ei niin vahvaluonteinen, vaikka viisas kaveri onkin.

Pientä ja täysin normaalia 5 veen uhmaa Sätkyllä on toki ollut, mutta toistaiseksi kaikesta on pienellä neuvottelulla selvitty. On ihan normaalia, että uudessa kodissa täytyy kokeilla tiettyjä juttuja, että onko pakko.

Ja jos menneitä muistellaan, niin kautta aikojen parhaat hevoseni ovat kaikki olleet tammoja! Säteellä on muuten sama syntymäpäivä kuin Dukella, vuosi toki eri...


Mun ja meidän aamupäiväteet. T. Sätky

perjantai 10. tammikuuta 2020

Säteen eka viikko


Lauantai 4.1.

Sätky saapuu! Traileriin menoa tamma mietti hetken, mutta Julishka oli mukana, joten aika näppärästi tamma kyytiin tuli. Tunnin ajomatka sujui hyvin, heinä maistui, mutta pieni stressihiki tuli pintaan. Säde on elänyt onnellista elämää kasvattajansa luona, eikä ole paria reissua lukuun ottamatta käynyt oikein missään. Siispä uusi paikka jännitti kovin, mutta tamma käyttäytyi silti hyvin.

Uudessa kodissa hän sai tutustua yli-innokkaaseen isoveljeensä ensin tallissa. Koska Salama ei aina malta/osaa puhua hevosta, oli se jälleen ihan liikaa uuden hevosen iholla ja käyttäytyi pikkasen raskaasti. Ei siis ilkeästi, vaan se oli ikionnellinen, kun uusi kaiffari tuli. Sätky sai sätkyt ja ojensi veljeään heti sen verran, että oksat pois. Koska Salama ei tajunnut kerrasta, niin kolmannen äkäisen väliseinän potkurykelmän jälkeen Salkku tajusi antaa tilaa toiselle. Salama murjotti karsinassaan ja ilme oli seuraavat 72h mallia tämä emoji:

Sunnuntai 5.1.

Hevoset saivat viettää ns. vapaapäivää tutustuen toisiinsa vierekkäisissä tarhoissa. Salama saa tulla välillä noin 10-15m päähän. Iltaa kohden Salama saa käydä jo katsomassa pikaisesti aidalla tammaa, mutta aika äkäiset lähtöpassit se saa. Päiväunia hevoset nukkuvat Salama tallin takana ja Säde kentän kauimmaisessa päädyssä. Toistaiseksi sisarusrakkaus ei siis kukoista. Sen verran käytin Salamaa kävelyllä, että haettiin posti ja pörrättiin pihassa hetki. Säde oli vähän huolissaan, mutta katseli touhujamme etäältä.

Keli oli kiva, joten otettiin vähän valokuvia. Niistä parhaat olikin jo täällä esillä.

Sunnuntai-iltapäivällä hengailtiin jo hetki näinkin lähekkäin. Tamman häntä viuhui silti vielä kovin, kun Salama katsoikin sitä päin. :D
Sä oot mun karsinassa! T: Sätky
Maanantai 6.1.

Sätky oli nukkunut karsinassa maaten. Juonut ja syönyt kaiken. Aamulla se ei viitsinyt juurikaan irvistellä Salamalle, vähän vain. Hännällä se huiski heti, kun Salama katsoikin päin.

Sovittelin Salaman satulaa sille ja se näytti ihan kelvolliselta. Kylkiluita en tosin löytänyt ja lavoilla on pientä fläsää, mutta eiköhän se siitä. Käytiin samantien pienellä koeajolla, kentällä oli just sen verran suojalunta, että tilsoja tuli. Vähän käyntiä ja ravia, tamma toimi kuin ajatus. Ihana letkeä ravi löytyy!

Kävin myös ratsastamassa Salaman. Säde pysyi karsinassa sen aikaa ihan rauhallisena, mutta hiukan tuli ikävä hyi-yök-kamalan Salkun perään. Ikävä näkyi parina hiljaisena hörähdyksenä kaverin perään. Kun vein Salaman takaisin talliin, olivat hepat ihan puspus ja tuitui. Testasin, miten mash-vesi maistuu. Kaikki meni.

Yllätyyys. T: S&S
Tiistai 7.1.

Aamuvuoro, joten hepat pääsivät pihalle jo kuuden jälkeen. Tallissa oli jälleen leppoisa ja rento feng-shui, mitä nyt Salamaa ketutti lähteä viimeisenä ulos. Sätky tepasteli rentona pihalle ja jäi syömään omaan tarhaansa heiniä.

Tulin kotiin kolmen kieppeillä. Kotipihaan kääntyessä tutkani havaitsi jonkin häiriön näkymässä. Tarkempi katsaus paljasti aitalankojen olevan pisin poikin, eikä hevosia näkynyt missään! Kaasu pohjassa kurvasin tallin eteen. Tallin takaa tepasteli esiin hämmentyneen oloinen, sopuisa possujuna: Salama, Sätky ja ponit. He olivat yhdistäneet omatoimisesti tarhansa.

Sitten paniikkikatsaus: Jokaisella hevosella oli neljä jalkaa ja kaksi silmää. Jokaisen raajat näyttivät olevan oikeissa paikoissa kiinni ja jokainen käveli ontumatta. Huh.

Vein heinää. Ponit söivät omiaan ja hämmentävää kyllä, Salama ja Sätky söivät yhdessä heinänsä ensin toisesta laarista ja sitten toisesta. Sulassa sovussa!

Jääköön sitten näin. Yhdistämistä piti katsella sitten, kun hokkeja ei välttämättä enää tarvita. Ja sittenkin perinteisen turvallisuuskaavan mukaan, eli laakealla alueella (= kentällä) ilman ahtaita nurkkia. En ollut näkemässä tätä ihmettä, mutta tiukasti emännän komennossa on Salama ja se sopii sille tosi hyvin. Rajasin tarhan ahtaan päädyn pois käytöstä toistaiseksi.



Keskiviikko 8.1.

Aamulla sovittelin jälleen satulaa. Käytiin pienellä jumpalla kentällä ja lopuksi pienellä seikkailulla tien toisella puolen omalla pikkulaitsalla. Kotiin päin Säde ei olisi halunnut tulla lainkaan. ;) Yksi sorarekka ajeli just ohi, kun oltiin pellolla, siitä polvet vähän notkahtivat. Autoista muuten Säde ei sanonut mitään. Uteliaasti ja innokkaasti hän olisi lähtenyt pidemmällekin retkelle. Pääsee kyllä, ei sillä, mutta nyt uppouduin niin syvästi hevosteni elämään, että klo 12.35 hoksasin, että klo 13 piti olla yhden asiakkaan hoitopalaverissa ihan jossain muualla...

Sen verran ehtisin hevosten sielunelämää vielä tarkkailemaan kuitenkin, että tarhassa Salama määräsi tänään ruokailuasiat ja noin muuten muiden jalkoja liikutteli Säde. Salama luultavasti vain huokailee helpotuksesta, kun ei tarvitse liikuttaa poneja enää - Säteeltä se kävikin tosi näppärästi.


Torstai 9.1.

Elina tuli testaamaan Sätkyn. Selväpäisyys teki selvästi vaikutuksen. ;) Kiva aihio, letkeät liikkeet ja yritteliäs ratsastaa. Nyt vain maastoon rakentamaan tätä hevosta ajan kanssa.

Noin muutenkin rakkaus kukoistaa, Sätkylle tuli hirveä kiima ja se on aivan koko ajan Salaman kimpussa. Elämä on ollut nyt pelkästään tätä:


Voihan ihanuus, totesi Salamakin.

Perjantai 10.1.

Rakkaus kukoistaa edelleen. Säde on niin kiltti kaikessa: Ihmisen kanssa, laumassa ja kaikessa. Sen olemus huokuu jo sellaista vahvuutta ja varmuutta, että ihan kateeksi käy. (Salamalla meinaan.)

Olen saanut elämääni auringon. Ystäväni sanoin - hyviäkin asioita tapahtuu!


Säteen kanssa aloitellaan yhteistyö hissuksiin, totta tosiaan maastopainotteisesti ja kuntoa kasvatellaan pikkuhiljaa. Kevään tavoite on tehdä trailerijutusta kiva rutiini ja sen myötä päästä vaikkapa Tiinan tunnille. 

Koska kukaan ei ole täydellinen, niin yksi pieni miinus tällä hevosella on ja se on lievä kesäihottuma. Hoitosuunnitelma sen suhteen on tehty (testit, siedätyshoito jne.) ja ruokintapuolella ihon kuntoa tukeva dieetti on aloitettu. Katsotaan, miten asian kanssa pärjäillään.


PS. Pahoittelen kuvien omituisia raitoja. Uudenkarhean iPhone XR:n kamerassa on jotain häikkää. Toivottavasti huolto auttaa.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Säteen tervetuliaiskuvat


Kiva aurinkoinen keli, joten puunattiin Sätky "virallisiin tervetuliaiskuviin". Tässä siis ihana Säde 5v. kuvattuna 5.1.2020. Tästä lähdetään liikkeelle!




lauantai 4. tammikuuta 2020

Unelmien täyttymys


Yksi unelmani on nyt osittain sattumalta totta, nimittäin Salkun puolisisko Sätky tuli tänään kotiin. <3


Säde ei ole vielä ihan varma, mihin ihmeeseen on tultu. Peräkammarin tyttö. <3

Säde (s. 2015) on ajolle opetettu, ratsain perusasiat osaava suomenhevostamma. Aika näyttää, mitä kaikkea kivaa me tämän hyväluonteisen tamman kanssa keksitään!