Kultakimpale

Tänään oli se päivä, kun käytiin retkellä Sätkyn kanssa ensimmäisen kerran kodin ulkopuolella.  

Lastaus sujui molemmissa päissä sujui ihan hyvin, pari minuuttia ja tamma oli kyydissä. Julishka haettiin seuraponiksi tuomaan mukavaa tunnelmaa. Vartin ajomatka kohteeseen ja kotiin sujui myös rauhakseen, mitä nyt tamma onnistui jossain missä muut eivät ole vielä onnistuneet: Se oli irroittanut itsensä paniikkinarusta mennen tullen. Heinät maistuivat kuitenkin hyvin, joten oletettavasti narun kanssa venkoilu liittyi siihen tai sitten siihen, että laitoin äänieristetyn hupun riimun alle. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa kamera päälle, se ei ollut nyt käyttökunnossa.

Vieraassa paikassa simuloitiin kisa-/valmennustilannetta. Suitset laitettiin kopissa päähän ja tamma purettiin takaa ulos. Liina suitsien päähän ja kävelylle. Leppoisasti hän katseli ympärilleen ja nätisti odotteli, kun otettiin kuljetussuojat pois ja laitettiin satula selkään.

Kentällä taluttelin pari kierrosta ja kipusin sitten selkään. Kyllähän tuo nyt vähän ryhtiä repi ja oli hieman jännittynyt, mutta yhteistyöhaluinen ja reipas. Pikkasen kättä vasten ja kaatui kaarteissa kovin sisään eli pientä taantumaa vauvelitasolle, mutta mitä pienistä. Nyt ei ollut tarkoitus hienosäätää, vaan harjoitella elämää. Pohkeeseen se reagoi kuten kotona ja teki pyytämiäni helppoja siirtymisiä kiltisti.

Viereisessä tarhassa ollut poni oli ihan peace of cake, sitä katseltiin töiden lomassa, eivätkä kenenkään verkkarit revenneet.

Pohja oli päivän rankkasateen jäljiltä vähän raskas, joten kipiteltiin askellajit läpi ja sitten lopetettiin. Laukat nousivat ihan mukavasti molempiin suuntiin, jopa oikea. Oikea laukka on vielä voimattomampi, joten siihen tarvitaan hieman vauhtia ja ylläpitoon kaarteissa vielä paljon tukea. Vasemmalle laukka nousee hienosti käynnistäkin jo.

Kyllähän tämä aika kultakimpale on. Paljoa ei ole tänä vuonna hymyilyttänyt, mutta Sätkyn kanssa meininki on vähän eri. 

Tässähän täytyy ihan todella harjoitella ratsastamaan. Jos sitä jotain kisoja katselisi ensi vuonna..?

Poniparatiisi

Ponit ovat nauttineet laidunelämästä reilun puolen kilometrin päässä kotoa nyt parin kuukauden ajan. Hellepäivinä ne ovat tulleet kotiin ja muutoin sitten viettäneet villiponien elämää pellolla. 

Kaksi niitä meni ja yhtäkkiä niitä olikin kolme...

Risto Reipas

Julishka

Ja kesävieras Hippu!

Pojat leikkivät kovin. On ollutkin ikävä tätä "oripainia" :) 

Välillä toki levätäänkin. Onni on oma pieni lauma.

Ja välillä syöty.

Pojat.

Lastaustreenejä

  

Siitä lähtien, kun olen omistanut omia hevosia, olen halunnut niiden lastautuvan ja matkustavan hyvin. Toinen tavoite on ollut tehdä hevosista ns. yhden kuljetettavia eli sellaisia, että reissussa pärjää yksinkin tarvittaessa.

Joskus se vaatii vähän aikaa ja työtä. Tosin hevosen, jolle ei ole sattunut lastauksessa mitään, opettaminen on helppoa ja hauskaa, kunhan on joku ajatus mukana touhussa. Sätkyn matkustuskerrat ovat toistaiseksi vielä laskettavissa yhden käden sormilla, joten sille on haettu mukavia kokemuksia ja rutiinia tästäkin touhusta.

Sätkyn kanssa on nyt kesän aikana harjoiteltu ihan vain traileriin menoa ja siellä oloa. On avattu ja suljettu luukkuja, käytetty etupurkua ja harjoiteltu peruuttamista pois. Pienen mietinnän jälkeen se kiipeää kyytiin ja seisoo nätisti, mutta on selvästi huolissaan ja jännittynyt. Syö kyllä heinää eli ihan maailmanlopun reunalla ei sentään killuta. Kaveriksi on otettu varma ja kokenut matkustuskaveri (Julishka), joka  tuo mukavaa fengshuita autoiluun. Nyt on tehty pari harjoitusajoa onnistuneesti ja ensi viikolla laajennetaan reviiriä käymällä kylässä muualla. Samalla otetaan satula mukaan ja testataan tamman toimivuus vieraalla maaperällä. Jaiks.

Poninäyttelyreissun jälkeen isot auttoivat traikun siivoamisessa.

Tuossa menneenä perjantaina tehtiin jälleen yksi lastaustreeni. Salama katseli loukkaantuneena tallin ikkunasta meidän touhuamme. Kun Sätky oli valmis, päästin sen nurmikolle ja lähdin sulkemaan pihanurtsin toista porttia. Avustajana ollut mieheni päästi Salaman pihalle tallista ja sen oli tarkoitus suunnata pihanurmikolle. Se lähti kuitenkin hölkälle tallinovelta ja kipitti suoraan traileriin! Ilmeisesti Salkkuli olisi halunnut jonnekin retkelle myös, sillä se ei suostunut tulemaan kopista uloskaan heti. Seuraavana päivänä toistettiin sama homma ja Ruuna Reipas kipitti jälleen traikkuun itse. Hauska hevonen! Sätky toki katseli vierestä hämmentyneenä, miten tuo auton perässä roikkuva purnukka voi olla mitenkään mielenkiintoinen.

Ehkä jonain päivänä Sätky on samaa mieltä. Toistaiseksi ainakin edellytykset ovat hyvät. Ja ehkä tuo Salamakin on vietävä jonnekin ajelulle ihan muuten vain, ettei se ihan pahoita mieltään. ;)

Salama omatoimimatkallaan. Sätky ihmettelee takana.

Taivaankappaleiden kokoontumisajot

Kevään satulasaga on toivottavasti saatu päätökseen toistaiseksi. Tähän asti on menty väliaikaisratkaisuin eli monenlaisia kompromisseja on tehty puolin ja toisin. 

Vasemmassa reunassa Salama, oikealla Sätky. Aika samasta muotista ovat!

Koulusatula löytyikin jo aiemmin, mutta nyt sain vihdoin päivitettyä estepenkinkin. Tämä elämä on välillä yhtä ympyrää - eipä sillä, joskus vanhassa vara parempi: Vanha Prestige Venus VS tuli takaisin. Vähän elämää nähneenä, mutta silti yhtä hyvänä. Okei, se on virallisesti yleissatula, mutta harvinaisen hyvä sellainen, menet sitten maastossa, sileällä tai hyppäät pieniä. Jos koulupenkin kanssa sain totutella uuteen tuntumaan hetken, ei tämän kanssa tarvinnut kuin hypätä kyytiin ja surkutella sitä, kun joutuu tulemaan alas. Ja mikä hienointa, molemmat penkit sopivat tähän asti parhaiten molemmille hevosille JA ratsastajille! 

Tämähän myytiin koulupenkin tieltä pari vuotta sitten pois, kun se ei istunut Salamalle sen lihottua muodottomaksi. Nyt se istuu kuin hanska sille, kun valtavia lapaläskejä ei ole. Sätkylle se kelpaa maasto- ja estepenkiksi hyvin myös. Nyt voi keskittyä taas olennaiseen eli perusratsastukseen. Huomattavasti mukavampaa mukavilla varusteilla. :) 

"Ekalla" koeajolla nyt 2020.

Sama kaksikko 2016.

Kesän ihmeitä

Päivänä yhtenä otettiin Sätky-neidon ekat hypyt meillä. Isäntä valvoi tätä ihmettä ja nosteli reippaasti puomeja. Ei tuominnut toivottomaksi.

Eikä se ollutkaan. Sätkymäiseen tapaan se oli ensin vähän laiskanpulskea, mutta lämpeni kivasti. Tarjosi laukkaa lähestymisiin, ei kiemurrellut tai kiellellyt, mutta voimatonhan tuo on. Se tuli mielellään ihan esteen juureen ja kiipesi yli. Ehkä täytyy rohkeasti vain lisätä treenivalikoimaan laukkapuomeja ja vastaavia, että saadaan lisää vieteriä liikkeeseen ja voimaa taakse. Hauskaa tuo joka tapauksessa oli! Nyt estehommat ovat rajoittuneet kaatuneiden puiden satunnaiseen ylittelyyn metikössä, en ole vielä kokenut pienelle kentälle ahtautumista mielekkäänä. Mutta pikkuhiljaa.

20.1.2020 vs. 26.6.2020

Niin, se maastohommat. Ihanaa, kun voin vain lähteä ja retkeillä huolettomasti pisin metsiä ja mantuja. Alusta asti on menty tukka hulmuten onensta soikeina eteenpäin, tukka vain on kasvanut matkalla jonkun sentin. Henkilöautoista Sätky ei sikäli välitä, mutta toisinaan sitä ärsyttää odottaa tien sivussa vuoroaan, jos pitää odotella omaa vuoroa tien ylitykseen. 

Eilen löydettiin kateissa ollut oikea laukkakin. Vikahan on ollut puhtaasti satulan päällä: Olen puoli vuotta ratsastanut liian pienessä satulassa ja istuinluut ovat jääneet vakiona vinoon - toinen eteen ja toinen taakse. Sitä korjatessa ehti tulemaan jo epätoivokin, mutta pikkuhiljaa korjaustoimet tepsivät. Laukkasuorat Sätky tunnistaa jo ja niiden alussa laukka nousee hienosti käynnistäkin. Vasen tosin vakiona, mutta eilen oikea laukka löytyi jopa kolmesti ihan pyynnöstä. Jihuu.

Ihottuman kanssa ollaan vielä hyvissä kantimissa. Tässä vaiheessa kesää on kuitenkin turha toitotella vielä mitään, pahin on edessä eli syksy. Kevään polttiaishyökkäys antoi vähän osviittaa tulevasta eli siitä, miten iho reagoi. Ihan moitteetta ei siitä selvitty, mutta hoitotoimenpiteet auttoivat. Vatsan alle on olemassa nyt isompi suoja ("tissiliivit") ja BB-voide yhdessä sinkkivoiteen kanssa on todettu lyömättömäksi aineeksi. Antihistamiinia menee pienellä annoksella myös, siitä on ollut selvästi apua.

Sätky on siis loimitettuna 24/7, se käy saippuapesulla kerran viikossa ja iho rasvataan kerran päivässä kauttaaltaan BB-voiteella. Omaan BB-voideseokseeni sisältyy 30ml bentsyylibentsoaattia ja 440ml Apobasen 20% perusvoidetta. Talliin tamma tulee ennen illan polttiasrallia eli tyynenä iltana aiemmin. Jännittävää kyllä, se tulee sisälle mielellään noina iltoina. Enempi tuon seuralaisen eli Salaman tyytyväisenä pitämiseen saa tehdä temppuja!