perjantai 22. toukokuuta 2020

Treenejä


Käytiin jälleen tunnilla! Tässähän parissa viikossa ehtii saamaan jo ihmeitä aikaan, kun oikein pistää töpinäksi.


Salama oli tahmatassutuulella ja järjesti Annille mukavan kuntopiirihetken. Yhdessä jutussa Salkku oli tosin tänään erityisen nopea, nimittäin siirtymisissä alaspäin. Hyvää harjoitusta kuitenkin oppia ratsastamaan hidasta hevosta myös sileällä, eli ei saa takertua ja auttaa, vaan pitää uskaltaa luottaa siihen, että kyllä se osaa liikkua itse. Ja osasihan se pienissä pätkissä. :)

Salkun toisaikaisuus on sille ihan tyypillistä, mutta kuten kuvien taustalta näkyy, on meillä pihan ihan mullinmallin. Kunta kaivaa uutta vesijohtoa ja tätä live-elokuvaa hevoset ovat katselleet nyt aidan vierestä herkeämättä. Eilen eivät tulleet edes syömään päiväheiniä heti, kun katselivat korvat hörössä kaivinkoneen touhuja 10m päästä siitä.


Sätkykin oli vähän nuupeampi kuin yleensä. Yritteliäs kuitenkin, joten meidän sessio pidettiin lyhyenä ja ytimekkäänä.


Viikon aikana keksin, miten istutaan keskellä satulaa. Jos ennen pysyin siinä 40% ajasta, pysyin siellä nyt ehkä 70% ajasta. Vinous oli niin radikaalia, että vasen jalka oli paljon lyhyempi ja oma paino reippaasti oikealla.


Ja kun yksi asia korjataan, keksitään äkkiä seurava asia fiksattavaksi: Seuraavaksi otan työn alle omat kädet. Ohjat voisi vaikka pysyä sopivan mittaisina ja nytkit paikoillaan, ranteet suorina. Eli ei siis heitetä ohjia pois ja toivoteta heippoja hepalle.


Siihen myös liittyen tasaisen tuntuman kanssa tehdään myös töitä. Vastoin omia periaatteitani Sätkyllä on toistaiseksi alatupis tai meksikolainen turparemmi käytössä. Se ei korjaa vrsinaista ongelmaa (tuntuman välttämistä suun aukomisella ja paikalta etumatalana Pacman-tyyliin poistumista), mutta antaa itselleni pikkasen pelivaraa reagoida noihin tilanteisiin. 

Tuntuman kanssa on tehty töitä ja sillä saralla jatketaan. Tässä kohtaa on siis se ja sama missä turpa on, kunhan heppa hyväksyy tasaisen ohjastuntuman. Kun se saa voimaa ja tasapainoa lisää, muoto kehittyy kyllä. Eli takaa eteen ajan kanssa.



Sätky ei ole kaikista kevein tyttönen ulkomuodoltaan ja näyttääkin toisinaan videoissa hitaalta, mutta todellisuudessa se on aika notkea ja kevyt ratsastaa. Se reagoi jalkaan ihan tarpeeksi nopeasti ja yrittää aina kuitenkin jotain. Maltan tuskin odottaa, mitä tästä tulee, jos ja kun päästään tällä kehityskaarella etenemään kaikessa rauhassa.


Nyt Sätky saa viettää pienen parin päivän miniloman ja sitten jatketaan maastoiluteemalla. Isot saavat myös tulla sisälle öiksi, niin saavat kunnolla levätä.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Sätkyn eka ratsastustunti


Pikkujuttu maailmalle, seuraava askel meille: Oltiin tänään ekan kerran tunnilla Sätkyn kanssa. Edelleen jaksan olla innoissani kuin pikkulapsi näistä pienistä arjen tapahtumista, jotka ovat oikeasti kuitenkin sitä normaalia hevoselämää. 

Rouva Harmaa oli alkuun oma touhukas itsensä. Pehmeä suustaan, mutta vähän malttamaton. Siispä tehtiin ensin pysähdyksiä, tuntumalla piti pysyä ja paikoillaan piti malttaa olla. Siinä meille eka kotiläksy ja ideoinkin pari harjoitusta lisää tämän tiimoilta. 



Ravissa jatkettiin siirtymisillä, joissa piti pysyä pohkeen ja ohjan välissä suorana. En ollutkaan aiemmin huomannut, miten herkästi tamma voi lähteä seilaamaan sivulta sivulle, jos ratsastaja ei ole tarkkana. Tässä kohtaa olen keskittynyt itse siihen, että pysyn itse suorassa, se kun tuntuu olevan nyt suurin haaste koko touhussa. Jostain maagisesta syystä kellahdan koko ajan oikealle ja oma keskittyminen menee suurimmaksi osaksi sen korjaamiseen. On muuten ristiriitainen fiilis istua lopulta suorassa, kun se tuntuu ihan väärältä ja vinolta.



Ravissa Sätkyn kanssa saa olla tarkkana, että ravi pysyy tarpeeksi aktiivisena. Sillä on kiva letkeä ja tahdikas ravi noin muuten.  

Lopuksi otettiin vähän laukkaakin, parit nostot molempiin suuntiin. Siinä kohtaa tammalta loppui bensa, mikä on ihan luonnollista nuorelle hevoselle vielä tässä kohtaa. Laukkatreenejä jatketaan maastossa ja pikkukentällä tehdään lähinnä nostoja. Nyt aita tai kulma tulee vastaan koko ajan.


Tästä on kiva jatkaa kotiläksyjen pariin (siirtymiset, suoruus) ja seuraava tunti onkin jo suunnitteilla. Kun keksin pysyä siellä keskellä hevosta, koitan saada oman ryhdin taas kasaan. Tammasta en olisi huolissani, se on ihan älyttömän nopea ja nokkela oppimaan! 

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Harmaiden värikkäät päivät

Nappisilmä
PERJANTAI 8.5.

Maastopäivä. Anni oli Salkun kanssa matkassa mukana. Leppoisa meininki, tunnin lenkki ja suurin osa kävelyä. Sorsat tosin säikyttelivät pientä tammaani. Ruoho vihertää kovin, suurin piirtein jokainen kavioeläin tällä tontilla kokee olevansa nälänhädässä just nyt.

LAUANTAI 9.5.

Hra ja Rva Harmaa saivat köpötellä rennon reilun tunnin maastolenkin. Sätky oli mallia "ei tartte neuvoa" ja Salkkuli venytteli verkkareitaan alkumatkasta silleen sopivasti, mutta lopputuloksena saavutettiin rento meininki kuitenkin.

SUNNUNTAI 10.5.

Molemmilla vapaa, allekirjoittanut töissä 15h. Salla kävi viihdyttämässä harmaita siivoten tarhan. Olivat olleet hyvin avuliaita, Harmaat siis.


TIISTAI 12.5.

Salamalla oli vapaa, ellei sen omaa pientä hauskaa lasketa. Laitoin poneille pihalle lankoja, mutta Salama ei kestänyt katsella sitä lainkaan. Siispä se veti jäätävää rallia tarhassa, koska ruohonleikkuu on aiemmin ollut hänen tärkein ja merkittävin saavutus elämässä. Lopputuloksena tuhmeliini sai syödä ruohoa muutaman minuutin narun päässä.

Sätkylle oli sovittu maastolenkki Annin ja fillarin seurassa. Ilta-auringon lämmittäessä kirmattiin hiekkakuopille pitkän verkan jälkeen ja kiipeiltiin muutama mäkiyhdistelmä sekä otettiin jokunen laukkapätkä. Kadoksissa ollut oikea laukkakin löytyi, kun vain pyysi. (Rumpujen pärinää: Vika löytyy yllättäin satulan päältä.)

Equilabin statistiikka lenkille: Kesto 59min, pituus 5,5km, keskinopeus 5,5km/h, käyntiä 49min, ravia 5min 27sek ja laukkaa 1min 5sek.

Tässä muutama videomaistiainen Sätkyn kyydistä, tervetuloa kyytiin:


Oli pakko laittaa tämä pätkäkin, tällaista tämä harrastaminen nykyään on: Leppoisaa ja rentoa kiltin ja kuuliaisen tammani kanssa. <3


KESKIVIIKKO 13.5.

Salama pääsi kentälle. Päivän teema näytti olevan Jään ja tulen laulu - tasaisesti ennalta-arvaamattomia käänteitä, jännitystä ja fantasiaa. Olihan vähintään joka kulmassa jotain uutta jännää, heinäpuskasta aina purettuun lauta-aitaan ja sen myötä napsuvaan sähkölankaan. Voitin kuitenkin tämän valtaistuinpelin ja suunnitellut siirtymiset sekä väistöt tehtiin ilman turhia ilmakuoppia.

Tämän hevosen kanssa ei kyllä tylsää päivää näe. Sätky sai viettää tänään vapaapäivää.


Huomenna Sätky jumppailee kentällä kevyesti ja perjantaina meillä onkin eka ratsastustunti. Jännää!

perjantai 8. toukokuuta 2020

Kimpale kultaa


Eilen piti olla vapaapäivä, koska Rouva Harmaan ballerinaleikit olivat saaneet sen toisen etukengän voimaan huonosti. Kengittäjä sattui kuitenkin olemaan kulmilla ja kenkä oli kaviossa tukevasti kiinni kahden tunnin sisään viestin laitosta.

Siispä en joutunutkaan siivoamaan, vaan pääsin ratsastamaan. Ehdin jo satuloimaan Sätkyn maailman tylsintä koulutreeniä varten, kunnes Anni ehdotti, jos mentäisiin lenkille testailemaan sähköpyörää. Sai just ja just ylipuhuttua. ;) Tosin ensi kerralla vaihdan koulupenkin estesatulaan, huomattavasti mukavampi kapistus se.

Suunnattiin siis hiekkakuopille:

Linkki videoon

Hiekkakuopilla on jännä vaikutus hevosiin, lähes kaikki kuumenevat ja innostuvat siellä. Salamasta ei varmaan tarvitse edes mainita, että se sekoaa siellä ihan täysin, mutta Sätkyllä tuo energia esiintyy positiivisena puhtina. Tosin en pitänyt siitä, että Rva yritti puskea laukalle alamäessä, ihan vielä ei ole sellaisen aika.

Kunto ei myöskään riitä vielä kovinkaan moneen spurttiin, joten mentiin "vauvamäestä" kolme kertaa ja pidemmästä loivasta "laukkamäestä" kahdesti. Sen lisäksi käytiin laukkaamassa yksi pätkä rotkon reunalla. Siellä fillarin perään tamma lähti melkein vinkaisten! Silti se antoi joka kerta kiinni ihan pienenpienellä pidätteellä ja käveli lunkisti heti perään. Puhtia riitti vielä kotiinkin asti eli treeni osattiin lopettaa ajoissa. 

Treenin jälkeen mentiin puolipesulle ja kylmättiin jalat. Ihmeellistä kyllä, hän oikein nautti pesusta. Vesi ei ole vielä ollut ihan Säteen elementti, hän on enempi sellainen aurinko. 

Näyttää siltä, että mulla on kimpale kultaa. Just mun näköinen ja käsiin sopiva. <3

torstai 7. toukokuuta 2020

Kootut palat


Rouva Harmaa hankki itselleen juuri vapaapäivän valmistamalla etuseensa helistimen (= irtokenkä), joten tässä kootusti kuvaterkkuja meidän touhuista menneiltä viikoilta.


Ristolle kerätään rutiinia ajohommiin, tavoitteena superseiffi ajoponi. Risto on edennyt opeissaan ihan kivasti.
Kärryt ovat vielä vähän jänskät, mutta kentän lanaus on ihan sen suosikkipuuhaa. Perässä laahava lana ei ole juttu eikä mikään.


Julishka tuntuu taas syntyneen tähän ajohommaan, kaikki on niin helppoa ja vaivatonta. Kuvassa meneillään neljäs ajokerta. Pikkutamma olisi halunnut kruisata kauemmaskin lenkille, mutta vielä ei ole sen aika. 


Kiitokseksi sitten vähän nurmikkojuttuja.


Salamakin sai päivänä yhtenä tehdä jotain kivaa.,,


Nimittäin se sai "hypätä"...


Ja suhtautui suosikkilajiinsa ymmärrettävästi suurella vakavuudella.



Harmaiden kanssa on maastoiltu paljon yksin ja kaksin. On päästy jopa laukkaamaan possujunassa ilman, että Salkulta repeää verkkarit!

Sätky taasen käveli jo kerran ratsain aika ison vesilammikon läpi. Se on kuulkaas paljon se.


Parasta <3 


Herra ja Rouva Harmaa. Salkku koutsaa meitä usein kentän laidalla. 


Salkkuli eilen meidän varsin onnistuneen treenin jälkeen. 

Hästäg kukaaneikuollut, laukattiin paljon ja kalliotakin räjäyteltiin samaan aikaan. Se tunne, kun heppa nostaa laukan pelkällä istuinluun siirrolla eli ns. ajatuksen voimalla on aika jeppis. Peruskauraa sekin joo, mutta Salkkulin kanssa suuri saavutus. Ja se laukka, taivas varjele miten suurelta ja ilmavalta sekin tuntui Sätkyn vielä hieman voimattoman laukan jälkeen.


Loppukaneettina vielä laihdutusjuttua. Salkun noin vuoden kestänyt fat camp on saatu päätökseen: Arviolta n. 160kg eli ~20% elopainosta lähti. Rinnanympäryksestä katosi myös 23cm. Jihuu!

maanantai 4. toukokuuta 2020

Sädediary: Kengityspäivä


Klo 8.53: Kauneusunet ovat kesken.

Klo 8.59: Kaunis maanantaiaamu. Valkoinen pakettiauto ajaa pihaan.

Kaunotarpygmi
Oma ihminen tuo Pygmit ensin tallinkäytävälle riviin. Joku mies rapsuttelee niiden kavioita ja vuolee vähän puukollakin paloja niistä. Vähintäänkin epäilyttävää. Parempi pysyä vähän täällä Oman Linnakkeen takanurkassa, jottei kukaan koske meikäläisen kauniisiin kavioihin. Räplään tosin välillä Suosikkinukkavierun korvaa, se kun sattuu hengaamaan siin liki.

Poikkis joutuu eka tulille. Sillä on muuten merkkipäivä, täyttää vuosia. Poikkis on ihan full of life, muttei osaa vieläkään seistä kolmella jalalla kovinkaan kauaa. Ihan kuin unohtaisi sen ja on ihan ihmeissään kun Oma ihminen toruu sitä. Ihmisten pinna näyttää hetkellisesti kiristyvän, mutta niin vain neljä uutta kenkää on naputettu sen pieniin ja outoihin kavioihin. Nimenomaan naputettu, se ääni on kamala. Herkät korvani eivät siedä tuollaisia ääniä.


Sitten avautuu ovi ja Oma ihminen on riimu kourassa siinä. Näyttää leppyneen, joten lähden sen matkaan. Pääsen käytävälle. Kengittäjäsetä aloittaa vasemmalta, pikkasen täytyy koitella minunkin, jaksaako se kannatella ruhtinaallista elopainoani. Ei kuulemma jaksa, joten keskityn Omaan ihmiseen. Se rapsuttaa korvaani melkein kyynärpäätä myöten. Tekee gutaa.

Kengittäjäsetä pörrää siinä, menee ja tulee. Ärsyttävää. Rauhan ja rakkauden suurkuluttajaeläimenä en voi sietää mokomaa, joten koittelen jos vähän säikyttelen sitä. Ei mokoma välitä. Pyörittelen korvia kuin hedelmäpelissä ja koitan näyttää tuimalta. (Silleen kuin kaikki huipputammat lehtikuvissa.) En suostu muka väistämään askelta sivulle, tosin sitten kun Oma ihminen pyytää, niin asia on toki eri.

Alkaa se hemmetin naputus, se on ihan syvältä. Oma ihminen koittaa, jos pitää vähän ylähuulesta kiinni. No ei tartte, en minä hullu ole. Ja sitäpaitsi viimeksi ne laittoivat ihan jonkun härvelinkin tuohon nenään, siitä tuli kyllä kiva fiilis, mutta syvältä sekin oli ihan periaatteen vuoksi. Mietin, tappaisko jonkun vai leipoisiko pullaa, mutta koska Oma ihminen tarjoilee mukavasti samaan aikaan pientä suolaista, tyydyn jälkimmäiseen ajatuksen tasolla ja nautin tarjoilusta pidemmän kaavan mukaan. Oma ihminen on ollut aika jyrkkä tuon tarjoilupuolen kanssa, mutta nyt sain poikkeuksellisesti imeskellä kivennäisnappuloita sen hanskojen seasta. Yhtäkkiä, aika äkkiä, kengityssetämies sanoo, että valmis. Jaa minä?

Askel on kepeä taas ja kauniit kavioni ovat valmiit kesän koitoksiin. On kuulemma ekat viralliset treenitkin sovittu. En ymmärrä, minähän treenaan Oma ihmisen järkeä joka päivä? No, katsotaan mitä tuleman pitää!