lauantai 30. heinäkuuta 2016

Elämän hopeinen lanka

Pussataanko? Kysyy Salkku. Se on sellainen pusupoika.
Jatkoa viime kesän postaukselle - jos ei muuta, niin ainakin väri vaihtuu.

Salama s. 4.5.2011

2012:


2013:


2014:


2015:


...ja 2016:


Saatan havaita hevosessani jopa pari lihasta. Jei.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Lauletaan kovempaa kun pitäs olla hiljaa


Koko kesän olen harjoitellut yhtä asiaa: Rennosti ottamista.

Jostain syystä silti työviikot venyvät pahimmillaan yli 60 tuntisiksi ja vuorokaudesta tulee vietettyä enemmän auton ratissa kuin siellä, missä sielu ja mieli lepäisi parhaiten. Vastaavasti tosin se saavutettu vapaa-aika on entistäkin arvostetumpaa!

No, kitinä sikseen. On täällä silti hevosteltukin.


Pilkku käväisi ostotarkastuksessa viime tiistaina ja läpäisi sen puhtain paperein. On pallit, polvet ja hampaat kohdillaan, eikä niiden välistäkään löytynyt mitään virheellistä. Sopinee siis aiottuun käyttötarkoitukseen.


Tämä Hellemekkosankarikin kävi klinikalla. Ihan harakoille kolmen viikon piippukuuri ei ole mennyt, koska pahissolujen osuus räkänäytteestä oli laskenut jo aika lähelle toivottua. Kuitenkin hyviksiä pitäisi olla enemmän kuin pahiksia, joten piippukuuri jatkuu vielä tovin. Kuulemma vähän varmuuden vuoksikin, kun allergiakausi on nyt päällä.

Itse potilas on ollut pelottavan kiltisti. Lähinnä se on maastoillut, koska se on nyt jostain syystä tosi lystiä, jopa yksin ilman Iron Ponya. Kaukana eivät muuten ole ne ainaiset pimeät ja synkät syysillat... Silloin ei todellakaan maastoilla.

Tilannekuvien aatelia. Tai ainakin tilannekuva.
Salamalla on myös missio: Se aikoo opettaa Annin pitämään ne kantapäät alhaalla. Varsinkin, jos hypätään yhden tietyn maastoesteen (= ojan) yli, koska se on tosi hauskaa ja sen vuoksi pitää vähän köyriä. Se oja on ehkä Salkun lempparikohta heti rehevien vattupuskien jälkeen.


Elokuun häämöttäessä jo ihan lähellä, tuli katsottua taas kalenteria vähän sillä silmällä: Kaivoin jo varmuuden vuoksi mustia ja valkoisia kuminauhoja esiin satulahuoneen kaapista. Jos niitä vaikka tarvitsisi...

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Samppalinnan kesäteatteri


Samppaponi lienee elänyt tänä kesänä jokaisen nuoren orin unelmakesää. 

On laidun, on tammoja, on iso lauma ympärillä. 


Samppa tulee loistavasti toimeen kaikkien kanssa, myös pikkuvarsojen. Tässä juttukaverina pieni Irwin-varsa.


Samalta laidunlohkolta löytyy myös kaksi neitokaista, tässä toinen. 


Samppa haaveilemassa, jospa tänäänkin tehtäisiin hommia.

Ja illan päätteeksi oli tarjolla vielä yksi homma:


Kas näin tehdään pikku-Samppoja. Pikkuorhi alkaa olemaan jo suht rutinoitunut tässä lajissa.


Kiitokseksi iso kuppi jyviä ja tuoretta apilaa. Ei hullumpi diili, toteaa Samppa.

Kesäteatterinäytökset alkavat tosin olemaan loppusuoralla: Jos hyvin käy, Samppa saapunee kotiin lähiviikkoina. Mahtaa olla pieni pettymys tiedossa, kun kaarretaan kotipihaan. ;)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ostin, kun (halvalla) sain


FB-ponikirppisstalkkaus tuotti vihdoin tuloksia: Löysin kuin löysinkin poneille valjaat. Tai itseasiassa kahdet. Tai itseasiassa kauppaan kuului kolme Ikea-kassillista ponikamaa.

Shettishän on siitä varsin hauska lajike, että se on kiva ja söpö niin kauan, kunnes rupeat hankkimaan sille varusteita. Lisähaastetta tähän peliin saat sillä, että tallissa on kaksi shettistä, jotka ovat tavallaan samaa kokoluokkaa, mutta tavallaan silti ihan erilaisia. Koe-eläimenä valjaiden koeajossa oli tallin isompi shetlandpony eli Pilkku. Samppa kun on edelleen kesäteatterissaan.


Pilkku valjakkovermeissä. Mahavyö saisi olla lyhyempi ja mäkivyö pykälän pienempi. Lisäreikiä en vielä tehnyt, mutta niillä tilannetta voisi vähän pelastaa. Sila istui ihan kivasti tuon ison tuheron kanssa. Mukana tulleet lapulliset päitset olivat Pilkun spesiaaliin päähän liian suuret joka osalta, joten niitä ei tällätty kuvaan.

Vähän tuli näiden kanssa sellainen ei jatkoon-fiilis. Ihan siksi, kun Duken valjakkovaljaat olivat niin ihanat, notkeat, istuvat ja täydelliset. Ne olisivat vain olleet näille kahdelle aivan liian isot - ja olivatkin, ei siinä. Valjasasioissa pätee näemmä sama sääntö kuin satuloissa: Kolmen tonnin Prestigellä ja parin sadan vinkuintiaanilla on kenties jotain pienen pientä eroa.


Koska kumpikaan poneista ei välttämättä tiedä vielä, mitä ne isona haluavat tehdä, soviteltiin myös ravivaljaat huolellisesti. Setin oma häntäremmi oli ehkä metrin liian pitkä, mutta onneksi Ikea-kassien kätköistä löytyi lyhyempi vaihtoehto. Muuten nämä olivat aika jeesjees. Samppa ehkä kaipaa lyhyempää vyötä, mutta se on helppo homma hoitaa.

Olen aina ollut vähän huono näiden ravivaljaiden kanssa, mutta ehkä leveän Y-rintsikan ja paksumman silatyynyn kanssa nämä ovat varsin pätevät kotiajeluun. Sopinevat lisäksi molemmille poneille paremmin kuin nuo valjakkovaljaat. Pitää siis tehdä ostosretki Hevarille lisäosien kera ja tuunata tätä settiä lisää.


Oli paketissa pari poniloimeakin. Kuten tämä, joka on 155-senttisiä loimia käyttävän Salaman selässä tässä kuvassa. No, tämän alle mahtuu kaksi ponia hyvin, joten selvää säästöä tiedossa.

Ai niin. Sorruin enemmänkin. Lupasin ponioripäivien jälkeen, etten ehkä enää ikinä koskaan never ever mene enää näyttelyihin vapaaehtoisesti. No, ilmoitin Pilkun nyt kuitenkin Turkuun. Just in case tilasin lätäkön takaa sille asialliset näyttelypäitset - niitä kun ei sovi karman takia jakaa kaverin kanssa. Ehkä Pilkku tarvitsee näitä vielä myöhemminkin, mene ja tiedä.


Laitetaanpa Salamastakin kuva tähän, ettei se pääse unohtumaan.
Se voi hyvin. Astmalääkkeistään se tykkää niin paljon, että vielä jonain päivänä se syö koko piipun.
Että semmosta. Vielä kun yhdet vankkurit hankkisi, niin saisi ponipoja(t) kärryjen eteen. Pilkun ohjasajotreenit sujuvat kerta kerralta paremmin ja se on varsin mukava ponski ajaa. Todella dukemainen eli hitokseen hyvä poni.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Pilkku, piste.

Iloinen Pilkku...
Pilkkukin on aloittanut pienen kesätauon jälkeen työt.

...ja naurava Pilkku.
Joskus tai oikeastaan jälleen on pakko todeta, että jotkut ponit ja hevoset vaan sopivat omaan käteen paremmin kuin toiset. Vähän sinänsä jopa hassua, koska alkuun en tiennyt, onko Pilkku lintu vai kala. Näemmä lintu, koska tykkään enempi niistä.

Pilkun duuni on ollut pääasiassa ohjasajoa lyhyesti kentällä, pihassa ja metsässä sillä ajatuksella, että seuraavaksi lisätään kärryt perään. Poni on rohkea työmyyrä, joka ei kyseenalaista ihmisen apuja vaan etenee rennosti korvat hörössä. Pilkku on viime talvena ja keväänä ajo-opetettu ja saikin alleen mukavia ja onnistuneita kokemuksia. Tämän kanssa ei niin määrä, vaan laatu ratkaisevat. Tästä(kin) saa kyllä varmasti pommin, jos paineistaa liikaa...


Melko kevyellä tuntumalla Pilkku pysyy suorana, eikä haahuile sinne tänne, kuten nuoret usein alkuun tekevät.
Ja sitten seis.
Pilkken komistuu ihan silmissä!
Sitten ravia. Tässä vasta hölkkää.
Kyllä, tämä liikkuu isosti.
Ja etenee. Ehkä nähdään joskus raviradalla?
Sellainen on Pilkku. <3

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Suomenhevonen, ystävä


Suomenhevonen voi olla erittäin hyvä tai todella huono. Siis hyvänä päivänä tosi hyvä ja huonona tosi huono.

Hyvänä päivänä hyväkin taas voi olla erittäin hyvä: Kallisarvoinen, luotettava ystävä.




Turun lentokentän reunalla.


Homemade kenttäeste: Ylöshyppy kera eväiden.


Maailma on jälleen paljon parempi paikka, kun 1,5h rauhallinen maastolenkki sujuu kuin tanssi! Ja vieläpä Salaman kanssa, jonka kanssa tällaiset olivat vielä joskus mahdottomia edes ajatustasolla.

PS. Puskissa voi silti olla mörköjä. Noin joka toisessa, jos tarkkoja ollaan.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Heinälle allerginen hevonen, osa 2

Salaman allergiatestien tarkemmat vastaukset tulivat. 

Tässä lyhyt oppimäärä biologiaa:
Vasemmalla ylhäällä jonsonindurra, vasemmalla alhaalla poimuhierakka ja oikealla isossa kuvassa sympaattisen nimen omaava isorölli. 

Ne ovat rikkaruohoja ja Salama on niille kaikille enempi tai vähempi allerginen. 

Kuva: Microlab
Tämä allekirjoittanuttakin vähän muistuttava kaiffari on Tyrophagus puterscentiae eli kotoisammin varastopunkki. 

Salama on sillekin nippanappa vähän allerginen.


Tämän tietävät kaikki, se on timotei. Timppa ja viis muuta kaveria (koiranheinä, nurminata, niittynurmikka, englanninraiheinä sekä karvamesiheinä) maistuvat Salamalle hyvin, ovathan timotei ja nurminata Suomessa hevosheinän peruspilareita. 

Ikävä kyllä Salama on näille myös eniten allerginen.


Olipa yllätys. Ja niin minun tuuriani.

Onneksi siedätyshoito on keksitty ja kokemukset siitä ovat olleet ihan kelvollisia. Siispä kun aika on oikea, aloitetaan se Salamallekin.

Samaan aikaan, kun yritän nieleskellä näitä vastauksia, on aika turhautunut olo. Olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa siihen, että käyttämämme heinä on laadukasta kaikin puolin. Kun Salama sai viime talvena tuon kirotun supersitkeän bakteeritulehduksen, vaihdettiin heinä oitis säilöheinään ja nyt myöhemmin jälleen kultaakin kalliimpaan kuivaheinään. Lopputuloksena voisi sanoa, että yhtä tyhjän kanssa - syyllinen näytti olevan itse heinäpaalin sisältö, ei sen hygieeninen laatu tai muu olomuoto. Tuntuikin metkalta, kun kukaan muu hevonen ei ole reagoinut heinään millään tavoin silloin eikä nyt.

No, Salama on Salama. Se on vähän tällainen muru.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Poni nimeltä Pilkku

Pilkku ja Samppa keväällä 2014.
Samppa tulee jokusen viikon päästä kotiin. Menomatkalla trailerini tulee olemaan tyhjä.

Pilkku saa sitä ennen uuden kodin.

Pilkku meillä kesäkuussa 2016.
Poni, joka on muuten jo kerran palautunut mukamas sopimattoman luonteen vuoksi takaisin, kotiutui tänne samantien ja tepsutteli suoraan isännän (ja toki ennen kaikkea minun sekä Salaman) sydämiin varmoin askelin tuoden valonpilkahduksen mukanaan. Ensin ne muistot olivat kipeitä ja vähän jopa ahdistavia, mutta niin se elämä vaan joskus on. Furunäs-ponin sielunelämä on kyllä avautunut lyhyessä ajassa minullekin, mutta kilttihän tämä on kuin mikäkin.

On poneja, joiden olemuksessa on vain sitä jotain - samassa paketissa samalla valtaisa herkkyys ja itsevarmuus, joka tietty joissain olosuhteissa on ehkä enempi haitta kuin hyöty. Tällä plantaasilla se on ponille kuitenkin vain suuri plussa. Pilkku ei pelkää mitään tai ketään, koska ei tarvitse. Joskus ne vain löytävät paikkansa sattumalta, vaikkei välttämättä tarvitsisi.

Eli jos ja toivon mukaan kun Samppa ja Pilkku tulevat vielä hyvin juttuun Sampan palattua kesäleiriltään, on hiekkalaatikolla jälleen kaksi pikkumustaa. <3

Pilkku ja Samppa painimassa keväällä 2014. Silkkikarvaiset vuotiaat. :D
Blog Widget by LinkWithin