maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kaksi marjaa


Tein pojille netissä persoonallisuustestit. Osui ja upposi.

Samaa näköä kieltämättä on.
SALAMA: THE GODDESS ("Jumalatar")
(Toim.huom. Ei tämän toteamiseen nyt kokonaista testiä olisi tarvittu, mutta hienoa, että testi oli samaa mieltä kanssani. Ainut harmi vaan, että Salkku on poikahevonen. Se on siis "vain" jumalainen, sovitaan niin.)

Tarkempi analyysi:
The Goddess is loved by most of the other horses and most people. They are expressive and sensitive and emotional. You will know how they feel. They try very hard to please and will worry and be anxious if you are not happy with them. In the negative they can have scattered energy that is hard to get focused. This personality can be loved on as much as you want.

Do:
Listen to them
Play with them
Ask for what you want
Allow them friendships
Be their friend and leader
Give them variety
Own them forever (jep! <3)

Don’t:
Be rigid, bossy, boring (auts, teen parhaani...)
Move them frequently
Keep them alone
Stress them (siihen pyritään...)
DUKE: THE ROCK STAR

Kuvaus: Rock Stars are confident and charismatic. They are expressive and strong minded. They love to show you what they know but are hard to get to focus on the small details of the task. They are found in many competitive arenas, usually at the top of their field.

Do:
Pamper their egos
Allow them to shine (kyllä vain!)
Allow them to teach you
Work them regularly
Treat them with dignity
Pet them, love them
Respect them

Don’t:
Coddle them
Pick at them
Be a perfectionist 
Bore them
Be a taskmaster


Eikös mennyt aika nappiin? ;) 

Englanninkielisen testin voit käydä tekemässä täällä. Millaisen tittelin sinun hevosystäväsi sai?

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Hirve(e)nharmaita käpylehmiä (kuvia)


Laidunpöhö on tuonut jo viikon aikana poikiin vähän "massaa". Toisin sanoen maha on täynnä kuitua ja kropassa on nestettä. Varsinaista lihomista näin lyhyessä ajassa ei kuitenkaan tapahdu. Ne näyttävätkin vähän käpylehmiltä nyt, heheh.

Toinen näppärä havainto, minkä tein tänään iltakierroksella, olivat Salaman lisääntyneet sekakarvat. Se on päästään jo kovin harmaa. Siis ihan hirve(e)nharmaa. 

Iltaruokakupin kilinä saa tämänkin käpylehmän liikkeelle.
Tiukkaan pakattu perävaunu seurasi perässä, tietty. 

Hopeaharja.
Poni Ponteva. 
Eväät mukaan ja suunta kaakkoon - tiellä meni liian monta moottoripyörää peräkkäin.
Periaatteen vuoksi niitä pitää ilmeisesti pelätä.
Onkohan vaara ohi, tuumii hän.
Iltarapsut kaverin avustuksella. Kätevää, kun paikat kutiavat.
Miten pitkä yksi ylähuuli voi olla?


Sielunhoitoa vielä omin avuin.


Herra Harmaa.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Elämä on laiffii


Emäntä dumppas mut ja Kääpiön tänne peltoon viikko sitten.


En pitänyt siitä ajatuksesta alkuun ollenkaan. Ei ollut enää tuttua pihaa, minkä tapahtumia saisi katsella. Ei mökkiä tai omaa hiekkalaatikkoa. 


Vain aava vihreä preeria, mä ja Käpsä. Se tosin katosi aina välillä pinnan alle alkuun. Ihan alkuun meinas mulle tulla aina hätä, et mihin se taas livisti, mut kummasti sen paksut kyljet ja terävät hampaat lakaisivat ruohoa matalaksi viikatteen tavoin ja sen olinpaikka paljastui aina nopeasti.


Kohtasin monta muttaa heti ekoina päivinä. Oli oja, valtava kuilu, oli naapurin heppa ja väliaita meidän ja sen välissä. Oli valinnan vaikeus, mistä aloittaa syöminen. Suorastaan ahdistavaa.


Emäntä kävi alkuun usein aidalla notkumassa. Lahjoi porkkanoilla. Olin tosi monesti sitä mieltä, et voisin mennä sen kaa takaisin kotiin. Heti. 

Emäntä oli kuitenkin eri mieltä. Hänen mielestään olin ansainnut lomani. Anteeksi minkä?


Sit kelasin. Kerrankin oli tilaa. Kerrankin sai syödä. Kerrankin sai olla villi ja vapaa. Eikä ole ötökätkään juuri kiusanneet vallitsevien sadesäiden ansiosta.


Mut sit tuli hammas ja koko poski kipeäksi, kun yhtenä iltana söin iltaruokia emännän tarjoilemana. 

Tyyppi kuitenkin onneksi ymmärsi yskän ja toi mulle violetissa ruiskussa mun suurinta herkkua. Se auttoi äkkiä ja nyt ruoka maistuu taas.


Elämä on siis aika laiffii. Voisi se kurjempaakin olla. En siis valita...


...ainakaan niin kauaa, kun saan olla täällä. Eri juttu sitten, jos meidät yritetään saalistaa täältä paratiisista pois!

T: Salama

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Jokainen aamu on mahdollisuus


Aamun valo on jotenkin lumoavan kaunis. Sellainen vahva ja energinen - se antaa kummasti voimaa uudelle päivälle. Aina on vaihtoehtoja: Haluatko elämääsi kontrastia, haaleita värejä vai jotain muuta? 


Pojat olivat herkissä tunnelmissa heti aamutuimaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin rapsutella kaveria ja puhdistaa hammasvälejä häntäjouhilla.

Herra Hirvenharmaan hopeinen otsa.
Pacman-ketjureaktio.
Eilen illalla etsin hartaudella yhtä asiaa. Ajattelin kokeilla, kuinka onnekas olen - ainakin yltiöoptimisti, kun luulin löytäväni neulan heinäsuovasta. Torstain jahti ei ollutkaan kovinkaan tuottelias ja laitumelta sai poistua tyhjin käsin ja märin sukin.

Mikäs se siellä Duken suussa roikkuu...
Tänä aamuna onni kääntyi: Duke the noutajaponi näytti jälleen taitonsa ja toi minulle yhden kadonneen kengän. Pöljä hevosystävänsä katsoi vain vierestä, eikä voinut heti kertoa, että oli vääntänyt etumonon irti suurin piirtein keskelle laidunta. 


Aamiainen preerialla. Ruokalistalla poniriimuja ja ruohonkorsia.
Riimut saivat nyt jäädä pois. Yksi syy Salaman turvassa - kiva hankauma.
Puolet Duken viisaasta katseesta.
Aamuidylliä.
Kotiovella odottaa tällainen poni. 
PS. Eilen illalla sateenkaaret koristivat taivaankantta. Aika ihkut, sopivat kivasti My Little Ponyni laidunmaisemakuvaan. Dukesta ei tällaisia söpistelykuvia saa, kun se hukkuu edelleen ruohoon. Sorry kaverit.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Ajattele positiivisesti


Sillä välin kun Kultimurut kisaavat vihreällä preerialla siitä, kumpi kadottaa riimun useammin tai kumpi saa vuorattua itsensä paksumpaan savikuorrutteeseen, on kotona ollut käynnissä suuri työleiri. Yhden naisen sellainen.


Kenttä on lanattu huolella, rakkaudella ja ajan kanssa. Vain minä, Peltorit ja pieni puutarhatraktorini lanoineen päivineen.

Ihanaa kun sataa: Hiekka asettuu hyvin aloilleen ja kenttä tasoittuu hyvin. Se näyttää nyt tosi kivalta katsella.



Ruohotarha sai uuden lookin. Sanotaan tätä vaikka puhdistusniitoksi. Rikkaruohot (lupiinit, niittyleinikit ja ne yhdet hapsukasvit, minkä yli piti ajaa ainakin kaksi kertaa) veks, kalkkia ja heinänsiemeniä perään.

Ihanaa kun sataa, kalkki liukenee ja ehkä siemenetkin itävät.



Pihaan on levitelty monenlaisia objekteja: Terassilla oli fleeceloimien pesula, sadeloimet roikkuivat toisaalla kartanon itäsiivessä. Kaivonkannella kuivuivat pestyt ja desinfioidut harjat. Tallipihan kivikukkapenkissä kuivuivat kaikki ne ämpärit ja ruokakipot, mitkä lähtivät irti.

Ihanaa kun satoi. Säästyi ehkä vähän vettä.


Omeniakin näyttäisi tulevan, tässä otos suosikkipuustani.

Ihanaa, on taas syksyllä maalaisromantiikka huipussaan, kun syysillan syleilyssä ratsusi kanssa katsot laskevaa aurinkoa ja haukkaatte molemmat huikopalaksi omenan. Hevosesi mielestä sinun omenasi on parempi kuin omansa, mutta sitä se on. Elämä siis.


Niin ne hevoset. Niillä on oikein mukavaa kahden hehtaarin preerialla. Jokaista nurkkaa on jo vähän tutkittu. Riimujen kadotuskisassa tilanne on 1-1 neljän päivän jälkeen.

Ihanaa kun on satanut. Ei ole ötököitä ja hevosilla on oma luonnollinen suoja (= savikerros) yllä pitämässä illan polttiaiset poissa iholta. Ihanaa, miten sieluni silmin näen ylläolevassa kuvassa kimon hevosen savikuorrutteen kera. Ihanaa, ettei se ihan vielä tänään ole kuitenkaan totta.

Duke snorklaamassa.
Hyvät venytykset ylämäkeen...
..ja välillä alamäkeen.
Ihanaa, että kissimirri-riikinkukko-suokki-kultimuru-Salama osaa venytellä omatoimisesti. Ja vielä ruokailun yhteydessä, harvinaista miespuoliselle olennolle, että kykenee yhdistämään kaksi asiaa samaan aikaan.


Ihanaa, että kesää on vielä ainakin puolet jäljellä!
Blog Widget by LinkWithin