torstai 29. heinäkuuta 2021

Heinäkuusta

Kuuma on ollut, jos kukaan muu ei ole huomannut. Säteelle helle on tosi raskasta aikaa ja se nuupahtaa helteessä ihan täysin. Salamalla sen sijaan vauhti vain kiihtyy ja askel vetristyy, mitä korkeammalle elohopea kiipeää. 


Salaman kanssa me ollaan löydetty toisemme uudelleen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, etten osaa enkä uskalla. Mutta meillä on ollut kivaa silti.


Vierailevia tähtiä on nähty. Myös Säteenkin kyydissä. <3



Ollapa aina pikkupaalien tuore tuoksu nenässä. Ollapa aina kesä.


Poni otti ja lähti, pakkasi reppunsa ja kirmasi Paimionjoen äärelle katsomaan, miltä siellä näyttää. Lainaan vain, mutta kuitenkin. Kotona on enää kaksi heppaa, jihuu!

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Kesän puuhia

Kuten aina, työn alla täytyy toistuvasti olla jokin projekti.

Alkukeväästä tehtiin uudet heinälaarit. Vanhat puiset laarit, jotka valmistuivat 2015, tulivat nyt tiensä päähän. Ne kestivät kaiken, mutta eivät Sädettä. Sillä oli ihan oma spesiaalitapa heittää tuo irtonainen laari (joka painoi ihan kunnioitettavasti) kyljelleen ja kaivaa alle karisseet heinät esiin. Aikansa laari sitä rynkytystä kesti, kunnes pala kerrallaan laari antautui.

Isäntä otti haasteen vastaan ja pyrki valmistamaan panssarivaunun (Säteen) kestävät laarit. Betonista valetut laarit ovat olleet nyt pari kuukautta käytössä ja hyvin toimivat. Talven pakkasista ei vielä tiedä, mutta sen näkee sitten. 


Linkki videoon

Hintaa näille kahdelle laarille tuli n. 350e tarvikkeineen.

Vanha takasillan matto

Seuraavana projektina tälle kesää otettiin trailerin (traikun aiemmasta muodonmuutoksesta täällä lisää) takasillan matto. Ns. terassimatto oli kyllä ehjä ja siisti, mutta käytössä hengenvaarallisen liukas varsinkin kesäkengillä. 

Kyselin pelkälle kumimatolle tarjouksia, hinnat vaihtelivat 140-370e välillä. Halusin nimenomaan kuitenkin tietynlaisen kumimaton, jossa on pitoa ja kohoumat, joten tavallinen ohut rautakaupan tms. kumimatto ei tullut kyseeseen. Niissä ei myöskään riittänyt vakiomitoissa leveys. 


Kun uusi matto oli pihassa, irroitin vanhan. Jänskätti vähän, miltä vuoden -97 takasillan vaneri näyttää ja tuntuu sen alta. Yllätykseksi silta oli priimassa kunnossa edelleen. Vanha matto oli toki tiukassa, joten liimojen rapsutteluun meni oma aikansa. Metalliosista rapsuteltiin ruoste pois huolellisesti.


Uusi matto juuri liimattuna. Kuvassa näkyvät kuprut eivät ole ilmakuplia, vaan alla on metallisia sillan osia ja pultteja. 


Uusi matto jäi hiukan vajaaksi (oli tiedossa jo maton ostohetkellä), mutta päähän teetettiin siisti rosterilista. Tässä kuvassa matto on vielä liimaamatta alaosasta, kun listaa mallailtiin paikoilleen.

Hintaa mattoprojektille tuli kaikkine tarvikkeineen (matto, liima, lista) n. 275e.

torstai 8. heinäkuuta 2021

J.Lishko treenaa


Päivänä yhtenä teki Julishkakin retken muuten kuin maskottina. 

Se on hölkkinyt nyt keväästä lähtien kotosalla 4-8km lenkkejä ja kasvatellut kuntoaan. Jokin aika sitten etsin apuvoimia vuokrauspalstan kautta ja löysin Juppelle uuden ystävän. Viime maanantaina käytiin sitten ekan kerran radalla!


Mainokset tuli luettua ja sen jälkeen kaviourakin suoreni kummasti.


Konkariponi oli suunnannäyttäjänä meidän 4veelle.


Kas näin, sehän näyttää jo vähän juoksijalta!


Ehkä heidät nähdään vielä startissa? Salainen toiveeni omasta ravikilpahevosesta näyttäisi olevan askeleen lähempänä kuin uskoinkaan. ;)

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Askelmerkit kohdillaan


Olen Salaman kohdalla monesti miettinyt, voiko hevosella olla asperger-piirteitä. 

Uusien asioiden oppiminen on aina ottanut siltä oman aikansa, mutta kun se jonkun asian oppii, se tekee sitä täysillä ja todella hyvin. Hyvänä esimerkkinä pohkeenväistö ja väistätykset, sen oli nuorena todella vaikea oppia laittamaan jalkojaan ristiin ja asiaa harjoiteltiin maastakäsin pitkään. Nyt väistöt ovat yksi sen vahvuuksista, mitä enempi piiperrystä, sitä enempi Salama on vahvimmillaan.


Sen keskittymiskyky on myös äärimmäisen mielenkiintoinen. Toisena päivänä päällä voi olla lentonäytös, vieressä puimuri ja kaivinkone, tiellä mopojen kiihdytysajot ja pihalla klapitalkoot aiheuttamatta minkäänlaista ongelmaa. Toisena päivänä jo pelkkä perhonen lentämässä kohti voi olla traagista. Rutiinit ovat tärkeitä ja Salama on erityisesti ruoka-ajoista kellontarkka.


Toki ihan terve poika hän ei ole, vikalista on valitettavan pitkä. Fyysiset rajoitteet tekevät tavoitteellisesta ja suunnitelmallisesta treenistä lähes mahdotonta, kun Ruuna Reippaan liikunta on pitkälti päivän kunnon tsekkausta. 


Yksi mielenkiintoinen piirre on myös se, että ratsain se vaatii kuskiltaan täsmällistä apujenkäyttöä, hyvää tasapainoa ja virheettömyyttä. Virheitä Salama ei siedä ja se on isoksi pojaksi todella herkkä. Moni asia ahdistaa ja hyvä esimerkki on turparemmi - se roikkuukin sillä löysällä mukana lähinnä esteettisistä syistä. Satula ei saa lainkaan painaa lavoille, se ei liiku silloin milliäkään eteen. Myös liiallinen prässääminen ahdistaa ja silloin lentää perä. 


Mutta sitten kun kulkee, niin sitten kulkee. Kuvissa ihana Elina ja Salkkuli 4.7.2021, kun kaikki taivaankappaleet olivat kohdillaan. <3


Parhautta on kuitenkin olla halinallena. T: Salkkuli