keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Jäätä, loskaa ja aurinkoa!

Näin heti ensimmäiseksi, meidän koiralla eli Olivialla on tänään synttärit. Ikää tuli mittariin 4 vuotta. Justhan se oli pieni pentu! Niin se aika vierii...

Kentän ollessa vähän ratsastuskelvoton, ollaan käyty molempien hevosten kanssa vähän maastoilemassa ja Hennu on saanut harrastaa lähinnä käyntijuttuja. Hennulla on joku kevätinspis päällä, koska se on paljon rennomman ja levollisemman oloinen kaikessa. Esim. maastokävelyllä se katselee rennosti maisemia ja saattaa välillä pysähtyä haistelemaan ruohotupsuja. Niin sanotusti uutta sille, mutta parempaan suuntaan kuitenkin :) Tarhaa siivotessa se tulee myös aina hengailemaan viereen ja kerjäämään rapsuja, vaikka yleensä se nyhjöttää jossain perällä. Olen ollut havaitsevinani, että se on ruvennut pitämään Tompalle vähän enemmän komentoa ulkona, mitä ennen. Ennen ne eivät "mahtuneet" samalle heinäkasalle tai ulkokatokseen samaan aikaan, mutta nyt tammuska pitää pintansa aika hyvin. Ties mikä pirttihirmu sieltä vielä kuoriutuukin... ;)

Hepoilla kävi kengittäjä maanantaina ja molemmat saivat kehuja, että kaviot kasvaneet hyvin ja varsinkin Hennulle on kasvanut n. 1cm "vahvempaa" kaviota - esim. toisen etukavion sisäsivulla kummitellut pieni, mutta sitkeä halkeama näyttäisi vihdoinkin kasvavan pois.

PS. Kentän kulmalla on jo maata näkyvissä kaiken liejun ja loskan keskellä!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kuvia 20.3.2011

Hennun kanssa treenailtiin käynti- ja ravijuttuja, tässä kuvasatoa :)

 Käyntijutskia.

 Mielenkiintoiset kuvakulmat :)

 Hakusessa pitkä ja matala muoto.

My best friend <3 (aasi... :D)

CR-harjoituksia, alla Tomppis

Näin heti alkuun, Tomppa <3

Heti toiseksi, en osaa kirjoittaa ajatuksiani selkeästi, mutta ajatus on kai se tärkein? Toivottavasti joku saa kiinni ajatuksistani... :)

Kenttä oli eilen vähän liukas, joten ajattelin ottaa varovaisesti Tompan kanssa. Vähemmän on enemmän - laiskan hevosen kanssa varsinkin. Syyllistyn usein itsekin siihen, että "ratsastan" jokaisen askeleen eli annan pohkeita ja todellisuudessa heilun selässä kuin heinämies, vaikka ajattelen vain "hyvää" eli eteenpäin liikkuvaa hevosta. Keskivartalon painopiste saattaa vaihtua joka askeleella ja hevonen on ihan pihalla siitä, mitä haluan. Tomppa reagoi siihen jarruttamalla ja Hennu juoksemalla alta pois. Otin päivän teemaksi sen, että mitäpä jos hevonen joutuisikin liikkumaan itse ilman "apuani"?

Tein heti itselleni selväksi, että tänään pohkeet roikkuvat oikealla tavalla rentoina, eli niillä ei puristeta, punnerreta eikä "potkita" (tarkoitan tällä ns. napakampaa pohkeiden antamista niin, että koko alapohje heilahtaa ja poksahtaa hepan kylkeen), vaan pohjeapu on hillitty ja hallittu. Kuvittelin perinteistä mielikuvaa siitä, että mihin asentoon jäisin maahan seisomaan, jos (ja joskus Tompan kanssa kun) hevonen häviäisi alta. Luonnollisesti olisi mukavaa jäädä jaloilleen, eikä esim. persuksilleen tuoli-istuntaan selkä köyryyn :)

Toinen lähtökohta oli, että tajusin istua satulassa, enkä ajautunut vesihiihtomodeen tai ajamaan hevosta eteenpäin heilauttamalla ylävartaloa eteen yli sää'än.

Näillä eväillä kädet asettuivat rennoiksi pitämään ohjia käsissä ja hevonen sai vapauden liikkua itse. Alkuravien jälkeen se olikin jo enemmänkin reipas kuin laiska, ja jouduinkin "poikkeuksellisesti" tekemään tavallista enemmän puolipidätteitä, jotta se ei karkaisi alta. Kiva fiilis, kun pohjeavut menivät läpi kuin itsestään, vähän niinkuin tekemättä mitään. Laukkakin nousi pelkällä "ajatuksella" (puolipidäte - hengitys sisään, lantiota vähän taakse - hengitys ulos ja sisäpohkeella kevyt pyyntö) ja jos tajusin olla jälleen häiritsemättä hevosta, se laukkasi ihan hirveän hienosti!

Tein lopuksi jo tutuksi tullutta harjoitusta, jossa tullaan ensin keskihalkaisijaa pohkeenväistössä uralle, ridataan hyvä kulma, pisteessä laukannosto, hyvä kulma ja pitkän sivun lopussa siirtyminen käyntiin/raviin. Tämä oli Tompan kanssa vähän helppo, mutta liukkaalla kentällä ihan tarpeeksi työlästä.

Seuraava projektini Tompan kanssa on jalustinremmien pidentäminen 1-2 reiällä, mutta siitä sitten joskus enemmän... :)

PS. Hennun kanssa ridailin myöskin kevyesti, pääasiassa käyntijuttuja ja vähän ravia. Se oli varsin notkea ja reipas ja liikkuikin puhtaasti. Se saa nyt silti ottaa rennosti jääkelien ajan, jotteivat polvet nyt kipeydy enempää.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kuvapäivitys

Hennu huilailee yhä. Kokeilin sitä selästä käsin edellispäivänä, eikä se vielä ollut ihan OK. Toipukoon rauhassa :) Tomppis sen sijaan liikkui oikein vetreästi Emmin kanssa su + ti, sitä on aina niin kiva katsella.

Tässä vähän kuvakoostetta kevätjuhlaliiketreeneistä 15.3.2011:

 Helga
 Catch me if you can :D
 Hui... :D
 Ballerina ja patsas
 Hennu
 Tomppa ja sixpack-masu...
 Pikkupötsi ei paina peräpäässä...
Lentävä hollantilainen ja takkuturkki :)

torstai 10. maaliskuuta 2011

Maata näkyvissä + hengittelytreenejä

Tarhakatoksen pieleen paistaa aurinko koko päivän. Nyt siellä paikoin jo hiekka pilkahtelee näkyviin, kevät on siis lähempänä kuin uskoisi!

Kavaletit eli aiemmin mainostamani estepalikat saapuivat postissa eilen. Tänään kasasin yhden kentälle ja asettelin sen lyhyen sivun keskelle ja ajatuksena oli ylittää se rauhallisessa ravissa/laukassa molempiin suuntiin. Hennu innostui "esteestä" niin paljon, että luulin alkuun rauhallisen tahdin olevan haave vain. Kuitenkin, kun muistin vain hengitellä, istua alas ja pitää tuntuman tasaisena, pysyi tamma kuosissa. Muutaman kerran, erityisesti vasempaan kierrokseen, laukka levisi aivan totaalisesti ja meno näytti ja tuntuikin aivan järkyltä, mutta heti kun maltoin unohtaa itse "vesihiihto-moden", homma sujui. Oikealle laukkaa pystyi säätelemään ja askelta oli helppo sovittaa puomille. Hennu tykkäsi ihan hirmuisesti "hyppäämisestä" ja ihan hiukan sai keskittyä hengittelyyn, jotta sai pidettyä itsensä kasassa.

Kaivoin tähän tosi edustavan kuvan viime kesän hyppelyistä. Olen pahoillani tyylikkäästä istunnastani... :)

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Tallipäivitys

Heppojen viettäessä vapaapäivää, saa meidän pikkutalli esittelyvuoron tällä erää. :)

Hevoseni asuvat omassa kotipihassa pienissä, mutta mukavissa puitteissa. Talli on remontoitu täysin keväällä 2008, jolloin myös heposet muuttivat talliin. Tom kuuluu jo ns. alkukantaisiin asukkeihin ja Hennu on liittynyt jengiin marraskuussa 2009. Siinä välissä toisessa boxissa asusti lv-ruuna Vive La Chance eli "Arsi" sekä welsh-neidit Ruusunen ja Donna sekä muutama muu vieraileva tähti.
Tompan ja Hennun karsinat.
 Satulahuoneesta pari kuvaa... Pieni tilaihmeemme :)

Hyväpohjainen kenttä, joka on kooltaan 20 x 30m.

Tarha, joka jatkuu suoraan kentälle. Takana näkyy "kesäkarsina" eli n. 3,5 x 6m katos, johon saa tarpeen vaatiessa teljettyä toisen tai molemmat.

 Tomppa "ruohotarhassa".

Lisää remonttikuvia löytyy tämän linkin takaa. Projekti oli mahtava ja oma koti onkin kultaa kalliimpi <3 Kuvia katsellessa tulee niiiiin ikävä kesää, mutta onneksi se on jälleen sekunti toisensa jälkeen koko ajan lähempänä... :)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Mikä fiilis!

Olen näköjään unohtanut kertoa, että miksi oikeastaan perustin tämän blogin. Päätin joskus joulun tienoilla, että keväällä opettelen ratsastamaan. Olen vuosikausia junnannut tällä samalla tasolla, eli kotona He B-A ja kisoissa olen kisannut säästeliäästi He C- ja B-luokkia hevosen rajoittuneisuuden takia. Ennen olin "puhtaasti" esteratsastaja, tosin koulupuoli on onneksi aina kiinnostanut. Viime vuonna Tomppis jäi osa-aikaeläkkeelle, kun ei kestänyt säännöllistä treeniä ja Hennu-poniini tuli jatkamaan ratsastuksellista aukkoa. Olen jo aikoja sitten sisäistänyt sen rajallisuuden, eli siitä ei koulukisatykkiä tule, mutta kotona se opettaa varmasti paljon enemmän ja sillä onkin ehdottomasti paras luonne aiempiin ratsuihini verrattuna.

En sinänsä siis "haaveile" pelkästään kilpailullisista tavoitteista, vaan haluan syventää aiempia oppeja ja parantaa mielen ja kehon hallintaa. Olen vähän jännittäjätyyppi ja keskittymiskyvyssäni olisi rutkasti paranneltavaa. Myöskin oman kehon hallinta ja kevyemmillä avuilla ratsastaminen kiinnostavat.

Tänään harjoiteltiin oikeastaan pelkkää hengitystekniikkaa ja istuntajuttuja eli koitin ylläpitää "täytteet" sisälläni, toisin sanoen pitää ns. lihastonuksen hallinnassa. Yritin siis istua hiljaa ja tiiviisti puristamatta tai jännittämättä. Kevyttä ravia hölkkäiltiin hetki liinan päässä ja itse yritin keskittyä oikeanlaiseen kevennystekniikkaan - suoristan ajoittain polvet suoriksi ja alapohje heilahtaa eteen. Myös tuttuja siirtymisiä muisteltiin ja tehtiin harjoitusta, jossa tultiin ensin pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle -> ratsastettiin siisti kulma -> lyhyen sivun keskellä siirtyminen raviin tai laukkaan -> siirtyminen käyntiin pitkän sivun lopussa ennen kulmaa -> hyvä kulma ja pituushalkaisijalle. Tässä oli sopivasti hommaa, kun yritti samalla muistaa istua hiljaa sekä suorassa, ohjista ei saanut "vetää" (= perisyntini, ohjissa roikkuminen), tuntuman piti pysyä silti hyvänä ja samalla piti pahus soikoon vielä hengittääkin!

Uskomatonta, mutta totta. Hevonen oli ehkä tasaisempi, kuin koskaan. Se myös lopulta rentoutui ja "lönkötteli" isoa ravia (vaikka pieni onkin) korvat sivuilla lerpattaen. Minun pieni nato-ohjukseni, joka yleensä yrittää poistua paikalta kovinta mahdollista vauhtia! Hevonen on kuin ratsastajansa peili - heti kun menetän hetkeksikin oman keskittymisen, eli ns. keskivartalokorsettini menee löysäksi, hevonen lösähtää samantien. Toisaalta se pysyi laukassa kasassa "löysin ohjin", eli kun vain maltoin olla roikkumatta ohjissa ja tekemättä liikaa, kaikki sujui hyvin.

Hehkutusta voisi jatkaa loputtomiin, mutta on niin kiva tunne, kun huomaa onnistuneensa edes kerran... :)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tunteita ääripäästä toiseen

Tänään on taas sattunut kaikenlaista, tunteet ovat käyneet taas kaikki ääripäät läpi.

Sain eilen postissa aiemmin suosittelemani kirjan (Mielekästä ratsastusta), jota luin yömyöhään ja vielä aamullakin. Uusista ideoista riemaantuneena ajattelin ratsastaa Hennun heti aamutuimaan ja kokeilla "uusia" juttuja. Hennu lähtikin mielellään töihin, mutta Tomppa otti taas jalat alleen ja lähti karkuteille pitkin läheistä maantietä! Olin hermoromahduksen partaalla jo siinä vaiheessa, kun ruuna otti tarhasta lähdöt ja latasi takakaviot vielä meikäläistä päin. Niko sai sen onneksi melkein heti kiinni, mutta itse olin niin raivona, että jätin hevoset tarhaan ja lähdin itse sisälle laskemaan ainakin sataan. Vannoin, että tämä oli ruunan viimeinen karkureissu, seuraavasta se saa siivet selkäänsä ja saa luvan lähteä paremmille maille. Mutta saa nähdä, anteeksi se on saanut jo (liian) monta kertaa. Sittemmin iltapäivällä se tuli jälleen kerjäämään rapsutuksia ja painoi turpansa olkapäälle, niin kuin se aina tekee, jos on tehnyt jotain väärin.

Sitten iloisempiin asioihin! Hennun kanssa treenailtiin tänään kevyttä ohjastuntumaa ja passiivista ohjasotetta. Luonnollisesti mukana oli myös paljon siirtymisiä, lähinnä käynti-seis ja ravi-käynti. Kaiken lähtökohtana oli yo. kirjasta, luvusta 11 "Tuntuman löytäminen" lainattu mielikuva ohjista, jotka olisivat kuin kepit hevosen kaulan molemmilla puolilla ja hammastahnatuubin korkista, joka olisi ikäänkuin kuolain, joka estää hammastahnaa valumasta ulos hevosesta. Simppeliä eikö? Samassa luvussa neuvottiin passiivinen ohjasote niin, että peukalolla puristetaan nyrkki "kiinni" eli missää vaiheessa ohjasta ei vedetä itseensä päin. Näin hevosen pitäisi ennemmin tai myöhemmin pysähtyä kuin seinään pelkästään istunnalla ja peukaloiden "puristamisella".

Ajattelin etukäteen, että turha luulo - Hennu on kyllä herkkä, mutta ei se kyllä pelkkiä peukaloita puristamalla pysähdy... Väärässä olin. Noudatin kiltisti kirjan ohjeita, eli pidin istuntani kasassa, jarrutin istuinluilla ja "puristelin" peukun kanssa nyrkin kiinni. Yllättävää kyllä, Hennu hidasti heti ja pysähtyikin kohta! Mitään tyylipuhtaita äkkijarrutuksia en saanut tehtyä, mutta pysähdykset onnistuivat ennakkoluuloista huolimatta. Olin aidosti iloinen. :) Tuntui, että hevonen herkistyi entisestään, kun sen ei tarvinnut käyttää osaa ajasta vetokilpailuun ratsastajan kanssa. Myös tuntuman ylläpitoon löysin uuden aavistuksen ja mielestäni hevosen liike suureni heti. Harjoitusraviakin uskalsin koittaa ja n. 5m pystyin istumaan häiritsemättä hevosta eli olemaan roikkumatta ohjassa.

Ehkä me Hennun kanssa opitaan ymmärtämään toisiamme vielä joskus. Toisin sanoen, minä opin edes vähän ratsastamaan ja Hennu oppii sietämään pieniä mokiakin. :) Toisaalta ihanaa, kun hevoseni ovat niin erilaisia. Tomppa antaa loppujen lopuksi ihan hirveästi ratsastajalle anteeksi, mutta Hennu on kokemattomuutensa takia hyvin armoton.

Tähän loppuun vielä muutama kuva tältä päivältä:

Justiina ulkoilemassa.

Ostin/löysin tällaiset hanskat pitkästä aikaa.
Viimeksi mulla oli tällaiset "kasarihanskat" joskus pikkutyttönä :)


Hennu

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja

Jälleen aivan ihana ilma!

Tomppa sai tänään tehdä erilaisia temppuja Nikon kanssa. Niko väsäsi sille pitkästä aikaa "puuhalaatikon", jonka sisälle laitettiin herkkuja ja paketti teipattiin tiiviisti kiinni. Siinä on hetkeksi ruunalle hommaa, kun se saa käyttää kaikki ongelmanratkaisukeinot läpi. :)

Hennun kanssa otin jälleen askeleen taaksepäin ja tänään harjoiteltiin ihan simppeleitä ja helppoja asioita tavoitteena rentous ja matala muoto. Yritin pönkittää tammuskan itsetuntoa ja samalla keskittyä omaan istuntaan. Edellispäiväinen jäykkyys oli kadonnut ja tammuska toimi ihan niin kuin pitikin. Ihan vähän harjoitusravissa se painui kuolaimen taakse, mutta väistöt molempiin suuntiin sujuivat hyvin. Oikeastaan päivän teemaksi muotoutui lopulta helpot siirtymiset, joita hiottiin pääasiassa pääty-ympyrällä. Pysähdyksiä muutama ja aina leipää suuhun, niin tamma malttoi seistäkin. Näin teen aina välillä, ettei tamma rupea hätäilemään. Usein se jo ohjaa myödätessä ryntää eteenpäin. Laukkaa otettiin ihan vähän molempiin suuntiin ilman mitään ihmeellisempiä harjoituksia. Oikea kierros on tällä hetkellä laukassa vahvempi, vasempaan kierrokseen tarvittaisiin sisätakajalkaan lisää voimaa. Jahka saan uudet kavalettini, niin aloitetaan jumppatreeni niiden avulla. :)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Upea kevätilma!

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna aurinko paistoi kauniisti ja lämmitti. Ihana kevääntuoksu (vaiko hevonp*skan käry?) leijaili ilmassa ja lämpötila killui nollan kieppeillä. Ihan loistofiilis jo pelkän sään takia. Pääsin koulustakin tänään aikaisemmin ja päätin kiireisestä aikataulusta huolimatta ratsastaa, koska muuten Hennulle olisi tullut jopa kolme vapaapäivää peräkkäin, eikä tällaista ilmaa voisi "haaskata" olematta hevostelematta, vaikka kiire olisikin. :)

Ratsastuksellisesti tämä päivä oli silti huono. Hennu ei ollut varsinaisesti jumissa, mutta vähän jäykkä enkä saanut pohjetta läpi sitten millään. Laukassa se pukitteli pitkästä aikaa ja oli ravissa hyvin kiireinen. Turhauduin oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun huomasin taas roikkuvani sisäohjassa ulko-ohjan unohtuessa jonnekin unholaan. Näin hevonen kaatui vain enemmän pohjetta vasten ja niin edelleen. Noh, tekevälle sattuu ja huomenna on uusi päivä.

Postilaatikosta tipahti muuten uusin Hevoset ja Ratsastus-lehti, jossa näytti taas olevan ihan mielenkiintoisia juttuja mm. epäsopivasta satulasta ja sen aiheuttamista oireista. Hennullahan alkoi selkävaivat viime syksynä, kun ensin sen oma penkki jäi kapeaksi/epäsopivaksi ja tilapäiskäytössä ollut Tompan koulusatula oli vähän liian iso sille. Hennulla on aika lyhyt satulansija ja koska se on myös ihan hieman takakorkea "jännittäjätyyppi", saattaa ristiselkä kipuilla erinäisten jännitystilojen takia. Laitan sille selkään kuuriluontoisesti lämmittävää linimenttiä liikutusten jälkeen ja sillä selkä onkin pysynyt hyvänä syksyisen satulaepisodin jälkeen. Myöskin säänmukainen loimitus, pitkät alku- ja loppuverkat, monipuoliset jumppailut ratsain ja maastakäsin sekä tasapainoinen liikunta ovat osana sen "kunto-ohjelmaa".

By the way, estekaluston "päivitysprojekti" etenee muuten niin, että tilasin Hööksiltä muutaman kavaletin ja meidän paikallisesta heppatarvikeliikkeestä tällaisia puomin päälle laitettavia muoveja. Saa nähdä, millaisia ovat, vai ovatko mistään kotoisin... :)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Unelmia ja paljon töitä

Alkuviikko on ollut hektinen. Emmi on onneksi pitänyt Tompan liikkeessä ja Hennu saa viettää nyt pari ansaittua vapaapäivää. Itselläni on nyt maanantaina ja keskiviikkona ns. tuplapäivät eli töitä koulun jälkeen. Niko hoitaa hevosten päiväruokinnat näinä päivinä. Onneksi tämä on väliaikaista, enää onkin vain pari kuukautta jäljellä!

Sunnuntaina ratsastin Hennun perusteellisesti läpi hyvällä fiiliksellä. Tulin siihen tulokseen, että hevonen on melko hyvä molempiin suuntiin, vain itselläni on vasemmassa kierroksessa ongelmia. Väistöissä kierrän oman lantion korkkiruuviksi ja laukannostoissa jotenkin kierrän koko kropan väärään suuntaan. Tältä ainakin tuntuu, pitänee keksiä asialle jotain. Laukkaa sain tänään säädettyä lyhyemmäksi ja pidemmäksi, oli ihan superfantastinen fiilis, kun hevonen ei lähtenytkään käsistä heti, kun tuntumaa kevensi. Edistystä siis!

Näin "kevään korvilla" katsastin meidän estekaluston. Tolppia on huikeat kolme paria (6kpl) ja ehjiä puomeja ehkä neljä... Kahdesta kavaletista on enää yksi jäljellä. Ehkä olisi siis aika päivittää nämäkin, varsinkin kavaletit ovat kovalla koetuksella ja ahkerassa käytössä. Katselin Hööksin sivuilta näitä muovisia palikoita ja ajattelinkin tilata kokeeksi pari. Onko jollain kokemuksia näistä, kestävätkö mitään? Salaa haaveilen myöskin Safety System-esteistä. Ehkä sitten seuraavassa elämässä...

Loppuun muutama kuvamuisto "edellisestä elämästä" eli Tompan estekisavuosilta:

Välillä näin...
Tai näin.
Pojoing!

Näitä kuvia katsoisi vaikka kuinka kauan ja niitä fiiliksiä, kun Tompan kanssa sai hypätä, muistelisi aina vain uudestaan ja uudestaan. Se rakasti hyppäämistä ja tiesi, mitä kilpailuissa tehdään. Se toi lähes aina ruusukkeet kotiin, vaikkei mikään maailman helpoin ratsu ollutkaan (eikä ole vieläkään...) juurikin verryttelyissä. Mutta se sallittakoon hyville ja onneksi satulaliima on keksitty. :)
Blog Widget by LinkWithin