keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Synttärihumua


Vapun tienoilla juhlitaan aina Harmaiden synttäreitä. Molemmat saivat suosikkiherkkuaan, hapankorppuja sekä paljon rapsutuksia. Samoihin aikoihin otetaan aina myös synttäripotretit.

Tässä Säde 7vee, joka tuli aikuisen Frouvan ikään 30.4.:


Ja tässä Salama, jolle tuli tänään eli 4.5.2022 ikää tmittariin kaikki 11 vuotta:

 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

Oivalluksia


Saatiin pitkästä aikaa vähän ratsastuskuvia Säteestä ja minusta. 

On viime aikoina harjoiteltu niinkin jännittävää asiaa, kuin ratsastamista muiden nähden. Yllättävän vaikeaa, kun joku katsoo ja pakka tuntui alkuun leviävän ihan totaalisesti. Seuraava askel on harjoitella näitä samoja asioita vieraassa ympäristössä.


Kevään tuntien aikana on saatu myös monia oivalluksia aikaan.


Enimmäkseen on korjattu ratsastajan asentoa, jotta hevosella on edes joku tsäänssi suoriutua. Pienillä muutoksilla on valoa tunnelin päässä jo näkyvissä. ;) 


Säde on myös kovin innostunut laukkatyöskentelystä. Se on hauskinta ikinä, vaikka laukka itsessään onkin vähän raakaa vielä. Nostot molempiin suuntiin onnistuvat kivasti jo pelkän ajatuksen voimalla, seuraavaksi sitten työstetään itse laukkaa.


Uskalsin myös lyhentää jalustinhihnoja reiällä. Jotta alapohje jaksaisi pysyä oikeasti paikallaan, pitäisi jumpata lonkankoukistajia. Niitä todella saa jumpata, kun heppa on melko leveä. Mutta näillä mennään ja treenit jatkuvat. :)

tiistai 12. huhtikuuta 2022

Paluu vanhaan


Säteen kanssa hommat etenevät. Tässä lyhyt kooste huhtikuun alun toiminnoista.

Keväisin on pruukattu katsoa satuloiden sopivuutta, niin nytkin. Aika hetken mielijohteesta yhtenä päivänä ajoin satulakauppaan, hain pari tiettyä satulamallia kokeiluun ja tadaa, näin koulusatula vaihtui vielä parempaan jokusen koeratsastuksen jälkeen! Ero vanhan ja uuden satulan välillä oli huima, hevonen oli kuin uusi.

Säde ja uusi satulansa

Itseasiassa vanha, tosin vain noin vuoden vanha ihana Prestige Philosophy tuli vähän takapainoiseksi. Laukassa sen huomasi parhaiten, hevonen lähti vähän kyntämään laukassa ja se ei pyörinyt hyvin. Myyjä epäili, ettei Prestigeä toppaamalla voi parantaa tälle paremmaksi ja levennysvaraa ei enää ollut, joten oli pakko katsoa jotain muuta. Uuden penkin kanssa laukannostot suuntautuvat paremmin ylös ja laukka pyörii paremmin. Lavat saavat ihan eri tavalla tilaa siis. Nyt pitää itse oppia taas istumaan paremmin ja oikein, ettei vain kävisi liian helpoksi!

Salamalle vuosia sitten ostettu Equipe Emporio oli ihana ja se siirtyikin Säteen käyttöön silloin, kun Säde tuli. Siinä oli vain minulle turhan pieni istuin, reisi ei mahtunut kunnolla siihen ja löysin itseni toistuvasti takakaaren päältä. Samanlaista isommalla istuimella etsittiin silloinkin, mutta sopivaa ei löytynyt. Nyt hyllystä löytyi vastaava uutena kokeiluun ja pari muutakin, joten nappasin se sovitukseen. 

Tässä ne pari muuta, jotka eivät sopineet sitten yhtään.

Elikkäs käyttöön jäi nyt sitten Equipe Emporio +2 / 17,5". Koska Säde on aika harteikas friidu, jäätiin empimään sopivaa leveyttä. Juuri nyt +2 tuntuu riittävän, mutta ei sinne alle mahdu oikein mitään muuta kuin Lemieuxin ohut huopa. Kuukauden vuokrajakson aikana päätetään, riittääkö tämä levets vai mitä tehdään. Valitettavasti Equipen runkoa ei voi muokata kuin tehtaalla.


Maaliskuun lopussa oli kengityspäivä. Säde oli päivän kiltein laitettava, tosin vieläkään ei ihan selvinpäin lähdetty tähän koitokseen. Iloinen asia kuitenkin, että kengitys onnistuu jälleen kotona ja ehkä tässä pian uskaltaa ottaa hokitkin pois. Tavanomaisesti ihottumaloimitus on aloitettu tässä huhtikuun toisella viikolla, mutta täällä on edelleen yöpakkasia. Ötökät tulevat kuitenkin yhdessä yössä, joten on oltava itse nyt tarkkana.


Ollaan taas päästy jokusen kerran tunneillekin. Kotiläksynä on harjoiteltu siirtymisiä ja on saatu ihan kivasti jo aktiivisuutta niihin. Myös käyntiä on työstetty, jotta siihen tulee aktiivisuutta ja luonnollisempaa eteenpäinpyrkimystä. 

Näillä harjoituksilla ja tunneilla jatketaan ja ehkä jonain päivänä päästään katsomaan kisahulinaakin. Messutarjouksien joukosta löytyi ihan Säteen näköinen kisahuopakin... Ihanaa, kun on taas pohjat kunnossa! Sula kenttä on kevään parasta antia, pitkän talven jälkeen.


Loppuraveja päivänä yhtenä. Tässä vielä vanha satulan kanssa.

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Rakkaudella sinun, hevoseni

 Hevosen aiheuttama kulutus on helppo laskea: Kaiken se oikeastaan vie. Mutta jääkö jotain viivan yläpuolelle?

Sitä on rakkaudenpuuskaa, minkä oma hevonen parhaimmillaan tuo, on vaikea pukea sanoiksi. Se nostaa sinut aamulla ylös sängystä, luo rutiinit, kertoo miksi käydä töissä. Ja sitten se katsoo sinua toivottavasti kauniilla silmillään, hörähtää nähdessään ja painaa parhaimmillaan suuren ja viisaan pään syliisi.

Se siitä liiasta romantisoinnista. On tosin ihan tutkittu juttu, että eläimen läsnäolo rauhoittaa, laskee verenpainetta ja luo uskoa tulevaan. Jokainen eläinten kanssa tekemisissä ollut tietää sen.

Koska eläin, on niille annettavaa myös aikaa. On jatkuvasti kehitettävä myös itseään - liian monesti hevosen oletetaan osaavan ja olevan itsestään sellainen ja tällainen kuin halutaan, vaikka mahdollisen ongelman vika olisikin puhtaasti narun päässä tai satulan päällä. Pahimmillaan hevosia inhimmillistetään aivan liikaa ja turvaudutaan ties mihin uskomusasioihin perusasioiden sijaan. Jokainen hevonen tarvitsee rajat sekä rakkautta ja joskus niiden etsimiseen voi mennä hetki jos toinenkin.

Viime aikoina hevosten hankintabuumi on ollut suurta ja hinnat ovat karanneet pilviin. Sen myötä on myös tehty nopeita päätöksiä suuntaan jos toiseen ja monesti hevosta vaihdetaan kuin alusvaatteita konsanaan. 


Mieti siis hevosta hankkiaessasi, onko sinusta siihen. Onko sinusta todella siihen, että maltat tehdä töitä nöyrästi itsesi ja hevosesi eteen? Matka voi olla pitkä ja kivinen, mutta on varmasti antoisa. Jokainen hevonen opettaa jotain ja jos ei muuta, niin henkinen pääoma kasvaa. Siinä sivussa toivon mukaan myös hevosmiestaito.

T: Yhden Päivänsäteen, sen Velipojan ja ponimaskotin onnellinen omistaja

PS. Niin vain on näilläkin kultamussukoilla omat asetuksensa ja juttunsa, niihin on vain opittava. Silti ne ovat rakkaita.

maanantai 7. maaliskuuta 2022

Maaliskuun alku

 

Kevät keikkuen tulevi: On nautittu hyvistä talvikeleistä eli asiallisesta kentän pohjasta ja kivoista maastolenkeistä. Sitten eli nyt tuli jääkausi eli joka paikka on umpijäässä. Onneksi jää sulaa hitaasti, mutta varmasti pois ja ehkä kohta hiekka kentälläkin on nähtävissä!


Säteen kanssa on touhuttu tosiaan normaalia harrastehevosen arkea. Se on maastoillut, käynyt kentällä ratsuttajan kanssa ja kerran ehdittiin itsekin tunnille. Kotiläksyjä on tehty ja talvikarvaa on vähän tiputeltu.


Yhden pienen ruokintamuutoksen tein, kun aikani olin asiaa pähkäillyt. Säde syö tällä hetkellä pikkupaaliheinän lisäksi pienen määrän Selected-rehua kivennäislisän ja hamppurouheen kera. Lisäksi tällä hetkellä heinän matalan valkuaisen takia syötetään myös proteiinilisää. Säteellä on aina ollut vähän hidasta tuo palautuminen ja lihakset lyövät herkästi jumiin. Aloitin sille kuukausi sitten nestemäisen E-vitamiinin ja ero on ollut huikea! Hevonen on notkeampi ja palautuu paremmin. Inhoan useita purkkeja ja puteleita, mutta välillä täytyy hiukan joustaa. Aiemman kahden laatikon sijasta Säteen iltaruoka kootaan seitsemästä purkista/laarista. Tässä joutuu itse kukin venyttelemään mukavuusaluettaan...


Suomenhevosten uusi jalostusohjelma (linkki Hippoksen sivuille) julkaistiin vihdoin. Viime vuonna siitä oli olemassa esitietoja sen verran, että käyttösuunta tulisi uutena ja siitä kiinnostuimme oitis. Säde ei tule enää hyppäämään (ei ainakaan mitään isoa) ja työpuolen ajokokeeseen itsellä ei riitä rahkeet (kirjaimellisesti, nimittäin myös työvarusteet uupuvat). Ratsuopeissa otettiin tähtäin siis kohti tätä käyttökoetta ja samalla koulukisoja.

Ehkä myöhemmin voisi koittaa myös R-puolta ratsastettavuuskokeella? Jos terveyttä piisaa ja koulutus etenee, niin mikä jottei. Jokainen suomenhevonen on tärkeä, joten jalostusarvostelun helpotus on tervetullut uutuus!


Säde on pitkälti ns. yhden ihmisen hevonen. Sille käy kaikki, mutta ei todellakaan käy kaikki. Omalta ihmiseltään (= minulta) se sietää paljon epämukavuuksia, mutta vieraita kohtaan se on vähän omanlaisensa. Peruskäsittely sujuu kuitenkin keneltä vain ja nyt koulutuksella pyrimme parantamaan myös tätä toista puolta eli parantamaan ratsastettavuutta myös muiden alla. Turhan viisas hevonen, kuulin taannoin.

lauantai 12. helmikuuta 2022

Säteen viikko-ohjelma


Säteen töihinpaluu on alkuvuoden aikana asettunut uomiinsa ja liikutuskalenteri on saatu jollain tasolla vakinoitumaan. Ainoina haasteina ovat - yllätys - sääolosuhteet, mutta niiden mukaan mennään.


Päivät Säde viettää kavereiden kanssa tarhassa aamusta iltaan. Heinät tarjoillaan kolmesti päivässä ulos ja yöksi sisälle. Kesän ja ötököiden tullen Säde on sisällä enempi ötökkäaikaan, eikä se ole lainkaan sitä pistänyt pahakseen. 


Heinäanalyysin pohjalta laadittiin väkirehuruokina, jossa olennaisena oli valkuaislisä. Säde saa siis ripauksen väkirehua (Selected + Marstal Sinfonie), johon on lisätty valkuais- ja kivennäislisät. Lisäksi hamppurouhe ja biotiini (Racing Biotin, jossa myös hyvät sinkki- ja kuparipitoisuudet) menevät ympäri vuoden ihon suojaksi. Lisäksi aloitin sille nyt E-vitamiinilisän jatkuvana. ADE menee myös nyt kevättalvella kuurina.


Liikutus tapahtuu pääsääntöisesti joka toinen päivä. Kerta viikkoon ratsuttajan kanssa ja muuten sitten minun kanssa. Pääasiassa mennään kahdesti viikossa maastoon ja kerran kentälle. Hiki saa tulla, mutta välillä ihan vaan höntsäillään. Rankemman päivän jälkeen kävelytellään seuraavana päivänä maasta palauttelut.

Kunto on vielä huono, kun voimaa ei juurikaan ole, mutta tilanne paranee koko ajan. Lunta on nyt ollut alkutalven jäiden jälkeen niin paljon, että hankitreeniä on tullut todella tehtyä. Maastolenkit eivät ole olleet vauhdikkaita, mutta sitäkin tehokkaampia.


Mites se jalka sitten? Pehmeä ja tukematon pohja isompien hokkien kanssa on sille selvästi huono yhdistelmä. Toisinaan vanha vammakohta lämmittelee liikutuksen jälkeen vähän, yleensä ei. Jalat kylmätään joka päivä ja jos otj:ssa on jotain epäilyttävää, liikuntaa kevennetään. Tamma kuitenkin kulke kivasti suht suorassa ja pääasiassa mielellään, joten toistaiseksi näyttää ihan hyvälle. Hiljaa hyvä tulee!

tiistai 1. helmikuuta 2022

Yhteistyössä: Mylittlenetshop heinäverkkokokemuksia


Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Mylittlenetshopin kanssa. 

***

Postauksen aihepiiristä löydät lisää vanhempia postauksia ja omakohtaisia kokemuksia tunnisteella slow feeding.


Saimme käyttöön kuukausi sitten Haychixin puolipaaliverkon, jonka silmäkoko on 3,20x3,20cm. 

Free Up Feeder

Ennestään käyttökokemusta löytyi saman valmistajan Free Up Feederistä (itse hankittu tuote), joka keikkui ensin vuoden verran ulkotallin seinässä ponien käytössä ja sittemmin Säteen yöheinäverkkona. Se on kestänyt moitteetta aika rajunkin käytön, verkkoa ei ole tarvinnut korjata kertaakaan! Lisäksi se on kivan näköinen, vaikka karsinan seinä kuvassa likainen onkin.

Puolipaaliverkko täyttötelineessä

Ensivaikutelma tuotteesta oli positiivinen: Jenkkituote, laatu näkyy ja tuntuu - aiemmin tuhanteen kertaan parsitut vanhat sf-verkot tuntuvat lähinnä vitsiltä, kun katselee tätä. Haychixin verkko asettuu kiltisti sekin verkon täyttötelineeseen, joka helpottaa päivittäistä työtä kummasti. Valmistajan ohjevideossa verkon täyttö tapahtuu vähän eri tavoin, joka sekin ihan näppärä keino, tässä video:


Verkon vetoisuudeksi luvataan 4-5kg heinää. Kuvassa verkossa on 6,1kg kuivaa heinää eli varaa on.

Verkon voi kiinnittää kummasta päästä vain kiinni, mikä tuo mukavasti monikäyttöisyyttä. Tämä yksilö pääsi Salaman yöheinäverkoksi ja koska meillä on avokarsinat, lisäsin kiristysnarun päähän pikalukon. Näin verkko ei kiepsahda naapurin puolelle, kun se on kiinni sekä ylhäältä että alhaalta. Pikalukon avulla sen saa kätevästi kiinnitettyä laarin pohjalla olevaan  renkaaseen, muutenhan ilman tuota pikalukkoa pärjää ihan hyvin. 

Verkon mukana tulee tuo kätevä iso palohaka ja toisen pään nyöri on kätevä solmia perinteiseen tapaan. Se naru on muuten heijastava, kätevä yksityskohta!

Salaman yöheinäannos on 4kg.

Kuten slow feeding-verkkojen kanssa yleensäkin, riimut ja kengät ovat huono yhdistelmä. Salamalla on tämän vuoksi vanerista tehty heinälaari karsinassaan, jotta se ei keksisi yhdistää jalkojaan ja verkkoja toisiinsa. Sen yhden yön, kun laari oli muutama vuosi sitten poissa, löytyi hevonen jalka heinäverkosta aamulla...


Verkko on ollut nyt kuukauden käytössä, joka yö. Se on edelleen kuin uusi, vaikka kohde-eläin on nimensä veroinen ja kohtelee välillä ukkoskuuron lailla ruokiaan. Pari kertaa Salama on jäljistä päätellen mutustellut tuota mustaa kumiosaa, jolla verkko kiristetään kiinni. Rikki se ei kuitenkaan ole mennyt. Aiemmat verkot ovat kestäneet viikon tai maksimissaan kaksi tämän käsittelyssä.

Verkko tai kiristysnaru ei ole jähmettynyt pakkasella, eli ne eivät juurikaan ime vettä. Ns. tavalliset slow feeding-verkot kohmettuvat pakkasessa muodottomaksi paakuksi ja niiden käsittely on tällöin haastavaa.  

Alkuun verkon sidonta tuntui oudolta, mutta ei sen solmimiseen kovin kummoisia partiolaistaitoja tarvittu. Verkko on siis helppo ja nopea käyttää, varaosia on tarvittaessa saatavilla ja mikä parasta, näillä on jopa takuu! (Lue lisää Mylittlenetshopin sivuilta)


Meillä on menossa tallinpidossa 14. talvi tällä tontilla. Pyörää ei tarvitse keksiä enää uudelleen, mutta tietyt asiat saavat toimia hyvin ja sellainen on esimerkiksi tämä heinäverkkoasia. Kun hevoset ovat erinomaisia rehunkäyttäjiä ja järkevä ruokinta on muuten lähes mahdotonta järjestää, ovat sf-verkot hyvä apu siinä. Ne lisäävät päivittäistä työtä jonkin verran, mutta toisaalta tukevat kuitenkin hevosten hyvinvointia.

Sen verran tykästyin tähän tuoteperheeseen, että olen aikeissa tilata pari verkkoa lisää, ne tulevat sitten ulkokäyttöön aamu- ja päiväheinien annosteluun. Hankintahintaa en pidä pahana, kun tuote itsessään on kestävä ja laadukas. 

Suosittelemme siis!

perjantai 21. tammikuuta 2022

Alkuvuoden kuulumiset


Tätä kirjoittaessa torpan päällä on päivän kestänyt lumimyrsky. Sitä ennen oli hetken mukavaa, kenttä sekä pelto olivat mukavan lumiset, kunnes tulivat plussakelit kera kaatosateiden. Kotipiha oli kuin itsemurhapiha, jossa aivan jokainen pinta oli peilijäässä. Toistaiseksi kukaan ei ole murtanut luitaan tai heitellyt polvilumpioita sijoiltaan.

Lumimyräkkä 20.1.2022

Pääkallokeli. Just sillon on hyvä lähteä ekan kerran tälle vuodelle ratsastamaan Salamalla ihan itse.
Kukaan ei kuollut.

Salama käy ja kukkuu hyvin. Se on näyttänyt harvinaisen kivalta ratsastaa (silloin kun ei sekoile eli pelästy itseään tai sauvakävelijää) ja letkeältä liikkeessä. Hän sai myös kengittäjältä tavallaan kehuja, koska ei ollut ihan ADHD koko aikaa. Vähän vaan.


Säde on maastoillut ja käynyt hieman opiskelemassa aakkosia kentällä. Vähemmän oli enemmän ennen kuin saatiin tilsakumit alle. Tekeminen muistuttaa hieman jo työntekoa ja Frouvan työmotivaatiota on hiukan jouduttu näin alkuun herättelemään. Se oli päässyt vähän sellaiseen humputtelu-oloneuvosmoodiin, jossa on vain mukavaa. Ymmärrän oikein hyvin... 


Mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kyllä se siitä. Päivät ovat jo ihanasti pidentyneet ja kevät kurkkii nurkan takana jo. Ainakin karvanlähtö on varovaisesti alkanut!

torstai 20. tammikuuta 2022

Vuosi 2021 kooste

Vuosi 2021 oli meille ihan hyvä: Kukaan ei kuollut. Muuten se olikin sitten tasaista liitoa ja lentoa sinne ja tänne. Tässä Harmasten kooste menneestä vuodesta.


Salama

Oma ihmeensä koettiin vuodenvaihteessa, kun Salama kääntyi 10-vuotiaaksi. Merkkipaalu, jota en uskonut näkeväni tämän hieman tapaturma-alttiin touhupetterin kanssa. Ja ihmeellistä kyllä, myös 11. vuodelle lähdettiin yhdessä kulkien!

Ihan ongelmitta ei Salamankaan kevät mennyt: Sen siedätyshoitoa jatkettiin ja pari ekaa annosta meni hyvin. Pääsiäisen pyhinä pistoksesta tuli (harvinainen) allerginen reaktio ja Salama oli totisempi kuin aikoihin eli makasi jalat kohti taivasta ja oli kuin ähkyssä. Todellisuudessa siis turvoksissa ja siksi olo oli tukala. Siedätyshoidon kanssa kortisoni on kielletty, joten Viikistä neuvoivat lopulta oikean hoidon ja sillä päivystävä sai hevosen virkoamaan. Siedätyshoito lopetettiin sittemmin ja nyt elellään päivä kerrallaan sen osalta. Toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. 

Myös kengityksen kanssa oli hakemista, etupäässä oli jos jonkinlaista ongelmaa. Koska Salama on mikä on, ei vikakaan ollut ihan perus ensin löytää. Aika teki kuitenkin tehtävänsä eli kavio fyllattiin paksuilla täytteillä ja pohjallisilla jälleen kerran ja kaviossa todettiin ehkä olleen vain mustelma. Sittemmin pohjalliset ovat otettu pois monen vuoden tauon jälkeen ja Ruuna Reipas on kulkenut ihan normaalisti. Loppuvuodesta aloittanut kengittäjä sai kerralla tehtyä kavioista kuin uudet - vähemmän on enemmän ja tällä mennään.

Ennen kevään kavioepisodia Salkku kulki hyvin. Jopa niin hyvin, että koitettiin harjoituskisoja. Puitteet ja olosuhteet olivat täydelliset, mutta niin oli vanha tuttu kokovartalokipsikin, joka löi päälle pelipaikalla. Salama sai jatkaa osa-aikaeläkettään siis. Olen kyllä kuullut sellaista huhua korvanappiini, että tämä ei ehkä ollutkaan vielä tässä...

Itse en ole käynyt sen selässä kuin muutaman kerran koko vuoden aikana. Joka kerta iskee se katkeruus menetetyistä haaveista päälle, kun kotona Salkkuli on varsin näppärä ja jopa osaava peli - sitä tunnetta on vaikea selittää. Se on hieno, mutta haastava ratsastaa. Äärimmäisen tarkka ratsastajan avuista ja herkkä poika, joka ei siedä virheitä tai ristiriitaisia apuja. Kun tämän oivaltaa, on sillä ratsastaminen aika kivaa. Se on saanut olla Annin ja Sallan opetusmestarina kuluneen vuoden. Maastoilusta se tykkää, kun on henkinen tuki mukana. Askel on ollut sillä nyt harvinaisen kevyt, mikä on toki hyvä merkki. Se siis jatkaa samaa rataa tarttuen hetkeen ja olemalla elossa juuri nyt.

Säde

Säteen vuosi alkoi synkissä merkeissä. Vuosi aloitettiin klinikkakäynnillä, jossa saatiin musertavan tylsä uutinen kipeälle takajalalle. Hankkarivamma yläkiinnityskohdassa, samanlainen kuin velipojalla alunperin. Olin jokusen viikon niin katkera ja vihainen, etten tiennyt miten päin olla. Kohtalo päätti kuitenkin muistuttaa, että kannattaa pysyä edes pystyssä, kun pari viikkoa klinikkakäynnistä kaaduin ihan itse jäisessä alamäessä ja oikea polvilumpio meni sijoiltaan. Polvessa oli repeämä kolmesssa kohtaa ja sen kanssa tuli kahden kuukauden saikkari eteen sitten. Kahteen viikkoon en olisi saanut kävellä oikeastaan ollenkaan - helppo rasti, kun pihassa on hevosia ja muutenkin olet tottunut menemään pää kolmantena jalkana. 

Säde oli takajalastaan alkuun todella kipeä ja kiukkuinen. Jalan kylmäys oli oma operaationsa ja lopulta keksin tavan, jolla saan kinttua lähestyä ja kylmätä. Keppien kanssa hääräsin tallissa ja kylmäsin jalkaa. Ei ehkä fiksua, mutta ainakin jalkaa tuli joka käänteessä kylmättyä. Tai no, kylmättiin välillä yhtäaikaa molempien kinttuja. Kesytimme toisemme jälleen.


Kengitys oli oma juttunsa ja kuluneen vuoden agendana oli saada siitä taas sujuva toimitus. Alkuvuosi yritettiin kotona, mutta hankalaahan se oli. Tuli kaviopaisekin, mutta "onneksi" etujalkaan. Alkuun se antoi hoitaa sitä oikein hyvin, mutta jossain kohtaa tunnit tulivat täyteen. Paise oli lopulta todella sokkeloinen ja kaviota piti jonkin verran avata. Parin klinikkakäynnin jälkeen paise rauhottui ja alkoi kuivumaan pois. Säde on siis hyvin tarkka reviiristään ja omasta tilastaan, kuten vahvatahtoiset tammat usein ovat. Väkisin ei voi tehdä mitään, eikä kannata. Usein tällaisen kanssa pienellä luovuudella keksitään keinot ja homma toimii. Hevonen ei siis päätä, mutta sen kanssa neuvotellaan ja päädytään lopulta siihen, että kaikilla on ihan kivaa. Toistaiseksi on turvauduttu eläinlääkärin apuun kengityksessä. 

Keväällä päästiin jo enemmän ratsaille ja jalkaa käytiin parin kuukauden välein ultraamassa. Samoilla kerroilla tehtiin kengitys hyvässä rauhoituksessa. Kerta kerralta rauhoitusta voitiin keventää, mikä oli positiivinen merkki. Takajalka lähti myös paranemaan hyvin kontrolleissa.

Kesäkuussa Säde kävi katsomassa myös kisahulinaa, kun oltiin yötä Urjalassa Keilakunkkukisoissa. Säde sai tepastella ohjasajoluokassa oman osuutensa. Ehkä jonain päivänä mennään tätä samaa ajaen, mene ja tiedä. Käytökseltään Säde hurmasi kaikki ollen siis fiksu ja rauhallinen.

Elokuun alussa tuli vihdoin lupa palata kohti normaalia - jalka oli liki kuin uusi! Voi niitä onnenkyyneliä. Toki samaan aikaan pelko kolkutti olkapäälle, että miten saadaan jalka kestämään ja miltä tulevaisuus tulee näyttämään. Toisaalta tässä lajissa ei koskaan huomisesta tiedä, joten arkeen palattiin pikkuhiljaa. 

Marraskuussa vielä kontrolloitiin liike, kun alla oli jo vähän kilsoja ja hyvältähän se näytti. Tamma on nyt myös hoikistunut, mutta on vähän lihakseton ja kovin voimaton vielä. Talven aikana hyödynnetään siis talviolosuhteita ja rakennetaan voimaa lisää. Avuksi on otettu ratsuttaja, jonka kanssa Säteellä oli treffit nyt alkuvuodesta. 

Säteen vuosi kääntyi siis sädehtiväksi ja elämä on ihanaa jälleen. Toivottavasti sama hyvä vire jatkuisi!