keskiviikko 2. marraskuuta 2022

Jänispatti 2.0


Kuusi vuotta, sen se tavallaan kesti.
 
Tai no, en osaa tarkkaan määritellä, mikä osa Salaman oikean takajalan kintereestä silloin vuonna 2016 kiusasi, kun kinner lääkittiin viimeksi, mutta silloin sinne on viimeksi tosiaan kajottu. 

Nyt jalka vain hävisi linjoilta kesken ratsastustunnin. Hevonen oli aivan jalaton, mutta samana iltana saatuaan kipulääkkeen se oli aivan normaali oma touhukas itsensä. Missään ei näkynyt mitään näkyvää ja sen epäiltiin vain astuneen jotenkin huonosti, herkkä poika kun on. Heppa huilasi muutaman päivän ja palasi hommiin iloisena. Kaksi kevyttä ratsastuskertaa meni hyvin, kunnes toisen kerran loppukäynneissä jalka jälleen vain lakkasi olemasta. Se löytyi taas hetken kuluttua käyttöön, mutta samana iltana jalasta tuli hervoton limppu ja homman laajuus valitettavasti selveni allekirjoittaneelle.


Käytiin tohtorilla, pitkästä aikaa. Kovin oli turvoksissa jalka, mutta hankkari vaikutti olevan ehjä, mikä oli tietty iloinen asia. Plantaarilligamentissa vaikutti olevan tuore vamma, jänispatti siis. Kylmää, lääkettä ja lepoa, näillä mennään. Jälleen kerran.

Ennustetta ei vielä osata sanoa. Potilas Saarinen on pääasiassa ollut ihan kiltti potilas, mutta pikkasen sillä alkaa olemaan jo tylsää. Se on kuitenkin ollut ns. täydessä käyttökunnossa eläkeläisstatuksestaan huolimatta, joten kertaheitolla jouten oloon tottuminen ottaa aikansa.


Parin viikon päästä jalka ultrataan jälleen, jotta nähdään mihin suuntaan vamma menee. Tässä tämä "komea" möykky suht tuoreeltaan.

Olihan tässä turhan mukavaa taas. Toivottavasti Sulevi kuntoutuu kevyttä kenttätyötä ja höntsäilylenkkejä tekeväksi Ruuna Reippaaksi jälleen.

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Setämies


Aika. Se on tehnyt ihmeitä tälle hevoselle.

Niin monta kertaa kun olenkin hakannut päätä seinään sen kanssa, niin pakko todeta, että näin 11-vuotiaana se alkaa käyttäytymään aika ajoin kuin normaali hevonen. Täysin normaalia siitä tuskin koskaan tulee, mutta ei ehkä tarvitsekaan. 

Mun Salamani ❤️⚡️ja Anni kävivät tekemässä laukkatreenin tänään sorakuopilla. Kertaakaan eivät taineet polvet notkahtaa tai silmämuna pullahtaa päästä, päinvastoin heillä näytti olevan kivaa. Hyvä meidän joukkue! 
 


















tiistai 27. syyskuuta 2022

Säteen jalostusarvostelu


Säde teki eilen (26.9.2022) suomenhevoshistoriaa ollen ensimmäinen Tk/r-suunnalle jalostusarvosteltu tamma!
 

Ensimmäisenä mitattiin:

Säkäkorkeus 152 cm
Lautaskorkeus 152 cm
Vartalon pituus 167 cm
Rinnan leveys 48 cm
Rinnan ympärys 198 cm
Lautasen leveys 54 cm
Etusäären ympärys 21 cm
Kuntoluokka 5- (hups)

Mittauksessa Säde käyttäytyi erinomaisesti ja saikin maininnan, että "erittäin hyvä tarkastaa".


Kuva: Taru Peltosaari

Seuraavaksi Frouva satuloitiin tuomariston edessä, ratsastaja kiipesi kyytiin ja esiteltiin askellajit molempiin suuntiin.


Käyttökokeessa ratsain Frouva ei kiirettä pitänyt, maneesin kivoja kuvia olisi ollut mukava katsella rauhassa eikä ihan ratsastajan pyytämässä tahdissa. Käyttökoe oli kuitenkin hyväksytty ja heppa suoritti kaiken, mitä pyydettiin. Tiedänpä taas, mitä seuraavaksi harjoitellaan... :) 





Viimeisenä arvioitiin vielä rakenne ja siitä Säde sai oikeinkin kivat pisteet:

Tyyppi 8,0
Runko 8,0
Jalka-asennot 7,5
Kaviot 7,5



Huhhuh, nyt ovat kaikki tämän syksyn näyttelyt takana ja jestas mikä fiilis, kun molemmat tytöt ovat onnellisesti kirjattu!

Vielä muutama fiilistelykuva:

Kuva: Jenna Reijo

Kuva: Jenna Reijo

Kuva: Jenna Reijo

Kuva: Jenna Reijo

Kuva: Jenna Reijo

Kuva: Taru Peltosaari

(Päivitetty 2.10. Lisätty valokuvia)

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Julishkan jalostusarvostelu


Julishka aloitti näyttelyuransa syyskuussa 2017 juoksemalla emänsä perässä Urjalan tamma- ja varsanäyttelyssä, kun sen emä jalostusarvosteltiin. Tuloksena tuolloin olivat I-palkinnot sekä emälle että varsalle. 

Julishka 12.9.2017

Viisi vuotta myöhemmin eli 15.9.2022 ympyrä sulkeutui tuon saman maneesin ovella: Julishka kantakirjattiin I-palkinnolla upealla pisterivillä!

Saanko esitellä, Canna's Julishka 1646 SH, KTK I, ikää viisi vuotta ja korkeutta tasan 100cm:

Kuva Jenna Reijo

Kuva Jenna Reijo

Pisteet ja arvostelu:

Tyyppi 9,0
Pää ja kaula 8,5
Ylälinja 8,5
Etuosa 8,0
Takaosa 8,5
Etujalat ja liikkeiden säännöllisyys 7,5
Takajalat ja liikkeiden säännöllisyys 7,0
Käyntiliikkeet 7,5
Raviliikkeet 8,5
Laukka 8,0
Yleisvaikutelma 8,5
Kaviot 7,5

"Hyvä rotutyyppi ja tammaleima. Ilmeikäs pää ja hyvän muotoinen, hyvin liittynyt kaula. Sopusuhtainen ja lihaksikas runko. Pitkä lapa. Hyvä rungon syvyys. Lihaksikas takaosa. Hieman luisu lautanen. Etujaloissa on riittävä, takajaloissa hyvä luusto. Liikkeet ovat edestä ahtaat, takaa erittäin ahtaat. Käynti on tarmokasta, saisi työntää paremmin takaa ja olla irtonaisempaa lavoista. Ravi on tahdikasta, siinä on hyvä työntö takaa ja melko hyvä mekaniikka. Laukkaa suorin jaloin. Elegantti, feminiini tamma. Hyvä kavioaines. Pienehköt, hieman pystyhköt etukaviot."

maanantai 8. elokuuta 2022

Vuoristorata-ajelu


Vaikka harrastusvuosia on takana ihan rapsakka määrä, silti se yllättää ja harmittaa joka kerta: Hyvää jaksoa seuraa aina taantuma. Treenit Säteen kanssa olivat totta tosiaan sujuneet sen verran kivasti, että lähdettiin toisiin kisoihin Artukaisiin. Lyhyt matka ja kiva lyhyt kouluohjelma, mukavaa harrastelua tiedossa siis.

Otj ja laittamani irtokenkä

Edeltävästi samalla viikolla oli kengitys. Se sujui hyvin, vanhalla kaavalla mentiin eli eläinlääkäri kävi rauhoittamassa hevosen ja kengittäjä teki työnsä. Perjantai-iltana oikean takajalan kenkä oli vääntynyt alle ja kaikki ulkopuolen naulat kadonneet. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut... Nappasin kuitenkin kengän pois ja mietin, mitä ihmettä nyt tehdään. Oli tyyliin kesän kiireisin viikonloppu ja suurin piirtein kaikki tietämäni kengittäjäkontaktit jossain poissa. Koska kotoa löytyy kengitysvälineet irtokengän laittoon ja mieli halasi kisoihin, laitoin sitten kengän itse takaisin. Hevonen, joka rauhoitetaan kengittäjän turvallisuuden takia rauhoitukseen, piteli jalkaansa siinä rennosti ja rouskutteli heinää, kun naputin kenkään kuusi naulaa. Tunne oli aika epäuskoinen... Tilannehan on todella se, että Säde valkkaa ihmiset ympärilleen ja takajalkoihin asti kulkulupa riittää vain minulla. Tosin jos isäntä rapsuttaa, niin sitten käy hänkin. Ei lainkaan tavoiteltava tila, mutta asiaa työstetään koko ajan kyllä. 

Se sama otj ja samainen irtokenkä vielä tästä vinkkelistä

Valmiina lähtöön

Pikkasen toki jännitti, menivätkö naulat hyvin, mutta koska juuri vuoltu kavio ja sovitettu uusi kenkä, oli homma aika helppo. Ensimmäinen takaisku siis selätetty. Koska Säteelle tuntuu sopivan vapaa ennen kisoja, en lauantaina ratsastanut. Olin tehnyt viimeistelyt torstaina ja perjantaina vain käveltiin. Pesin sen lauantaina ja annoin sen puuhastella pihanurmikolla. Traikkuremppa valmistui juuri parahiksi lauantai-iltana klo 20 ja matkaan näytettiin todella päästävän.

Niin, totta tosiaan, ostin Säteelle oman isomman trailerin: Vanha traikku oli pieni sekä leveys- että pituussuunnassa ja vaikka se oli muuten maailman näppärin, ei Säde viihtynyt siinä. Tehtiin pari koeajoa isommalla traikulla kesällä ja se kelpasi Frouvalle, joten vaihdettiin vanha koppi isompaan. Sunnuntaina se kiipesi oman traikkunsa kyytiin empimättä ja päästiin totta tosiaan matkaan.


Kisapaikalla Säde ja poni söivät odotelessa rauhassa heinää ja käytös oli muutenkin tasoa 10+. Menin verkkaamaan hyvissä ajoin kuuman päivän takia (jotta saadaan huilattua sitten ennen omaa rataa sopivasti) ja hälinä ympärillä ei häirinnyt Frouvan sielua yhtään, päinvastoin se oli ihanan energinen ratsastaa. Alkuun huomasin pari epämääräistä askelta, mutta ajattelin sen olevan vain omaa vainoharhaa ja mahdollista pientä jumia kuljetuksen jäljiltä. Vasemmassa laukassa kuitenkin meno ei tuntunut sujuvalta ja sen jälkeen ravissa hevonen totta tosiaan ontui. 



Poistuttiin toki oitis paikalta ja jätin tietty starttaamatta. Ongelma paikallistui vasempaan etujalkaan ja ensisijaisesti kavioon. Oireet olivat tyypilliset kaviopaiseoireet eli heppa meni lopulta ihan jalattomaksi. Kengittäjä kävi maanantaina ja selkeää paisetta ei löytynyt, mutta ärhäkkä naulanpainama kylläkin. Tiistaina käytiin klinikalla röntgenkuvilla (mentiin muuten keskenämme, minä, Säde ja poni, kaikki sujui vallan malliikaasti!) ja perjantaina saatiin kenkä alle, pohjallisten ja pehmeän täytteen kanssa. Välissä kaviossa oli siis Betadinehaude ja pehmeä tossu. Sivulöydöksenä kuvissa antura oli vähän ohut ja se selitti sen, miksi se reagoi niin isosti mm. siihen, että etukenkä otettiin pois. Kuvissa näkyi myös pieni kaasuonkalo siinä kohdin, missä suurin aristus oli. 

Nyt Säde saa rauhassa toipua ja kunhan askel taas on vetreä, jatketaan valmistautumista kohti päätavoitetta eli syksyn kantakirjausta. Onneksi ei sen vakavampaa kuitenkaan osunut nyt kohdille, vaikka toki harmittavainen lomajakso tähän väliin tuleekin. Ensimmäinen ajatushan epämääräisten askeleiden jälkeen oli, että jaiks, en ole katsonut oreja ollenkaan tänä vuonna...